Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut pystyvät olemaan vuosia yksin eron jälkeen?
03.08.2024 |
Asumuserossa keskellä avioeroprosessia ja mietin, että miten jotkut pystyvät ja jopa haluavat olla eron jälkeen vuosia sinkkuina. Ensimmäinen kesäloma yksin 30 vuoteen ja kyllä on moneen otteeseen tuntunut pitkältä ja tylsältä. Oikein odotan jo paluuta töihin.
Pitkässä suhteessa opin omat vahvuuteni ja heikkouteni. Jo ennen eroprosessia ja sen aikana olen analysoinut puolisoani ja tiedän nyt, minkälaisia ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä toivoisin tulevalta kumppanilta ja minkälaisia en ainakaan. Vaikka päätös erosta oli helpotus ja omaa aikaa on kerrankin ollut tarpeeksi, niin aika äkkiä huomaan, että kumppani vierellä on kuitenkin se "mun juttuni".
Kommentit (204)
Huono kokemus avioliitosta. Puoliso (mies) ei välittänyt minun olosta, vaan teki kaiken mahdollisimman ikäväksi sekä naureskeli ja syyllisti perään. Paska juttu kaiken kaikkiaan. Hän taisi nauttia minun kustannuksella.
Jo eropäätös oli hirvittävän vapauttava. Sitä ihanaa vapautta on kestänyt nyt 35 vuotta. Olen todella nauttinut olostani. Mitään parisuhdetta en tod kaipaa. Yliarvostettu traditio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin pystyy oleen sinkku. Olen onnellinen, onnellinen, onnellinen. Minulla on kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Heikolla hetkellä muistelen ex-puolisoni hapanta naamaa ja yksinolo tuntuu taas luksukselta.
Sellaiset muistothan pitää kuitata hommaamalla parempi puoliso, joka ei ole hapannaama. Eihän huonon työpaikan jälkeenkään jäädä työttömänä kotiin makaamaan.
Onneksi en ole läheisriippuvainen. Olen elänyt 21 vuotta yksin. Enkä koskaan enää halua mitään suhdesähläilyä elämääni. Olen onnellisin yksin. En ymmärrä ihmisiä, jotka hyppivät suhteesta toiseen, tuntematta ensin itseään. Ei ihme, että suhteet eivät kestä, kun on vaan pakko olla joku siinä vieressä, kun pelätään yksinoloa.
Vierailija kirjoitti:
Helposti tämä. Eihän sitä tiedä kuin vasta parin kolmen vuoden jälkeen onko sinkkuna olo se juttu.
Voihan sitä sinkkuna olla, jos säännöllinen seksinsaanti hoituu siitä huolimatta. Itselle seksi on niin tärkeää, että pelkästään sen takia haluan vakituisen parìsuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioeroni jälkeen olin seitsemän vuotta yksin. Ei edes mitään yhdenillanjuttuja ollut tai muutakaan sutinaa. Toki pariin kertaan tuona aikana yritin antaa uudelle suhteelle mahdollisuuden, mutta mikään niistä yrityksistä ei syventynyt fyysiselle asteelle.
Hyödynsin tuon seitsemän vuotta täysimääräisesti toipuakseni läheisriippuvuudestani, addiktioistani, lapsuudentraumoistani jne. psykoterapian, vertaistukiryhmien jne. avulla. Opin seisomaan omilla jaloillani ja itsenäistymään ja kasvamaan aikuiseksi viimeinkin.
Vähän päälle vuosi sitten lähdin sitten tilaisuuden tullen yrittämään parisuhdetta uusilla eväillä. Toiveikkaana ajattelin että jospa nyt viimeinkin olisin tervehtynyt ja pystyisin tasavertaiseen aikuiseen parisuhteeseen. No eihän siinä niin tietenkään käynyt vaan loput keskeneräisyydet nousivat pintaan käsiteltäväksi. Vuoden verran se suhde kesti ja nyt voin sitten olla taas seuraavat seitsemän vuotta yksin.
Mieluummin yksin kuin huonossa ja toimimattomassa parisuhteessa. En enää jaksa hakata päätäni seinään tuon asian kanssa. Toki kaipuu parisuhteeseen on kova ja asiaa suren.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kamalaa olla noin riippuvainen parisuhteesta. Tuollaiset ihmiset ovat minun mielestäni heikkoja ja epäitsenäisiä, tarvitsevat jonkun pönkittämään egoaan koska heissä ei itsessään ole tarpeeksi persoonallisuutta. Onneksi en tunne sinua.
Kumppanuudesta, kosketuksesta, seksistä. Parisuhteessa ne tuĺevat kaupan päälle. Tietysti jos joku ilmoittautuu mulle FWB-suhteeseen, niin voin hyvin olla sinkkunakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei pystyisi? Heikkoa on jos ei osaa olla yksin, läheisriippuvuus ei ole minun juttuni.
