Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapset eivät nykyään huolehdi vanhemmistaan?
03.08.2024 |
Ei ole tarkoitus kritisoida valintoja suuntaan tai toiseen vaan keskustella.
Olen itse vanhempani omaishoitaja ja minulta kysytään välillä sitä, että miksi olen. Se on automaatio nykyään, että vanhenevat ihmiset menevät palvelutaloon tai laitokseen mikäli eivät pärjää itsekseen, tai ole puolisoa.
Ennenkin piti tehdä töitä ja oli oma perhe. Haluaisin ajatella, että verovarat turvaavat vanhoille ihmisille kunnon palvelut, mutta todellisuus taitaa olla jotain ihan muuta.
Kommentit (373)
Olen joutunut olemaan äitini parisuhdeterapeuttina vuosikymmeniä, teinistä asti. Nykyisinkin soittelee ja valittaa sekä syyllistää. En jaksaisi joutua puuttumaan vanhempieni asioihin enää. Nyt olen oppinut pitämään tiettyä etäisyyttä, saa nähdä mitä tapahtuu kun toimintakyky oikeasti heillä katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat hoitavat omia vanhempiaan kuka hoitaa heidän lapsensa?
Muu lähipiiri.
Mikä lähipiiri?
Ystävät, sisarukset, lapsen toinen vanhempi, tädit, sedät, enot, maksullinen lastenhoitoapu.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat hoitavat omia vanhempiaan kuka hoitaa heidän lapsensa?
Yleensä lastenlapset ovat jo aikuisia, kun isovanhemmat rupeavat tarvitsemaan apua. Pienten lasten isovanhemmat saattavat olla vielä työelämässä, mutta heillä voi olla omat vanhemmat hoidon tarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välimatka selittää monilla.
Jos välimatkaa ei ole, niin ei kyllä mikään selitä, sillä aikaa ihmisillä on. Se on vain priorisoinnista kiinni mihin sen käyttää. Vaikka olisi työt ja lapset, niin aikaa on silti ruhtinaallisesti, kun vaan osaa käyttää sitä eikä esim. jumita tuntikausia päivässä ruutujen äärellä tai sähellä jotain turhaa.
Riippuu kyllä ihan siitä vanhuksesta. Mä aloin yli vuosi sitten tekemään vain 3-päiväistä työviikkoa, mutta mun muistisairas äitini ei kuitenkaan ymmärtänyt karkailla vain mun vapaapäivinäni.
Miksi muistisairasta äitiä ei hommattu hoitokotiin, josta ei pääse karkailemaan ja jossa ammattitaitoiset ihmiset hoitavat?
Koska isä ei halunnut. Isä halusi, että äiti saa toiveidensa mukaisesti olla loppuun asti kotona. Ei mulla ollut siihen mitään sananvaltaa. Viime talvi oli aika hirveä, kun äitiä kuskattiin edestakaisin päivystyksen ja kodin väliä. Kerran yksi lääkäri soitti mulle, koska halusi keskustella siitä, että jospa tämä äidin vähän väliä sairaalassa tehtävä suonensisäinen nesteytys jo vihdoin lopetettaisiin. Mutta enhän mä sellaiseen voinut antaa lupaa, koska isä oli se, joka juridisesti sai päättää äiidin asioista. Käskin vaan lääkäriä soittamaan isälle ja isä sanoi, että ei käy. Mä tiedän, ettei äitini olisi halunnut sitä kuukausien rumbaa sairaalan ja kodin välillä, koska äiti oli kertonut sellaisen olevan hänen pahin painajaisensa. Siis kertoi silloin, kun oli vielä järjissään. Mutta mulla ei ollut mustaa valkoisella siitä vaan oli vain äidin sana. Isä näytti mulle äidin kirjallisesti vuonna 1996 tekemän hoitotahdon vasta äidin kuoleman jälkeen. Onneksi nykyisin hoitotahdon voi tehdä Omakantaan eikä kukaan omainen pysty piilottamaan sitä mihinkään piironginlaatikkoon. Eikä isälle ollut mikään ongelma, että äiti karkaili. Isähän vaan soitti mulle ja mä lähdin etsimään äitiä. Miksi lähdin? Hyvä kysymys. Ehkä siksi, etten halunnut äidin peloissaan ja palellen harhailevan tuolla ulkona. Ja siis tuo 4 viimeisen kuukauden sairaalarumba oli vasta sitten, kun äiti ei ei enää päässyt itse edes kävelemään ja karkaileminen oli sitä ennen vuoden verran.
