Miten jotkut pystyvät olemaan vuosia yksin eron jälkeen?
Asumuserossa keskellä avioeroprosessia ja mietin, että miten jotkut pystyvät ja jopa haluavat olla eron jälkeen vuosia sinkkuina. Ensimmäinen kesäloma yksin 30 vuoteen ja kyllä on moneen otteeseen tuntunut pitkältä ja tylsältä. Oikein odotan jo paluuta töihin.
Pitkässä suhteessa opin omat vahvuuteni ja heikkouteni. Jo ennen eroprosessia ja sen aikana olen analysoinut puolisoani ja tiedän nyt, minkälaisia ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä toivoisin tulevalta kumppanilta ja minkälaisia en ainakaan. Vaikka päätös erosta oli helpotus ja omaa aikaa on kerrankin ollut tarpeeksi, niin aika äkkiä huomaan, että kumppani vierellä on kuitenkin se "mun juttuni".
Kommentit (204)
Aika helposti. Nyt kun on saanut vähän etäisyyttä (6 vuotta) päättyneeseen avioliittoon niin eipä sitä parisuhde-elämää enää kummemmin haikaile. Se oli yksi vaihe, monin tavoin onnellinenkin, mutta päättyi aikanaan ja hyvä niin. Elämässä on niin paljon muutakin.
Te ette osaa kommunikoida ilmeisesti...
Vierailija kirjoitti:
Useat ei kykene elämään aidossa vuorovaikutuksessa.
Joillekin parisuhteet ovat valheellista näytelmää vuorosanoineen jolla paikkaillaan lapsuuden vaillejäämisiä.
Itse nautin sinkkuna olemisesta. Oli aikaa omille projekteille, harrastuksille ja ystäville. Vaikeampaa olisi varmasti ollut, jos en olisi niin kiireinen. Oli pakko totutella olemaan itsekseen ja nauttimaankin siitä, kun olen niin nirso enkä ihastu helposti. Nykyään seurustelen, vaikka vannoin, etten rakastu enää koskaan - tuntuu jotenkin erityiseltä, että olen kumppanini kanssa siitä huolimatta ettei kumpikaan mitään seurustelusuhdetta halunnut, mutta tätä rakkautta vastaan vaan ei voinut taistella!
Noh, varmaan se kumppani vierellä on tuntuu ainakin turvalliselta, mutta selvästikin sinulla on vielä ero kesken joten on ihan turhan aikaista, varsinkaan 30 vuoden jälkeen , yhden kesloman perusteella sanoa yhtään mitään. Eroa nyt ihan rauhassa ensin ja mieti sitten ihan rauhassa ja ajan kanssa että mikä se sinun juttusi on. Ethän sinä oikeastaan ole vielä aidosti yksin ollutkaan kun ero on vielä kesken.
Helppoa. Panee vain ympäriinsä.
Moni nainen pystyy helpostikin, yksikään mies ei. Oikeasti _jokainen_ tuttu mies on eron jälkeen rakastunut about ensimmäiseen vastaantulijaan ja aloittanut uuden suhteen. Playerit, jotka eivät ole koskaan seurustelleetkaan vakavasti, ovat asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen pystyy helpostikin, yksikään mies ei. Oikeasti _jokainen_ tuttu mies on eron jälkeen rakastunut about ensimmäiseen vastaantulijaan ja aloittanut uuden suhteen. Playerit, jotka eivät ole koskaan seurustelleetkaan vakavasti, ovat asia erikseen.
Minä taas tunnen enemmän suhteesta toiseen säntäilleitä naisia, kuin miehiä ja esimerkiksi isäni ei ole äidin jälkeen ketään rinnalleen huolinut, mutta en ajatellut sen pohjalta kuitenkaan hian hirveästi lähteä yleistämään.
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Heikolla hetkellä muistelen ex-puolisoni hapanta naamaa ja yksinolo tuntuu taas luksukselta.
Hauskasti sanottu, niin totta minunkin kohdalla. 26 vuotta sinkkuna. Ihan luksusta koko elämä.
Omissa asioissa riittää hoidettavaa. Miten joku hyppää vakavasta suhteesta toiseen? Hengailut ymmärtää paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Te ette osaa kommunikoida ilmeisesti...
Ei kun se toinen ei osannut, siksi se ero tuli.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kamalaa olla noin riippuvainen parisuhteesta. Tuollaiset ihmiset ovat minun mielestäni heikkoja ja epäitsenäisiä, tarvitsevat jonkun pönkittämään egoaan koska heissä ei itsessään ole tarpeeksi persoonallisuutta. Onneksi en tunne sinua.
Aloin vasta lukea tätä ketjua mutta sait heti minut valpastumaan!
Voi että me ihmiset voimme ajatella sitten eri tavoilla parisuhteessa olemisesta tai yksinäisyydestä. Ettäkö ihan egoa pönkittämään? Mä olen ollut sinkkuna nyt yhdeksän vuotta, mutta kaipaan edelleen kunnollista kumppania vierelleni. En suinkaan "egon" takia, vaan nimenomaan hellyyden, läheisyyden, kumppanuuden ja asioiden jakamisen takia. Tässä kuitenkin ikäännyn yksin, sillä olen jo sen ikäinen, etten enää jaksa riekkua tuolla baareissa ja korona vieroitti kaikesta muustakin menosta.
