Onko muita, joille ajatus ns. tavallisesta elämästä tuntuu kauhealta?
Kun puhun "tavallisesta elämästä," tarkoitan sellaista elämää, jossa päivät kuluvat toistuvien, arkisten rutiinien mukaan. Työpäiviä, jotka ovat kaikki hyvin samanlaisia ja jollain tavalla yksitoikkoisia: jatkuvasti samoja tehtäviä ja samanlaista ympäristöä. Vapaa-aika kuluu rutiininomaisesti esimerkiksi vuosittaisella lomamatkailla etelään, mökkireissulla tai muilla ennakoitavilla aktiviteeteilla, mutta muuten arki ei tarjoa suuria yllätyksiä tai ihmeellisiä kokemuksia.
Kommentit (299)
Itse tykkään tavallisesta arjesta, johon sitten välillä kehittelen jotain irtiottoja ja vaihtelevuutta. Vanhempani olivat aika köyhiä ja rahojen riittävyydestä oli jatkuva huoli, se oli melkeinpä päivittäinen puheenaihe. Nyt aikuisena arvostan säännöllistä hyvää palkkaa ja ennakoitavaa toimeentuloa, joten työ määrittelee lopulta aika paljon sitä, millaiseksi oma arki muodostuu.
Joskus olen reissannut pitempäänkin, mutta todennut että 3-4 reissuviikon kohdalla seikkailu alkaa menettämään hohtoaan ja sitten tuntuu taas mukavalta palata tuttuun arkirytmiin. Joskus olen miettinyt, että muuttaisin ulkomaille, mutta sama arki se tulee vastaan sielläkin. Jos voittaisin lotossa, niin varmaan tulisi koluttua maailmaa, kun ei tarvitsisi miettiä rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhun "tavallisesta elämästä," tarkoitan sellaista elämää, jossa päivät kuluvat toistuvien, arkisten rutiinien mukaan. Työpäiviä, jotka ovat kaikki hyvin samanlaisia ja jollain tavalla yksitoikkoisia: jatkuvasti samoja tehtäviä ja samanlaista ympäristöä. Vapaa-aika kuluu rutiininomaisesti esimerkiksi vuosittaisella lomamatkailla etelään, mökkireissulla tai muilla ennakoitavilla aktiviteeteilla, mutta muuten arki ei tarjoa suuria yllätyksiä tai ihmeellisiä kokemuksia..
Tuohon vielä rivitalon pätkä Espoossa, puoliso, kaksi lasta, labradorinnoutaja, Audi tai Toyota Avensis ja mahtavaa seksiä. Juu, ei kiitos. Ei tuollaista arkielämää kestä kukaan muutamaa kuukautta pidempään.
Minä kestin vuokraslummissa vuosia. Lapset parhaimpiin kouluihin. Nyt jo aikuisia. Minäkään en asu enää siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhun "tavallisesta elämästä," tarkoitan sellaista elämää, jossa päivät kuluvat toistuvien, arkisten rutiinien mukaan. Työpäiviä, jotka ovat kaikki hyvin samanlaisia ja jollain tavalla yksitoikkoisia: jatkuvasti samoja tehtäviä ja samanlaista ympäristöä. Vapaa-aika kuluu rutiininomaisesti esimerkiksi vuosittaisella lomamatkailla etelään, mökkireissulla tai muilla ennakoitavilla aktiviteeteilla, mutta muuten arki ei tarjoa suuria yllätyksiä tai ihmeellisiä kokemuksia..
Tuohon vielä rivitalon pätkä Espoossa, puoliso, kaksi lasta, labradorinnoutaja, Audi tai Toyota Avensis ja mahtavaa seksiä. Juu, ei kiitos. Ei tuollaista arkielämää kestä kukaan muutamaa kuukautta pidempään.
No ap, kumman valitsisit nyt ilmaiseksi : rivitalon pääty Espoo hyvä alue vai Suvelan vuokrakaksio? Vastaa rehellsiesti. Kuvitellaan myös että sinulla on 2 fiksua lasta, joilla menee koulussa niin hyvin, että lukio ha yliopisto on todennäk.tulossa.
8-16 on kyllä niin lyhyt työpäivä, että siinä ehtii kyllä kokea vaikka mitä elämyksiä ihan joka päivä, iltaisin. Itse inhoan adrenaliinielämyksiä. Pidän kaikesta kauniista ja hyvästä. Mielummin laivan kannella rentoutumassa kuin moottoripyörän selässä.
