Miten jotkut pystyvät olemaan vuosia yksin eron jälkeen?

Todella helposti. Minä kasvoin aikuiseksi (itsenäiseksi naiseksi) jo 18-vuotiaana. Minun tukiverkostoni koostuu sukulaisista ja ystävistä. Seurustelukumppani on minulle vain "lisämauste" omaan elämään. Ja jos se "lisuke" (mies) ei hyväksy omaa rooliaan, hän voi poistua heti. Sukulaiset pysyvät ympärillä ja niin myös pitkäaikaiset ystävät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei pystyisi? Heikkoa on jos ei osaa olla yksin, läheisriippuvuus ei ole minun juttuni.

Seksi, yhstävä hyvä, seksi. Muuten pärjäisin hyvin ilman kumppaniakin.

Kyllä sitä seksiä saa ilman parisuhdettakin. Ethän sinä osta lehmääkään jos haluat juoda maitoa. Lehmän ylläpito ja hoito on työlästä ja kallista verrattuna siihen että käy vain kaupasta ostamassa maitoa.

Vierailija kirjoitti:

Outoa, kuinka jengi ei osaa masturboida vaan pitää toisia ihmisiä masturbointivälineinä. Tämä siis näihin seksin takia äkkiä uuteen suhteeseen - kommentteihin. 

Suuseksi on tärkeää, siihen ei yksin pysty. En ottamaan suihin enkä nuolemaan pillua.

Vierailija kirjoitti:

Sarjasuhteilijat usein toistavat kaikki virheet uusissa suhteissaan kun kiireellä käsittelemättä edellistä suhdetta sännätään toiseen syliin. Ja näitä tyyppejä on paljon ja aina se on elämän rakkaus. Pskat ole. Sarjasuhteilijat ei tiedä rakkaudesta mitään! 

Jep. Erosin eräästä tyttöystävästäni, joka oli kovastikin rakastavinaan minua. Minä siis jätin, ja murehdin kovasti koska koin särkeneeni hänen sydämen. No, pari kuukautta myöhemmin hän olikin jo uudessa suhteessa ja peräti raskaana. Tuli keskeenmeno ja suhde päättyi. Muutama kuukausi myöhemmin julisteli jo taas seuraavaa "oikeaa ihmistä". En tuomitse eksääni, ja tiedän oman osuuteni hänen satuttamisessa. Mutta toisaalta tämä kaikki osoitti minulle, että joko hän ei osaa käsitellä tunteitaan yksikseen terveellisellä tavalla tai sitten minä en kovin tärkeä hänelle ollutkaan ja hän voi helposti vaihtaa toiseen. Ehkä molempia. Kieltämättä enimmäkseen helpotus omiin tunnontuskiin, kun tajuan, ettei hänen kiintymyksensä minuun ehkä ollutkaan niin vakavalla ja ainutlaatuisella pohjalla. 

Vierailija kirjoitti:

Miten jotkut hyppii suhteesta suoraan seuraavaan ja raahaa aina ne kaikki samat ongelmat mukanaan seuraavaan suhteeseen, kun pää ei kestä olla sen aikaa itsekseen, että saisi mitään asioita käsiteltyä kunnolla?

Sinäkä et osaa tai pysty analysoimaan ja käsittelemään asioita parisuhteessa ollessasi? Itse teen sitä päivittäin, esim. aina kun olen juoksulenkillä.

Helppoahan tämä, erosin 2012. Tykkään olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Outoa, kuinka jengi ei osaa masturboida vaan pitää toisia ihmisiä masturbointivälineinä. Tämä siis näihin seksin takia äkkiä uuteen suhteeseen - kommentteihin. 

Ei, seksi on aina kahden kauppa. Siinä annetaan ja saadaan. Kun olen parisuhteessa, niin saattaa olla että masturboin esim kolme kertaa vuodessa. Ja nekin kerrat jossain työmatkalla tms. kun ollaan erossa kumppanista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, kuinka jengi ei osaa masturboida vaan pitää toisia ihmisiä masturbointivälineinä. Tämä siis näihin seksin takia äkkiä uuteen suhteeseen - kommentteihin. 

Suuseksi on tärkeää, siihen ei yksin pysty. En ottamaan suihin enkä nuolemaan pillua.

