Miten jotkut pystyvät olemaan vuosia yksin eron jälkeen?
Asumuserossa keskellä avioeroprosessia ja mietin, että miten jotkut pystyvät ja jopa haluavat olla eron jälkeen vuosia sinkkuina. Ensimmäinen kesäloma yksin 30 vuoteen ja kyllä on moneen otteeseen tuntunut pitkältä ja tylsältä. Oikein odotan jo paluuta töihin.
Pitkässä suhteessa opin omat vahvuuteni ja heikkouteni. Jo ennen eroprosessia ja sen aikana olen analysoinut puolisoani ja tiedän nyt, minkälaisia ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä toivoisin tulevalta kumppanilta ja minkälaisia en ainakaan. Vaikka päätös erosta oli helpotus ja omaa aikaa on kerrankin ollut tarpeeksi, niin aika äkkiä huomaan, että kumppani vierellä on kuitenkin se "mun juttuni".
Kommentit (204)
Miten jotkut hyppii suhteesta suoraan seuraavaan ja raahaa aina ne kaikki samat ongelmat mukanaan seuraavaan suhteeseen, kun pää ei kestä olla sen aikaa itsekseen, että saisi mitään asioita käsiteltyä kunnolla?
Vierailija kirjoitti:
Voi mä nautin yksinelosta! Tykkään kun saan päättää mitä teen viikonloppuisin ja lomilla. Monelta meen nukkumaan ja herään. Mitä ostan ruokakaupasta yms. Tässä nyt vaan muutama esimerkki.
Mä olen saanut päättää noista myös parisuhteessa. Vai johtuuko siitä, että olen kadettiupseeri? Vaatiiko se sitä? Tossukoilla ei ehkä ole parisuhteessa mitään sananvaltaa.
Sarjasuhteilijat usein toistavat kaikki virheet uusissa suhteissaan kun kiireellä käsittelemättä edellistä suhdetta sännätään toiseen syliin. Ja näitä tyyppejä on paljon ja aina se on elämän rakkaus. Pskat ole. Sarjasuhteilijat ei tiedä rakkaudesta mitään!
Vierailija kirjoitti:
Käymällä hu0ris5a.
Mielellään usein.
Mulla on muutama perusperiaate. Yksi niistä on, että seksistä ei makseta. Ehkä jos olisin alaraajahalvaantuneena rullatuolissa.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kamalaa olla noin riippuvainen parisuhteesta. Tuollaiset ihmiset ovat minun mielestäni heikkoja ja epäitsenäisiä, tarvitsevat jonkun pönkittämään egoaan koska heissä ei itsessään ole tarpeeksi persoonallisuutta. Onneksi en tunne sinua.
olen yksinkin energinen, mutta hyvässä parisuhteessa todella aikaansaava. onko paha? eri
Tunnen naisen joka erosi 15 vuotta sitten, eikä halua uutta miestä. Hän on tasapainoisin ja mukavin ihminen kenet tunnen! (minua vanhempi)
Olen yrittänyt pari kertaa eron jälkeen, mutta heti se draama, roikkuminen, määräily tai muu elämänlaatua heikentävä alkaa. Ei osata antaa asioiden mennä omalla painollaan, loukkaannutaan jostakin, ei huomioida toiveitani, milloin mitäkin. Jos joku mies oli yötä, huomasin vain odottavani sitä, että hän lähtee. Tai kun viikonloppu lähestyi, ahdisti lähteä toisen luo, kun olisi ollut ihanaa mennä kotiin ja olla yksin. Nyt avioerosta 10 vuotta, ja elämä on ihanaa. Oma koti, auto, työ ja harrastukset, maailma täynnä kaikkea kiinnostavaa ja vapaus tehdä mitä huvittaa. Olen niin niin onnellinen.
Kaikki ei siis löydä ketään, jonka kanssa yhtäkkiä tulisi sitten se parisuhde, vaan se "vuosia yksin" voi olla ihan itsestä riippumaton juttu.....
Aluksi ajattelin, että haluan uuden suhteen. Pari lyhyttä olikin. Nyt vuosien jälkeen tajuan, että nautin yksinolosta, eikä minulla ole koskaan tylsää. Keksin aina jotain tekemistä tai sitten vain olen. Eli hyvin onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Outoa, kuinka jengi ei osaa masturboida vaan pitää toisia ihmisiä masturbointivälineinä. Tämä siis näihin seksin takia äkkiä uuteen suhteeseen - kommentteihin.
