Lue keskustelun säännöt.
Mistä voi kertoa se, että olen koko ajan ärsyyntynyt miehelleni
04.08.2024 |
Oikeastaan joka päivä lähes koko ajan. Paitsi silloin kun hän ei ole kotona tai kun itse olen muualla. Pelkkä hänen läsnäolo saa minut ärtyneeksi ja ärsyyntyneeksi. Muuten olen iloinen ja hyvällä mielellä. Hänen ei edes tarvitse tehdä mitään (ärsyttävää) sillä hetkellä vaan ärtymykseni alkaa heti kun kuulen avaimen kääntyvän lukossa tai kun olen menossa kotiin ja tiedän hänen olevan kotona. Yritän kyllä käyttäytyä häntä kohtaan hyvin eli en tiuski enkä raivoa tms., mutta on vaikea pidätellä näyttämästä ärsytystään. Mistä tämä voi kertoa? Mitään isoa ongelmaa kuten pettämistä, pahoja riitoja tms ei parisuhteeseemme liity. Minua vain v i tuttaa mies ja hänen olemassaolo koko ajan. Eikä tarvitse tulla haukkumaan minua kommentteihin, en kohtele miestäni huonosti. Eroa olen välillä miettinyt ja mies tietää etten ole tyytyväinen parisuhteeseemme. Hän ei halua erota.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia?
On kaksi alakouluikäistä lasta. Ap
Ootko aina ottanut langat käsiisi? Hoitanut kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat? Silloin kun tämä alkoi, tuntuiko kuin mies ei osaisi hoitaa niitä ja siksi oli parempi että hoidat ne itse? Jos et anna miehen osallistua, hän ei koskaan opi toimimaan sinua tyydyttävällä tavalla ja siten teet miehestä sohvaperunan, joka ei osallistu ja tee osuuttaan. Ihan ekana: opettele hellittämään otetta, kaiken ei tarvitse mennä täydellisesti (samalla opetat lapsille, ettei nainen tee kaikkea). Älä torppaa alkuunsa miehen yritystä, katso syrjästä ja puutu vain jos jotain peruuttamatonta on tapahtumassa. Ja hyväksy lopputulos! Korjaa vaivihkaa jos on ihan pakko. Itse opettelin löysäämään ja pakko sanoa, että teki kyllä hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia?
Mies täyttänyt ne naisen unelmat perheestä, jne ja miehestä on tullut tarpeeton?
Mikä vtun naisen unelma perheestä? Miehet usein haluaa perheen,mutta siihen liittyvät ikävät vastuut jättävät naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne enää rakastavani, en tiedä, että pidänkö enää edes. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta (olemme molemmat 46-vuotiaita). Tiedän, että pitkässä suhteessa rakkauden tunteet voi vaihdella. Mutta onko voimakas vi tutus enää normaalia? Ap
Oho. Vai 46v. Sun kannattaa ehkä miettiä miten paljon teidän ikäluokassa on miehesi kaltaisia miehiä jotka ei dokaa, tai ole muuten syvällä elämässään. Tuossa iässä varmaankin löydät vielä uuden parisuhteen, mutta myöhemmin se alkaa olla jo lottoamista.
Voimakas vitutus ei ole normaalia, eikä ole sekään, että ilmeisesti mies ei ole ottanut asiaa vakavasti ja yritä osaltaan tehdä asioita paremmaksi. Terapia, tai ero. Ei kai tuossa muuta. Pariterapia saattaisi antaa miehellesi henkistä työkaluarsenaalia jonka avulla tiedostaa tilanne paremmin ja ehkä tehdäkin jotain asialle.
M30
Sinulla on erikoinen käsitys meidän ikäluokasta. Suurin osa tämän ikäisistä tuntemistani miehistä on fiksuja ja kotona paljon osallistuvia. Ottaa kyllä viinilasillisen tai kaksi illallisella, mutta ei dokaa. Hoitaa työnsä hyvin jne.
