Lue keskustelun säännöt.
Mistä voi kertoa se, että olen koko ajan ärsyyntynyt miehelleni
04.08.2024 |
Oikeastaan joka päivä lähes koko ajan. Paitsi silloin kun hän ei ole kotona tai kun itse olen muualla. Pelkkä hänen läsnäolo saa minut ärtyneeksi ja ärsyyntyneeksi. Muuten olen iloinen ja hyvällä mielellä. Hänen ei edes tarvitse tehdä mitään (ärsyttävää) sillä hetkellä vaan ärtymykseni alkaa heti kun kuulen avaimen kääntyvän lukossa tai kun olen menossa kotiin ja tiedän hänen olevan kotona. Yritän kyllä käyttäytyä häntä kohtaan hyvin eli en tiuski enkä raivoa tms., mutta on vaikea pidätellä näyttämästä ärsytystään. Mistä tämä voi kertoa? Mitään isoa ongelmaa kuten pettämistä, pahoja riitoja tms ei parisuhteeseemme liity. Minua vain v i tuttaa mies ja hänen olemassaolo koko ajan. Eikä tarvitse tulla haukkumaan minua kommentteihin, en kohtele miestäni huonosti. Eroa olen välillä miettinyt ja mies tietää etten ole tyytyväinen parisuhteeseemme. Hän ei halua erota.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Alivastuullinen-ylivastuullinen-dynamiikkaa on erittäin vaikeaa purkaa. Ja ne molemmat toimintatavat on yleensä olleet olemassa jo ennen suhteen syntymistä.
Minusta alivastuullisella on suurempi moraalinen velvollisuus muuttua koska hän on suhteessa se hyötyjä. Mutta niin hyvin harvoin käy.
Kyllä! Tämä on todella paha. Päässyt aitiopaikalta tällaista seuraamaan.
Kannattaa huomioida, että tällainen epäoikeudenmukaisuus on myös erittäin haitallinen malli lapsille.
Usein sanotaan, että ihminen voi muuttaa vain itseään. Ja se on toki totta. Mutta jos ylivastuullinen päästää langat käsistään ei alivastuullinen niihin välttämättä tartu. Seurauksena ylivastuullisen pitäisi siis tinkiä vaatimuksistaan esim säännöllisten aterioiden, hygienian ja lasten asioiden hoitamisen suhteen. Ongelma vaan, jos nämä vaatimukset eivät ole ylimitoitettuja vaan ihan perusvaateita aikuisille ihmisille.
Hyvää ratkaisua en tähän tiedä. Jos miehellä hahmotushäiriö, niin vielä hankalampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttua, niin tuttua on ap:n aloitusteksti.
En sanalla sanoen muista päivää, jolloin olisin ilahtunut mieheni näkemisestä. Joka päivä kiristää ja stressaa. En halua edes puhua sille mitään, ettei ala ärsyttää ja raivostuttaa lisää.
Olen kyllästynyt. Olen tarpeeksi kauan tätä jo katsellut. Haluan erota. Aion erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia?
Mies täyttänyt ne naisen unelmat perheestä, jne ja miehestä on tullut tarpeeton?
Mikä vtun naisen unelma perheestä? Miehet usein haluaa perheen,mutta siihen liittyvät ikävät vastuut jättävät naisille.
No, jokin on saanut aloittajaa tähän asti katsomaan miehen käytöstä läpi sormiensa.
Ei suhteemme ollut alkuaikoina tällainen. Jos olisi ollut, en olisi hänen kanssaan naimisiin mennyt. Ongelmat alkoi lasten saamisen myötä, naimisiinmenon jälkeen. Ennen lapsia hän oli kotona oma-aloitteinen, teki asioita pyytämättä, otti huomioon tarpeeni, ei edes kuorsannut. Ap
Perimenopaussi, menopaussi. Kaikki ihmiset alkaa ottaa päähän. Onnettomia vatuloitsijoita ja avun pyytäjiä. Tekisi itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne enää rakastavani, en tiedä, että pidänkö enää edes. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta (olemme molemmat 46-vuotiaita). Tiedän, että pitkässä suhteessa rakkauden tunteet voi vaihdella. Mutta onko voimakas vi tutus enää normaalia? Ap
Oho. Vai 46v. Sun kannattaa ehkä miettiä miten paljon teidän ikäluokassa on miehesi kaltaisia miehiä jotka ei dokaa, tai ole muuten syvällä elämässään. Tuossa iässä varmaankin löydät vielä uuden parisuhteen, mutta myöhemmin se alkaa olla jo lottoamista.
