Lue keskustelun säännöt.
Mistä voi kertoa se, että olen koko ajan ärsyyntynyt miehelleni
04.08.2024 |
Oikeastaan joka päivä lähes koko ajan. Paitsi silloin kun hän ei ole kotona tai kun itse olen muualla. Pelkkä hänen läsnäolo saa minut ärtyneeksi ja ärsyyntyneeksi. Muuten olen iloinen ja hyvällä mielellä. Hänen ei edes tarvitse tehdä mitään (ärsyttävää) sillä hetkellä vaan ärtymykseni alkaa heti kun kuulen avaimen kääntyvän lukossa tai kun olen menossa kotiin ja tiedän hänen olevan kotona. Yritän kyllä käyttäytyä häntä kohtaan hyvin eli en tiuski enkä raivoa tms., mutta on vaikea pidätellä näyttämästä ärsytystään. Mistä tämä voi kertoa? Mitään isoa ongelmaa kuten pettämistä, pahoja riitoja tms ei parisuhteeseemme liity. Minua vain v i tuttaa mies ja hänen olemassaolo koko ajan. Eikä tarvitse tulla haukkumaan minua kommentteihin, en kohtele miestäni huonosti. Eroa olen välillä miettinyt ja mies tietää etten ole tyytyväinen parisuhteeseemme. Hän ei halua erota.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Ota se ero. Ette selvästikään ole enää hyvää seuraa toisillenne. Molemmille parempi ratkaisu.
Entäs ne lapset? Niinkö tärkeää on nykyisin raivota puutteellisesta tasa-arvosta, että lapsia ei tarvitse miettiä nimeksikään? Ihan oikeasti ihmiset, valitkaa taistelunne. Ja sanon tämän tätinä, joka on itse masentunut aikoinaan kun mies heittäytyi myöntelemään kaikkeen muttei suostunut mihinkään. Sittemmin olen ymmärtänyt, että se oli hänen perusasenteensa maailmaan: pää alas juoksuhaudassa. Ei se ollut minua vastaan suunnattu, vaikka jouduinkin siitä eniten kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla samanlainen tilanne sillä erotuksella, että tiedän mikä ärsyttää. Mies on niin aloitekyvytön. Ei keksi mitään tekemistä, jos en minä kerro. Sitten kyllä kun minä jotakin aloitan, kysyy tarvitsenko apua. Kaikki arjesta poikkeava tekeminen on minun keksimää. Mielellään lähtee kyllä mutta ei koskaan mitään vastaavaa järjestä minulle. Kotona on yksi suht iso pihahomma odottanut nyt 2 kesää (hän aikoi tehdä sen) mutta ei tapahtunut mitään ennenkuin minä viime viikolla sen sitten aloitin ja teen. Sitten on kyllä kaverina.
Mutta minä olen äärimmäisen kyllästynyt olemaan se, jonka mukaan kaikki tehdään. Joka keksii ja järjestää ja päättää ja aloittaa ja tekee loppuun. Eli äitihahmo.
Eikä ole kyse siitä, että olisin moittinut miestä työn jäljestä tms. Hän ei vaan omaa aloitekykyä. Ajattelin seurustelun alussa, että hän on vain rauhallinen mutta en älynnyt että on näin flegmaattinen kotioloissa.
Ei
Tiedän näitä. Saattaa olla autismia tai muu geneettinen poikkeama. Töissä saa tehtyä, koska se on "selkeämpää": on aika, paikka, tavoitteet, tarvikkeet valmiina ja tekee hommaa jota osaa. Kotona aloitekyky katoaa kun kotielämä on kaaottista, on hommaa siellä ja täällä, ei ole selkeää aikataulua, ei rutiinia ym.
Ota se ero. Ette selvästikään ole enää hyvää seuraa toisillenne. Molemmille parempi ratkaisu.