Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, joille ajatus ns. tavallisesta elämästä tuntuu kauhealta?
29.07.2024 |
Kun puhun "tavallisesta elämästä," tarkoitan sellaista elämää, jossa päivät kuluvat toistuvien, arkisten rutiinien mukaan. Työpäiviä, jotka ovat kaikki hyvin samanlaisia ja jollain tavalla yksitoikkoisia: jatkuvasti samoja tehtäviä ja samanlaista ympäristöä. Vapaa-aika kuluu rutiininomaisesti esimerkiksi vuosittaisella lomamatkailla etelään, mökkireissulla tai muilla ennakoitavilla aktiviteeteilla, mutta muuten arki ei tarjoa suuria yllätyksiä tai ihmeellisiä kokemuksia.
Kommentit (299)
Kyllä niitä yllätyksiä vielä kohtaat, kun ikää tulee ja sen myötä uusia yllättäviä vaivoja ja sairauksia, läheisten kuolemia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ootte ne perheenne perustanu. Tylsyytenne myös. Aivot?
Pitääkö sitten alkaa kehua? Mulle on kyl unelmaa kaikki rutiinit ja on ihana perhe ja työ. Rakastan rutiineja ja arkea. Se on just parasta ja olen kiitollinen 🙏.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä yllätyksiä vielä kohtaat, kun ikää tulee ja sen myötä uusia yllättäviä vaivoja ja sairauksia, läheisten kuolemia jne.
Eli eikö sitä suuremmalla syyllä kannata elää sitä elämää täysillä kun vielä pystyy. Toki tietysti pitää samalla huolta, että pahan päivän varalle on myös säästöjä ja sijoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on loppujen lopuksi helpoin tapa elää. Omassa suvussani on kaikenlaisia elämäntapaintiaaneja, jotka ovat yrittäneet keksiä vaihtoehtoisia elämänpolkuja. Päätyvät kaikki lopulta sen sortin köyhyyteen, jossa olet paljon pahemmin kaikkien pompoteltavana ja enemmän stressaantunut kuin tavallinen työssäkäyvä ihminen. Eli en suosittele.
Omassa lähipiirissäni taas ne, jotka ovat uskaltaneet valita erilaisen elämäntavan ovat niitä onnellisempia.
Ehkä onnellinen on se joka kuten itselle sopii. Joillekin se tarkoittaa että on esim vakaa työ, rutiineja, ennakoitavuutta Antaa kaikkien elää haluamallaan tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se vaihtoehto sitten olisi? Olisihan se ajatuksena kiva vaikka reissata maailmanympäri matkailuaiutossa, ostaa Italiasta vanha talo ja remontoida kodiksi, muuttaa maalle jaitää siellä eläinten vanhainkotia, tai muuta sellaista. Mutta kaikki tuollainen vaatii rahaa. Mistä se raha tulee, jos ei käy töissä? Jos taas käy töissä, niin mistä löytyy aika siihen vaihtoehto-elämään?
Joka tapauksessa maailmaan mahtuu ihmisiä, jotka matkaavat maailman ympäri matkailuautolla, ostavat Italiasta vanhan talon ja remontoivat sen kodiksi, muuttavat maalle ja pitävät siellä eläinten vanhainkotia. Tämähän siis tarkoittaa, että se on mahdollista.
On mahdollista, jos syntyy rikkaaseen perheeseen. Tai voittaa lotossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ROCKATAAN KYBÄLLÄ. KUOLEMA TULEE.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä yllätyksiä vielä kohtaat, kun ikää tulee ja sen myötä uusia yllättäviä vaivoja ja sairauksia, läheisten kuolemia jne.
Eli eikö sitä suuremmalla syyllä kannata elää sitä elämää täysillä kun vielä pystyy. Toki tietysti pitää samalla huolta, että pahan päivän varalle on myös säästöjä ja sijoituksia.
Mielestäni läheisten kuolemat eivät ajan kuluessa oikeastaan tule yllätyksinä. Yleensä jokainen kokee niitä ennemmin tai myöhemmin. Hyvin moni saa työikäisenä myös huolehtia sairaista vanhemmistaan. Harvoin kai se ketään yllättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveitä nössöjä täällä, elämänpelkääjiä?
