Kun vanhemmista ei ollutkaan isovanhemmiksi

Meilläkin mentiin mummilaan, koska mummilaan "kuuluu" mennä käymään. Tunnesiteitä ei ole syntynyt.

Mua surettaa, koska mulla oli aivan ihanat isovanhemmat itsellä, en tajua, mikä vanhempiani vaivaa. Tiedän myös, että jos itse mummoksi pääsen, mua saa varmaan olla luudanvarrella huiskimassa ulos, etten ole koko ajan paaperoimassa lapsenlapsia. Olen kyllä kertonut toiveistani reippaasti, ja myös ilmaissut suruni siitä, ettei lapsi tule heitä tuntemaan tällä menolla. Olen myös kysynyt, mistä kiikastaa, mutta vastausta en saa.

Ap

Kersat on rasittavia.

Tuttua. Isovanhemmuus on joillakin kateissa.

No kaikki ihmiset eivät vain ole lapsirakkaita, vaikka omia olisivatkin hankkineet.

Vierailija kirjoitti:

No kaikki ihmiset eivät vain ole lapsirakkaita, vaikka omia olisivatkin hankkineet.

Jotenkin rakkautta kyllä näyttää riittävän mun sisarusten lapsille :(

Ap

Mä olen ajatellut asian niin, että kaikki eivät ole lapsi-ihmisiä. Meissä aikuisissaham on vaikka kuinka paljon niitä, jotka ollaan synnytty vain siksi, koska lapsia piti olla (normi). Tuskin normilapsia hankkineet ovat sen innokkaampia isovanhempinakaan. Positiivista, nykyään pitää-olla -lapsia ei synny.

Niillä isovanhemmilla on omakin elämä. Miten otitte isovanhemmat mukaan silloin kun lapsi oli vauva?

Jos tekee lapsia, on mielestäni ihan kohtuullista tavata myös lapsenlapsia. Minkä ikäisiä he ovat? Ehkä eivät vain jaksa pieniä lapsia. Ovatko lapsesi kilttejä vai villimpiä?

Siis mitä ne on jättäneet tekemättä? Meille ei neuvolasta annettu mummon ja vaarin opaskirjasta isovanhempana olemisesta ja kaikki aika menee melkein 90v ikäisiin omiin vanhempiin ja asioittensa hoitamiseen. Lapsi oli aikoinaan mummolassa hoidossa kerran kuukaudessa, mutta viitsiikö enää käydä mummoa tapaamassa - no ei viitsi!

Kuulostaa siltä, että odotuksesi ovat aivan jotain muuta kuin mihin vanhempasi ovat valmiita. Mutta älä vielä luovuta. Järjestä jotain pientä tapaamista ja anna asioiden mennä omalla painollaan. Esimerkiksi ehdota tapaamista kahvilassa tai pyydä mukaan kävelylle. 

Jos vanhemmillasi on jo lapsenlapsia, he eivät enää jaksa mummoilla uusille tulokkaille. Näin se vaan valitettavasti menee. Ensimmäiset lastenlapset on tärkeitä sitten kiinnostus, into ja voimatkin hiipuvat, kun ikääkin on tullut lisää. Ei sille mitään voi. Eikä ole enää voimia teeskennelläkään. 

Mitä pitäisi tehdä? Kerro meille kaikille:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että odotuksesi ovat aivan jotain muuta kuin mihin vanhempasi ovat valmiita. Mutta älä vielä luovuta. Järjestä jotain pientä tapaamista ja anna asioiden mennä omalla painollaan. Esimerkiksi ehdota tapaamista kahvilassa tai pyydä mukaan kävelylle. 

Joo, odotin kai, että edes haluaisivat nähdä lasta joskus. On ollut aika käsittämätöntä, etteivät halua. Eivät ole työelämässä, eivätkä sellaisia aktiivisenioreita, joilla olisi kauheasti menoja. Aikaa kyllä on.

Ap

Olet kertonut omat toiveesi, mutta oletko kysynyt, mitä isovanhemmat toivovat? Sinä olet nyt aikuinen, et enää voi vanhemmilta paapomista.

Isovanhemmat ovat jo lapsensa kasvattaneet. Ei ole velvoitetta enää mihinkään. Saa vihdoin elää omaa elämää 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että odotuksesi ovat aivan jotain muuta kuin mihin vanhempasi ovat valmiita. Mutta älä vielä luovuta. Järjestä jotain pientä tapaamista ja anna asioiden mennä omalla painollaan. Esimerkiksi ehdota tapaamista kahvilassa tai pyydä mukaan kävelylle. 

Joo, odotin kai, että edes haluaisivat nähdä lasta joskus. On ollut aika käsittämätöntä, etteivät halua. Eivät ole työelämässä, eivätkä sellaisia aktiivisenioreita, joilla olisi kauheasti menoja. Aikaa kyllä on.

Ap

Ja siis lisään vielä tähän, etten jaksa enää ehdottaa mitään. On ehdotettu ihan kaikkea. Hajotan itseni, jos jatkan vielä yrittämistä, kun vastaus on aina ei.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olet kertonut omat toiveesi, mutta oletko kysynyt, mitä isovanhemmat toivovat? Sinä olet nyt aikuinen, et enää voi vanhemmilta paapomista.

Olen koittanut keskustella asioista joka ikiseltä kantilta. En jatka enää keskustelua yksin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmillasi on jo lapsenlapsia, he eivät enää jaksa mummoilla uusille tulokkaille. Näin se vaan valitettavasti menee. Ensimmäiset lastenlapset on tärkeitä sitten kiinnostus, into ja voimatkin hiipuvat, kun ikääkin on tullut lisää. Ei sille mitään voi. Eikä ole enää voimia teeskennelläkään. 

Juu, tässä on vaan se, että me asumme 6 km päässä, ja sisarusten lapset satojen kilometrien päässä. Ap

Ei kai niitä lapsia isovanhemmille tehdä.

Tai nykyään vissiin tehdään.