Masentuneet/uupuneet, mistä saatte mielihyvää?
Kommentit (233)
No en kyllä saa enää yhtään mistään. Viimeaikoina olen miettinyt kuinka paljon arvokkaampana ja tärkeämpänä yhteiskunta näkee jopa murhamiehen kuin yksinäisen ja (sen vuoksi) masentuneen ihmisen. Se murhamies saa vankilassa pataljoonan verran erilaista ammattilaista avukseen ettei vaan seinät kaatuisi reppanan niskaan kun taas samaan aikaan se yksinäinen saa vaikka kuolla omaan vankilaansa.
Eikä sitä apua saa vaikka jaksaisi hakeakin. Mikään pilleripurkki ei auta kun elämässä ei ole niitä itselle tärkeitä ja merkityksellisiä ihmisiä ja elementtejä ja kun ei ole sitä elämää. Sitä on vain elossa mutta ei elä.
Minua taas auttaa se, että kesä on kääntynyt loppupuolelle. Elo ja syyskuussa voin yleensä paremmin. Ehkä silloin putoaa jokin "kesällä pitää kokea, nähdä ja tehdä" taakka pois harteilta. Illat pimenevät, mutta ei vielä liikaa, nukkuminen paranee. Ilma raikastuu, ei ole enää niin kuuma. Syksyn kauniit värit ilahduttavat. Ulkoilu on mukavampaa kuin keväällä, jolloin katu ja siitepölyt, siitepölyt vaivaavat liki juhannukseen, sitten hyttyset. Nyt ei ole enää juurikaan hyttysiäkään.
Ehkä elo- ja syyskuussa tulee huomaamatta syötyä terveellisemmin, kun kotimaiset kasvikset halpoja. Viinimarjoja pihasta nyt suoraan jugurttiin/puuroon.
Vierailija kirjoitti:
Semmoisem vinkin kuulin ja jaan nyt teillekin, että mitä tehdä silloin kun mikään ei huvita. Ts. kun podet anhedoniaa eli mikään ei tunnu miltään, mikään ruoka ei maistu jne. Älä silloin yritäkään miettiä, mikä tuntuisi hyvältä, kun kerran mikään ei tunnu. Vaan tee silloin niitä asioita joiden tiedät olevan hyväksi sinulle. Käy lenkillä luonnossa, tee lihaskuntotreeniä, syö terveellisiä ruokia, tee tylsiä mutta pakollisia asioita, siivoa, järjestä kaappi, tee ruokaa pakkaseen, maksa laskut tms. Silloin saat niitä asioita edistettyä ja voit olla tyytyväinen siihen mitä sait aikaan. Ja pitkällä tähtäimellä ne asiat hyödyttävät sinua. Koska jos kaikki on paskaa, niin on sama tehdä hyödyllistä ja terveellistä paskaa. Sitten kun taas jokin asia huvittaa, voit tehdä sitä ja saada siitä mielihyvää.
Tämä, näin minä teen. Tulee parempi olo aina, kun saa jotakin tehdyksi ja asioita ajettua eteenpäin, vaikka vain vähän.
Ehkä siinä samalla tehdessä innostunkin vähän jostakin. En ainakaan pyöritä päässäni samaa levyä. Aika kuluu paremmin iltaan, jolloin pääsee taas nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
En mistään, ennen alkoholi antoi edes vähän siedettävemmän olotilan. Nyt sekään ei auta kun oon niin turtunut siihen. Ainoa tunne milloin on edes vähän siedettävä olotila on se hetki juuri ennen nukahtamista, sellainen rauhallinen väsymys. Joka yö toivon, etten enää aamulla heräisi.
Tuo lause, joka yö toivon, etten enää aamulla heräisi, kosketti sydäntäni. Ajattelen joksus samoin. Jonakin päivänä kaikki on meillä vielä hyvin. Ennemmin tai myöhemmin.
Ei Ap
Vierailija kirjoitti:
Sen kun tietäisi. Nyt tuli oikein extra-alakulo kun tajusi, että kesä on jo niin pitkällä / lopussa että koulut on jo alkamassa enkä itse ehtinyt mukaan koko kesään vaan jotenkin sitä lamaantui neljän seinän sisälle. Tää on niin tätä, että kaikenlaista tekemistä on mielessä (siis ihan pieniä tavisjuttuja, ei mitään hienouksia) mutta jotenkin sen kuitenkin missaa tai ne jää vaan aikomiseksi ja sitten se tilaisuus onkin jo ohi. Niin kuin nyt tämä kesäkin josta on vaan rippeet enää jäljellä ja esim tänään tuntuu ja näyttää enemmänkin syksyltä.