Varsinkin kun kaupasta saa välineitä jotka purkaa paineet paremmin kuin huono pano, paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
En sano, että sinkkuus olisi pelkästään ihanaa, jos haluaa toisen vierelleen. Mutta sinkkuuden hyvät puolet on, että voi mennä ja tulla miten haluaa, ei ole tilivelvollinen kellekään. Mutta sitten puuttuu se kainalo, seura, matkaseura, tuki. En haluaisi elää koko elämääni yksin. Kahdestaan on mukavampi matkustaakin ja jakaa asioita. Mutta jos hyvää ei löydy, niin silloin vaihtoehtoni on olla yksin.
Suomessa on niiiin tympeää tämä parisuhde keskeisyys. Ei ehditä kahville kavereiden kanssa tai mitään, kun pitää nyhjätä sen miehen kanssa. Sitten kun ero tulee, niin kyllä siinä väistämättä on yksinäinen olo. Ei ole niitä pariskuntailtojakaan enää. Tervetuloa 30+ sinkun elämään.
Jos suhde ollut erityisen huono, niin varmaan moni traumatisoituneena ei halua seurustella vuosiin. Näin ainakin omalla kohdallani. Syitä toki monia erilaisia. Mielestäni red flag, jos ei pysty olemaan edes lyhyttä aikaa yksin. Tulee mielikuva, että kumppanit voi noin vain vaihtaa toisiin. Toki monen vuoden sinkkuus ei sekään ole usein hyvä juttu, kuten omalla kohdalla parisuhdehaavoja parannellessa.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on yksinkertaisempaa sinkkuna, ainakin lapsettomana. Kyllähän se mutkaton suhde varmasti piristäisi arkea mutta kun suhteet nyt ei koskaan ole täysin mutkattomia. Suhteisiin (kuten lemmikkeihin, lapsiin, omiin vanhempiin jne.) kuuluu aina tietty määrä paskaa. Jotkut ihmiset unohtaa sen paskan heti sillä hetkellä kun eroavat eksästään ja sitten ryntäävät uuteen suhteeseen ihan vain muistaakseeni miksi se edellinen ero tuli.
Arkeen ja elämään kuuluu aina tietty määrä paskaa. Jos aurinko paistaisi koko ajan, olisi elämä liian tasapaksua, eikä hyvistä hetkistä osaisi iloita. Jos parisuhteessa paskan ja hyvän määrä on vaikka 60/40, niin sitten uutta kumppania kehiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt pari kertaa eron jälkeen, mutta heti se draama, roikkuminen, määräily tai muu elämänlaatua heikentävä alkaa.
:D
Joillekin se on ok. Mä en ollut monia vuosia yksin.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yksin yli 12 vuotta. On ihanaa. En kaipaa parisuhdetta.
Yksinolo,siis sinkkuus, ei tarkoita yksinäisyyttä tylsyyttä tai seksittömyyttä.
Se ei silti tarkoita lukuisia irtosuhteita. Minulla on ollut seksisuhde jo kuusi vuotta. Sitä ennen oli vuosia seksisuhde toisen miehen kanssa, joka sitten hiipui aikanaan. En silti seurustele, kumpikin on vapaa elämään elämäänsä. Emme kysele toistemme tekemisiä, tapaamme kun siltä tuntuu ja juttelemme myös muuten vain
Tällainen järjestely kelpaisi.
Ap
Parempi yksin asuminen kuin huonossa entisessä. Uuden kanssa yhteen, jos siltä tuntuu. Ei elämää voi suunnitella. Tapahtuu mikä on tapahtuakseen. Vääriä valintoja välttäen.
Yksin olen vuosia ollut, lapsien kanssa tosin välillä, muttei kumppania. Ei mitään ongelmaa. Toki haluaisin elämänkumppanin, mutten väkisin enkä siksi, että voisi esitellä muille. Yksi yhteensopiva tänne kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Outoa, kuinka jengi ei osaa masturboida vaan pitää toisia ihmisiä masturbointivälineinä. Tämä siis näihin seksin takia äkkiä uuteen suhteeseen - kommentteihin.
Mulla on toimiva seksisuhde. Patisuhdetta tai fwbtä en halua.
Outoa, kuinka jengi ei osaa masturboida vaan pitää toisia ihmisiä masturbointivälineinä. Tämä siis näihin seksin takia äkkiä uuteen suhteeseen - kommentteihin.