Miksi lapset eivät nykyään huolehdi vanhemmistaan?
Ei ole tarkoitus kritisoida valintoja suuntaan tai toiseen vaan keskustella.
Olen itse vanhempani omaishoitaja ja minulta kysytään välillä sitä, että miksi olen. Se on automaatio nykyään, että vanhenevat ihmiset menevät palvelutaloon tai laitokseen mikäli eivät pärjää itsekseen, tai ole puolisoa.
Ennenkin piti tehdä töitä ja oli oma perhe. Haluaisin ajatella, että verovarat turvaavat vanhoille ihmisille kunnon palvelut, mutta todellisuus taitaa olla jotain ihan muuta.
Kommentit (373)
Valtaosa boomereista ei itsekään irtisanoutuneet työpaikoistaan, muuttaneet vanhempiensa luokse asumaan ja ryhtyneet vanhempiensa omaishoitajiksi. Ihan hyvällä omallatunnolla pukkasivat vanhempansa vanhainkoteihin ja kävivät jouluna ja äitien/isänpäivänä käymässä. Nyt tämä sukupolvi olettaa, että heidän lapsensa tekisivät sen, mitä he itsekään eivät olleet valmiita tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 68 v ja pyytänyt vävyä laittamaan TV kaukosäätimen kuntoon jo kolme kuukautta. Ei ehdi, välimatka 22 km. Oli lomalla matkoilla. Ei ehdi tytärkään. Lastenhoitoapu kelpaa jatkuvasti.
Mitä tehdä?
No kun seuraavan kerran tarvitsevat lastenhoitoapua, niin sanot, että joo sopii, mutta samalla, kun tuotte lapset, laitatte ton mun telkkarin kaukosäätimen kuntoon. Näin mä tekisin, jos te kuitenkin jatkuvasti tapaatte. Eli yhdistää sen kaken samaan reissuun kuin lasten tuomisenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välimatka 400 km. Työ ja perhe. Ei aikaa.
Ei aikaa? Järjestä aikaa.
Toinen kasvatti sinut kuitenkin reilu 18v niin uskomatonta, että omille vanhemmille ei riitä aika
Mutta nyt kasvatan itse vuorostani 5 lasta ja mielestäni siinä tarpeeksi panosta. Lisäksi aion olla mukana lastenlasten elämässä.
Me maksamme paljon veroja tässä maassa. Yhteiskunnan on ollut määrä kattaa niillä tuloilla perusasiat: infrastruktuuri kuten tiet, sosiaaliturva, koulut ja muut oppilaitokset, sairaanhoito ja vanhusten hoito. Vanhusten hoito siinä vaiheessa, jolloin nämä eivät enää pysty huolehtimaan itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välimatka 400 km. Työ ja perhe. Ei aikaa.
Ei aikaa? Järjestä aikaa.
Toinen kasvatti sinut kuitenkin reilu 18v niin uskomatonta, että omille vanhemmille ei riitä aika
Miten se käytännössä onnistuisi? Omat vanhempani asuvat pienessä kylässä 600 kilsan päässä minusta ja perheestäni. En todellakaan aio repiä lapsiani kasvuympäristöstään ja muuttaa pieneen kylään, jossa minulle ei olisi edes töitä tarjolla. Ja vanhempani taas eivät halua muuttaa pois lähemmäs. Näillä mennään ja minua et onnistu syyllistämään mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa boomereista ei itsekään irtisanoutuneet työpaikoistaan, muuttaneet vanhempiensa luokse asumaan ja ryhtyneet vanhempiensa omaishoitajiksi. Ihan hyvällä omallatunnolla pukkasivat vanhempansa vanhainkoteihin ja kävivät jouluna ja äitien/isänpäivänä käymässä. Nyt tämä sukupolvi olettaa, että heidän lapsensa tekisivät sen, mitä he itsekään eivät olleet valmiita tekemään.
Lisäksi vielä maksamaan heidän elämänsä..
Omat lapset ja lapsenlapset ovat tärkeämpiä. Se on oikein.
Vanhus voi myydä omaisuuttaan ja muuttaa halvempaan asuntoon. Minä maksan omaa asuntovelkaani. Hän sai asunnon halvalla ja arvo kolminkertaistunut.
Vierailija kirjoitti:
Koko suomalainen kulttuuri vanhuksia kohtaan ei ole kunnioitettava. Silmät avasi reissu ulkomaille. Siellä vanhuksia kunnioitetaan ihan eri tavalla. Esim..
- Kaupan kassoilla on oma kassa vanhuksille
- Taksi jonoissa on oma jono vanhuksille
- Kun lasten lapset tulevat kylään ja siellä on myös isovanhempi, niin ensin osoitetaan kunnioitus isovanhenmalle ja sen jälkeen vasta omalle äidille.