Minulla sama. Tuntuu, että kesä ei tullutkaan. Olin odottanut sitä ja kuvitellut vaikka mitä ja toukokuussa masennus paheni. Yritän sanoa itselleni, että se nyt oli vain yksi kesä, ei maailmanloppu. Ja yritän miettiä, että on varmasti ainakin jotain pieniä hyviä hetkiä ollut pakko olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää mistään. Kela hylkäsi näkemättä ja kuulematta sairauspäiväraha hakemuksen, menee vaivalla laitettu talo ja oikeastaan aivan kaikki muukin vasaran alle. Tarkoitus oli tietenkin kuntoutua nopeasti takaisin töihin -> en tule kuntoutumaan enää koskaan, se tästä seuraa.
Jotenkin onnistun vielä teeskentelemään lapsille.
Miksi teeskentelet lapsillesi?
He ovat kovin pieniä, eikä heidän kuulu kantaa pienintäkään murhetta tällaisista asioista vielä.
Huomenna alkaa eskari ja päiväkoti, tänään oli meillä kiva päivä yhdessä.
Läheisten näkemisestä, urheilun ja tv-sarjojen seuraamisesta. Jaksan kyllä ihmisiä vain vähän kerrallaan.
Minä nautin ennen lukemisesta ja elokuva-arkistossa käynneistä, mutta nyt en ole saanut pitkään aikaan mitään aikaiseksi. Syksystä olen aina pitänyt.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei vissiin ole maininnut ystäviä?
Kaikilla ei ole. Minä olen katkonut huonoja ihmissuhteita ja oikeastaan alakulo on vasta ryöpsähtänyt päälle sen jälkeen. Tajuaa miten vähän tuollaisia ihmissuhteita tarvitsee saati kaipaa.
Jos on vähänkään sellaista seuraa mistä tulee hyvä mieli ja kiitollisuus niin ehdottomasti kannattaa pitää kiinni näistä. Ystävyys ei tunnu olevan kovin helppo juttu monelle vähänkin mietiskelevämmälle tyypille. En näe mitään väärää siinä ettei tyydy huonoon. Ei ole nirsoilua vaan ihan selvänäköisyyttä.
Diagnosoitu keskivaikea masennus ja burnout.
Ainoa mistä saan iloa, on kaljan juominen ja netflixin katsominen lauantai-iltana klo 21-00
Se on viikon ainoa hetki, jolloin kukaan ei ole vaatimassa minulta mitään. Hetki aikaa itselle.
M44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mistään, ennen alkoholi antoi edes vähän siedettävemmän olotilan. Nyt sekään ei auta kun oon niin turtunut siihen. Ainoa tunne milloin on edes vähän siedettävä olotila on se hetki juuri ennen nukahtamista, sellainen rauhallinen väsymys. Joka yö toivon, etten enää aamulla heräisi.
Tuo lause, joka yö toivon, etten enää aamulla heräisi, kosketti sydäntäni. Ajattelen joksus samoin. Jonakin päivänä kaikki on meillä vielä hyvin. Ennemmin tai myöhemmin.
Ei Ap
Kiitos kauniista sanoistasi, tuli kyyneleet silmiin. Mun kohdalla se hyvä olo tulee valitettavasti vasta sitten kun elämä päättyy. Olen niin syvällä tässä suossa, ettei tästä enää nousta.
Töistä ja siitä, kun menen illalla sänkyyn.
Karkeista ja vemputtamisesta.
T. M57
Pientä mielihyvää tuo kun käy ajelemassa autolla pieniä sorateitä ja kuuntelee jotain podcastejä samalla. Niitä onneksi täällä maaseudulla riittää. Se mielihyvä on tosin ihan pientä. Saa vähäksi ajaksi ajatukset pois tästä elämästä kun keskittyy katselemaan maisemia ja samalla kuuntelee jotain mikä vaatii keskittymistä.
Vierailija kirjoitti:
Pientä mielihyvää tuo kun käy ajelemassa autolla pieniä sorateitä ja kuuntelee jotain podcastejä samalla. Niitä onneksi täällä maaseudulla riittää. Se mielihyvä on tosin ihan pientä. Saa vähäksi ajaksi ajatukset pois tästä elämästä kun keskittyy katselemaan maisemia ja samalla kuuntelee jotain mikä vaatii keskittymistä.
Olispa edes auto:(
Silloin, kun jaksan laulaa, niin klassisesta laulusta.
Suklaa. Siinäpä se. Tuon takia tulee syötyä ihan liikaa suklaata.
Mäkikuismatee auttaa masennukseen, lievään ja keskivaikeaan.
Sen kun tietäisi. Nyt tuli oikein extra-alakulo kun tajusi, että kesä on jo niin pitkällä / lopussa että koulut on jo alkamassa enkä itse ehtinyt mukaan koko kesään vaan jotenkin sitä lamaantui neljän seinän sisälle. Tää on niin tätä, että kaikenlaista tekemistä on mielessä (siis ihan pieniä tavisjuttuja, ei mitään hienouksia) mutta jotenkin sen kuitenkin missaa tai ne jää vaan aikomiseksi ja sitten se tilaisuus onkin jo ohi. Niin kuin nyt tämä kesäkin josta on vaan rippeet enää jäljellä ja esim tänään tuntuu ja näyttää enemmänkin syksyltä.