Kun vanhemmista ei ollutkaan isovanhemmiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kaikki ihmiset eivät vain ole lapsirakkaita, vaikka omia olisivatkin hankkineet.

Jotenkin rakkautta kyllä näyttää riittävän mun sisarusten lapsille :(

Ap

Sisarukset auttaa vastavuoroisesti vanhuksia, sinä saata nan huo raluuska vain odotat palveluksia. 

Samaa mietin. 

Vierailija kirjoitti:

Kersat on rasittavia.

Sinäkin olet ollut rasittava kersa josta isovanhemmat eivät välittäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako kertaa ovat nähneet lastasi?

1,5 v aikana 4 kertaa, joista lyhin tapaaminen kesti ovenraossa 5 minuuttia, ja pisin 45 minuuttia, juotiin kahvit meillä. Ja melkein naapurissa asutaan. Yksikään näistä tapaamisista ei ole ollut heidän aloitteestaan, vaan olen joutunut pakottamaan. Ap

Mikä oikeus sinulla on ketään mihinkään pakottaa. Ei ihme että kaikki sinua inhoaa. Hyi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kaikki ihmiset eivät vain ole lapsirakkaita, vaikka omia olisivatkin hankkineet.

Jotenkin rakkautta kyllä näyttää riittävän mun sisarusten lapsille :(

Ap

Meillä ihan sama. Minun lapseni ei kiinnosta äitiäni, mutta veljeni lapset kyllä kiinnostavat. Omilla lapsilla on onneksi isänsä puolelta aktiiviset ja välittävät isovanhemmat. Minun äitiini ei lapsillani ole mitään suhdetta. Surullista.

Oi, saan heti kiinni tuosta tunteesta! Niin surullista! En olisi voinut kuvitella, miten musertavalta tällainen voi tuntua.

Ap

Niinpä, meillä oli äidin kanssa hyvät ja lämpimät välit. Kunnes aloin elää omaa elämääni ja tein omat valintani. Jotka eivät miellyttäneet äitiäni. Ja kas, jouduin paitsioon.

Voin kuvitella,ap päsmentää ja määrää, itse ei auta koskaan muita. sisaruisensa ovat fiksuja ihmisiä, toivottavasti isovanhemmat jakavat rahansakin muille ennen kuolemaansa. Jää ap ääliö inhottavine penikoineen nuolemaan näppejään. 

Voimia! Meillä tämä paheni niin, etteivät vanhempani tulleet koskaan katsomaan lapsenlapsiaan. Esikoinen täyttää tänä vuonna 18 vuotta, nyt tuli isältäni kirje, jossa kyselee miten lapset voivat. En vastannut enää mitään. Juna meni jo kauan sitten. Vanhempani saavat pärjätä vanhuuden omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Voimia! Meillä tämä paheni niin, etteivät vanhempani tulleet koskaan katsomaan lapsenlapsiaan. Esikoinen täyttää tänä vuonna 18 vuotta, nyt tuli isältäni kirje, jossa kyselee miten lapset voivat. En vastannut enää mitään. Juna meni jo kauan sitten. Vanhempani saavat pärjätä vanhuuden omillaan.

Huh! On kyllä hurjaa. Tosi vaikea ymmärtää, mikä voi vaivata, että pitää noin käyttäytyä. Olen tosi pahoillani puolestanne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voin kuvitella,ap päsmentää ja määrää, itse ei auta koskaan muita. sisaruisensa ovat fiksuja ihmisiä, toivottavasti isovanhemmat jakavat rahansakin muille ennen kuolemaansa. Jää ap ääliö inhottavine penikoineen nuolemaan näppejään. 

Aika usein se on ihan päinvastoin. Niitä lapsia, jotka viis veisaa eivätkä auta tai käy, palvotaan ja kehutaan. Se joka auttaa ja kyläilee unohdetaan. Hänestä tulee itsestäänselvyys jota kohdellaan huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret eivät tajua, kuinka paljon vähemmän tervekin vanhempi ihminen jaksaa kuin he itse. Meillä on pieni lapsenlapsi, joka on sellainen konttausikäinen kova menijä. Vuorokausi häntä ja tarvitsen viikon aikaa toipumiseen. Olen ilmeisesti tulossa vaihdevuosi-ikään tai mikä lienee vaivaa, mutta koko ajan väsyttää. Välillä pelottaa, kun lapsi pyytää lapsenhoitoapua. 