Voimakas vitutus ei ole normaalia, eikä ole sekään, että ilmeisesti mies ei ole ottanut asiaa vakavasti ja yritä osaltaan tehdä asioita paremmaksi. Terapia, tai ero. Ei kai tuossa muuta. Pariterapia saattaisi antaa miehellesi henkistä työkaluarsenaalia jonka avulla ti
Öö, yksilö on eri asia kuin ikäluokka? Mä luin ton niin, että ap:n ikäluokassa on normaalia elää tasaveroisessa suhteessa JA ap:n silmissä hänen miehensä on tästä poikkeus huonoon suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alivastuullinen-ylivastuullinen-dynamiikkaa on erittäin vaikeaa purkaa. Ja ne molemmat toimintatavat on yleensä olleet olemassa jo ennen suhteen syntymistä.
Minusta alivastuullisella on suurempi moraalinen velvollisuus muuttua koska hän on suhteessa se hyötyjä. Mutta niin hyvin harvoin käy.
Kyllä! Tämä on todella paha. Päässyt aitiopaikalta tällaista seuraamaan.
Kannattaa huomioida, että tällainen epäoikeudenmukaisuus on myös erittäin haitallinen malli lapsille.
Usein sanotaan, että ihminen voi muuttaa vain itseään. Ja se on toki totta. Mutta jos ylivastuullinen päästää langat käsistään ei alivastuullinen niihin välttämättä tartu. Seurauksena ylivastuullisen pitäisi siis tinkiä vaatimuksistaan esim säännöllisten aterioiden, hygienian ja lasten asioiden hoitamisen suhteen. Ongelma vaan, jos nämä vaatimukset eivät ole ylimitoitettuja vaan i
Niin. Pidän langat käsissäni, koska ilman sitä lapset kärsii. Olen joissain asioissa välillä kokeillut jättää vain hoitamatta, pudottaa langat. Ja mies ei tartu niihin lankoihin vaan silloin kaikki asiat on hoitamatta. Hyvä esimerkki on asiat mitä lapset tarvitsee koulussa. Mies ei koskaan lue wilmaa. Jos pakotan lukemaan hän lukee, mutta ei ajatuksella eikä reagoi mitenkään mihinkään mitä siellä luki. Jos en hoitaisi niin lasten koulupaperit jäisi allekirjoittamatta, läksyt auttamatta, jumppavaatteet ottamatta kouluun, jalkojen kasvaessa uudet kengät ostamatta, hammaslääkärit varaamatta jne. En minä voi alkaa leikkimään tällaisten lasten asioiden kanssa jotenkin opettaakseni miestä. Joka ei tunnu haluavan oppia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia?
Mies täyttänyt ne naisen unelmat perheestä, jne ja miehestä on tullut tarpeeton?
Mikä vtun naisen unelma perheestä? Miehet usein haluaa perheen,mutta siihen liittyvät ikävät vastuut jättävät naisille.
No, jokin on saanut aloittajaa tähän asti katsomaan miehen käytöstä läpi sormiensa.
Ei suhteemme ollut alkuaikoina tällainen. Jos olisi ollut, en olisi hänen kanssaan naimisiin mennyt. Ongelmat alkoi lasten saamisen myötä, naimisiinmenon jälkeen. Ennen lapsia hän oli kotona oma-aloitteinen, teki asioita pyytämättä, otti huomioon tarpeeni, ei edes kuorsannut. Ap
Tätähän on tutkittukin, että juuri lasten saaminen usein lisää suhteen epätasa-arvoisuutta.
On epäilty, että äitiysvapaan myötä mies "oppii" naisen hoitavan kaiken.
Itse mietin, että syynä voi olla lisäksi lapsiperhearjen kuormittavuus. Monet ihmiset ovat introverttejä ja eivät vaan jaksa enää töiden jälkeen kodin hälinässä.
Myös monet naiset ovat introverttejä. Heidän on kuitenkin "pakko" uhrata oma hyvinvointinsa, jos mies ei yksinkertaisesti ota tarpeeksi vastuuta. Harva äiti pystyy "kaltoinkohtelemaan" omia lapsiaan, vaan hoitavat asiat vaikka hammasta purren.