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä muuta se voisi olla.
Vai:
Bilettämistäkö hauskassa seurassa pe-la. Dinnereitä kavereiden kanssa.
Voi luoja! DINNEREITÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, toi mun akka on miljonääri. Ei hätää.
Vierailija kirjoitti:
Itse ootte ne perheenne perustanu. Tylsyytenne myös. Aivot?
Eihän täällä ole kukaan perheestään valittanut. Ei itselleni ainakaan lapset ole mikään valituksen aihe. Kun saa lapsia, se on nautinto jo sinänsä nähdä omat lapsensa onnellisena. Ei se tunnu uhraukselta että tekee asioita, jotka on hyväksi omille lapsille. Se on luonnollista ja siitä saa myös itse paljon. Ja vaikka se parikymppisenä ehkä tuntuu siltä, että elämä on ohi joskus viiskymppisenä, kun lapset muuttaa pois, niin todellisuudessa se ei sitten tunnukkaan siltä kun itse on siinä iässä. Ehtii vaikka mitä vielä.
Mutta toki kannattaa mennä ennen kuin on lapsia, jos siltä tuntuu ja jättää lapset kokonaan tekemättä, jos ei halua perhe-elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo olisi ihanaa elämää.
Mikä sinua viehättää elämässä ilman uusia kokemuksia ja elämyksiä? En sano tätä mitenkään tuomitsevasti ihmettelen vain kun oma ajatusmaailmani on niin erilainen.
Kukapa haluaisi olla tavis? Kansainvälisiä seikkailijasankareita on melko harva. Tiesin suvussani erään tällaisen. Lapsena oli mukava saada serkulta kortti mistä päin maailmaa tahansa. Kaikki hänen toimensa ei varmaan kestäneet päivänvaloa, välillä oli vuosia tietymättömillä. Kuoli sitten syöpään alkoholisoituneena ja yksinäisenä ulkomailla.
Elämyksiä ja kokemuksia voi kerätä myös niillä etelänmatkoilla ja mökillä ja ihan jokapäiväisessä elämässä. Säännölliset tulot takaavat, että on mahdollista hankkia niitä elämyksiä. Suurin osa heistäkin, jotka luulevat viettävänsä jotenkin erilaista elämää, viettää kuitenkin loppujelopuksi ihan taviselämää. Eivät ne kännäilyt, viihdepössyttelyt ja se, että käykin Kreetan sijasta Thaikuissa yms. tee suurta seikkailijaa.
Kuolema tulee, on tylsää, miten toimin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollen usein ajatellut miten paljon on apn kaltaisia ja sitten niitä, jotka mahdollistavat nämä arjen halveksijoiden seikkailut.
Aina löytyy joku joka etsii mummolle hoitopaikan, lohduttaa siskoa keskenmenossa, veljeä avioeron syövereissä, etsii narkkariserkkua pitkin kyliä kun apn kaltaiset seikkailevat maailmalla, toki kaikilla seikkailijoilla ei ole oikeasti varaa elää niinkuin haluaa vaan he marisevat arjen tylsyyttä, sitten on meitä joka haluaisi arjen olevan tylsää.
Aika paljon (vääriä) johtopäätöksiä teit kyllä minusta hyvin pienen tietomäärän perusteella. Jos siskollani olisi keskenmeno niin olisin kyllä valmis lentämään hänen luoksensa vaikka toiselta puolelta maailmaa. Toisaalta en kyllä lakkaisi toteuttamasta omia unelmi
Miksi alapeukku, kun kyseessä ok aika olennainen asia. Nimittäin ei vaikuta siltä, että ikää olisi kovin paljoa ja työelämäkokemus todennäköisesti kovin vähäinen.
Olen keski-ikäinen ja minulla on riittävästi kokemusta rutiinisesta työelämästä, josta en saanut täyttymystä. Nimenomaan ne ikävät työkokemukset saivat minut tavoittelemaan sellaista elämää, jossa en ole juuttunut rutiiniin ja arkeen, joka on joka päivä samanlaista.
Alue: Aihe vapaa
VALIVALI.