Minä en ole koskaan vaatinut äidiltäni lastenhoitoapua. Olisin halunnut että äitini olisi lastenlastensa kanssa tekemisissä. Kävisi kylässä, olisi kiinnostunut lapsista, tuntisi heidät. Mutta ei, äitiäni ei kiinnosta. Veljieni lapsia hän kyllä hoitaa ja on heidän kanssaan. Minun lapseni eivät jostain syystä kelpaa. Ei käy kylässä, eikä kysele kuulumisia. Viimeksi olen kuullut äidistäni äitienpäivänä. Jos en itse ota yhteyttä niin hän ei sitä tee. Minä jossain vaiheessa lopetin yksipuolisen yhte

Kiinnostaisi, että miten sinä ja muut saman kokeneet olette selittäneet asiaa lapsillenne. Onko tullut puheeksi jossain vaiheessa? Sydän särkyy, kun ajattelen, miten tämän selitän, varsinkin jos serkut juttelevat, mitä kivaa ovat tehneet isovanhempien kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kertonut omat toiveesi, mutta oletko kysynyt, mitä isovanhemmat toivovat? Sinä olet nyt aikuinen, et enää voi vanhemmilta paapomista.

Olen koittanut keskustella asioista joka ikiseltä kantilta. En jatka enää keskustelua yksin. Ap

Sinä keskustelet, mutta et kysy. Vaikuttaa siltä, että sinua ottaa eniten päähän se, että vanhempasi eivät tottele.

Trololol. Haastat riitaa. Minä olen kysynyt, ja lopetan sinun kanssasi väittelyn nyt tähän. Ap

Asia tuli selväksi. Sinä olet kysynyt, mutta et kuunnellut vastausta. Ymmärrän hyvin, että vanhempasi pyrkivät pysymään sinusta etäällä ja viihtyvät niiden vähemmänrasittavien lastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat ovat jo lapsensa kasvattaneet. Ei ole velvoitetta enää mihinkään. Saa vihdoin elää omaa elämää 

Luulisi kuitenkin että haluavat lapsenlapsen joskus nähdä, vaikka ohimennen kahvilassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kaikki ihmiset eivät vain ole lapsirakkaita, vaikka omia olisivatkin hankkineet.

Jotenkin rakkautta kyllä näyttää riittävän mun sisarusten lapsille :(

Ap

Meillä ihan sama. Minun lapseni ei kiinnosta äitiäni, mutta veljeni lapset kyllä kiinnostavat. Omilla lapsilla on onneksi isänsä puolelta aktiiviset ja välittävät isovanhemmat. Minun äitiini ei lapsillani ole mitään suhdetta. Surullista.

Oi, saan heti kiinni tuosta tunteesta! Niin surullista! En olisi voinut kuvitella, miten musertavalta tällainen voi tuntua.

Ap

Niinpä, meillä oli äidin kanssa hyvät ja lämpimät välit. Kunnes aloin elää omaa elämääni ja tein omat valintani. Jo

Äitisi halusi jatkaa hyvää ja mukavaa elämää, ei sitä kaaosta, jonka sinä valitsit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat ovat jo lapsensa kasvattaneet. Ei ole velvoitetta enää mihinkään. Saa vihdoin elää omaa elämää 

Luulisi kuitenkin että haluavat lapsenlapsen joskus nähdä, vaikka ohimennen kahvilassa. 

Miksi? Ja kysyn tätä ihan tosissani. Jos ja kun lapsenlapsen äiti on kuin ap, koko ajan etsimässä syyllistä ja valittamassa, niin kuka sellaisen kanssa haluaa olla tekemisissä? Isovanhemmat haluavat omaa aikaa ja heillä on siihen täysi oikeus.

Mitäs teit sen lapsen sille luuserille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista aina lukea tällaisista välinpitämättömistä isovanhemmista. Tietysti jokaisella on omat syynsä sille miksi ei ole mukana lastenlasten elämässä. Itselleni 1v4kk ikäinen lapsenlapsi on äärettömän rakas ja tärkeä ja olen apuna aina kun vain pystyn.

Ihanaa, voitko adoptoida meidät :)?

Ap

Kunpa voisinkin :) Itsellä muuten anopin kanssa aikanaan vähän samanlaista, anoppi suosi miehen veljen ja siskon lapsia. Silloin se kyllä kirpaisi mutta ei sillä enää väliä kun kyseiset lapsenlapset on kaikki jo aikuisia eikä meidän lapset siitä ole traumatisoituneet. Mun vanhemmat oli tuolloin kuitenkin aktiivisesti mukana ja apuna niin että sama se anopin vähäiselle panokselle. Hyvissä väleissä mä silti anopin kanssa olen kaikesta huolimatta. 

Paljonkohan tällä palstalla oikeasti on näitä ihmisiä, joiden on pakko tulla riitelemään joka ketjuun? Veikkaan, että kyse on yllättävän pienestä porukasta, jolle av-riitely on elämäntapa, ja nakuttelevat kiukkuviestejä pää punaisena kaikki illat. Sitä en kyllä ihan helposti käsitä, että mitä siitä voi itselleen saada. Aika surulliselta elämältä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Paljonkohan tällä palstalla oikeasti on näitä ihmisiä, joiden on pakko tulla riitelemään joka ketjuun? Veikkaan, että kyse on yllättävän pienestä porukasta, jolle av-riitely on elämäntapa, ja nakuttelevat kiukkuviestejä pää punaisena kaikki illat. Sitä en kyllä ihan helposti käsitä, että mitä siitä voi itselleen saada. Aika surulliselta elämältä tuntuu.