Ja niin katkeruus alkaa kasaantua. Saattaa samalla myös huomata, että mies on vain painolasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja näin jatkaessaan ap siirtää kys. toimintamallin lapsilleen. Sietääkin herätä tilanteeseen. Sen virheen hän tekee, kun syyttää vain miestä. Ihan yhtä paljon hän on itse mahdollistanut tämän, itse on jopa miehensä valinnut! Vastuu on myös ap:lla, hän ei ole ainoa uhri tässä sopassa. Esim siisteysvatimukset on kaikilla erilaiset. Nyt vaatii miehen asettumaan omiin vaatimuksiinsa, vaikka miehelle riittää vähempikin. Sama pyykinpesussa, mikä on vaalea, mikä tumma, onko tämä jotain erikoista materiaalia, missä sen voi pestä... Sama ruuanlaitossa. Paha tehdä, kun ei OSAA. Osaamattomuus ei ole synti, opettelemisen estäminen taas on. Ota se ukko pilkkomaan vaikka kurkkua, pyydä kaatamaan keitinvesi pois. Ja polta se marttyyrin viitta, se jos mikä on lapsellinen.
Vierailija kirjoitti:
Perimenopaussi, menopaussi. Kaikki ihmiset alkaa ottaa päähän. Onnettomia vatuloitsijoita ja avun pyytäjiä. Tekisi itse.
Itse olen ollut kaikkein ärtyisin, kun oli raudanpuute.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja näin jatkaessaan ap siirtää kys. toimintamallin lapsilleen. Sietääkin herätä tilanteeseen. Sen virheen hän tekee, kun syyttää vain miestä. Ihan yhtä paljon hän on itse mahdollistanut tämän, itse on jopa miehensä valinnut! Vastuu on myös ap:lla, hän ei ole ainoa uhri tässä sopassa. Esim siisteysvatimukset on kaikilla erilaiset. Nyt vaatii miehen asettumaan omiin vaatimuksiinsa, vaikka miehelle riittää vähempikin. Sama pyykinpesussa, mikä on vaalea, mikä tumma, onko tämä jotain erikoista materiaalia, missä sen voi pestä... Sama ruuanlaitossa. Paha tehdä, kun ei OSAA. Osaamattomuus ei ole synti, opettelemisen estäminen taas on. Ota se ukko pilkkomaan vaikka kurkkua, pyydä kaatamaan keitinvesi pois. Ja polta se marttyyrin viitta, se jos mikä on lapsellinen.
Kyllä mieheni osaa laittaa ruokaa. On jopa ihan hyvä siinä. Hän ei vain viitsi. Eikä tässä ole kyse siitä että minä olisin marttyyri tai minun vs. miehen siisteysvaatimuksista, vaan siitä, että kun on lapsia, niin on pakko olla kotona tarjolla ruokaa, puhtaita vaatteita ja edes kohtalaisen siisti koti, jossa imuroidaan muulloinkin kuin jouluna ja juhannuksena. Ja lapsille on väliä sillä, että valkoisia ja vaaleanpunaisia kivoja paitoja ei pilata pesemällä niitä räikeän vihreäksi tai likaisen harmaaksi. En edes vaadi erityisen siistiä kotia, riittää että on jotenkuten puhdasta. Minun standardit on jo sen verran matalat, että niistä alaspäin alkaa olemaan jo vitsi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti ensin mikä sinua miehessä ärsyttää? Onko syy tässä miehessä vai haluatko että asiat sujuisivat aina kuten sinä tahdot ja kun eivät suju siirrät ärtymyksen mieheesi?
Tekisi mieli vastata, että kaikki ärsyttää. Se miten hän ei laita pyykkejä pyykkikoriin, tiskejä tiskiin, roskia roskiin. Se miten hän ei oma-aloitteisesti tee kotona yhtään mitään, tekee vain ne mitä aina erikseen ja yksitellen käsken, muistutan ja melkein vahdin, että tekee. Se miten hän haluaa minulta valtavan paljon huomiota, jota itse en millään jaksaisi antaa, koska aikani menee pakollisista asioista huolehtimiseen. Se miten tuntuu ettei hän ole enää mikään tasaveroinen kumppani elämässä vaan joku perässä vedettävä riippa. Se miten hän viettää paljon aikaa juoruiluun (puhelimessa kavereiden kanssa ja tavatessakin juoruilivat todella paljon muiden, puolituttujen, ihmisten asioista). Se mit
Meinasin sanoa että varmasti sulla on hormonaalinen ehkäisy tai jotain, mutta onhan tuo helvetin huono puoliso, ei ihme että ärsyttää, luultavasti ihan ketä tahansa ärsyttäisi. Oletko sanonut miehelle suoraan nämä asiat? Että sua ärsyttää nuo asiat niin paljon että et halua tulla kotiin kun hän on siellä jne.? Että jos ei asiat muutu, otat eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mies alkaa ärsyttää ja ällöttää, ihan yks kaks koko ajan enemmän ja enemmän, niin itsellä se on ollut joku sisäsyntyinen vinkki järjelleni, että suhde alkaa olla taputeltu, eikä se miehen "inhoaminen" muuksi muutu, pahentuu vain. Vanhemmiten huomasin, että mulla oli vain niin valtava kaipuu elää yksin arkea, että joko pitää olla toinen samanlainen tai sitten elää sinkkuna lopun elämää, mutta miesten satuttaminen saa riittää.
