Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka ei ole koskaan saanut kumppanikseen sitä ihmistä, johon oli todella rakastunut?
02.08.2024 |
Minä ssis olen sellainen. Olen tyytynyt kummallakin kerralla vain siksi, että mies on ollut sinnikäs, vaikka ei olisi niin natsannutkaan. Tuloksena 2 epäonnistunutta suhdetta. Ei omaisuutta tai lapsia, koska kuka haluaa sotkeutua vielä syvemmälle suhdetta joka ei ole kuin sitä tyytymistä?
N.50
Kommentit (163)
Mutta kertokaapa nyt onnelliselle sinkkunaiselle MIKSI olette tyytyneet?
Miksi on ollut niin hiton tärkeää saada edes joku, joku johon vain tyytyy paremman puutteessa?
En iki maailmassa ryntyisi tuohon jos ylipäätään parisuhdetta edes harkitsisin! Kauhea ajatus.
Ettekö ole ajatelleet että teillä on vain yksi elämä. Kannattaako se uhrata ja heittää hukkaan tyypin kanssa johon tyytyy? Eikö silloin ole miljoona kertaa onnellisempi yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta kertokaapa nyt onnelliselle sinkkunaiselle MIKSI olette tyytyneet?
Miksi on ollut niin hiton tärkeää saada edes joku, joku johon vain tyytyy paremman puutteessa?
En iki maailmassa ryntyisi tuohon jos ylipäätään parisuhdetta edes harkitsisin! Kauhea ajatus.
Ettekö ole ajatelleet että teillä on vain yksi elämä. Kannattaako se uhrata ja heittää hukkaan tyypin kanssa johon tyytyy? Eikö silloin ole miljoona kertaa onnellisempi yksin?
En ole suhteessa, mutta valideja syitä: haluaa lapsia, lapsenlapsia, perheen, ei halua viettää koko ikäänsä yksin (etenkin keski-iässä useimmat viettää aikansa oman perheensä ja sukunsa kanssa, ei sinkkukavereiden).
Minulla on ollut yksi "oikea" parisuhde, missä oltiin kummatkin umpirakastuneita. Se kaatui kuitenkin kulttuurien välisiin ristiriitoihin. Noin 35-vuotiaana päätin, että nyt jos koskaan haluan perheen. Tapasin nykyisen mieheni ja "tyydyin" häneen. Sosiaalinen, sivistynyt, kouluttautunut, maailmaa nähnyt, kivannäköinen mies. Pian olinkin jo raskaana. Aikamoista tervanjuontia tämä on välillä ollut, mutta nyt menee ihan kivasti. Lapset ovat kouluikäisiä, eikä niin paljon työtä heidän suhteensa enää. Olen ihan tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Ensin sitä tutustuu ihmiseen ja sitten kenties rakastuu. En ymmärrä miten se menisi jotenkin niin, että ensin halutaan jotain vierasta ihmistä ihan kauheasti, ja sitten katsotaan että "saadaanko se" eli siis haluaako se toinen myös sut. Ensin jutellaan ja puolin ja toisin tutustutaan niin hyvin, että tulee ihastuminen ja myöhemmin sitten rakastuminen. Ja se ettei ole kemiaa molemmilla näkyy tietysti jo siinä tutustumisvaiheessa, ja siinä kohtaa se jolla ei mitään kipinää syty, sanoo irti koko homman, ennenkuin se toinen ehtii oikein rakastua.
Mulla on ollut elämässäni tasan kaksi miestä joihin olen rakastunut. Ensimmäisen kanssa olin noin 8 vuotta, ja häntäkin rakastin vähän liikaakin, ja hänkin varmasti rakasti minua, mutta rakasti alkoholia enemmän. Toisen kanssa olen ollut puolet elämästäni eli noin neljännesvuosisadan ja rakastan häntä edelleen, ja tiedän että hänkin rakastaa minua, kaikista elämän tuomista vastoinkäymisistä huol
Kyllä ihmiset useinkin ihastuu ensisilmäyksellä ulkonäköön + jonkinsortin karismaan.
Jos ei ole ulkonäöltään ja/tai saavutuksiltaan jotenkin positiivisesti edukseen poikkeava, suurella todennäköisyydellä joutuu suhteeseen, jossa vähintään toinen tyytyy... Jos siis suhteeseen hakeutuu.
