Masentuneet/uupuneet, mistä saatte mielihyvää?

Minä rukoilen. Auttaa tosi hyvin .

Vierailija kirjoitti:

En mistään, ennen alkoholi antoi edes vähän siedettävemmän olotilan. Nyt sekään ei auta kun oon niin turtunut siihen. Ainoa tunne milloin on edes vähän siedettävä olotila on se hetki juuri ennen nukahtamista, sellainen rauhallinen väsymys. Joka yö toivon, etten enää aamulla heräisi.

Sama setti vaikka nukahtaminenkin on jo yhtä taistelua ja päässä pyörii vaan kaikki entinen, nykyinen ja tuleva paskaelämä ja sitten syyttelee itseään kun ei saa unta ja kun on ollut niin tyhmä ja tehnyt vääriä valintoja eikä ole kuunnellut itseään ja jos sitä tai edes tätä.. kunnes taas havahtuu tajuamaan että myöhäistä se kaikki jo on eikä tämä tästä enää paremmaksi muutu mitenkään.

Joskus kun valvoo koko yön noita miettiessä niin sitten seuraavana iltana saa kyllä ihanan nuijanukutuksen eikä tarvitse kuin mennä pitkälleen. Harmi vaan että tuo hyvä fiilis on niin lyhyt ja menee usein ihan huomaamatta, kun ei suunnilleen kerkiä silmiäänkään ummistamaan kun on jo unessa.

Vähän jeesaa tämä että katsoo olympialaisia kun pääsee vähän kuin osalliseksi tuosta fiiliksestä ja tuntuu ihan kuin kuuluisi johonkin porukkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa oli ihan hyviä vinkkejä millä hidastaa tätä lopullista evvk-vaihetta, mutta ei näistä masennuksen selättäjiksi ainakaan itselläni ollut. Musiikkia en voi enää edes sietää ja liikunnan jeesikin on enemmän se, että olo on fyysisesti hirveä jos vain makaa ja on paikallaan, mutta henkisellä puolen ei eroa ole vaan aivan sama käykö siellä lenkillä vai ei.

Pahimmassa masennusjaksoissa olen elänyt aina elämäni elämäntavoiltaan terveellisintä elämää. Silti hirveä olo. 

Asmr:sta. Mutta ei sellaisesta jossa kopistellaan sitä mikkiä ja rapistellaan tavaroita, vaan sellaisesta hieman roolileikin tapaisesta. Musta ja sitten se henkilö vaan puhuu jostakin. 

Vierailija kirjoitti:

Asmr:sta. Mutta ei sellaisesta jossa kopistellaan sitä mikkiä ja rapistellaan tavaroita, vaan sellaisesta hieman roolileikin tapaisesta. Musta ja sitten se henkilö vaan puhuu jostakin. 

siis musta ruutu, jäi vähän kesken. en tykkää niistä joissa se henkilö näkyy kamerassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metsässä tai maaseudulla kävely, jos saa aikaiseksi lähteä. Oikeastaan ikinä kaduta, jos tulee lähdettyä.

 

 

Oispa metsää tai maaseutua.. Täällä pk-seudulla saa vaan haaveilla luonnossa liikkumisesta. Ja siis nimenomaan lähiluonnossa ettei ensin tarvitse sinne luontoon päästäkseen kulkea jollain paskavammaisella julkisella.

Häh, asutko kantakaupungissa vai kuinka et muka pääse lähiluontoon ilman julkisia? Asun lähiössä Itä-Helsingissä ja kävin eilen poimimassa aamupuuroon mustikat taloni takaa alkavasta metsästä. 

Mielestäni pk-seudun hienous on nimenomaan se, että luontoon pääsee helposti kävellen, fillarilla ja myös niillä julkisilla. Ja nyt kesällä pääsee myös nauttimaan rannoista ja saaristosta, vaikkei olisi omaa venettä. Tässä vinkkejä Helsingin luontokohteisiin: https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/asuminen-ja-ympari….