Kuulostaa niin tutulta, ex-mieheni oli ihan samanlainen. Kaikki vastuut olivat minulla ja useista yrityksistä (en kritisoinut työnjälkeä, juttelin rauhallisesti jne jne sovittiin asioista mutta mies aina parin viikon tsemppauksen jälkeen taantui takaisin "lapseksi") huolimatta mikään ei muuttunut. Oli vain kaksi vaihtoehtoa: kärvistellä tai erota. Tein itselleni palveluksen ja erosin. Luoja, se oli elämäni paras päätös: kotona ei ärsytä mikään, ei tarvitse patistella jne. Vähemmän sotkua, vähemmän pyykkiä. Nukun hiljaisuudessa kuin tukki. Vapaus ja mielenrauha. Teen samat kotityöt kuin ennenkin (ml.pihahommat ja auton huolto) mutta ilman jatkuvaa, päässä tykyttävää vitutusta. Vitutus vie elämänenergiaa ja voi lyhentää jopa elinikää. Ei hyvä.
Suosittelen tätä samaista valintaa kaikille kärvisteleville, myös sinulle ap. Kirsikkana kakun päällä taloutenikin parani, en voi käsittää mihin mies rahoja tuhlasi. Näin on nyt hyvä, minulle ja lapselleni. Ex-mies haistakoon pitkän pskan! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunne enää rakastavani, en tiedä, että pidänkö enää edes. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta (olemme molemmat 46-vuotiaita). Tiedän, että pitkässä suhteessa rakkauden tunteet voi vaihdella. Mutta onko voimakas vi tutus enää normaalia? Ap
Sullahan on ihan hyviä syitä, miksi ärsyttää. Kyllä muakin ärsyttäisi tossa tilanteessa. Mies on vapaamatkustaja eikä tee juuri mitään teidän yhteisen kodin eteen.
Nyt suu auki ja kerro miehelle, mikä sua ärsyttää. Ei tilanne muuten muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne enää rakastavani, en tiedä, että pidänkö enää edes. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta (olemme molemmat 46-vuotiaita). Tiedän, että pitkässä suhteessa rakkauden tunteet voi vaihdella. Mutta onko voimakas vi tutus enää normaalia? Ap
Teillä on molemmilla vaihdevuodet. Hoidetaan ensin hormonikorvaushoidolla oma pää kuntoon, mieti eroa vasta sen jälkeen. Heräiletkö aamuyöllä? Tämä on varma merkki.
N47
Ei ole varma merkki. Muuten mulla oisi alkanut vaihdevuodet kolmikymppisenä ja kummasti vaan sain kaksi tyttöä sen jälkeen.
Miten sinun exällä on sujunut lasten luonapito? Huolehtiiko silloin kunnolla lasten asioista?
Minulla aiheutti minipollerit tuon oireet. Halusin kokoajan erota ja v*tutti toisen olemus ja naama. Muutama viikko lääkkeet lopetuksen jälkeen oireet helpotti.
N44
46-vuotias. Ensimmäiset oireet alkavista vaihdevuosista? Silloin vain kaikki ärsyttää ja varsinkin se lähin ihminen vikoineen.
Vierailija kirjoitti:
46-vuotias. Ensimmäiset oireet alkavista vaihdevuosista? Silloin vain kaikki ärsyttää ja varsinkin se lähin ihminen vikoineen.
Niin, voi olla. Mutta toisaalta minua ei ärsytä meidän lapset, ei työasiat, ei sukuuni ja ystäviini liittyvät asiat. Olen iloinen ja hyväntuulinen aina kun olen eri paikassa kuin mieheni. Ap
Mies on pakottanut sinut omaksi äidikseen?