Kun vanhemmista ei ollutkaan isovanhemmiksi

Lasten teko oli kuitenkin teidän oma valinta, ei isovanhempien. 

Vierailija kirjoitti:

Lasten teko oli kuitenkin teidän oma valinta, ei isovanhempien. 

... liittyy asiaan miten?

Meillä lapset eivät ikinä ole olleet isovanhemmille mitenkään tärkeitä, eivät mieheni vanhemmille eivätkä omilleni. Eivät esimerkiksi läheskään aina viitsineet tulla synttäreille, eivätkä edes isompiin perhejuhliin. mm ylioppilasjuhlat ovat jääneet väliin. 

Annoin asian olla, olkoot tulematta. Nyt lapset ovat nuoria aikuisia ja isovanhemmat lähes 90-vuotiaita. Nyt kelpaisi sitten seura ja apu, kauhea syyllistäminen ja uhrautuminen kun ei käydä katsomassa. No jos ei ole oikein mitään suhdetta vaivauduttu luomaan, en kyllä ihmettele yhtään etteivät ole kovin innoissaan kyläilemässä nyt heidän luonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan mummot ja vaarit on liikaa puhelimella? Ja tv:stä tulee sarjoja. 

Lapseni kysyivät jo 90-luvulla miksi vain mummolassa näkyy Kauniit ja rohkeat kun meillä kotona ei näkynyt. Äidistäni tuli isoäiti 50-vuotiaana eikä hän ole koskaan hoitanut lastenlapsiaan. Omat lapsensa eli minut ja siskoni hän kyllä hoidatti omalla äidillään ja anopillaan. Nyt äitini on vanha ja yksin, ja hän ihmettelee miksi aikuiset lastenlapset eivät koskaan soita eivätkä käy kylässä.

Vanhemmilta ei kysytä haluavatko he isovanhemmiksi. Heillä ei ole mitään velvollisuuksia lastenlapsiaan kohtaan, mutta ei heillä ole oikeuksiakaan.

Itsensä tehokkaasti etäännyttäneet isovanhemmat ovat ansainneet kaiken vanhuudenaikaisen yksinäisyytensä ja avuttomuutensa. Ei ole aikuisten lasten tehtävä paikata olemattomia välejä, eivätkä lastenlapset tarvitse paskoja isovanhempia mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Niillä isovanhemmilla on omakin elämä. Miten otitte isovanhemmat mukaan silloin kun lapsi oli vauva?

Mitä hittoa tämä tarkoittaa? Tiedätkö/muistatko millaista on pienen vauvan kanssa? Se on yhtä selviytymistä. Omat vanhemmat ja sisarukset tulevat auttamaan jos tulevat. Tai edes katsomaan vauvaa. Ei heitä ehdi kädestä pitäen käydä rukoilemassa paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilta ei kysytä haluavatko he isovanhemmiksi. Heillä ei ole mitään velvollisuuksia lastenlapsiaan kohtaan, mutta ei heillä ole oikeuksiakaan.

Itsensä tehokkaasti etäännyttäneet isovanhemmat ovat ansainneet kaiken vanhuudenaikaisen yksinäisyytensä ja avuttomuutensa. Ei ole aikuisten lasten tehtävä paikata olemattomia välejä, eivätkä lastenlapset tarvitse paskoja isovanhempia mihinkään.

Ei se pakko tietenkään ole, mutta luonnotonta ja kylmää se on jos lapsenlapset ei kiinnosta. Koskee myös isoisiä.

Jos mummulla on nuoruus vielä menossa, metsästää uusia miehiä. Ei siinä jää aikaa lapsenlapsille.

Eikö se lapsen saaminen itselle riitä kun siitä muodostuu noin raastavaa.

Jollei lapsi tuo itselle iloa niin miksi teki ollenkaan.

Tunsin nuorena monia joilla ei ollut isovanhempia ollenkaan eikä itsellänikään ollut enää 17v jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä isovanhemmilla on omakin elämä. Miten otitte isovanhemmat mukaan silloin kun lapsi oli vauva?

Mitä hittoa tämä tarkoittaa? Tiedätkö/muistatko millaista on pienen vauvan kanssa? Se on yhtä selviytymistä. Omat vanhemmat ja sisarukset tulevat auttamaan jos tulevat. Tai edes katsomaan vauvaa. Ei heitä ehdi kädestä pitäen käydä rukoilemassa paikalle.

Amen. Ihmisellä, joka tuon kirjoitti, ei ole omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se lapsen saaminen itselle riitä kun siitä muodostuu noin raastavaa.

Jollei lapsi tuo itselle iloa niin miksi teki ollenkaan.

Tunsin nuorena monia joilla ei ollut isovanhempia ollenkaan eikä itsellänikään ollut enää 17v jälkeen.

Sulla ei selvästi ole omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se lapsen saaminen itselle riitä kun siitä muodostuu noin raastavaa.

Jollei lapsi tuo itselle iloa niin miksi teki ollenkaan.

Tunsin nuorena monia joilla ei ollut isovanhempia ollenkaan eikä itsellänikään ollut enää 17v jälkeen.

Lapselle merkitykselliset suhteet lähisukuun voivat olla tosi iso voimavara elämässä. Mummon ja Papan rakkaus kantaa pitkälle. On lupa surra, jos sitä ei ole omalle lapselle tarjolla.

Ap,sinulla on nyt pieni lapsi eli kun hän on murrosikäinen,vanhempasi ovat avuntarpeessa. Älä lähde siihen rumbaan,vaikka kuinka empaattissympaattinen olet. Rahalla saa siivous-,kaupankäynti-,lääkäriapua. Maksakoot tarvittaessa sisarukset,jos vanhemmat eivät kykene. Tee asian nykytila jo hyvissä ajoin sisaruksillesi selväksi.

Itse tähän haksahdin. Meni oman lapsen murrosikä väsyneellä äidillä. Nyt tekisin toisin. Kiitosta ei kuulunut vanhemmilta,ei sisaruksilta. Itsestäänselvyytenä pitivät,että siivoan,käyn kaupassa,kuskaan,kylvetän,teen ruoat. Tyhmänä suostuin. Ei löytynyt selkärankaa minulta,ei.