Miksi lapset eivät nykyään huolehdi vanhemmistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä päätti äidin asioista, mutta lammas joutui kuitenkin huolehtimaan hänestä? Tämä kuvio on vähän hämärä. Eli isä oli tässä se päättävä osapuoli, mutta käytännön vastuu oli lampaalla?

Tässä tiivistettynä se seikka, joka tuhosi minun perheeni, kuten sivulla 9 kuvailin. Nyt vain mietin, että mikä suojelee minun vanhuudessani minun lapsiani ja heidän perheitään samalla tragedialta, että itse en arvostelukyvyttömyyteni vuoksi tuhoa heidän elämäänsä viimeisenä tekonani.

Mitä siis olet päättänyt omalta osaltasi, että et tuhoa lastesi ja heidän perheidensä elämää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tällaisessa vaikeassa tapauksessa voi ottaa järki käteen tunteiden edelle, ja hakea paikkaa hoitokotiin sille karkailevalle vaikeasti muistisairaalle ihmiselle, vaikka olisi sanonut 20 vuotta aikaisemmin että haluaa olla/kuolla kotona oli tilanne mikä hyvänsä. Ei ehkä silloin ollut ymmärrystä, että näin huonosti voi käydä. Ehkä ajatellaan, että sitä kuolee kauniisti nukahtaen omaan sänkyyn. 

Jos oikein ymmärsin,  Reipas ja tunnollinen lammas ei ollut se henkilö,  joka tämän olisi voinut päättää, vaan hänen isänsä. Lampaalla ei ollut lain mukaan valtuuksia päättää yhtään mistään äitinsä asioista. Ja isä, jolla lain mukaiset oikeudet oli,  ei halunnut vaimoaan hoivakotiin. Lammas pystyi päättämään äitinsä asioista yhtä paljon kuin naapurinsa asioistakin. Eli ei yhtään. 

Vanhuuden luonnolliseen kehitykseen kuuluu se, että ajattelu muuttuu. Asiat ovat konkreettisia, ajatus pyörii oman arjen pientä piiriä, uusi ei kiinnosta, muiden asiat ja näkökulmat eivät kiinnosta. Tykätään muistella. Keskustelu, joka ennen oli mielenkiintoinen onkin nyt loukkaava tai tylsä, kun siinä ei pysy mukana. 

Joten ei. Tällaisen henkilön kanssa ei voi puhua järkeä. Se, miksi hän saa käyttää ylintä valtaa isoissa kysymyksissäsi, on käsittämätön mysteeri.

Vierailija kirjoitti:

Sanoohan järkikin, ettei rollaattorilla kulkeva 90-vuotias voi olla muistisairaan omaishoitaja. 

Näitä on paljon. On siinä se järki, että saadaan pakotettua lapset hoitamaan molempia. Koska hoivapaikkaa ei saa sellainen, jolla on omaishoitaja. 

Edunvalvontavaltuutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoohan järkikin, ettei rollaattorilla kulkeva 90-vuotias voi olla muistisairaan omaishoitaja. 

Näitä on paljon. On siinä se järki, että saadaan pakotettua lapset hoitamaan molempia. Koska hoivapaikkaa ei saa sellainen, jolla on omaishoitaja. 

Kuka siis pakottaa 90-vuotiaan rollaattorilla kulkevan omaishoitajaksi muistisairaalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoohan järkikin, ettei rollaattorilla kulkeva 90-vuotias voi olla muistisairaan omaishoitaja. 

Näitä on paljon. On siinä se järki, että saadaan pakotettua lapset hoitamaan molempia. Koska hoivapaikkaa ei saa sellainen, jolla on omaishoitaja. 

Kuka siis pakottaa 90-vuotiaan rollaattorilla kulkevan omaishoitajaksi muistisairaalle?

 

Haluavat itse. Koska eivät halua päättää että puoliso menee hoivakotiin, pelkäävät itsekin hoivakotia, tuntuu mukavalta saada tilille omaushoidon palkkio sen sijaan, että maksetaan hoivakodin maksut ja oletetaan että lapset hoitavat kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välimatka 400 km. Työ ja perhe. Ei aikaa. 

Ei aikaa? Järjestä aikaa.

Toinen kasvatti sinut kuitenkin reilu 18v niin uskomatonta, että omille vanhemmille ei riitä aika

 

Eipä minun mielipidettäni kysytty kun synnyin.

Otan osaa, on varmaan raskas taakka joutua suremaan syntymäänsä. Ole silti huoleti, aika tekee sinunkin kohdallasi tehtävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoohan järkikin, ettei rollaattorilla kulkeva 90-vuotias voi olla muistisairaan omaishoitaja. 

Näitä on paljon. On siinä se järki, että saadaan pakotettua lapset hoitamaan molempia. Koska hoivapaikkaa ei saa sellainen, jolla on omaishoitaja. 

Kuka siis pakottaa 90-vuotiaan rollaattorilla kulkevan omaishoitajaksi muistisairaalle?

