Kun vanhemmista ei ollutkaan isovanhemmiksi

Nuoret eivät tajua, kuinka paljon vähemmän tervekin vanhempi ihminen jaksaa kuin he itse. Meillä on pieni lapsenlapsi, joka on sellainen konttausikäinen kova menijä. Vuorokausi häntä ja tarvitsen viikon aikaa toipumiseen. Olen ilmeisesti tulossa vaihdevuosi-ikään tai mikä lienee vaivaa, mutta koko ajan väsyttää. Välillä pelottaa, kun lapsi pyytää lapsenhoitoapua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kertonut omat toiveesi, mutta oletko kysynyt, mitä isovanhemmat toivovat? Sinä olet nyt aikuinen, et enää voi vanhemmilta paapomista.

Olen koittanut keskustella asioista joka ikiseltä kantilta. En jatka enää keskustelua yksin. Ap

Sinä keskustelet, mutta et kysy. Vaikuttaa siltä, että sinua ottaa eniten päähän se, että vanhempasi eivät tottele.

Sillä nyt ei oikeasti ole paskan väliä, ketä 1,5 vuotias on tavannut tai ollut tapaamatta. Älä viitsi draamailla. Jos ei alakouluiässä tapaa ksokaan, sitten se alkaa vaikuttaa, mutta ei ennen.

Montako kertaa ovat nähneet lastasi?

Vierailija kirjoitti:

Nuoret eivät tajua, kuinka paljon vähemmän tervekin vanhempi ihminen jaksaa kuin he itse. Meillä on pieni lapsenlapsi, joka on sellainen konttausikäinen kova menijä. Vuorokausi häntä ja tarvitsen viikon aikaa toipumiseen. Olen ilmeisesti tulossa vaihdevuosi-ikään tai mikä lienee vaivaa, mutta koko ajan väsyttää. Välillä pelottaa, kun lapsi pyytää lapsenhoitoapua. 

No mikä ihme siinä on, ettei voi sitten suoraan sanoa lapselle tätä, mitä tässäkin kirjoitat. Vai oletko sanonut? Minä ainakin ymmärtäisin. Onhan se nyt paljon parempi sanoa suoraan, ettei kertakaikkiaan jaksa, kuin jättää oma lapsi siihen luuloon, ettei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kertonut omat toiveesi, mutta oletko kysynyt, mitä isovanhemmat toivovat? Sinä olet nyt aikuinen, et enää voi vanhemmilta paapomista.

Olen koittanut keskustella asioista joka ikiseltä kantilta. En jatka enää keskustelua yksin. Ap

Sinä keskustelet, mutta et kysy. Vaikuttaa siltä, että sinua ottaa eniten päähän se, että vanhempasi eivät tottele.

Trololol. Haastat riitaa. Minä olen kysynyt, ja lopetan sinun kanssasi väittelyn nyt tähän. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmillasi on jo lapsenlapsia, he eivät enää jaksa mummoilla uusille tulokkaille. Näin se vaan valitettavasti menee. Ensimmäiset lastenlapset on tärkeitä sitten kiinnostus, into ja voimatkin hiipuvat, kun ikääkin on tullut lisää. Ei sille mitään voi. Eikä ole enää voimia teeskennelläkään. 

Juu, tässä on vaan se, että me asumme 6 km päässä, ja sisarusten lapset satojen kilometrien päässä. Ap

Millaiset suhteet teillä oli isovanhempiin ennen lapsen syntymää? 

Eihän lapsi tee ihmissuhteita, vaan aikuiset? Jos aikuisten ihmissuhteet toimivat hyvin, silloin kehittyy myös isovanhempien ja lasten suhde. 

Näin on kaikissa ihmissuhteissa, oli kysymys isovanhemmista, kummeista, muusta suvusta jne. 

Minä en ole juuri tekemisissä veljeni perheen kanssa, kun perheen kemiat  ja arvot eivät kohtaa ja taas toisen veljen perheen kanssa ollaan sydänystävät, samoin lapset, vaikka välimatkaa lähes 200km mutta silti vietetään paljon aikaa yhdessä. 

Onpa surullista, mutta et oikein voi muuta kuin hyväksyä tilanteen. Ilmeisesti he eivät halua tavata sinuakaan, kun eivät vastaa kyläilykutsuihisi. Kuinka usein tapasitte ennen lasta? 

Vierailija kirjoitti:

Montako kertaa ovat nähneet lastasi?

1,5 v aikana 4 kertaa, joista lyhin tapaaminen kesti ovenraossa 5 minuuttia, ja pisin 45 minuuttia, juotiin kahvit meillä. Ja melkein naapurissa asutaan. Yksikään näistä tapaamisista ei ole ollut heidän aloitteestaan, vaan olen joutunut pakottamaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmillasi on jo lapsenlapsia, he eivät enää jaksa mummoilla uusille tulokkaille. Näin se vaan valitettavasti menee. Ensimmäiset lastenlapset on tärkeitä sitten kiinnostus, into ja voimatkin hiipuvat, kun ikääkin on tullut lisää. Ei sille mitään voi. Eikä ole enää voimia teeskennelläkään. 

Juu, tässä on vaan se, että me asumme 6 km päässä, ja sisarusten lapset satojen kilometrien päässä. Ap

 

Millaiset suhteet teillä oli isovanhempiin ennen lapsen syntymää? 

Eihän lapsi tee ihmissuhteita, vaan aikuiset? Jos aikuisten ihmissuhteet toimivat hyvin, silloin kehittyy myös isovanhempien ja lasten suhde. 