Minä kestän oikein hyvin rutiineja, jos niistä varsinkin maksetaan. Tuollainen säännöllinen työaika antaa hyvät mahdollisuudet suunnitella asioita etukäteen. Pahinta ovat tämä tarvittaessa soitetaan työt. Joo, ei ole rutiinia, mutta olet aina jotenkin kiinni työssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo olisi ihanaa elämää.
Sama. En voi ymmärtää epäkiitollisia ihmisiä. Suurin osa ihmisistä haluaa vakityön, kumppanin, ehkä lapsia, pari ystävää, oman kodin, kesämökin, etelänloman kerran vuodessa jne. Nämä jäävät monilta pelkiksi haaveiksi. Ja aloittaja ei selvästi ole kokenut elämässä tarpeeksi surua ja kipua ymmärtääkseen että elämä heittää kyllä ihan jokaiselle kierrepalloja, myös niille ihan tavallisille Virtasille.
No itse näen asian hieman eri tavalla. Se, että haluan kokea erilaisia elämyksiä kumppanini ja perheeni kanssa, ei tarkoita, että en olisi kiitollinen heistä tai nykyisestä elämästäni. Päinvastoin, se johtuu siitä, että arvostan heitä niin paljon, että haluan jakaa kanssaan vielä enemmän upeita asioita ja kokemuksia, joita maailma voi tarjota. Halu
Kuulostaa jännältä. Kuvaile viime viikkosi, että saadaan jonkinlainen käsitys noista jatkuvista upeista asioista ja kokemuksista joita maailma on tarjonnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap! Taidat olla selvä yksityisyrittäjä - niin minäkin luonteeltani.
Itse asiassa olen. Juuri sen tuoman vapauden vuoksi. Plussaa myös se, että työni tekemiseen tarvitsen vain läppärin, joten voin periaatteessa työskennellä mistä päin maailmaa tahansa. Ammatinvalinnassani tuo vapaus tehdä asiat oman mielen mukaan ja elää muutakin elämää olivat yksi tärkeimpiä tekijöitä.
T. AP
Se mitä en ymmärrä, on miten ihminen jolla on puoliso ja lapsia yhdistää oman vapauden ja silti takaa rutiinit lapsille? Ei liikkuva läppärielämä onnistu kouluikäisten kanssa samalla tavalla kuin yksin, kahden aikuisen tai alle kouluikäisten kanssa. Jatkuva seikkailukin vaihtuu pian tyytymättömyyden jonkun osalta.
Esimerkiksi monet digitaalisen nomadielämän elämää viettävät perheet käyttävät kansainvälisiä online-kouluja, jotka tarjoavat joustavan opetussuunnitelman. Tämä mahdollistaa sen, että lapset voivat saada koulutusta missä tahansa, samalla kun perhe voi matkustaa ja elää haluamallaan tavalla. Tällaiset kouluratkaisut tarjoavat mahdollisuuden säilyttää rutiinit ja koulunkäynnin säännöllisyyden, vaikka perhe onkin jatkuvassa liikkeessä.
Mutta tiedätkö kun lapset ei halua tuollaista elämää. Lapset rakastaa rutiineita, tuttuja kavereita, viikonlopun reissuja mummolaan, omaa tuttua luokkaa, lemmikkiä,,, itselläni olisi ollut mahdollisuus tuohon, mutta kaatui siihen että lapsista ajatus ei ollut ollenkaan kiva. Itse kun en lapsena koskaan päässyt lomamatkoille, niin kuvittelin että omatkin lapset haaveilee matkustamisesta. Mutta eivät haaveile, he ovat saaneet matkustaa, ei siinä ole heille sellaista gloriaa kuin meille vanhemmille ikäluokille. He ovat kaivanneet takaisin kotiin jo kuukauden reissun jälkeen.
Ap raukka on henkisesti keskenkasvuinen, ehkä vastuuton nulikka. Osa on.ei oo tainnut hällä koskaan olla mistään mitään vastuuta.
Mulle tuo tavallinen tylsä arki on paratiisi! Kun on elämässä sattunu kaikkea niin tajuaa kuinka kallisarvosta ja etuoikeutettua tavallinen tylsä elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo olisi ihanaa elämää.