Mutta mitä eroon ja uuteen suhteeseen tulee, niin jos ottaisin eron, niin en luultavasti enää haluaisi mitään uutta miestä ja uutta suhdetta. On jotenkin mitta täynnä sitä, että pitää olla kuin äiti aikuiselle miehelle, käskeä vieressä että siivoaa omat jälkensä ja kuunnella yöllä kuorsausta. Haluaisin vain olla vapaa kaikista miehistä ja kaikista parisuhteista.
Ap
Jos tulee ero niin on tärkeää että kerrot miehelle näitä asioita ja hän saa yrittää muuttaa käytöstään. Jos/ kun se ei muutu, erosta tulee kuitenkin helpompi.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei huomioi sinua tarpeeksi. Ottaa sinut itsestäänselvyytenä ja käyttää sinua vain tyydyttääkseen tarpeensa.
Sitähän ei kukaan ulkopuolinen voi tietää, mutta hyvin usein on noin.
Vaikka päätyisit eropäätökseen, on hyvä kuitenkin miettiä mikä tähän tilanteeseen on ajanut.
Oletko tosiaankin ollut itsestäänselvyys. Oletko suorittanut sitä roolia koko ajan, huomaamattasi. Et ole vaatinut tulla huomatuksi ja huomioon otetuksi. Hyvin äkkiä noin käy että mies jää lepäämään laakereillaan ja nauttii sen itsestäänselvän naisen palveluksista. Ja nainen jatkaa ja väsyy. Sitten tulee seinä vastaan.
Oletko kantanut päävastuun perheen pyörityksestä ja lapsista? En ihmettele että ärsyyntyy ja alkaa jopa inhota toista. Nämä asiat olisi hyvä miettiä ja selvittää itselleen.
Jos yhtään sille tuntuu voisit yrittää puhua miehelle tästä. Katso hänen teaktionsa; vähätteleekö vai herääkö ajattelemaan. Olisiko valmis kompromisseihin. jakamaan taakaa? Ehkä hakemaan yhdessä neuvoa?
Jos ei, niin sittenhän peli on selvä.
Tämä on nyt vain yksi ehdotus. Syitähän voi olla monia mutta tämä on hyvin yleinen syy jonka takia ihmiset eroavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia?
On kaksi alakouluikäistä lasta. Ap
Ootko aina ottanut langat käsiisi? Hoitanut kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat? Silloin kun tämä alkoi, tuntuiko kuin mies ei osaisi hoitaa niitä ja siksi oli parempi että hoidat ne itse? Jos et anna miehen osallistua, hän ei koskaan opi toimimaan sinua tyydyttävällä tavalla ja siten teet miehestä sohvaperunan, joka ei osallistu ja tee osuuttaan. Ihan ekana: opettele hellittämään otetta, kaiken ei tarvitse mennä täydellisesti (samalla opetat lapsille, ettei nainen tee kaikkea). Älä torppaa alkuunsa miehen yritystä, katso syrjästä ja puutu vain jos jotain peruuttamatonta on tapahtumassa. Ja hyväksy lopputulos! Korjaa vaivihkaa jos on ihan pakko. Itse opettelin löysäämään ja pakko sanoa, että teki kyllä hyvää!
Vai pitäisi naisen vielä ottaa tuokin vastuu itselleen,et kasvattaa aikuisen miehen ottamaan vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi automaattisesti laittaa iän tai pitkän suhteen piikkiin. Minä olen 43 v. ja ollut mieheni kanssa yhdessä nyt 26 v. ja edelleen ihmettelen miten hän voi olla niin ihana.
Ei me erityisesti hoideta suhdetta mitenkään, paitsi että ollaan kilttejä toisillemme ja nukutaan ihan kiinni toisissamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti ensin mikä sinua miehessä ärsyttää? Onko syy tässä miehessä vai haluatko että asiat sujuisivat aina kuten sinä tahdot ja kun eivät suju siirrät ärtymyksen mieheesi?