Unet ja nukkuminen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mistään, ennen alkoholi antoi edes vähän siedettävemmän olotilan. Nyt sekään ei auta kun oon niin turtunut siihen. Ainoa tunne milloin on edes vähän siedettävä olotila on se hetki juuri ennen nukahtamista, sellainen rauhallinen väsymys. Joka yö toivon, etten enää aamulla heräisi.

 

 

Sama setti vaikka nukahtaminenkin on jo yhtä taistelua ja päässä pyörii vaan kaikki entinen, nykyinen ja tuleva paskaelämä ja sitten syyttelee itseään kun ei saa unta ja kun on ollut niin tyhmä ja tehnyt vääriä valintoja eikä ole kuunnellut itseään ja jos sitä tai edes tätä.. kunnes taas havahtuu tajuamaan että myöhäistä se kaikki jo on eikä tämä tästä enää paremmaksi muutu mitenkään.

Joskus kun valvoo koko yön noita miettiessä niin sitten seuraavana iltana saa kyllä ihanan nuijanukutuksen eikä tarvitse kuin mennä pitkälleen. Harmi

Mitä, jos olisit itsellesi armollinen ja toteaisit, että mennyt on mennyttä. Sitä ei voi muuttaa, mutta siitä voi halutessaan ottaa opiksi. <3

Hyvä valinta ja itsensä kuuntelua olisi alkaa olla itsensä paras ystävä, ymmärtäjä ja pelastaja. Jokainen päivä on uusi päivä.

Vierailija kirjoitti:

Asmr:sta. Mutta ei sellaisesta jossa kopistellaan sitä mikkiä ja rapistellaan tavaroita, vaan sellaisesta hieman roolileikin tapaisesta. Musta ja sitten se henkilö vaan puhuu jostakin. 

Zeneia on aika kiva, tosin paljon autisteille suunnattua sisältöä. Kelpaa kyllä minullekin.

Vierailija kirjoitti:

Vähän jeesaa tämä että katsoo olympialaisia kun pääsee vähän kuin osalliseksi tuosta fiiliksestä ja tuntuu ihan kuin kuuluisi johonkin porukkaan. 

Kiitos! Tästä minä sain päivän ensimmäisen aidon hymyn. 

Vierailija kirjoitti:

Ruohonleikkuusta. Saan olla ulkona ja tehdä jotakin järkevää, ja näen heti työni tuloksen, kun piha on taas hetken siistin näköinen. Siitä tulee hyvä mieli loppupäiväksi, mutta eihän se pitkälle auta, kun leikattavaa on niin harvoin.

Onko aitaa tai terassia, jota pestä, öljytä, maalata?

En enää mistään. Kela hylkäsi näkemättä ja kuulematta sairauspäiväraha hakemuksen, menee vaivalla laitettu talo ja oikeastaan aivan kaikki muukin vasaran alle. Tarkoitus oli tietenkin kuntoutua nopeasti takaisin töihin -> en tule kuntoutumaan enää koskaan, se tästä seuraa.

Jotenkin onnistun vielä teeskentelemään lapsille.

Tekivät sitten tekemällä uuden pultsarin ja veivät lapsilta juuret sekä vanhemman.

Semmoisem vinkin kuulin ja jaan nyt teillekin, että mitä tehdä silloin kun mikään ei huvita. Ts. kun podet anhedoniaa eli mikään ei tunnu miltään, mikään ruoka ei maistu jne. Älä silloin yritäkään miettiä, mikä tuntuisi hyvältä, kun kerran mikään ei tunnu. Vaan tee silloin niitä asioita joiden tiedät olevan hyväksi sinulle. Käy lenkillä luonnossa, tee lihaskuntotreeniä, syö terveellisiä ruokia, tee tylsiä mutta pakollisia asioita, siivoa, järjestä kaappi, tee ruokaa pakkaseen, maksa laskut tms. Silloin saat niitä asioita edistettyä ja voit olla tyytyväinen siihen mitä sait aikaan. Ja pitkällä tähtäimellä ne asiat hyödyttävät sinua. Koska jos kaikki on paskaa, niin on sama tehdä hyödyllistä ja terveellistä paskaa. Sitten kun taas jokin asia huvittaa, voit tehdä sitä ja saada siitä mielihyvää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metsässä tai maaseudulla kävely, jos saa aikaiseksi lähteä. Oikeastaan ikinä kaduta, jos tulee lähdettyä.