Näin on kaikissa ihmissuhteissa, oli kysymys isovanhemmista, kummeista, muusta suvusta jne. 

Minä en ole juuri tekemisissä veljen

Asuttiin ulkomailla ennen, joten yhteydenpito oli viestittelyä ja videopuheluita, jouluisin ja kesällä tavattiin. Ap

En varsinaisesti ole ratkaisua hakemassa täällä, koska tämä media ei oikein anna mahdollisuutta avata koko sukuhistoriaa ja kaikki taustoja. Vertaistuki kyllä kelpaisi. Tiedän, että monella on sama raju kokemus, että isovanhemmat eivät olekaan elämässä mukana, ja tämä tulee yllätyksenä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kaikki ihmiset eivät vain ole lapsirakkaita, vaikka omia olisivatkin hankkineet.

Jotenkin rakkautta kyllä näyttää riittävän mun sisarusten lapsille :(

Ap

Meillä ihan sama. Minun lapseni ei kiinnosta äitiäni, mutta veljeni lapset kyllä kiinnostavat. Omilla lapsilla on onneksi isänsä puolelta aktiiviset ja välittävät isovanhemmat. Minun äitiini ei lapsillani ole mitään suhdetta. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kaikki ihmiset eivät vain ole lapsirakkaita, vaikka omia olisivatkin hankkineet.

Jotenkin rakkautta kyllä näyttää riittävän mun sisarusten lapsille :(

Ap

Meillä ihan sama. Minun lapseni ei kiinnosta äitiäni, mutta veljeni lapset kyllä kiinnostavat. Omilla lapsilla on onneksi isänsä puolelta aktiiviset ja välittävät isovanhemmat. Minun äitiini ei lapsillani ole mitään suhdetta. Surullista.

Oi, saan heti kiinni tuosta tunteesta! Niin surullista! En olisi voinut kuvitella, miten musertavalta tällainen voi tuntua.

Ap

Eivät ole kiinnostuneita sun lapsista, kun eivät ole ensimmäisiä mummon ja vaarin kultsipuppeleita.

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti ole ratkaisua hakemassa täällä, koska tämä media ei oikein anna mahdollisuutta avata koko sukuhistoriaa ja kaikki taustoja. Vertaistuki kyllä kelpaisi. Tiedän, että monella on sama raju kokemus, että isovanhemmat eivät olekaan elämässä mukana, ja tämä tulee yllätyksenä.

Ap

Tuliko oikeasti yllätyksenä? Kovin nihkeästi olitte aiemmin yhteyksissä. Ei ne vauvojen myötä aina parane ne välit ja tapaamiset. Tykkääkö ne sun kumppanista? Susta?

Surullista aina lukea tällaisista välinpitämättömistä isovanhemmista. Tietysti jokaisella on omat syynsä sille miksi ei ole mukana lastenlasten elämässä. Itselleni 1v4kk ikäinen lapsenlapsi on äärettömän rakas ja tärkeä ja olen apuna aina kun vain pystyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kaikki ihmiset eivät vain ole lapsirakkaita, vaikka omia olisivatkin hankkineet.

Jotenkin rakkautta kyllä näyttää riittävän mun sisarusten lapsille :(

Ap

Ehkä sun mies ei ole niiden mieleen. Tuli siis vääränlaisia lastenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret eivät tajua, kuinka paljon vähemmän tervekin vanhempi ihminen jaksaa kuin he itse. Meillä on pieni lapsenlapsi, joka on sellainen konttausikäinen kova menijä. Vuorokausi häntä ja tarvitsen viikon aikaa toipumiseen. Olen ilmeisesti tulossa vaihdevuosi-ikään tai mikä lienee vaivaa, mutta koko ajan väsyttää. Välillä pelottaa, kun lapsi pyytää lapsenhoitoapua. 

Minä en ole koskaan vaatinut äidiltäni lastenhoitoapua. Olisin halunnut että äitini olisi lastenlastensa kanssa tekemisissä. Kävisi kylässä, olisi kiinnostunut lapsista, tuntisi heidät. Mutta ei, äitiäni ei kiinnosta. Veljieni lapsia hän kyllä hoitaa ja on heidän kanssaan. Minun lapseni eivät jostain syystä kelpaa. Ei käy kylässä, eikä kysele kuulumisia. Viimeksi olen kuullut äidistäni äitienpäivänä. Jos en itse ota yhteyttä niin hän ei sitä tee. Minä jossain vaiheessa lopetin yksipuolisen yhteydenpidon. Miksi vaivautua kun häntä ei kerran kiinnosta. Soitan jouluna ja äitienpäivänä, ne pakolliset puhelut. Niissäkin kuulen vain mitä veljeni lapset ovat tehneet ja kuinka eteviä he ovat. Koskaan ei kysytä mitä minulle tai lapsilleni kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Surullista aina lukea tällaisista välinpitämättömistä isovanhemmista. Tietysti jokaisella on omat syynsä sille miksi ei ole mukana lastenlasten elämässä. Itselleni 1v4kk ikäinen lapsenlapsi on äärettömän rakas ja tärkeä ja olen apuna aina kun vain pystyn.

Ihanaa, voitko adoptoida meidät :)?

Ap

Ohis, mutta voi hyvä ihme että ihmisillä voi olla paha olla. Onks ihan pahoinvoivimmat aina täällä av:llä, vai onks näitä lisää vielä tuolla jossain ihmisten ilmoilla. Viittaan tällä siis esim. edelliseen kommenttiin, joka kohta poistetaan.