- Vanhuksille puhutaan kunnioittavasti
- Muut perheenjäsenet arvostavat suuresti, kuinka puhuttelet / näytät että välität vanhuksista
- Vanhuksien mielipiteitä pidetään suuressa arvossa, koska heillä on iän tuoma viisaus ja kokemus
Muissa maissa ei ole tehty niin räikeää eläkekusetusta.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 68 v ja pyytänyt vävyä laittamaan TV kaukosäätimen kuntoon jo kolme kuukautta. Ei ehdi, välimatka 22 km. Oli lomalla matkoilla. Ei ehdi tytärkään. Lastenhoitoapu kelpaa jatkuvasti.
Mitä tehdä?No kun seuraavan kerran tarvitsevat lastenhoitoapua, niin sanot, että joo sopii, mutta samalla, kun tuotte lapset, laitatte ton mun telkkarin kaukosäätimen kuntoon. Näin mä tekisin, jos te kuitenkin jatkuvasti tapaatte. Eli yhdistää sen kaken samaan reissuun kuin lasten tuomisenkin.
Muuten hyvä, mutta haen lapset usein. Tai jättää lapset portille. Ja noutaa portilta. Soittaa pihasta.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 68 v ja pyytänyt vävyä laittamaan TV kaukosäätimen kuntoon jo kolme kuukautta. Ei ehdi, välimatka 22 km. Oli lomalla matkoilla. Ei ehdi tytärkään. Lastenhoitoapu kelpaa jatkuvasti.
Mitä tehdä?No kun seuraavan kerran tarvitsevat lastenhoitoapua, niin sanot, että joo sopii, mutta samalla, kun tuotte lapset, laitatte ton mun telkkarin kaukosäätimen kuntoon. Näin mä tekisin, jos te kuitenkin jatkuvasti tapaatte. Eli yhdistää sen kaken samaan reissuun kuin lasten tuomisenkin.
Muuten hyvä, mutta haen lapset usein. Tai jättää lapset portille. Ja noutaa portilta. Soittaa pihasta.
No opettelet sanomaan, että tällä kertaa ei käy vaan tuovat lapset sisälle asti ja varaavat tuomiseen sen verran aikaa, että ehtivät laittaa sen kaken. Jos heille ei tämä sovi, sitten sanot, ettei sulle sovi se lastenhoitokaan.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu, mitä "ennen" tarkoittaa. Ennen asuttiin samalla tilalla, jossa elettiin ja kuoltiin. Nuoremmat hoitivat vanhukset ja tekivät samalla talon töitä. Nykyään käydään kodin ulkopuolella töissä. Ei voida samaan aikaan hoitaa vanhuksia ympäri vuorokauden.
Silti palvelutaloon tai "laitokseen" meno ei ole automaatio, vaan ikävä kyllä moni vanhus joutuu sinnittelemään yksin kotonaan tai riittämättömän kotihoidon varassa. Jos lapset onnistuvat hankkimaan vanhemmilleen hoivakotipaikan, se on onnistunutta huolehtimista.
Harva pystyy irtautumaan työelämästä ja jäämään vanhempiensa omaishoitajaksi.
Ne entisajan maalaistalot, joissa vanhukset asuivat samassa taloudessa tai piharakennuksessa aikuisen lapsensa perheen kanssa, eivät olleet idylli. Kun nuori pari asettui taloksi, anoppi ja appi olivat joissakin tapauksissa hyvinkin määräileviä ja tekivät pojan (tai tyttären) perheen elämästä raskasta. Miniää tai vävyä on voitu alistaa ja kohdella rumasti. Mukavammissa tapauksissa vanhempi polvi oli apuna maatöissä ja navetassa sekä lastenhoidossa. Siihen aikaan, kun kaikki tehtiin käsin, tarvittiin ihmistyövoimaa. Yhteiselo ei aina ollut helppoa ja oli tapauksia, että aikuinen jälkeläinen ei halunnutkaan antaa vanhuksille aikaisemmin luvattuja ruokatarpeita tai kangasta vaatteisiin. Vanhukset joutuivat silloin elämään puutteessa ja nälässä paitsi jos nostivat oikeusjutun omaa lastaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaishoitajan palkkio on erittäin huono, suorastaan mitäänsanomaton. Kuinka sitä raskaan työpäivän jälkeen vielä jaksaisi?
Kyllä sitä vaan ihminen ihmeesti jaksaa. Onhan kyse omasta vanhemmasta, joka hoiti sinut lapsena. Eikä tässä saa mielestäni raha vaikuttaa. Viitseliäisyyttä ja asioiden organisointia, niitä tarvitaan.
Ihme jankkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 68 v ja pyytänyt vävyä laittamaan TV kaukosäätimen kuntoon jo kolme kuukautta. Ei ehdi, välimatka 22 km. Oli lomalla matkoilla. Ei ehdi tytärkään. Lastenhoitoapu kelpaa jatkuvasti.
Mitä tehdä?
Mikä siinä kaukosäätimessä on vikana? Ei kai siihen voi tehdä muuta kuin vaihtaa paristot? Voithan tilata uuden kaukosäätimen tai jos se tuntuu hankalalta, tilaa kokonaan uusi telkkari.