Tekisi mieli vastata, että kaikki ärsyttää. Se miten hän ei laita pyykkejä pyykkikoriin, tiskejä tiskiin, roskia roskiin. Se miten hän ei oma-aloitteisesti tee kotona yhtään mitään, tekee vain ne mitä aina erikseen ja yksitellen käsken, muistutan ja melkein vahdin, että tekee. Se miten hän haluaa minulta valtavan paljon huomiota, jota itse en millään jaksaisi antaa, koska aikani menee pakollisista asioista huolehtimiseen. Se miten tuntuu ettei hän ole enää mikään tasaveroinen kumppani elämässä vaan joku perässä vedettävä riippa. Se miten hän viettää paljon aikaa juoruiluun (puhelimessa kavereiden kanssa ja tavatessakin juoruilivat todella palj
Kuulostaa siltä, että olet stressaantunut ja sietokykysi lisäkuormaa ja epäoikeudenmukaisuutta kohtaan on ylittynyt.
Nyt keskustelu kummankin toiveista, oikeuksista ja velvollisuuksista. Kotityöt tasan ja omaa aikaa. Sinulle jotakin mukavaa ja rentouttavaa vapaa-ajan puuhaa.
Pitää myös muistaa ettei ne asiat muutu yhdessä yössä jos on mahdollistanut 15- vuotta epätasa-arvon parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia?
On kaksi alakouluikäistä lasta. Ap
Ootko aina ottanut langat käsiisi? Hoitanut kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat? Silloin kun tämä alkoi, tuntuiko kuin mies ei osaisi hoitaa niitä ja siksi oli parempi että hoidat ne itse? Jos et anna miehen osallistua, hän ei koskaan opi toimimaan sinua tyydyttävällä tavalla ja siten teet miehestä sohvaperunan, joka ei osallistu ja tee osuuttaan. Ihan ekana: opettele hellittämään otetta, kaiken ei tarvitse mennä täydellisesti (samalla opetat lapsille, ettei nainen tee kaikkea). Älä torppaa alkuunsa miehen yritystä, katso syrjästä ja puutu vain jos jotain peruuttamatonta on tapahtumassa. Ja hyväksy lopputulos! Korjaa vaivihkaa jos on ihan pakko. Itse opettelin löysäämään ja pakko sanoa, että teki kyllä hyvää!
Otan langat käsiini, koska jonkun on pakko. Muuten meillä ei tule lapsille ruokaa pöytään, ei ole puhtaita astioita tai vaatteita jne. Minulle kelpaa hyvin miehen tekemän työn jälki eli jos imuroi ei sillä ole väliä vaikka ei joka nurkkaa imuroi. Kunhan imuroi. Mutta kun ei koskaan oma-aloitteisesti imuroi. Tai jos pyydän että voisitko hoitaa seuraavan imuroinnin, niin viikkoon ei tapahdu sen suhteen yhtään mitään, ei kahteenkaan. Vasta sitten kun käsken, että tänään prkl imuroit. Ap
hiekkaa pinpissä, tai soraa. ehkä kiuaskiviä ap:n tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alivastuullinen-ylivastuullinen-dynamiikkaa on erittäin vaikeaa purkaa. Ja ne molemmat toimintatavat on yleensä olleet olemassa jo ennen suhteen syntymistä.
Minusta alivastuullisella on suurempi moraalinen velvollisuus muuttua koska hän on suhteessa se hyötyjä. Mutta niin hyvin harvoin käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia?
Mies täyttänyt ne naisen unelmat perheestä, jne ja miehestä on tullut tarpeeton?
Mikä vtun naisen unelma perheestä? Miehet usein haluaa perheen,mutta siihen liittyvät ikävät vastuut jättävät naisille.
Meillä oli juuri noin, että mies halusi vielä minua enemmän perustaa perheen ja saada lapsia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne enää rakastavani, en tiedä, että pidänkö enää edes. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta (olemme molemmat 46-vuotiaita). Tiedän, että pitkässä suhteessa rakkauden tunteet voi vaihdella. Mutta onko voimakas vi tutus enää normaalia? Ap
Oho. Vai 46v. Sun kannattaa ehkä miettiä miten paljon teidän ikäluokassa on miehesi kaltaisia miehiä jotka ei dokaa, tai ole muuten syvällä elämässään. Tuossa iässä varmaankin löydät vielä uuden parisuhteen, mutta myöhemmin se alkaa olla jo lottoamista.