 

Haluavat itse. Koska eivät halua päättää että puoliso menee hoivakotiin, pelkäävät itsekin hoivakotia, tuntuu mukavalta saada tilille omaushoidon palkkio sen sijaan, että maksetaan hoivakodin maksut ja oletetaan että lapset hoitavat kaiken.

Eli loppujen lopuksi lapset mahdollistavat tämän, kun alkavat hoitamaan asioita. Niinkö? 

Kummatkin vanhemmat on hoidettu hautaan. Yhteiskunta ei tarjoa hoitopaikkoja kuin harvoille. Se on järkyttävää, mutta näin se vaan menee. Kotihoidon taso on "hoidotta jättämistä", laillistettua heitteillejättöä. Se ei ole hoitajien vika vaan järjestelmän syy. Nyt pitäisi alkaa perustamaan omia "apurinkejä" tms. Omaishoitajuus on tehty niin tiukaksi, että vastuu hoidettavasta siirtyy juridisesti täysin omaishoitajalle, mikä on kohtuutonta.

On hieno asia kuten suuri itsemääräämisoikeus, jonka taakse mennään myös silloin, kun huolehdittava ei pysty huolehtimaan itsestään. Miten ihminen pystyy määräämään omista asioistaan, jos hän on täysin sairas ja ei halua edunvalvojaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoohan järkikin, ettei rollaattorilla kulkeva 90-vuotias voi olla muistisairaan omaishoitaja. 

Näitä on paljon. On siinä se järki, että saadaan pakotettua lapset hoitamaan molempia. Koska hoivapaikkaa ei saa sellainen, jolla on omaishoitaja. 

Kuka siis pakottaa 90-vuotiaan rollaattorilla kulkevan omaishoitajaksi muistisairaalle?

 

Haluavat itse. Koska eivät halua päättää että puoliso menee hoivakotiin, pelkäävät itsekin hoivakotia, tuntuu mukavalta saada tilille omaushoidon palkkio sen sijaan, että maksetaan hoivakodin maksut ja oletetaan että lapset hoitavat kaiken.

Eli loppujen lopuksi lapset mahdollistavat tämän, kun alkavat hoitama

Kyllä, koska ei ole vaihtaa. Lapsilta kysymättä on luotu mahdoton tilanne. Harva pystyy siinä tilanteessa jättämään vanhempansa heitteille. 

Nro 255: "Niin, mutta eikö sille isälle pystynyt järkeä puhumaan? "

Et varmaan edes usko, kuinka monta kertaa yritin. Mutta kun jäärä on päättänyt jotain, sitten se pitää, vaikka koko maapallo räjähtäisi. Kymmeniä kertoja viime vuonna siskoni kanssa puhuin äidin ja isän tilanteesta ja joka ainoa kerta siskoni oli mun kanssa samaa mieltä. Mutta kun sitten mentiin isän juttusille, siskoni olikin aina isän puolella. Joo, olen aina ollut perheen mustalammas. Se, jonka mun vanhempani heittivät 18-vuotiaana rahattomana syksyiseen yöhön. Mutta jostain  syystä mä olen ollut just se, jonka edelleen olisi pitänyt huolehtia vanhemmistani Nyt, kun äidin kuoleman jälkeen ollaan tätä perunkirjoitusta tehty, mulle on ollut oikeasti yllätys, miten paljon kaikki muut lähisuvussa ovat saaneet ja ovat edelleen saaneet enemmän kuin minä. Eikä mua oikeesti paskaakaan haittaa, vaikka en saisi yhtään mitään, mutta mua haittaa se, että mun poikani, joka sitten juoksi pesemässä mumminsa takapuolta ja nostamassa mummiaan lattialta ylös, koska mä en siihen enää pystynyt, ei saanut mun vanhemmilta edes yhtä tikkaria. Muille maksettiin autoja, vuokria jne, mutta meitä, joille ei annettu edes yhtä ainoaa viikonloppuvapaata, juoksutettiin koko ajan. Kukaan  muu mun vanhempien lapsesnalsista ei koskaan käynyt nostamassa mummia vessanpöntöltä ylös eikä vaihtamassa mummin vaippaa paitsi mun poikani. Ja mitä mun poikani sai siitä? Ei yhtään mitään. Ei edes yhtä helvetin mandariinia., vaikka muille maksettiin tuhansia euroja joka kuukausi. 

Mulle on ihan sama, vaikka mitään en koskaan saanutkaan. Mutta mua surettaa mun poikani, joka sekään ei mitään saanut, mutta jonka piti kuitenkin välillä käydä huolehtimassa siitä, että mummilla on puhtaat vaipat. Onneksi mun poikani on äärettömän lämminsydäminen ja epäitsekäs ihminen, mutta musta on väärin, jos koko muu suku käyttää häntä hyväkseen. 

Äidillä ei koskaan ollut suosikkilasta. Oltiin siskoni kanssa äidille samanarvoisia. Isälleni mun siskoni on aina ollut se suosikkilapsi. Joten nyt, kun äiti on kuollut, voin hyvin kipata isästä huolehtimisen siskolleni Kyllä mä olen valmis isästä edelleenkin huolehtimaan, jos tarvis tulee, mutta siskoni saa huolehtia suurimman osan. Mun siskonihan nukkuin sikeästi tuossa 20 metrin päässä omassa sängyusxsään, kun äiti viime vuonna öisin karkaili. Isälle ei tullut mieleenkään häiritä siskoni yöunta, mutta mun yöuntani tietenkin sai häiritä. 