Eikö tällaisessa vaikeassa tapauksessa voi ottaa järki käteen tunteiden edelle, ja hakea paikkaa hoitokotiin sille karkailevalle vaikeasti muistisairaalle ihmiselle, vaikka olisi sanonut 20 vuotta aikaisemmin että haluaa olla/kuolla kotona oli tilanne mikä hyvänsä. Ei ehkä silloin ollut ymmärrystä, että näin huonosti voi käydä. Ehkä ajatellaan, että sitä kuolee kauniisti nukahtaen omaan sänkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan pysty järjestämään vapaata käydäkseni hoitamassajatkuvasti yli 80-vuotiaita vanhempiani, jotka asuvat noin 600 km päässä. Heillä käy siivooja, kotihoitaja ja ruokaa toimittaa ateriapalvelu. Äitiäni käy hoitamassa myös fysioterapeutti. Pihatöistä huolehtii naapuri kohtuullista korvausta vastaan.
Tietysti käyn heidän luonaan säännöllisin väliajoin ja loma-aikoina viivyn muutaman päivän. Yritän pysyä tilanteen tasalla ja neuvon asioissa, jos neuvoja pyytävät. Neuvot tosin menevät perille lähinnä isälleni, äitiäni kiinnostavat enemmän Kauniiden ja rohkeiden juonikuviot.
Olen sitä mieltä, että meidän perheemme tapauksessa on aina ollut viisainta olla sotkeutumatta mihinkään. Riita saadaan aikaan vähemmästäkin ja äiti loukkaantuu ties mistä vähäisestäkin poikkipuolisesta sanasta. Muistaa niistä jauhaa sitten ties kuinka pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut olemaan äitini parisuhdeterapeuttina vuosikymmeniä, teinistä asti. Nykyisinkin soittelee ja valittaa sekä syyllistää. En jaksaisi joutua puuttumaan vanhempieni asioihin enää. Nyt olen oppinut pitämään tiettyä etäisyyttä, saa nähdä mitä tapahtuu kun toimintakyky oikeasti heillä katoaa.
Tuo on henkistä väkivaltaa. Ei ole aikuisen lapsen eikä lapsen homma olla vanhemman terapeutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat hoitavat omia vanhempiaan kuka hoitaa heidän lapsensa?
Muu lähipiiri.
Mikä lähipiiri?
Ystävät, sisarukset, lapsen toinen vanhempi, tädit, sedät, enot, maksullinen lastenhoitoapu.
Olet kyllä itseriittoinen sekaisin.
Varmaan samasta syystä kun vanhemmat dumppaavat lapsensa broilerilaitoksiin eli päivähoitoon lapsena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tällaisessa vaikeassa tapauksessa voi ottaa järki käteen tunteiden edelle, ja hakea paikkaa hoitokotiin sille karkailevalle vaikeasti muistisairaalle ihmiselle, vaikka olisi sanonut 20 vuotta aikaisemmin että haluaa olla/kuolla kotona oli tilanne mikä hyvänsä. Ei ehkä silloin ollut ymmärrystä, että näin huonosti voi käydä. Ehkä ajatellaan, että sitä kuolee kauniisti nukahtaen omaan sänkyyn.
Jos oikein ymmärsin, Reipas ja tunnollinen lammas ei ollut se henkilö, joka tämän olisi voinut päättää, vaan hänen isänsä. Lampaalla ei ollut lain mukaan valtuuksia päättää yhtään mistään äitinsä asioista. Ja isä, jolla lain mukaiset oikeudet oli, ei halunnut vaimoaan hoivakotiin. Lammas pystyi päättämään äitinsä asioista yhtä paljon kuin naapurinsa asioistakin. Eli ei yhtään.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välimatka selittää monilla.
Jos välimatkaa ei ole, niin ei kyllä mikään selitä, sillä aikaa ihmisillä on. Se on vain priorisoinnista kiinni mihin sen käyttää. Vaikka olisi työt ja lapset, niin aikaa on silti ruhtinaallisesti, kun vaan osaa käyttää sitä eikä esim. jumita tuntikausia päivässä ruutujen äärellä tai sähellä jotain turhaa.
Riippuu kyllä ihan siitä vanhuksesta. Mä aloin yli vuosi sitten tekemään vain 3-päiväistä työviikkoa, mutta mun muistisairas äitini ei kuitenkaan ymmärtänyt karkailla vain mun vapaapäivinäni.
Miksi muistisairasta äitiä ei hommattu hoitokotiin, josta ei pääse karkailemaan ja jossa ammattitaitoiset ihmiset hoitavat?
Aina tuodaan voimakkaasti esille vanhuksien oma tahto, mutta ei sitä millaiseen kurimukseen tämä "oma tahto" vie vanhusten lähipiirin.
Mikään toive ei tunnu olevan liikaa kipattavaksi keski-ikäisten töissä olevien lasten niskaan. Nämä lapset sairastuvat kuormituksesta lopulta itse.
Itseään ja omaa perhettään saa ja pitää suojella.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat hoitavat omia vanhempiaan kuka hoitaa heidän lapsensa?