 

 

Oispa metsää tai maaseutua.. Täällä pk-seudulla saa vaan haaveilla luonnossa liikkumisesta. Ja siis nimenomaan lähiluonnossa ettei ensin tarvitse sinne luontoon päästäkseen kulkea jollain paskavammaisella julkisella.

Onhan täällä luontoa vaikka kuinka. En tiedä missä päin pk-seutua asut, mutta itse olen asunut monessa paikassa ja aina on löytynyt luontoa, eikää ole tarvinnut mennä sinne julkisilla.

Vierailija kirjoitti:

En enää mistään. Kela hylkäsi näkemättä ja kuulematta sairauspäiväraha hakemuksen, menee vaivalla laitettu talo ja oikeastaan aivan kaikki muukin vasaran alle. Tarkoitus oli tietenkin kuntoutua nopeasti takaisin töihin -> en tule kuntoutumaan enää koskaan, se tästä seuraa.

Jotenkin onnistun vielä teeskentelemään lapsille.

Miksi teeskentelet lapsillesi?

Vierailija kirjoitti:

En enää mistään. Kela hylkäsi näkemättä ja kuulematta sairauspäiväraha hakemuksen, menee vaivalla laitettu talo ja oikeastaan aivan kaikki muukin vasaran alle. Tarkoitus oli tietenkin kuntoutua nopeasti takaisin töihin -> en tule kuntoutumaan enää koskaan, se tästä seuraa.

Jotenkin onnistun vielä teeskentelemään lapsille.

Olen pahoillani puolestasi. Salli itsesi surra ja olla pettynyt jonkin aikaa, mutta käännä se sitten vttuuntumiseksi. Se on voimallisempi tunne kuin suru tai masennus. Ajattele niin, että en perhana anna tämän paskan yhteiskunnan nujertaa minua. Nouse vastarintaan. Keksi joku keino vastustaa tai ainakin selvitä. Auttaisiko jos otat sen semmoisena henkilökohtaisena hyökkäyksenä ja nujertamisyrityksenä perhettäsi tai kaikkia Suomen "heikkoja" kohtaan? Näytä niille! 

Vierailija kirjoitti:

En enää mistään. Kela hylkäsi näkemättä ja kuulematta sairauspäiväraha hakemuksen, menee vaivalla laitettu talo ja oikeastaan aivan kaikki muukin vasaran alle. Tarkoitus oli tietenkin kuntoutua nopeasti takaisin töihin -> en tule kuntoutumaan enää koskaan, se tästä seuraa.

Jotenkin onnistun vielä teeskentelemään lapsille.

Noista pitää valittaa. Kelalle meni läpi valitus kuten myös eläkeyhtiölle. Molemmilta ensin hylky.

Vierailija kirjoitti:

Semmoisem vinkin kuulin ja jaan nyt teillekin, että mitä tehdä silloin kun mikään ei huvita. Ts. kun podet anhedoniaa eli mikään ei tunnu miltään, mikään ruoka ei maistu jne. Älä silloin yritäkään miettiä, mikä tuntuisi hyvältä, kun kerran mikään ei tunnu. Vaan tee silloin niitä asioita joiden tiedät olevan hyväksi sinulle. Käy lenkillä luonnossa, tee lihaskuntotreeniä, syö terveellisiä ruokia, tee tylsiä mutta pakollisia asioita, siivoa, järjestä kaappi, tee ruokaa pakkaseen, maksa laskut tms. Silloin saat niitä asioita edistettyä ja voit olla tyytyväinen siihen mitä sait aikaan. Ja pitkällä tähtäimellä ne asiat hyödyttävät sinua. Koska jos kaikki on paskaa, niin on sama tehdä hyödyllistä ja terveellistä paskaa. Sitten kun taas jokin asia huvittaa, voit tehdä sitä ja saada siitä mielihyvää. 

Kunhan se ei ole kuormittavaa paskaa. Muuten on parempi vaan nukkua ruudun ääressä.