Muita jotka ei ole koskaan saanut kumppanikseen sitä ihmistä, johon oli todella rakastunut?

No nykyään tuntuu siltä, että saattaisi olla niin. Suhde voi kuitenkin onnistua vain, jos tunteet ja järki on molemmat samaa mieltä. 

Tyydyin mieheeni mutta suhteemme onnistui silti. Lapsia vaan emme tähän tehneet, se olisi ollut virhe.

Voi hitto en tiedä edes mitä sanoa vaikka olenkin inceli

En ole ihan varma, olenko koskaan ollut rakastunut. Rajusti ihastunut kyllä. Kaksi pitkää parisuhdetta on takana, kumpikin omalla tavallaan tyytymistä tai mies on ollut tosi innoissaan ja se on imarrellut.

Ehkä se elämäni rakkaus on vasta edessäpäin.

N50

Mä sain sen miehen avioliittoon, johon olin umpirakastunut. Mutta hän ei ollutkaan umpirakastunut muhun näköjään. Ja niin se avioliitto päättyi siihen, että mies petti ja jätti. Avioliitto kesti kuiteski yli 15 vuotta.

Ootko siis varma, että tunne olisi ollut molemminpuolinen, jos olisit saanut elämäsi suuren rakkauden?

Nimittäin voinpa kertoa ihan kokemuksesta, että on aivan kammottavaa olla miehen kanssa avioliitossa, josta aavistat, että vain tyytyi suhun, kun ei saanut jotain toista. Se tunne on jotain aivan jäätävää. 

No, mäkin olin kahdessa pitkässä parisuhteessa vaikka en ollut rakastunut. Kiinnyin toki vuosien varrella. Mutta sitten kun kohtasin miehen johon rakastuin, sain kyllä hänet. Olin eronnut tuosta jälkimmäisestä pitkästä suhteesta siinä kohtaa ja päättänyt että jos mulle ei ole muuta kuin puolivillaista tarjolla niin unohdetaan koko juttu. 

En ole saanut ja osittain siksi, etten ole juuri edes yrittänyt. Jossain vaiheessa oli vallalla parisuhdepropaganda, jossa toitotettiin, että oikea on se, joka sinusta tykkää. Viis omista tunteistasi. Suhteen ei oikeastaan kuulu tuntua miltään, pelkkä kaveruus riittää. 

Näillä ohjeilla sitten valitsin kumppanini ja huonostihan niissä suhteissa meni. 

No onneksi voi nyt purkaa edes rakastajaansa niitä kaikkia haluja, jotka joskus jäivät kokematta. 

Sama mutta en ole "tyytynyt" kehenkään. Tulos siis se että olen jäänyt yksin.

N47

Minä olen ina saanut sen, jonka olen halunnut. Ja suhteet ovat päättyneet jos/kun minä olen halunnut. Nyt minulla on kuitenkin mies, joka ei toitota minulle jatkuvsti rakastavansa minua, ja pelkään että hän vain tyytyy minuun. Hän väittää, ettei vain kuulu hänen tapoihinsa kehua, ihastella ja sanoa positiivisia asioita, kuten minä teen hänelle. Yritän uskoa häntä, mutta takaraivossa on aina pieni pelko, että jospa hän näyttäisi tunteita enemmän jollekin toiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Sama mutta en ole "tyytynyt" kehenkään. Tulos siis se että olen jäänyt yksin.

 

N47

Minä tyydyin nuorena kaksi kertaa (ja miehistä ainakin toinen ihan yhtälailla tyytyi minuun eikä sitä edes salaillut) mutta ei sellaisesta suhteesta mitään tullut ja lopputulos on aivan sama minullakin, että yksin jäin.

myös N47

Kumpa saisi edes kerran elämässä tuntea sen, että kumpikin todella haluaa ilman mitään, että jommalla kummalla tai kummallakin on tunteet toisaalla ja vain roikutaan paremman puutteessa. Useimmat eronneet tuntuu haikailevan ainakin exiensä perään, jos heidät on jätetty. Sitten vaan odottavat, että tämä jättänyt exä ottaa heidät takaisin. Pahimmassa tapauksessa olet vain koston väline. Kokoajan ollaan toinen jalka oven välissä lähdössä, jos kutsu käy. 

Minä olen kyllä aina ajatellut että valtaosa ei "saisi" ketä eniten rakastanut/ ihastunut, vaan että se on enemmän semmosta hömppäromanttinenelokuva -kamaa ja oikeat suhteet on enemmän semmosia missä ei ehkä niin palavasti olla yhtäaikaa rakastuneita vaan enemmän kasvetaan yhteen kun annetaan suhteelle mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain sen miehen avioliittoon, johon olin umpirakastunut. Mutta hän ei ollutkaan umpirakastunut muhun näköjään. Ja niin se avioliitto päättyi siihen, että mies petti ja jätti. Avioliitto kesti kuiteski yli 15 vuotta.