Mulla on sellainen unelma, että sais oikeasti jonkun vaikka sosiaalipsykologin tutkimaan tätä populaa. Keitä nää on, ja mitä tarvetta tämä käytös palvelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että odotuksesi ovat aivan jotain muuta kuin mihin vanhempasi ovat valmiita. Mutta älä vielä luovuta. Järjestä jotain pientä tapaamista ja anna asioiden mennä omalla painollaan. Esimerkiksi ehdota tapaamista kahvilassa tai pyydä mukaan kävelylle. 

Joo, odotin kai, että edes haluaisivat nähdä lasta joskus. On ollut aika käsittämätöntä, etteivät halua. Eivät ole työelämässä, eivätkä sellaisia aktiivisenioreita, joilla olisi kauheasti menoja. Aikaa kyllä on.

Ap

No oletko käynyt heidän luona kyläilemässä ja näyttämässä lasta? Ehkä heille on työlästä tulla teille. Eivätkä kaikki jaksa olla innoissaan pienestä lapsesta, jonka kanssa ei vielä voi käydä keskusteluja. Toki jotkut ovat ja kiva heille, mutta jotkut ihmiset ovat parempia vähän isompien lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret eivät tajua, kuinka paljon vähemmän tervekin vanhempi ihminen jaksaa kuin he itse. Meillä on pieni lapsenlapsi, joka on sellainen konttausikäinen kova menijä. Vuorokausi häntä ja tarvitsen viikon aikaa toipumiseen. Olen ilmeisesti tulossa vaihdevuosi-ikään tai mikä lienee vaivaa, mutta koko ajan väsyttää. Välillä pelottaa, kun lapsi pyytää lapsenhoitoapua. 

Minä en ole koskaan vaatinut äidiltäni lastenhoitoapua. Olisin halunnut että äitini olisi lastenlastensa kanssa tekemisissä. Kävisi kylässä, olisi kiinnostunut lapsista, tuntisi heidät. Mutta ei, äitiäni ei kiinnosta. Veljieni lapsia hän kyllä hoitaa ja on heidän kanssaan. Minun lapseni eivät jostain syystä kelpaa. Ei käy kylässä, eikä kysele kuulumisia. Viimeksi olen kuullut äidistäni äitienpäivänä. Jos en itse ota yhteyttä niin hän ei sitä te

Pienenä selitin että mummolla on kiirettä tms. Nyt isompana olen todennut, ettei mummoa vaan kiinnosta. Mulla on siis jo kaksi aikuista lasta ja nuorinkin jo 16v. Ymmärtävät kyllä. Ovathan he mummon tavanneet ja tajunneet että tätä ei kiinnosta. Ja koska heillä on hyvät isovanhemmat isänsä puolelta niin asia on ok. Eivät he osaa tuntematonta ihmistä kaivata, kun mitään suhdetta ei koskaan syntynyt. Kun ei ole koskaan elämässä ollut niin ei tavallaan ole mitään menettänytkään. Meidän perheeseen kuuluu ydinperhe ja miehen vanhemmat. Ja näin on aina ollut. Minun äitini on vaan se omituinen mummeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret eivät tajua, kuinka paljon vähemmän tervekin vanhempi ihminen jaksaa kuin he itse. Meillä on pieni lapsenlapsi, joka on sellainen konttausikäinen kova menijä. Vuorokausi häntä ja tarvitsen viikon aikaa toipumiseen. Olen ilmeisesti tulossa vaihdevuosi-ikään tai mikä lienee vaivaa, mutta koko ajan väsyttää. Välillä pelottaa, kun lapsi pyytää lapsenhoitoapua. 

Minä en ole koskaan vaatinut äidiltäni lastenhoitoapua. Olisin halunnut että äitini olisi lastenlastensa kanssa tekemisissä. Kävisi kylässä, olisi kiinnostunut lapsista, tuntisi heidät. Mutta ei, äitiäni ei kiinnosta. Veljieni lapsia hän kyllä hoitaa ja on heidän kanssaan. Minun lapseni eivät jostain syystä kelpaa. Ei käy kylässä, eikä kysele kuulumisia. Viimeksi olen kuullut äidistäni äitienpäivänä. Jos en itse ota yhteyttä niin hän ei sitä te

Miksi sinun pitää selittää mitään? Lapsi ei kaipaa sellaista, mitä ei ole ja onhan lapsella toiset isovanhemmat, joiden kanssa toteuttaa sinun unelmiasi.

Kun serkut kertovat, mitä kivaa on tehty isovanhempien kanssa, niin mistä lapsesi tietää, että ne on just ne isovanhemmat, joita hän ei ole tavannut? Vain joka päivä kertomalla lapselle tästä "menetyksestä" varmistat, että lapsi ymmärtää mennä terapiaan menetyksensä kanssa.