Yleensä lastenlapset ovat jo aikuisia, kun isovanhemmat rupeavat tarvitsemaan apua. Pienten lasten isovanhemmat saattavat olla vielä työelämässä, mutta heillä voi olla omat vanhemmat hoidon tarpeessa.
90 -vuotiaana kuolleella sedälläni oli lähellä eläkeikää olevat lapset, joilla oli jo itsellään lapsenlapsia. Ei voi revetä moneen paikkaan yhtäaikaa.
Kaikki vanhemmat eivät ansaitse huolenpitoa omilta lapsiltaan, koska eivät ole ikinä huolehtineet omista lapsistaan lasten ollessa alaikäisiä. Ainoastaan voimakasta henkistä ja fyysistä väkivaltaa kokeneena oman isäni osalta en koe, että olisin yhtään millään tavalla hänen huolenpidostaan vastuussa. Aivan kaikki yhteydenpito on loppunut lopullisesti 7 vuotta sitten. Aikaisemmin yritin olla jossain välissä isäni kanssa hänen äitinsä eläessä, mutta mummoni kuoltua minun ei onneksi tarvitse enää edes harkita yhteydenpitoa isääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tällaisessa vaikeassa tapauksessa voi ottaa järki käteen tunteiden edelle, ja hakea paikkaa hoitokotiin sille karkailevalle vaikeasti muistisairaalle ihmiselle, vaikka olisi sanonut 20 vuotta aikaisemmin että haluaa olla/kuolla kotona oli tilanne mikä hyvänsä. Ei ehkä silloin ollut ymmärrystä, että näin huonosti voi käydä. Ehkä ajatellaan, että sitä kuolee kauniisti nukahtaen omaan sänkyyn.
Jos oikein ymmärsin, Reipas ja tunnollinen lammas ei ollut se henkilö, joka tämän olisi voinut päättää, vaan hänen isänsä. Lampaalla ei ollut lain mukaan valtuuksia päättää yhtään mistään äitinsä asioista. Ja isä, jolla lain mukaiset oikeudet oli, ei halunnut vaimoaan hoivakotiin. Lammas pystyi päättämään äitinsä asioista yhtä paljon kuin naapurinsa asioistakin. Eli ei yhtään.
Niin, mutta eikö sille isälle pystynyt järkeä puhumaan?
"Aina tuodaan voimakkaasti esille vanhuksien oma tahto, mutta ei sitä millaiseen kurimukseen tämä "oma tahto" vie vanhusten lähipiirin."
Tämä!
Isä päätti äidin asioista, mutta lammas joutui kuitenkin huolehtimaan hänestä? Tämä kuvio on vähän hämärä. Eli isä oli tässä se päättävä osapuoli, mutta käytännön vastuu oli lampaalla?
Vierailija kirjoitti:
Isä päätti äidin asioista, mutta lammas joutui kuitenkin huolehtimaan hänestä? Tämä kuvio on vähän hämärä. Eli isä oli tässä se päättävä osapuoli, mutta käytännön vastuu oli lampaalla?
Isälle ei siis kerrottu faktoja, vaan isä oletti asioita ja päätti.
Vierailija kirjoitti:
Isä päätti äidin asioista, mutta lammas joutui kuitenkin huolehtimaan hänestä? Tämä kuvio on vähän hämärä. Eli isä oli tässä se päättävä osapuoli, mutta käytännön vastuu oli lampaalla?
Tässä tiivistettynä se seikka, joka tuhosi minun perheeni, kuten sivulla 9 kuvailin. Nyt vain mietin, että mikä suojelee minun vanhuudessani minun lapsiani ja heidän perheitään samalla tragedialta, että itse en arvostelukyvyttömyyteni vuoksi tuhoa heidän elämäänsä viimeisenä tekonani.
Sanoohan järkikin, ettei rollaattorilla kulkeva 90-vuotias voi olla muistisairaan omaishoitaja.
No näinpä. Mutta vähän veikkaan, että nuo ovat niitä, joiden vanhempien luona riittää, että käy kerran kesässä tekemässä polttopuut talven varalle ja jonkun räystäiden puhidstamisen tms. Tai hoitaa vanhuksen raha-asiat, jotka voi hoitaa ihan omalta koneeltaankin vaikka maapallon toiselta puolelta. Kukaan järkevä ihminen ei edes kuvittele, että joku ajaisi 400 km suuntaansa joka päivä tai edes joka viikko. Moni voi paukutella henkseleitään, kun on hoitanut vanhempansa niin hyvin, mutta se on tarkoittanut just sitä, että muutaman kerran vuodessa käydään apuna. Ei sitä, että ollaan joka ainoa päivä apuna ja vielä monta kertaa päivässä. Eikä pelkästään päivällä vaan myös yöllä. Ja siinä sivussa nämä ihmeolennot käyvät vielä töissä, hoitavat omat lapsensa ja pitävät huolen siitäkin, että parisuhdekaan ei ala rakoilla.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/