Onko muita, joille ajatus ns. tavallisesta elämästä tuntuu kauhealta?

Tasainen arki on ok, kunhan arki on hyvää. 

Mutta kieltämättä rikon työviikkoa erilaisilla harrasteilla. Kun on joku kiva meno keskellä viikkoa, niin viikko puolittuu. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa ärsyttävää, kun lainaus ei toimi kunnolla. Mutta #257 sepä se juuri on se pointti. Harvoin mummon avuntarpeet ja siskon keskenmenot osuu sinne yhteisille juhannusjuhlille, yleensä se on ihan perustiistai, kun apua tarvitaan. Ja kukapa muu silloin onkaan paikalla kuin juuri se epätyypillistä arkeaan elävä. 

Todennäköisimmin se avuntarve tulee juuri virka-aikojen ulkopuolella, jolloin on vaikeaa saada ammattiapua. Se vuorotyöläinen on ihan yhtä monta tuntia viikossa töissä kuin muutkin.

Lisäksi usein vuorotyöläinen nukkuu silloin kun muut valvoo, joten silloin tavallisena tiistaipäivänäkin hän voi olla unten mailla jos sillon joku kaipaa apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ärsyttävää, kun lainaus ei toimi kunnolla. Mutta #257 sepä se juuri on se pointti. Harvoin mummon avuntarpeet ja siskon keskenmenot osuu sinne yhteisille juhannusjuhlille, yleensä se on ihan perustiistai, kun apua tarvitaan. Ja kukapa muu silloin onkaan paikalla kuin juuri se epätyypillistä arkeaan elävä. 

Todennäköisimmin se avuntarve tulee juuri virka-aikojen ulkopuolella, jolloin on vaikeaa saada ammattiapua. Se vuorotyöläinen on ihan yhtä monta tuntia viikossa töissä kuin muutkin.

Lisäksi usein vuorotyöläinen nukkuu silloin kun muut valvoo, joten silloin tavallisena tiistaipäivänäkin hän voi olla unten mailla jos sillon joku kaipaa apua.

Ei ole kyse vuorotyöläisestä, vaan siitä, että elää erilaista arkea. Töitä voi olla jaksoissa, ja niitä voi olla myös merkittävästi vähemmän. Tuo viestini oli alunperin vastaus katkeraan purkaukseen siitä, miten tavallista elämää elävät hoitavat sitten mummot ja siskot ja veljet kun ne muut haihattelee jossain. Jos ei nyt ihan Bahamalla asu, niin näinhän se ei mene. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänsä voi järjestää monella tavalla. Ei ole pakko pyöriä oravanpyörässä, jos se ei maistu. On paljon ammatteja, joissa voi toteuttaa itseään vapaammin ja jokainen päivä on erilainen. Suurimman vapauden ja vaihtelevuuden saa ryhtymällä yrittäjäksi. Joku matkusteluun tai seikkailuun liittyvä oma yritys, yksityinen matkaopas tms. Vain taivas on lopulta rajana, jos intoa riittää.

Toki se vaatii paljon omistautumista ja työtä, että voi elättää itsensä oravanpyörän ulkopuolella.

Vähän riippuu minkä alan yrittäjäksi. Seikkailu- ja matkailualan yrittäjiä on maailma väärällään ja harva menestyy. Paljon työtä, vähän menestystä on useimpien alalla olleiden kokemus.

Matkaoppaan työ puolestaan on yksi surkeimmin palkatuista hommista. Ihmisillä on niin suuri hinku matkaoppaaksi siitä huolimatta. Hommaa harva jaksaa sen huonon palkan ja muiden alan

Matkaoppaan työn sijaan voi olla esim. matkailu- ja seikkailuvalokuvaaja tai vaikkapa matkailualaan erikoistuva kirjoittaja, riippuen omista taidoista ja kiinnostuksen kohteista. Monet ihmiset, jotka matkustelevat paljon, eivät myöskään tee töitä matkailualalla, vaan heillä on työt, joita voi tehdä digitaalisesti ja etänä, kuten graafinen suunnittelu, koodaus, sisällöntuotanto tai markkinointi.