Omalla kohdalla kaikki sellaiset "sukat pyörii jaloissa" tyypit, joita on kohdannut, ovat antaneet pakit ja/tai olleet varattuja. Sitten taas ne, joilla sukat pyörii jaloissa minua kohtaan, ovat olleet niitä, jotka eivät herätä oikein mitään tuntemuksia itsellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut ja osittain siksi, etten ole juuri edes yrittänyt. Jossain vaiheessa oli vallalla parisuhdepropaganda, jossa toitotettiin, että oikea on se, joka sinusta tykkää. Viis omista tunteistasi. Suhteen ei oikeastaan kuulu tuntua miltään, pelkkä kaveruus riittää.
Näillä ohjeilla sitten valitsin kumppanini ja huonostihan niissä suhteissa meni.
No onneksi voi nyt purkaa edes rakastajaansa niitä kaikkia haluja, jotka joskus jäivät kokematta.
Ei tällaista "propagandaa" ole koskaan ollut vallalla. Olet varmaan käsittänyt jotenkin väärin. Oliko tämä mielestäsi ihan valtion tason propagandaa, vai jotain Harlekiini-propagandaa? Olen jo aika vanha, enkä ole kyllä tällaisesta kuullut.
En tiedä, odotanko liikaa jos odotan seksuaalista vetovoimaa ja ystävyyttä, (en tarvitse kiihkeää suhdetta). En voisi mennä suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei jollain tavalla saisi minua kiinnostumaan ja ihastumaan itseensä. Edes jotain yhteistä pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun exäni ovat aika kamalia. Joidenkin kohdalla on ollut tyytymisestä kyse, mutta toisaalta olen aikoinaan ollut heistä kuitenkin kiinnostunut ja nähnyt heissä jotain, minkä takia olen lähtenyt suhteeseen. Aina kun väkivalta tai taloudellinen hyväksikäyttö on alkanut, olen ollut jotenkin masentunut ja itsetunto alhaalla ja ajatellut, että tämä se minun osani vain on, eli tavallaan tyytynyt siihen kohteluun ja kärsinyt. Suhteet ovat onneksi päättyneet, ja nyt olen yhdessä aivan ihanan tyypin kanssa. Viimeksi kun olen deittaillut, niin hylkäsin pari paperilla hyvää miestä ja mietin pitkään, tulenko katumaan asiaa, mutta onneksi tein niin kun löytyi tämmöinen helmi lopulta.
Ex mies kertoi n.15 vuoden jälkeen humalassa, että jos olisi saanut valita, niin olisi elänyt lopun elämänsä ensimmäisen avokkinsa kanssa, joka oli lastensa äiti. Hän ei kuulemma voinut ajatellakkaan hankkivansa lapsia muiden naisten kanssa. Sen jälkeen hän oli ollut naisen kanssa, jota piti kauneimpana näkemänään ihmisenä, mutta nainen oli niin paha luonteeltaan, ettei se ollut kestänyt vuotta kauempaa. Minä olin kuulemma jotain tältä väliltä, johon mies tyytyi, sillä muistutin kumpaakin näistä hänen elämänsä rakkauksista. No kuulemani jälkeen en saanut tuota vuodatusta koskaan mielestäni, vaikka yritin suhtautua muka hmm.. järjellä. Ero tuli minun aloitteesta 4 vuotta tuon hänen avautumisensa jälkeen, enkä ole halunnut olla enää missään tekemisissä. Tuntuu aika painajaiselta kuulla muistuttavansa jotain henkilöä, johon joku on ollut hulluna rakastunut ja siksi tämä on valinnut sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta kertokaapa nyt onnelliselle sinkkunaiselle MIKSI olette tyytyneet?
Miksi on ollut niin hiton tärkeää saada edes joku, joku johon vain tyytyy paremman puutteessa?
En iki maailmassa ryntyisi tuohon jos ylipäätään parisuhdetta edes harkitsisin! Kauhea ajatus.
Ettekö ole ajatelleet että teillä on vain yksi elämä. Kannattaako se uhrata ja heittää hukkaan tyypin kanssa johon tyytyy? Eikö silloin ole miljoona kertaa onnellisempi yksin?