Joko olet itse salakade toisten parisuhteista tai muuten vaan muita paheksuvaa sorttia. Asetat itsesi toisten yläpuolelle, mikä on selkeä osoitus heikosta itsetunnosta.. tai siitä egosta, kuten itse sanot. Tarvitset ennemmin myötätuntoa, joten en sanokaan sinulle "onneksi minä en tunne sinua", kuten ensin meinasin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen pystyy helpostikin, yksikään mies ei. Oikeasti _jokainen_ tuttu mies on eron jälkeen rakastunut about ensimmäiseen vastaantulijaan ja aloittanut uuden suhteen. Playerit, jotka eivät ole koskaan seurustelleetkaan vakavasti, ovat asia erikseen.
Minä taas tunnen enemmän suhteesta toiseen säntäilleitä naisia, kuin miehiä ja esimerkiksi isäni ei ole äidin jälkeen ketään rinnalleen huolinut, mutta en ajatellut sen pohjalta kuitenkaan hian hirveästi lähteä yleistämään.
Hieno juttu! Löysikö äitisi nopeasti uuden puolison? Tuosta tuli mieleen, että puolison kuoleman jälkeen on kyllä useampi tuttu mieskin jäänyt yksin. Mutta tosiaan, eron jälkeen ei yksikään. Ei se tietenkään mikään tieteellinen otos ole, mutta ihan silmiinpistävä ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette osaa kommunikoida ilmeisesti...
Ei kun se toinen ei osannut, siksi se ero tuli.
Meillä toinen ei halunnut. Halusi elää juuri sellaista elmää missä ei puhuta ja hankalat asiat lakaistaan maton alle. Kuten hänen jatkuvat pettämisensä. Ja mitä se puhuminen auttaa kun toinen on pas## ja jatkaisi entiseen malliin muutaman valheellisen korulauseen jälkeen. Ei kukaan lopeta pettämistä puhumalla. Ei narsismistakaan pääse eroon puhumalla.
" Mä olen ollut sinkkuna nyt yhdeksän vuotta, mutta kaipaan edelleen kunnollista kumppania vierelleni. En suinkaan "egon" takia, vaan nimenomaan hellyyden, läheisyyden, kumppanuuden ja asioiden jakamisen takia. Tässä kuitenkin ikäännyn yksin, sillä olen jo sen ikäinen, etten enää jaksa riekkua tuolla baareissa ja korona vieroitti kaikesta muustakin menosta."
Todella mustavalkoinen ajatusmaailma. Kaikki tai ei mitään. Parisuhde tai sinkkuna eläminen. Baareissa riekkuminen tai yksin kotona jumittaminen. Noin siinä käy, kun ihminen ripustautuu epätoivoisesti parisuhteeseen. Hänellä ei ole todellisia ystäviä. Niitä ihmisiä, joiden kanssa vietetään aikaa arjessa, käydään pitkiä keskusteluja, jaetaan asioita, käydään lomamatkoilla.
Minulle riittää (on aina riittänyt) läheinen ystäväpiiri. Kosketusta saan hierojalta, kun käyn fysioterapiassa ja urheiluhierojalla. Seksiä saa aina kun haluaa. Internet on täynnä miehiä, jotka etsivät seksiseuraa.
Vierailija kirjoitti:
" Mä olen ollut sinkkuna nyt yhdeksän vuotta, mutta kaipaan edelleen kunnollista kumppania vierelleni. En suinkaan "egon" takia, vaan nimenomaan hellyyden, läheisyyden, kumppanuuden ja asioiden jakamisen takia. Tässä kuitenkin ikäännyn yksin, sillä olen jo sen ikäinen, etten enää jaksa riekkua tuolla baareissa ja korona vieroitti kaikesta muustakin menosta."
Todella mustavalkoinen ajatusmaailma. Kaikki tai ei mitään. Parisuhde tai sinkkuna eläminen. Baareissa riekkuminen tai yksin kotona jumittaminen. Noin siinä käy, kun ihminen ripustautuu epätoivoisesti parisuhteeseen. Hänellä ei ole todellisia ystäviä. Niitä ihmisiä, joiden kanssa vietetään aikaa arjessa, käydään pitkiä keskusteluja, jaetaan asioita, käydään lomamatkoilla.
Minulle riittää (on aina riittänyt) läheinen ystäväpiiri. Kosketusta saan hierojalta, kun käyn fysioterapiassa ja urheiluhierojalla. Seksiä saa aina kun haluaa. Internet on täynnä mieh
Mikset saa parisuhdetta kuitenkaan? Onhan se vähän surullista paikata hellän kosketuksen puutetta hierojalla.
Mä oon mielummin parisuhteessa kuin sinkkuna, oon ns. parisuhdeihminen, mutta mulla ei olekaan ollut suhdetta, jossa en saisi tulla ja mennä miten haluan, tavata ystäviä, harrastaa ja löhötä. Ihan kamala ajatuskin! Eli jos noista pitäisi valita niin ehdottomasti ennemmin sinkkuna.
Siinä on ero, eikö pysty vai eikö halua olla yksin. Siinä, ettei halua olla sinkkuna, ei ole mitään pahaa tai heikkoutta, jos vaan rinnalle löytyy sopiva kumppani.
Se taas, jos ei pysty olemaan yksin, ja ottaa kenet vain, että olisi joku, on vakava ongelma jota tulisi työstää.
Jos kun tulee olo, että haluaisi parisuhteen, katson true crimeä, jossa mies on t appanut naisystävänsä ja kummasti loppuu parisuhteen ajattelu. Tykkään olla elossa.
Pakkohan on olla yksin, jos ei löydy ketään sellaista ihmistä, jonka kanssa haluaisi olla.
Kun on kärsinyt tarpeeksi kauan esim. 20 vuotta, niin toisesta pääsee yli 3 tunnissa.
Nimim. Kokemusta on.