Voimakas vitutus ei ole normaalia, eikä ole sekään, että ilmeisesti mies ei ole ottanut asiaa vakavasti ja yritä osaltaan tehdä asioita paremmaksi. Terapia, tai ero. Ei kai tuossa muuta. Pariterapia saattaisi antaa miehellesi henkistä työkaluarsenaalia jonka avulla tiedostaa tilanne paremmin ja ehkä tehdäkin jotain a
Sinulla on erikoinen käsitys meidän ikäluokasta. Suurin osa tämän ikäisistä tuntemistani miehistä on fiksuja ja kotona paljon osallistuvia. Ottaa kyllä viinilasillisen tai kaksi illallisella, mutta ei dokaa. Hoitaa työnsä hyvin jne.
Mutta mitä eroon ja uuteen suhteeseen tulee, niin jos ottaisin eron, niin en luultavasti enää haluaisi mitään uutta miestä ja uutta suhdetta. On jotenkin mitta täynnä sitä, että pitää olla kuin äiti aikuiselle miehelle, käskeä vieressä että siivoaa omat jälkensä ja kuunnella yöllä kuorsausta. Haluaisin vain olla vapaa kaikista miehistä ja kaikista parisuhteista.
Heh, kumosit heti tokassa kappaleessa sen mitä sanoit ekassa. 😂
Yksinkö se miehesi on ollut parisuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia?
On kaksi alakouluikäistä lasta. Ap
Ootko aina ottanut langat käsiisi? Hoitanut kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat? Silloin kun tämä alkoi, tuntuiko kuin mies ei osaisi hoitaa niitä ja siksi oli parempi että hoidat ne itse? Jos et anna miehen osallistua, hän ei koskaan opi toimimaan sinua tyydyttävällä tavalla ja siten teet miehestä sohvaperunan, joka ei osallistu ja tee osuuttaan. Ihan ekana: opettele hellittämään otetta, kaiken ei tarvitse mennä täydellisesti (samalla opetat lapsille, ettei nainen tee kaikkea). Älä torppaa alkuunsa miehen yritystä, katso syrjästä ja puutu vain jos jotain peruuttamatonta on tapahtumassa. Ja hyväksy lopputulos! Korjaa vaivihkaa jos on ihan pakko. Itse opettelin löysäämään ja pakko sanoa, että
Tämä on juuri sitä naisille kasaantuvaa metatyötä, jonka olemassaoloon monet miehet eivät edes usko.
Joillakin asia ratkaistu viikkokalenterilla, jossa näkyy jokaisen perheenjäsenen vastuualueet kyseisenä viikkona.
Parasta tietysti olisi, kun ihmiset olisivat itseohjautuvia ja jos huomaisivat jonkun epäkohdan, niin korjaisivat sen eivätkä vaan pällistelisi ja sanoisi kuten eräskin isä, että: "Jonkun pitäisi tiskata."
Vierailija kirjoitti:
Te olette molemmat muuttuneet.
Tietenkin. Onhan ihminen aika erilainen kolmikymppisenä (kun tavattiin) kuin näin nyt 46-vuotiaana. Ihan jo lasten saaminen muuttaa ihmistä aika paljon. Joitain hyvään suuntaan, joitain huonoon. Ap
Ap on vain ihan normaali nainen.
Ei sitä mikään muu vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia?
Mies täyttänyt ne naisen unelmat perheestä, jne ja miehestä on tullut tarpeeton?
Mikä vtun naisen unelma perheestä? Miehet usein haluaa perheen,mutta siihen liittyvät ikävät vastuut jättävät naisille.
No, jokin on saanut aloittajaa tähän asti katsomaan miehen käytöstä läpi sormiensa.
Kuulostaa siltä, että olet stressaantunut ja sietokykysi lisäkuormaa ja epäoikeudenmukaisuutta kohtaan on ylittynyt.
Nyt keskustelu kummankin toiveista, oikeuksista ja velvollisuuksista. Kotityöt tasan ja omaa aikaa. Sinulle jotakin mukavaa ja rentouttavaa vapaa-ajan puuhaa.