Vierailija kirjoitti:
Mun yksikään isovanhempi ei asunut palvelutalossa. Yhtä mummoani yrittivät sinne laittaa mutta mummopa halusi elää omassa kotonaan loppuun asti.
Mikäs siinä, jos hän kerran kykeni käymään itse kaupassa, laittamaan ruokaa, pesemään pyykkiä ja siivoamaan kotia. Ja jos vielä ymmärsi syödäkin sitä tekemäänsä ruokaa. Moni vanhus ei loppuvuosinaan enää kykene näihin arkielämän askareisiin. Valitettavasti vaikeasti muistisairas kotona asuva on vaarallinen itselleen ja talon muille asukkaille. Lisäksi voi tuhoutua muiden ihmisten (velaksi ostettu) asunto ja muu omaisuus tulipalossa tai ison vesivahingon takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 68 v ja pyytänyt vävyä laittamaan TV kaukosäätimen kuntoon jo kolme kuukautta. Ei ehdi, välimatka 22 km. Oli lomalla matkoilla. Ei ehdi tytärkään. Lastenhoitoapu kelpaa jatkuvasti.
Mitä tehdä?Mikä siinä kaukosäätimessä on vikana? Ei kai siihen voi tehdä muuta kuin vaihtaa paristot? Voithan tilata uuden kaukosäätimen tai jos se tuntuu hankalalta, tilaa kokonaan uusi telkkari.
Mä meinasin ensin kysyä samaa, mutta sitten ajattelin, että jos on onnistunut saamaan kanavat sekaisin, niin kyse onkin siitä, että saa taas kaken toimimaan telkkarin kanssa synkroonissa. Mun isälleni kävi joskus just näin. Tosin isä on huomattavasti vanhempi kuin aiempi kirjoittaja ja vielä näkee huonosti, mutta ymmärrän siis kyllä, että tuollaista voi tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole ap työelämässä vaan lorvit kotona?
Oletko tyhmä? Jos hän on omaishoitaja, hän säästää yhteiskunnalle ihan hitosti rahaa.
Ei pidä koskaano panna nimeään omaishoitopapereihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat asuvat eri puolella Suomea kuolevalla pikkupaikkakunnalla.
Ainoa mahdollisuus ryhtyä heidän hoitajikseen olisi heittäytyä työttömäksi kelaelätiksi ja repiä lapset kouluistaan ja ystäväpiireistään.
Tietysti nää täydellisesti tekijät uhraisi kaiken. Ja mitä sitten kun hoivattava kuolee ja sä oot ollu kotona vaan mahdollisesti ties missä peräpitäjässä.
Haluaisin kuulla nykytajan työnantajan ajatuksia henkilöistä, jotka ovat olleet kotona 1-x vuotta hoitamassa avutonta vanhusta tai hyvin sairasta omaa lasta. Kuinka korkealle työnantaja arvottaa sellaisen työnhakijan muiden hakijoiden joukossa? Minulla on käsitys, että jos joku on ollut yli vuoden poissa työelåämästä, hakemus lentää automaattisesti hylättyjen pinoon.
Vanhuksien hoito on nykyään ylimitoitettua, sieltä täytyy leikata.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti hoiti omat vanhempansa ja minä muutin perheen kanssa lähelle ja hoidan omiani. Teen ruuat, siivoan, käyn kaupat/apteekit, käytän lääkärissä jne. Sen verran olen nähnyt näitä hoivakoteja että en todellakaan sellaiseen laita vaikka isällä Alzheimer ja äidillä kaksi syöpädiagnoosia.
Kauheaa. Joutuuko syöpää sairastava ihminen asumaan muistisairaan kanssa? Mitenkähän turvallista se on?
Olin vanhempieni sairastelun alkaessa 46 vuotias. Kaikki omista lapsistani asuivat vielä kotona. Yksi lapsista sairastui muutama vuosi sitten vakavasti, joten vaatii edelleen ns. hoitamista.
Toinen vanhemmistani kuoli äkillisesti syöpään kun täytin 50 tänä vuonna. Toinen elää palvelukodissa vakavasti muistisairaana.
Vanhempani olivat alle kolmikymppisiä kun synnyin ja itse sain lapseni 30 ikävuoden kahtapuolta. Minulla on ainakin 18 vuotta työelämää vielä jäljellä, jolloin pystyisi täysipainoisesti huolehtimaan vanhemmistani ja luulen että äitini ei tällöin enää elä.
Sekä omat vanhempani että minä emme ole olleet mitenkään vanhoja tullessamme vanhoiksi. Moni tuttavapiirissä on saanut lapsia +/- 40 vuotiaana. Ei käy kateeksi heitä, kun samanaikaisesti on huolehdittavana alle kouluikäisiä lapsia, muistisairaita ja työelämässäkin pitäisi jaksaa vielä parikymmentä vuotta.