Mulla on erittäin hyvät ja läheiset välit siskooni, koska ymmärrän sen, että siskoni ei ole syyllinen siihen, mikä tilanne on tai mikä se on ollut. 

Summa summarun: Kaikki vanhukset eivät ole halukkaita tekemään järkeviä valintoja. 

Vierailija kirjoitti:

Sanoohan järkikin, ettei rollaattorilla kulkeva 90-vuotias voi olla muistisairaan omaishoitaja. 

Nykyisin voi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoohan järkikin, ettei rollaattorilla kulkeva 90-vuotias voi olla muistisairaan omaishoitaja. 

Näitä on paljon. On siinä se järki, että saadaan pakotettua lapset hoitamaan molempia. Koska hoivapaikkaa ei saa sellainen, jolla on omaishoitaja. 

Kuka siis pakottaa 90-vuotiaan rollaattorilla kulkevan omaishoitajaksi muistisairaalle?

 

Kukaan ei pakota. Mutta jos se rollaattorilla kulkeva 90 v ei halua, että puoliso viedään pois kotoa, niin sillä omaishoidontuella saa maksettua esim viikkosiivoukset tai jotain muuta vastaavaa. 

Asun liian kaukana ja mulla on omat lapset (joiden kanssa auttaneet yhteensä 5 päivää)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välimatka 400 km. Työ ja perhe. Ei aikaa. 

Ei aikaa? Järjestä aikaa.

Toinen kasvatti sinut kuitenkin reilu 18v niin uskomatonta, että omille vanhemmille ei riitä aika

Hän kasvattaa nyt omia lapsiaan.

Työn perässä väki on kauas vanhemmistaan muuttanut kuten Kokoomus on halunnut. Mullakin 300 km matkaa isän luo.

Jos iäkkäät olettaa omaisten hoitavan, hehän on täysin vapaat muuttamaan. Työpaikka on missä on.

Aloitus on jonkun (RUS/PS) tollotrollin tekemä.

Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Sitä vartenhan veroja maksetaan, että sitten saadaan yhteiskunnan apuja kun tarvitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Hassua että samat ihmiset jotka täällä vetoavat pitkiin välimatkoihin tai huonoihin suhteisiin sitä etteivät voi huolehtia vanhemmistaan perustelevat lasten hankintaan sillä että lapset pitävät vanhana huolta kun ei enää itse pärjää. 

Tuskin on samat ihmiset. Minä ainakin olen tehnyt omille lapsilleni täysin selväksi että kun minä alan vanhuuttani sekoilla, tai en fyysisen kuntoni puolesta pysty itsestäni huolehtimaan, niin nimenomaan en halua että he ottavat minusta hoitovastuun. En missään nimessä! Sitten se on tilanteesta riippuen kotihoito tai laitospaikka. Mulle omien lasten tarpeet menee aina omien tarpeitteni edelle. En halua että he joutuisivat oman elämänsä laittamaan sivuun hoitaakseen vanhaa äitiään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välimatka 400 km. Työ ja perhe. Ei aikaa. 

Ei aikaa? Järjestä aikaa.

Toinen kasvatti sinut kuitenkin reilu 18v niin uskomatonta, että omille vanhemmille ei riitä aika

Ei syntyvä lapsi allekirjoita mitään sopimusta, joka sitoisi hänet huolehtimaan vanhemmastaan, olosuhteista viis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välimatka 400 km. Työ ja perhe. Ei aikaa. 

Ei aikaa? Järjestä aikaa.

Toinen kasvatti sinut kuitenkin reilu 18v niin uskomatonta, että omille vanhemmille ei riitä aika

Yksikään aikuinen lapsi ei ole vastuussa vanhemmistaan. Hän on vastuussa omista lapsistaan. Olet siis sitä mieltä että aikuisen lapsen on hylättävä oma perheensä, irtisanouduttava töistään ja muutettava 400 km päähän mammaa hoitamaan. Ei saatana miten tyhmä olet.

Nämä ovat arvovalintoja,sanot mitä sanot. Mieheni lähtee 1000km päähän kerran kuussa tai kahdessa viikoksi,jotta pääsee auttamaan sairastuneita iäkkäitä vanhempiaan. Ei ole hylkäämässä perhettään,ei ole ottamassa lopareita,vaan tekee tunteja sisään sen verran,että viikko kerr

No kyllä tuollainen itsensä loppuun polttaminen vaan typerältä kuulostaa.

Pystyykö omaishoitajan tuloilla hankkimaan omia lapsia tai säästämään omaa eläkettä varten? Epäilen. Entä jos molemmilla puolisoilla on hoidettavat vanhemmat jotka eivät asu lyhyen ajomatkan päässä toisistaan? Tai jos vanhemmat ovat eronneet?