Minä olen siinä välimaastossa. Ahdistaa asettua aloilleen mutta ei oikein jaksa seikkaillakaan. Tähän asti olen muuttanut muutaman vuoden välein, myynyt aina ostamani asunnon ja vaihtanut työpaikkoja. Nyt alkaa vääjäämättä elämä rutinoitumaan ja se vähän tuppaa ahdistamaan. Ehkäpä pitää vaan ajatella että nyt tätä, ei tähän ole pakko jämähtää jos joskus siltä vielä tuntuu. Sitten pitää vaan lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Jep, aikuisena sitä myös näkee vähän sen matkustelun glorifioinnin läpikin. Matkustelu on kivaa edelleen, mutta mielummin siihen ei halua mitään yllätyksiä, kun ne yllätykset reissussa ei oikein koskaan ole positiivisia yllätyksiä.

Eivät ne yllätykset 'tavallisessakaan' elämässä yleensä sen positiivisempia ole.

Olisin kiinnostunut tietämään, millaista elämää ap elää tai haluaisi elää? Näissäkin kommenteissa huomaa miten eri tavalla ihmiset käsittävät tavallisen elämän, arjen tai elämykset. Mitä ap havittelee? Mitä ne uudet elämykset tai arjen ennustettavuuden puute tarkoittavat? 

Itse en osaa ajatella nyt niin pitkälle. Mietin vain, että jos koko ajan hakee elämyksiä, matkustelee, kokee ja uusia asioita jne, eikö siitä tule sitten arkea?  Jos tulee, onko se arki myös yhtä tylsää ja pitää vaihtaa kurssia ja alkaa vaikka lukemaan kotona?

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin mukavaa kupsahtaa, kun on ollut tylsä elämä!?

Mukava on kupsahtaa, kun on elänyt omannäköistään elämää. Joillekin sitä on sellainen, joka toisten silmään näyttää tappavan tylsältä. Jokainen voi opetella kunnioittamaan, että se, mikä itselle on sopiva elämäntyyli, ei ole sitä kaikille muille.

Minun pisin työsuhteeni on ollut kolme vuotta ja sitten taas huomasin olevani täysin leipiintynyt ja innoton. Vaihdoin kaupunkia ja työpaikkaa. Olen myös opiskellut useamman ammatin ja nyt taas surffailen avoimen yliopiston kursseja. Haluaisin nauttia ihan siitä tavallisesta arjesta ja pysyä paikallani, mutta jostain syystä aina tylsistyn. Mies onneksi hieman samanlainen niin sillä ei mene hermot mun kanssa. En innostu festareista, matkustelusta, baareista, juhlista yms. vaan elämässä täytyy tapahtua jotain kunnolla arjen rikkovaa/muuttavaa. Lapsi tuli myös tehtyä pitkälti tästä syystä. Asuntoa en uskalla ostaa, koska pelkään milloin taas saan tarpeekseni nykyisestä kaupungista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin mukavaa kupsahtaa, kun on ollut tylsä elämä!?

Mukava on kupsahtaa, kun on elänyt omannäköistään elämää. Joillekin sitä on sellainen, joka toisten silmään näyttää tappavan tylsältä. Jokainen voi opetella kunnioittamaan, että se, mikä itselle on sopiva elämäntyyli, ei ole sitä kaikille muille.

Erittäin hyvin kiteytetty 👍🏻

Kertoisiko ap jo mitä se ei-tavallinen elämä sisältää? Lähinnä käyttäisin näitä asioita inspiraationa oman elämän piristämiseen. En itsekään jaksa tasaista arkea, mutta en ole kiinnostunut mistään extreme-lajeista tai muustakaan liikunnasta, ja erilaiset ravintola / teatteri / keikka / näyttely / jne käynnit ovat mielestäni juuri sitä tavallista. Eivät arkea välttämättä, mutta tavallista. Matkailu on kivaa mutta en koe sitäkään ihmeellisenä. Enkä edes ole ranralomailija tai kanarian kävijä. 

Tavallinen arki kuulostaa hirveältä ja sen verran kuin olen sitä elänyt niin sitä se myös on. Olen parisuhteessa (avoliitto), mutta lapsia en koskaan halua, enkä myöskään halua omistaa mitään. Jälkimmäiseen voisin tehdä poikkeuksen jos lottovoitto osuisi kohdalle, että saisi velattomana ja vaivatta heti kaiken, ilman että tarvitsisi sitoutua työelämään velan takia.