Seksi, yhstävä hyvä, seksi. Muuten pärjäisin hyvin ilman kumppaniakin.
Erittäin hyvin, parasta aikaa. Parempi yksin kuin huonossa liitossa. Elämässä on muutakin kuin juosta ukkojen perässä. Oma tupa, oma lupa, omat rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helposti. 20 vuotta naimisissa ja nyt kolmatta vuotta yksin. Oma tupa ja oma lupa.
Nytkin löhöän sohvalla ja katson Bondia. Nukun aamulla niin pitkään kuin huvittaa. Ei tarvitse ottaa ketään huomioon, ei tule kiistoja, ei pidä selvittää asioita. Tulen ja menen kuin lystää, syön just sitä mitä huvittaa. Ei ikinä enää kompromisseja mihinkään.
Tää on itse asiassa niin ihanaa ja rauhallista, että jatkan näin :D
Kieltämättä kuulostaa kamalalta, jos parisuhteessa on joutunut kysymään lupaa sohvalla löhöämiseen tai Bondin katseluun. Uniajoista puhumattakaan. Itse olen kyllä pitänyt itseni miehenä ja oman itseni herrana myös parisuhtessa.
Exvaimo antoi sellaisen rokotteen että olen täysin immuuni kaikille lämpimille tunteille. Ei enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siinäpä on sulle vuoden pähkinä purtavaksi. Maailmassa riittää varmaan noin muutenkin ihmettelyn aiheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei pystyisi? Heikkoa on jos ei osaa olla yksin, läheisriippuvuus ei ole minun juttuni.
Seksi, yhstävä hyvä, seksi. Muuten pärjäisin hyvin ilman kumppaniakin.
Jotenkin surullista. Mietin itse hyvin tarkkaan kenen kanssa jaan energiaani tuolla tavalla. Ihmiset eivät tajua miten vahvoja sidoksia noista muodostuu. Seksiä ei todellakaan pitäisi jakaa kenen kanssa tahansa ellei tahdo todella epätasapainoiseksi. Se on hyvin hyvin vahva ja intiimi asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä oot vasta eronnut, pitkästä suhteesta. Kaikki asiat on sulla siitä vielä käsittelemättä. Se ottaa aikansa, että tottuu yksinoloon. Ja sit kun siihen tottuu, siitä voi olla jopa vaikeaa päästää irti- sit vasta jos löytyy oikeasti tosi sopiva kumppaniehdokas niin sitä viittii edes harkita.
Äitini jäi leskeksi 37 vuoden avioliiton jälkeen ja on ollut nyt yksin 20 vuotta. Joskus oli puhetta, että josko hän löytäisi uuden kumppanin, mutta toppuutteli siihen, ja sanoi, että 'oma tupa, oma lupa' ja haluaa olla kuin Ellun kanat silloin kun huvittaa. Sanoi olevansa liian mukavuudenhaluinen, että ottaisi siihen jonkun vielä huseeraamaan..
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa analysoida myös itseään eikä vaan puolisoaan. Aina itsessäkin jotain vikaa on, jotain minkä olisi voinut hoitaa fiksummin.
Ja yksin on hyvä olla, sitten kun kaipaan sosiaalista kontaktia menen ruokakauppaan ja hymyilen sanoessani kassalle hei, kiitos, ja moikka. Sillä pärjää sitten ainakin viikon taas eteenpäin. Työni on etätyötä, mutta hyvin vahvasti palavereissa istumista, viestittelyä asiakkaiden ja toimittajien kanssa, ja työkavereiden kanssa asioiden pohtimista ja selvittelyä. Sen jälkeen on vaan ihanaa kun saa olla illat ja viikonloput omassa rauhassa.
Sosiaalinen kontakti kassaneidin kanssa on aika lame. Minä vaadin sosiaalisilta kontakteiltani vähän enemmän. Ja seksìnpuutteeseen en toistaiseksi ole saanut apua yhdeltäkään kassaneidiltä.
Vierailija kirjoitti:
Avioeroni jälkeen olin seitsemän vuotta yksin.
Vähän päälle vuosi sitten lähdin sitten tilaisuuden tullen yrittämään parisuhdetta uusilla eväillä.
Vuoden verran se suhde kesti ja nyt voin sitten olla taas seuraavat seitsemän vuotta yksin.
;D
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Heikolla hetkellä muistelen ex-puolisoni hapanta naamaa ja yksinolo tuntuu taas luksukselta.
😄😄😄😄😄
"Pitkässä suhteessa opin omat vahvuuteni ja heikkouteni... tiedän nyt, minkälaisia ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä toivoisin tulevalta kumppanilta ja minkälaisia en ainakaan"
Jos et kestä olla itsesi kanssa yksin, niin ehkäpä sinun pitäisi miettiä tätä vielä lisää. Paljon lisää.