Masentuneet/uupuneet, mistä saatte mielihyvää?

Ruohonleikkuusta. Saan olla ulkona ja tehdä jotakin järkevää, ja näen heti työni tuloksen, kun piha on taas hetken siistin näköinen. Siitä tulee hyvä mieli loppupäiväksi, mutta eihän se pitkälle auta, kun leikattavaa on niin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä äänikirja, jokin herkku. Nämä nyt tulee mieleen. Ossi Ahlapuron lukema Aarresaari-tarina on aika pop https://www.finlandiakirja.fi/en/robert-louis-stevenson-aarresaari-1801…

Kauneuselämykset on tärkeitä. Musiikki ehkä helpoin. Viime aikoina olen kaivellut Genesiksen tuotantoa. 

Onneksi hyvää musiikkia on niin helppo löytää. Ilahduttaa aina hoksata jokin ennalta tuntematon huikea musiikillinen helmi.

Vierailija kirjoitti:

Voisi kokeilla binauraleita taustalle.

Jossain oli viittaus tutkimukseen, että värittäminen lievittää masennusta. 

Värittämistä harrastan itsekin, ja suosittelen kokeilemaan kaikille masentuneille. Mindfullnessia ja väriterapiaa. Itselläni tosin tuppaa olemaan perfektionistin vikaa, että toisinaan ärsyttää, jos ja kun huomanneensa "vääriä" värejä johonkin kohtaan ja teos on mukamas pilalla... noh, sitten vaan nakataan se roskiin, ja valitaan seuraava kuva työn alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metsässä tai maaseudulla kävely, jos saa aikaiseksi lähteä. Oikeastaan ikinä kaduta, jos tulee lähdettyä.

Et taida olla masentunut. Itse en saa mitään mielihyvää edes metsäkävelystä.

Epätyypillisessä masennuksessa nimenomaan saa mielihyvää.

Ihan vinkkinä, että sunkin masennus voisi paremmin, jos luovut tuosta vähättelyn ja gatekeeping kulttuurista. Aina löytyy joku jolla menee huonommin tai paremmin, asiassa kuin asiassa. Masennus ei parane sillä että vähätellään toisia ja korostetaan omaa paremmuuttaan/huononmuuttaan.

Olin joskus pohjalla ja revin mielihyväni mistä irtosi. En häpeillyt kannabiksenkaan käyttämistä. Se oli hyvä lähde hyvälle fiilikselle.

Saan mielihyvää rahasta jota minulla ei kuitenkaan ole.

Kukaan ei vissiin ole maininnut ystäviä?

Liikunnasta. Lihastreenistä ja luonnossa kävelystä. Olo paranee vartissa. Vaikka lähtiessä ei vielä yhtään huvittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Metsässä tai maaseudulla kävely, jos saa aikaiseksi lähteä. Oikeastaan ikinä kaduta, jos tulee lähdettyä.

Oispa metsää tai maaseutua.. Täällä pk-seudulla saa vaan haaveilla luonnossa liikkumisesta. Ja siis nimenomaan lähiluonnossa ettei ensin tarvitse sinne luontoon päästäkseen kulkea jollain paskavammaisella julkisella.

En juuri mistään vaikka joka päivä yritän ajatella positiivisesti eli et oon edes hengissä ja ehkä joskus vielä olen terveempi.

Kun saan viettää aikaa lasteni kanssa tuntuu se hyvältä. Silloin on hetki helpompaa.

Muistoista. 

Ulkoisista asioista: uudet kynnet, uudet hiukset, uudet vaatteet. Kun voi ulkoisesti hyvin, voi sisäisesti hyvin.

Musiikin kuuntelu. Youtube oli kyllä kultakaivos tähän. Musiikin avulla sain tunteeni aktivoitua, yhden kappaleen aikana aloin itkemään  ja siitä muuten alkoi toipuminen, hyvin hidas matka mutta nyt ollaan taas ihmisten ilmoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metsässä tai maaseudulla kävely, jos saa aikaiseksi lähteä. Oikeastaan ikinä kaduta, jos tulee lähdettyä.

Et taida olla masentunut. Itse en saa mitään mielihyvää edes metsäkävelystä.

Jos hänellä on lääkitys?

Ruuasta, mutta pitää terveyssyistä pysyä kohtuudessa.

Tupakoinnista, mutta se on pannassa astmadiagnoosin jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vissiin ole maininnut ystäviä?

Ei ainakaan mulla ole ystäviä, ei edes kavereita tai tuttuja. Siitä kyllä varmasti saisikin voimaa ja mielihyvää että olisi sosiaalista elämää mutta toisaalta olisiko sitä välttämättä masentunutkaan, jos elämässä olisi se "oma lauma" ja / tai ainakin itsensä kaltaisia, mukavia ihmisiä joiden kanssa jakaisi sopivan samanlaisen ajatusmaailman ja olisi yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Nyt ei tietenkään enää kiinnosta mikään, mutta ei tilanne tämä ole aina ollut. Yksinäisyys ja sellainen ainainen irrallisuus uuvutti ja vei kaiken elämänilon, mitäpä sitä kieltämään.

Vierailija kirjoitti:

Liikunnasta. Lihastreenistä ja luonnossa kävelystä. Olo paranee vartissa. Vaikka lähtiessä ei vielä yhtään huvittaisi.

Ei auta enää minulla tämäkään. Vuosia vedin kuin robotti vähintään sen tunnin minimilenkin säässä kuin säässä ja jumpat / venyttelyt kotona päälle mutta ei fiilis muuksi muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä äänikirja, jokin herkku. Nämä nyt tulee mieleen.

Musiikki, taide, kirjat, piirustus, ihan vaan möllöttäminen, ikkunasta katselu!

Kuunnelkaa! Sanat!

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Ketjussa oli ihan hyviä vinkkejä millä hidastaa tätä lopullista evvk-vaihetta, mutta ei näistä masennuksen selättäjiksi ainakaan itselläni ollut. Musiikkia en voi enää edes sietää ja liikunnan jeesikin on enemmän se, että olo on fyysisesti hirveä jos vain makaa ja on paikallaan, mutta henkisellä puolen ei eroa ole vaan aivan sama käykö siellä lenkillä vai ei.