Yksinäisyys on aika raskasta pidemmän päälle, niin joskus sitä haluaa kokeilla, olisiko parempi olla ihmisen kanssa, joka ei ihan täysin nappaa, mutta jolta saa kumppanuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kertokaapa nyt onnelliselle sinkkunaiselle MIKSI olette tyytyneet?
Miksi on ollut niin hiton tärkeää saada edes joku, joku johon vain tyytyy paremman puutteessa?
En iki maailmassa ryntyisi tuohon jos ylipäätään parisuhdetta edes harkitsisin! Kauhea ajatus.
Ettekö ole ajatelleet että teillä on vain yksi elämä. Kannattaako se uhrata ja heittää hukkaan tyypin kanssa johon tyytyy? Eikö silloin ole miljoona kertaa onnellisempi yksin?
En ole suhteessa, mutta valideja syitä: haluaa lapsia, lapsenlapsia, perheen, ei halua viettää koko ikäänsä yksin (etenkin keski-iässä useimmat viettää aikansa oman perheensä ja sukunsa kanssa, ei sinkkukavereiden).
Niin ja vaikka ei lapsia haluiskaan, niin onhan sitä mukavaa jos on joku jonka kanssa matkustaa ja hankkia erilaisia kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyydyin mieheen koska halusin nopeasti lapsia ja otin tyyliin ensimmäisen joka oli siihen heti valmis. Edellinen mieheni ei puheistaan huolimatta lopulta halunnutkaan lapsia, joten halusin toimia heti. Ei tämä mitään rakkautta ole ja ero on varmaan edessä kun lapset ovat vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Tyydyin mieheen koska halusin nopeasti lapsia ja otin tyyliin ensimmäisen joka oli siihen heti valmis. Edellinen mieheni ei puheistaan huolimatta lopulta halunnutkaan lapsia, joten halusin toimia heti. Ei tämä mitään rakkautta ole ja ero on varmaan edessä kun lapset ovat vanhempia.
Kuulostaa ikävältä. Ottaa vaan joku, ei rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys naisille:
Mistä johtuu että lähes aina kun nainen kuvailee hyvän luonteen omaavaa miestä niin samalla mainitaan myös että juuri häntä kohtaan ei tunneta seksuaalista halua?
Liittyykö tämä siihen että nainen voi tuntea seksuaalista halua vain ns. pahapoikiin eli tuollaisiin Porvoon poliisia mpujien kaltaisiin tyyppeihin?
Sitä kuulee tosi usein että naiset tuntee seksuaalista halua juuri niihin joiden luonne ei muuten ole yhteensopiva.
Tässä on jotain perää. Olen ollut mieheni kanssa 30 vuotta yhdessä. Tunnen yhä häneen voimakasta seksuaalista vetoa. Mutta hän on vähäpuheinen, usein omissa oloissaan, eikä erityisen romanttinen (en kyllä ihan varmasti tiedä, mitä tällä tarkoitetaan). Joskus nuorempana tämä oli minulle kauhean traagista ja kuvittelin, ettei mieheni rakasta minua "oikeasti", koska ei käyttäydy jotenkin tietyllä tavalla, mutta nykyisin osaan nauttia juuri siitä, että hän on tuollainen etäinen jäärä. Ja se taitaa olla yksi syy siihen vetovoimaan :)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ulkonäöltään ja/tai saavutuksiltaan jotenkin positiivisesti edukseen poikkeava, suurella todennäköisyydellä joutuu suhteeseen, jossa vähintään toinen tyytyy... Jos siis suhteeseen hakeutuu.
Omalla kohdalla kaikki sellaiset "sukat pyörii jaloissa" tyypit, joita on kohdannut, ovat antaneet pakit ja/tai olleet varattuja. Sitten taas ne, joilla sukat pyörii jaloissa minua kohtaan, ovat olleet niitä, jotka eivät herätä oikein mitään tuntemuksia itsellä.
Jep. Onnellisimmat parisuhteet olen nähnyt ihmisillä, joissa kumpikin osapuoli on keskimääräistä paremman näköinen ja keskimääräistä fiksumpi. Tai sitten ne, joissa kummankaan ulkonäkö ei ole kummoinen, mutta ovat molemmat luonteeltaan erikoisia eikä joku seksuaalisuus ole niin tärkeää.