Ei vai? :)

Minulle se on ollut vapautta. Lapset ovat vuoroviikoin isällään, vaihtavat kotia perjantaisin. Joskus kyllä ovat ylimääräisiä viikonloppuja minun luona omassa kodissa, jos isänsä on töissä. Minulle on vapautta se, ettei tarvitse passata aikuista ihmistä. Joskus yksin ollessani saatan käydä töiden jälkeen kävelyllä tai kuntosallilla, sitten syön jotain ja luen kirjaa. Esimerkiksi viikko sitten perjantaina luin kirjaa 6 tuntia. Eikä kukaan marissut, että sä et muuta tee kuin luet yksinäsi. Minulla on asunnossa sauna, ja saunon harvoin, mutta silloin kun se lämpiää, saatan saunoa tunnin tai puolitoista. Käyn välillä jäähyllä ja kylmässä suihkussa, kukaan ei hoputa pois. Ystävien kanssa käyn konserteissa, teatterissa, baletissa, ja tänä kesänä on tullut löytyä todella paljon musiikkitapahtumissa. Silloin kun lapset ovat kotona, meillä käy paljon lasten kavereita ja vieraita yleensäkin. Sitten taas kun olen yksikseni, en välitä kutsua ketään kylään.

Pakko oli olla, en olisi halunnut. Mutta baareissa kun en pyöri, niin Tinder oli sitten keino etsiä. Ja onhan siellä nyt vain joko ihan hirveitä korppikotkia, tai sitten täysin itseään täynnä olevia prinsessoja. Kun itsellä oli hakusessa jalat maassa oleva tavallinen kaunis nainen, niin se oli kuin neulaa olisi heiväsuovasta etsinyt. Muutaman tällaisen tapasin kyllä treffeillä, joka oli jalat maassa ja vielä kauniskin, mutta voi kamala se älykkyyden taso. Nämä oli tapauksia jotka eivät olisi osanneet prosenttilaskuja, sijoittaa Ukrainaa kartalle tai vaikka kertoa onko lintu mustarastas vai västäräkki. Siis niin daijua daamia sitten ne muutamat, ketkä muuten olisivat ehkä osuneetkin. Yleissivistys on näemmä muutenkin katoavaa kansanperinnettä ja peruskoulun lyhyt oppimääräkin oli sitten ilmeisesti kustu vahingossa vessanpönttöön. No lopulta löysin mitä etsin, mutta helppoa se ei ollut. Kai ne kauniit, perusfiksut ja jalat maassa olevat ovat sen verran älykkäitä, että eivät parisuhteistaan eroa. Sitten se mitä tuolla pyörii niin on kyllä karmeaa katseltavaa. Huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei siis löydä ketään, jonka kanssa yhtäkkiä tulisi sitten se parisuhde, vaan se "vuosia yksin" voi olla ihan itsestä riippumaton juttu.....

Kaikki ei löydä, toiset ei edes yritä löytää. Ei minua kukaan ole töistäkään käynyt uuteen työpaikkaan raahaamassa. Tai no, pari kertaan on yritetty. Siis saada vaihtamaan duunia.

N. 20 v ei suhdetta, irtonumeroita voin joskus käyttää, mutta tilavaan kauniiseen kotiini en huoli yhtäkään miestä enää asumaan. Velaton kotini ja tilillä olevat rahani hja autooni ovat minun. Fakta! 

Vierailija kirjoitti:

Pakko oli olla, en olisi halunnut. Mutta baareissa kun en pyöri, niin Tinder oli sitten keino etsiä. Ja onhan siellä nyt vain joko ihan hirveitä korppikotkia, tai sitten täysin itseään täynnä olevia prinsessoja. Kun itsellä oli hakusessa jalat maassa oleva tavallinen kaunis nainen, niin se oli kuin neulaa olisi heiväsuovasta etsinyt. Muutaman tällaisen tapasin kyllä treffeillä, joka oli jalat maassa ja vielä kauniskin, mutta voi kamala se älykkyyden taso. Nämä oli tapauksia jotka eivät olisi osanneet prosenttilaskuja, sijoittaa Ukrainaa kartalle tai vaikka kertoa onko lintu mustarastas vai västäräkki. Siis niin daijua daamia sitten ne muutamat, ketkä muuten olisivat ehkä osuneetkin. Yleissivistys on näemmä muutenkin katoavaa kansanperinnettä ja peruskoulun lyhyt oppimääräkin oli sitten ilmeisesti kustu vahingossa vessanpönttöön. No lopulta löysin mitä etsin, mutta helppoa se ei ollut. Kai ne kauniit, perusfiksut ja jalat maassa olevat ovat sen verr

Älykästä jos etsit niin pulassa olet, heitä on erittäin harvassa. Siksipä olen itsekin sinkkuna ja pysyn.