Mikä sinua viehättää elämässä ilman uusia kokemuksia ja elämyksiä? En sano tätä mitenkään tuomitsevasti ihmettelen vain kun oma ajatusmaailmani on niin erilainen.
Mitä ne sinunkin muka uudet kokemukset on? Häh? Varmaan jonkun juopon kohtaaminen Kotkan yössä, kun etsit majapaikkaa metsästä, nisti moikkaa ja älisee eläintarhan lähettyvillä ja kun pummaat matkaa Poriin ja haaaveilet Intiaan menosta, jossa saa ruokamyrkytyksiä ja päänsä sekaisin siitä joogasta.
Uusia kokemuksia, joita minulla on ollut tämän vuoden aikana:
- Vastasin jo tuossa aiemmassa kommentissa että käytiin juuri Tomorrowland festareilla
- Kiinnostavia työprojekteja, joiden myötä sain harjoittaa luovuuttani ja tavata mielenkiintoisia ihmisiä
- Olen opiskellut Italian kieltä nyt muutaman vuoden, vaikka opiskelu itsessään ei ole mitää kaikista hauskinta puuhaa. Oli mukava päästä käyttämään sitä käytännössä Italiassa.
- Italian lisäksi käynyt Amsterdamissa, Rotterdamissa, Kööpenhamissa ja Islannissa. (Islannissa Fimmvörðuhálsin tulivuorivaellusreitti, jääluolissa vierailu ja moottorikelkkailu. Näin revontulet ensimmäistä kertaa.)
- Useita konsertteja, teatteriesityksiä, musikaaleja, ravintoloita ja yöelämää. Ravintoloissa kokeillut paljon uusia etnisiä ruokalajeja.
- Opettelin valmistamaan cocktaileja kurssilla.
PS. En asu Kotkassa
Vierailija kirjoitti:
8-16 on kyllä niin lyhyt työpäivä, että siinä ehtii kyllä kokea vaikka mitä elämyksiä ihan joka päivä, iltaisin. Itse inhoan adrenaliinielämyksiä. Pidän kaikesta kauniista ja hyvästä. Mielummin laivan kannella rentoutumassa kuin moottoripyörän selässä.
Minä kestän oikein hyvin rutiineja, jos niistä varsinkin maksetaan. Tuollainen säännöllinen työaika antaa hyvät mahdollisuudet suunnitella asioita etukäteen. Pahinta ovat tämä tarvittaessa soitetaan työt. Joo, ei ole rutiinia, mutta olet aina jotenkin kiinni työssä.
Mulle kävisi molemmat elämykset laivan kannella rentoutumassa kuin moottoripyörän selässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa olla erilainen nuori, villi ja vapaa!
Siitä tulee yleensä katumista.
Hah, oon jo 68 ja villi ja vapaa, erilainen nuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se vaihtoehto sitten olisi? Olisihan se ajatuksena kiva vaikka reissata maailmanympäri matkailuaiutossa, ostaa Italiasta vanha talo ja remontoida kodiksi, muuttaa maalle jaitää siellä eläinten vanhainkotia, tai muuta sellaista. Mutta kaikki tuollainen vaatii rahaa. Mistä se raha tulee, jos ei käy töissä? Jos taas käy töissä, niin mistä löytyy aika siihen vaihtoehto-elämään?
Joka tapauksessa maailmaan mahtuu ihmisiä, jotka matkaavat maailman ympäri matkailuautolla, ostavat Italiasta vanhan talon ja remontoivat sen kodiksi, muuttavat maalle ja pitävät siellä eläinten vanhainkotia. Tämähän siis tarkoittaa, että se on mahdollista.
Pienen pienelle osalle vain on mahdollista. Ei kai siinä mitään, jos on niin onnellisessa asemassa, että voi tehdä noin, mutta tod
Jep ja suurin osa noistakin ihmisistä elää noin ehkä vuoden ja palaa rutiineihinsa. Yleensä koska rahat loppuu.
Ole yrittäjä
Minulla on kivijalassa vaatekauppa.
Just tulee alv korotus.
Vuokran antaja ilmoitti nostavansa vuokraani.
Joka päivä saa jännittää tuleeko asiakkaita.
Päivääkään en kadu, kukaan ei sano mitä teen.