Tosi paljon on sitten suhteita, joissa molemmat on ihan ok näköisiä taviksia, jotka on äkkiä perustaneet perheen n kolmikymppisenä kun sitä unelmien kumppania ei ole saatu, tai sitten mies on suhteen osalta perässävedettävä ja tekee mitä suhteeseen sitoutuneempi nainen kulloinkin käskee, koska se miehen oikea rakkaus aikoinaan jätti.
Vierailija kirjoitti:
Rakastin yli kaiken yhtä naista (tai tyttöä silloin) kauan sitten. En koskaan uskaltanut lähestyä tuota ylimaallista olentoa vaikka muita tyttöjä uskalsinkin yrittää. En uskonut, että minulla olisi mitään mahdollisuuksia, vaikka nykyisin järjellä ymmärränkin, että hän oli tavallinen tyttö.
Näen vieläkin, vanhana miehenä, hänestä unia silloin tällöin kymmenien ja kymmenien vuosien jälkeen.
Melko surullista, mutta elämä on. Toisaalta oli hienoa kokea kaiken kattava rakastuminen. Tiedänpähän mitä se on.
Et rakastanut sitä tyttöä vaan luomaasi haavekuvaa hänestä. Haavekuvan kanssa kukaan oikea nainen ei voi kilpailla.
En, menen aina jotenkin lukkoon ihastuessani, etten osaa olla luonnollisesti. Suhteet ovat onnistuneet paremmin kun en ole ollut kovin ihastunut tai rakastunut. Mutta päättyneet sitten kuitenkin syystä tai toisesta. Nyt kolmatta vuotta yksin, toivoisin suhdetta mutta en halua deitti sovelluksiin enkä käy baareissa 😏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kertokaapa nyt onnelliselle sinkkunaiselle MIKSI olette tyytyneet?
Miksi on ollut niin hiton tärkeää saada edes joku, joku johon vain tyytyy paremman puutteessa?
En iki maailmassa ryntyisi tuohon jos ylipäätään parisuhdetta edes harkitsisin! Kauhea ajatus.
Ettekö ole ajatelleet että teillä on vain yksi elämä. Kannattaako se uhrata ja heittää hukkaan tyypin kanssa johon tyytyy? Eikö silloin ole miljoona kertaa onnellisempi yksin?
Yksinäisyys on aika raskasta pidemmän päälle, niin joskus sitä haluaa kokeilla, olisiko parempi olla ihmisen kanssa, joka ei ihan täysin nappaa, mutta jolta saa kumppanuutta.
Vaimo kävi visiitillä eilen anoppilassa melkein koko päivän, koirankin vei mukanaan. Tuli joku aivan valtava yksinäisyyskohtaus (vapaapäivä), pakko oli lähteä kauppaan. Eli mietin, että jos ero tulisi, niin selviäisiköhän sitä yksineloa mitenkään, vai menisikö vapaa-aika aina jossakin muualla kuin kotona. Silloin kun vielä elelin yksin, tahtoi kyllä kaikki illat mennä baarissa.
Vierailija kirjoitti:
Luin järkyttyneenä tätä ketjua. Miksi ihmiset ovat tyytyneet? Eihän siitä tule onni, että tyytyy johonkin mikä ei ole suurta rakkautta. Itse olen pitänyt tätä tärkeimpänä asiana elämässä. Sitä kautta olen opastanut omiakin lapsia, että menkää sen mukaan mitä sydän sanoo. Ja mielellään vielä niin, että odotatte, että olette edelleen sitä samaa mieltä. Näin on ainakin minulla onnistunut.
Nuoruuden rakkaus oli ihanaa 16-22- vuotiaana. Sitten huomasin sen hiipuvan. Löysin pian uuden, elämäni rakkauden. Katseltiin toisiamme 10 vuotta ennenkuin olimme molemmat aivan varmoja, että tunne kestää. Nyt takana on yhteiseloa 34 vuotta ja elämme elämämme parasta aikaa. Ei mikään ole niin tärkeä tunne kuin oikea rakkaus molemmin puolin. Se auttaa elämän murheissa kaikkeen.
No jossain vaiheessa sitä pitää perhe perustaa, jos lapsia haluaa. Ei voi odotella 50-vuotiaaksi asti, josko suuri rakkaus kävelisi vastaan ja sen jälkeen odotella vielä 10 vuotta, että on aivan varma.
Miksi sitten olet vielä siinä suhteessa?