Inhoan työelämää ja arkista puurtamista ja rutiineja. Tappavan tylsää. Puolisoni on luovan alan yrittäjä ja samaan on pyrkimys itsellänikin. Tulot ovat epävarmat, mutta kun työ on intohimo, ei se kuulemma työltä tunnu kuin ajoittain. Hullua hukata elämänsä työhön, joka tuntuu vain työltä. Ei riitä minulle, ei millään. 

Ja ennen kuin joku keksii sanoa, että turhaa haihattelua ja ei olla tarpeeksi vastoinkäymisiä koettu, niin on koettu mm. syöpä nuorella iällä, vanhemman yllättävä kuolema, ystävän kuolema teini-ikäisenä ja läheisen erittäin paha huumeongelma. Enemmän noista on sellainen olo tullut, että tylsää elämää ei jaksaisi enää päivääkään, kun ei sitä välttämättä jäljelläkään ole kuin lyhyt hetki.

up

Miksi ap nostelee ketjua, mutta ei kerro, mikä hänestä on sitä ei-tavallista elämää?

Sitä ihmettä odotellessa... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo olisi ihanaa elämää. 

Sama. En voi ymmärtää epäkiitollisia ihmisiä. Suurin osa ihmisistä haluaa vakityön, kumppanin, ehkä lapsia, pari ystävää, oman kodin, kesämökin, etelänloman kerran vuodessa jne. Nämä jäävät monilta pelkiksi haaveiksi. Ja aloittaja ei selvästi ole kokenut elämässä tarpeeksi surua ja kipua ymmärtääkseen että elämä heittää kyllä ihan jokaiselle kierrepalloja, myös niille ihan tavallisille Virtasille.

Himankahannako täällä kirjottelee?

Minä ajattelin niin kuin ap, kun olin 15-25-vuotias. Nyt olen 55 v, ja ajattelen, että tavallinen elämä on ihaninta mitä on. Elämässä on ollut sen verran paljon draamaa, että ei kiitos sitä enää.

En ole ap, enkä yleensä tykkää kritiikin leimaamisesta kateudeksi, mutta kyllä näissä ap:ta haukkuvissa viesteissä haiskahtaa kateus pahemman kerran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo olisi ihanaa elämää. 

Sama. En voi ymmärtää epäkiitollisia ihmisiä. Suurin osa ihmisistä haluaa vakityön, kumppanin, ehkä lapsia, pari ystävää, oman kodin, kesämökin, etelänloman kerran vuodessa jne. Nämä jäävät monilta pelkiksi haaveiksi. Ja aloittaja ei selvästi ole kokenut elämässä tarpeeksi surua ja kipua ymmärtääkseen että elämä heittää kyllä ihan jokaiselle kierrepalloja, myös niille ihan tavallisille Virtasille.

No itse näen asian hieman eri tavalla. Se, että haluan kokea erilaisia elämyksiä kumppanini ja perheeni kanssa, ei tarkoita, että en olisi kiitollinen heistä tai nykyisestä elämästäni. Päinvastoin, se johtuu siitä, että arvostan heitä niin paljon, että haluan jakaa kanssaan vielä enemmän upeita as

Taidat olla aika nuori? Näin kuusikymppisen näkökulmasta katsoen maailmassa ei ole enää kovin paljon uutta ja ihmeellistä, jota ei olisi jo kokenut tai nähnyt. Niitä kokemuksia ei ole tarvinnut erityisemmin etsiä, ne ovat tulleet vastaan ihan tavallisen elämän lomassa. Liikaa ei kannata yrittää.

 

No huh. Olen sinua iäkkäämpi ja uskallan sanoa, että olen kokenut elämässäni keskimääräistä enemmän. Ikimaailmassa en kuitenkaan voisi sanoa, että maailmassa ei ole enää kovin paljon uutta ja ihmeellistä, jota ei olisi jo kokenut tai nähnyt. Siihen ei ihmisikä riitä. 

Pitkälti työ ja työstä saatava palkka mahdollistavat myös vaihtelun. Eli rahattomana elämä on huomattavasti tylsempää ja rutiininomaisempaa, koska ei ole rahaa muuhun kuin kotona olemiseen. Eli ap valitat täysin turhasta, jos koet ns. normaalielämän tylsäksi. Lisäksi eivät kaikki työt ole päivästä toiseen samassa paikassa ja rutiininomaisesti samaa tehden toistuvia.