Ryhtykää yrittäjiksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se vaihtoehto sitten olisi? Olisihan se ajatuksena kiva vaikka reissata maailmanympäri matkailuaiutossa, ostaa Italiasta vanha talo ja remontoida kodiksi, muuttaa maalle jaitää siellä eläinten vanhainkotia, tai muuta sellaista. Mutta kaikki tuollainen vaatii rahaa. Mistä se raha tulee, jos ei käy töissä? Jos taas käy töissä, niin mistä löytyy aika siihen vaihtoehto-elämään?
Joka tapauksessa maailmaan mahtuu ihmisiä, jotka matkaavat maailman ympäri matkailuautolla, ostavat Italiasta vanhan talon ja remontoivat sen kodiksi, muuttavat maalle ja pitävät siellä eläinten vanhainkotia. Tämähän siis tarkoittaa, että se on mahdollista.
Pienen pienelle osalle vain on mahdollista. Ei kai siinä mitään, jos on niin onnellisessa asemassa, että voi tehdä noin, mutta to
Jos haluaa tuollaisen elämän niin silloin kannattaa alkaa varmaan selvitellä miten nuo ihmiset ovat saaneet aikaan sellaisen elämän. Tässä ketjussa jo aiemmin mainittiin digital nomad työ, tuohon aiheeseen erikoistuneilta foorumeilta ja YouTube- kanavilta löytyy kyllä vinkkejä miten hommassa pääsee alkuun jos oikeasti kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo olisi ihanaa elämää.
Mikä sinua viehättää elämässä ilman uusia kokemuksia ja elämyksiä? En sano tätä mitenkään tuomitsevasti ihmettelen vain kun oma ajatusmaailmani on niin erilainen.
Mitä ne sinunkin muka uudet kokemukset on? Häh? Varmaan jonkun juopon kohtaaminen Kotkan yössä, kun etsit majapaikkaa metsästä, nisti moikkaa ja älisee eläintarhan lähettyvillä ja kun pummaat matkaa Poriin ja haaaveilet Intiaan menosta, jossa saa ruokamyrkytyksiä ja päänsä sekaisin siitä joogasta.
Uusia kokemuksia, joita minulla on ollut tämän vuoden aikana:
- Vastasin jo tuossa aiemmassa kommentissa että käytiin juuri Tomorrowland festareilla
- Kiinnost
Asut Kotkan Karhulassa ja Netistä etsit listauksesi. Tyypillinen vela..pisu päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo olisi ihanaa elämää.
Mikä sinua viehättää elämässä ilman uusia kokemuksia ja elämyksiä? En sano tätä mitenkään tuomitsevasti ihmettelen vain kun oma ajatusmaailmani on niin erilainen.
Mitä ne sinunkin muka uudet kokemukset on? Häh? Varmaan jonkun juopon kohtaaminen Kotkan yössä, kun etsit majapaikkaa metsästä, nisti moikkaa ja älisee eläintarhan lähettyvillä ja kun pummaat matkaa Poriin ja haaaveilet Intiaan menosta, jossa saa ruokamyrkytyksiä ja päänsä sekaisin siitä joogasta.
Uusia kokemuksia, joita minulla on ollut tämän vuoden aikana:
- Vastasin jo tuossa aiemmassa kommentissa että käytiin
Asut Kotkan Karhulassa ja Netistä etsit listauksesi. Tyypillinen vela..pisu päässä.
Onko sinun jotenkin vaikea ymmärtää, että moni elää mielenkiintoisempaa elämää kuin sinä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo olisi ihanaa elämää.
Mikä sinua viehättää elämässä ilman uusia kokemuksia ja elämyksiä? En sano tätä mitenkään tuomitsevasti ihmettelen vain kun oma ajatusmaailmani on niin erilainen.
Mitä ne sinunkin muka uudet kokemukset on? Häh? Varmaan jonkun juopon kohtaaminen Kotkan yössä, kun etsit majapaikkaa metsästä, nisti moikkaa ja älisee eläintarhan lähettyvillä ja kun pummaat matkaa Poriin ja haaaveilet Intiaan menosta, jossa saa ruokamyrkytyksiä ja päänsä sekaisin siitä joogasta.
Kuljen meren rantaan. Tuuli hyväilee kehoani.
Jep, kaikki on suhteellista, hölmöläiset!
Onhan se kauheata, kun omaan elämäänsä ei oo tyytyväinen!
Siitä tulee yleensä katumista.