Vierailija kirjoitti:

Jos suhde ollut erityisen huono, niin varmaan moni traumatisoituneena ei halua seurustella vuosiin. Näin ainakin omalla kohdallani. Syitä toki monia erilaisia. Mielestäni red flag, jos ei pysty olemaan edes lyhyttä aikaa yksin. Tulee mielikuva, että kumppanit voi noin vain vaihtaa toisiin. Toki monen vuoden sinkkuus ei sekään ole usein hyvä juttu, kuten omalla kohdalla parisuhdehaavoja parannellessa. 

Ei pysty vai ei halua? Pystyn moneen asiaan, mitä en kuitenkaan halua tehdä. Silloin kun on pakko, on pakko. Silloin kun ei ole, niin ei tarvitse jos ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Nämä oli tapauksia jotka eivät olisi osanneet prosenttilaskuja, sijoittaa Ukrainaa kartalle tai vaikka kertoa onko lintu mustarastas vai västäräkki. Siis niin daijua daamia sitten ne muutamat, ketkä muuten olisivat ehkä osuneetkin. Yleissivistys on näemmä muutenkin katoavaa kansanperinnettä ja peruskoulun lyhyt oppimääräkin oli sitten ilmeisesti kustu vahingossa vessanpönttöön

:D

Kyllä ihmisen pitää osata olla yksin ja myös nauttia yksinolosta. Minun mieheni käy työmatkoilla, joskus ne kestää monta kuukauttakin. Ja vastaavasti minä saatan käydä lomalla jossain, minne hän ei halua.

Silti ollaan ihan paita&peppu kun ollaan yhdessä. Jompi kumpi meistä joskus valitettavasti jää yksin, kun toisesta aika jättää. Jos se olen minä, en halua että elämäni on sitten pelkkää suremista. Sama tietysti toisinpäin.

No jaa. Olis se "munkin juttuni", haluisin puolison. Olen helppo ihminen ja hauskaa seuraa, nuorena löysin tosi helposti kivoja miehiä ja suhteet onnistui.

Mutta asiat mutkistuu siinä 40+. Olen nuorekas ja treenattu, kauniskin nainen. Monet miehet ihastuu suin päin, mutta en itse tunne siinä turvallisuutta. Pitäisi heti sitoutua ja sänkyyn. Mä lämpenen paljon hitaammin ja toivon oikeaa panostusta suhteeseen. Monet 40-50+ miehet on jo niin väsähtäneitä että eivät jaksa panostaa, olla läsnä, oikeastaan mitään.

Nyt siis sinkkuna jo 3 vuotta eron jälkeen. Kaikki päivittelee ja kummastelee, kun olen niin kiva ja nätti. Mutta jos sitä oikeaa ei tule vastaan niin minkäs teet?

Miten jotkut pystyvät olemaan samassa parisuhteessa vuosia, jopa vuosikymmeniä? En ymmärrä

Vierailija kirjoitti:

Parempi yksin asuminen kuin huonossa entisessä. Uuden kanssa yhteen, jos siltä tuntuu. Ei elämää voi suunnitella. Tapahtuu mikä on tapahtuakseen. Vääriä valintoja välttäen.

Parisuhteessa voi olla ilman yhteisasumista. Näin ajattelin ainakin itse tehdä. Ainakin joitakin vuosia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Yksin olen vuosia ollut, lapsien kanssa tosin välillä, muttei kumppania. Ei mitään ongelmaa. Toki haluaisin elämänkumppanin, mutten väkisin enkä siksi, että voisi esitellä muille. Yksi yhteensopiva tänne kiitos. 

Sama täällä. Ei väkisin eikä hampaat irvessä. Eikä mitään näyttelyvaliota kantakirjasonnia, vaan ihan tavallinen suomalainen mies.