Ootko siis varma, että tunne olisi ollut molemminpuolinen, jos olisit saanut elämäsi suuren rakkauden?

Nimittäin voinpa kertoa ihan kokemuksesta, että on aivan kammottavaa olla miehen kanssa avioliitossa, josta aavistat, että vain tyytyi suhun, kun ei saanut jotain toista. Se tunne on jotain aivan jäätävää. 

Olisitko sitten mieluummin itse tyytynyt mieheen, joka on umpirakastunut sinuun, mutta joka ei herätä sinussa sen kummempia tunteita?

Jep! Itse tyytynyt kahdesti ja ollut pitkät hyvät suhteet kuitenkin, joista toinen loppui kun ex-avovaimo ei halunnutkaan lapsia. 

Luulen, että alle 100 000€ tienaavilla rumiluksilla se on useinmiten tasan tätä. Ennen oli painetta pariutua, jos ei halunnut elämää luostarissa tai peräkammarissa, mutta nykyisin kun nuo uhat ovat väistyneet niin paine pariutumiseen on vähentynyt.

Älkää suotta alapeukuttako kuulun myös itse köyhien rumilusten sarjaan.

En ole koskaan ollut rakastunut, ihastunut kyllä ja tyytynyt yhteen mieheen. Katastrofihan siitä tuli. Erottiin jo liki 30v sitten. Siitä saakka yksin enkä voisi kuvitellakaan että tähän vielä joku toinen tulisi.

Minä tyydyin nuorena sekä ekaan että tokaan poikaystävään koska nämä oli ne ainoat jotka minkäänlaista kiinnostusta ikinä osoitti, mutta eihän nyt sellaisissa parisuhteissa voinut harkita perheenperustamista "edes sitten joskus". Eikä niissä muutenkaan ollut mitään järkeä koska ei minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta edes halunnut enkä edes muista koskaan haaveilleeni häistä ym, koska oltiin niin erilaisia ja kaikki oli enemmän tai vähemmän hankalaa eli enemmänkin toista yritti vain sietää ja elää päivä kerrallaan. Joo, älkää kysykö miksi tuollaisissa suhteissa olin koska en ymmärrä sitä näin jälkeenpäin itsekään. Ilmeisesti huono itsetunto edesauttoi tuota kyllä hurjasti. Lisään vielä, ettei ollut mitään jänniksiä nämä miehet vaan aikalailla samanlaisia tyytyjiä ja huonoitsetuntoisia itsekin sekä toisella oli ilmeisesti jotain kaksisuuntaisen oireiluakin, mutta eihän näistä silloin +30 vuotta sitten puhuttu kuten nykyisin.

Ja osin varmasti tuon huonon itsetunnon ja tuollaisten parisuhdekokemusten takia en sitten edes osannut tehdä itseäni tykö sellaiselle miehelle joka hyvinkin olisi voinut olla se oikea. Hän kyllä jonkinlaista vihreää valoa näytti ja otti ekaa askeltakin, mutta kasaan se sitten kuivahti kun kumpikin oli ilmeisesti yhtä kömpelö ja epävarma näyttämään tunteitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sain sen miehen avioliittoon, johon olin umpirakastunut. Mutta hän ei ollutkaan umpirakastunut muhun näköjään. Ja niin se avioliitto päättyi siihen, että mies petti ja jätti. Avioliitto kesti kuiteski yli 15 vuotta.

Ootko siis varma, että tunne olisi ollut molemminpuolinen, jos olisit saanut elämäsi suuren rakkauden?

Nimittäin voinpa kertoa ihan kokemuksesta, että on aivan kammottavaa olla miehen kanssa avioliitossa, josta aavistat, että vain tyytyi suhun, kun ei saanut jotain toista. Se tunne on jotain aivan jäätävää. 

Olisitko sitten mieluummin itse tyytynyt mieheen, joka on umpirakastunut sinuun, mutta joka ei herätä sinussa sen kummempia tunteita?

No olisihan se mulle ollut helpompaa. On oikeasti kauheaa olla avioliitossa, jossa sua jäytää tunne, että suhun vain tyydyttiin ja olet jonkin toisen korvike. Sitä tunnetta ei voi tietää, ellei itse koe. Eli seuraava suhde on sellainen, että se mies saa olla muhun rakastuneempi kun mä siihen. Tuollaista korvike-oloa en halua enää ikinä kokea!

Sainhan mä. Kävin töissä ja hankin seksinuken 2000 eurolla. Äsken ostin temusta 500 eurolla naisten alusvaatteita ja parfyymejä.

Parempi rakastaa vaikka yksipuolisesti kuin olla rakastamatta. 

Yleensä itselläni näin ei kauaa kestä. Kun toiselta ei saa vastakaikua, jäähtyy omatkin tunteet.