Onko muita, joille ajatus ns. tavallisesta elämästä tuntuu kauhealta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se vaihtoehto sitten olisi? Olisihan se ajatuksena kiva vaikka reissata maailmanympäri matkailuaiutossa, ostaa Italiasta vanha talo ja remontoida kodiksi, muuttaa maalle jaitää siellä eläinten vanhainkotia, tai muuta sellaista. Mutta kaikki tuollainen vaatii rahaa. Mistä se raha tulee, jos ei käy töissä? Jos taas käy töissä, niin mistä löytyy aika siihen vaihtoehto-elämään? 

 

 

Joka tapauksessa maailmaan mahtuu ihmisiä, jotka matkaavat maailman ympäri matkailuautolla, ostavat Italiasta vanhan talon ja remontoivat sen kodiksi, muuttavat maalle ja pitävät siellä eläinten vanhainkotia. Tämähän siis tarkoittaa, että se on mahdollista.

On mahdollista, jos syntyy rikkaaseen perheeseen. Tai voittaa lotossa.

On myoskin mahdollista kun jattaa Suomen kauas taakseen, tienaa omalla tyolla niin etta voi loppuelamansa elaa miljonaarina.

 

Vierailija kirjoitti:

Itse ootte ne perheenne perustanu. Tylsyytenne myös. Aivot?

Tylsä ja perhe eivät mahdu samaan lauseeseen. Ainakaan meillä. Olis huippua jos välillä ehtis olemaan tylsää ja vähemmän hektistä 😄

Yks juttu, OMA ELÄMÄ. Kuinka haluat viettää sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä yllätyksiä vielä kohtaat, kun ikää tulee ja sen myötä uusia yllättäviä vaivoja ja sairauksia, läheisten kuolemia jne.

 

Eli eikö sitä suuremmalla syyllä kannata elää sitä elämää täysillä kun vielä pystyy. Toki tietysti pitää samalla huolta, että pahan päivän varalle on myös säästöjä ja sijoituksia.

 

Niitä säästöjä ja sijoituksia kerää parhaiten, kun on vakituisia tulonlähteitä. Useimmille se tarkoittaa töitä.

Silpputöiden ja epätyypillisten töiden tekijät on pienituloisinta joukkoa työelämässä. On hyvin vaikeaa kerryttää säästöjä ilman vakaita tuloja.

Rokataan ja nautitaan!

Elämänsä voi järjestää monella tavalla. Ei ole pakko pyöriä oravanpyörässä, jos se ei maistu. On paljon ammatteja, joissa voi toteuttaa itseään vapaammin ja jokainen päivä on erilainen. Suurimman vapauden ja vaihtelevuuden saa ryhtymällä yrittäjäksi. Joku matkusteluun tai seikkailuun liittyvä oma yritys, yksityinen matkaopas tms. Vain taivas on lopulta rajana, jos intoa riittää.

Toki se vaatii paljon omistautumista ja työtä, että voi elättää itsensä oravanpyörän ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se vaihtoehto sitten olisi? Olisihan se ajatuksena kiva vaikka reissata maailmanympäri matkailuaiutossa, ostaa Italiasta vanha talo ja remontoida kodiksi, muuttaa maalle jaitää siellä eläinten vanhainkotia, tai muuta sellaista. Mutta kaikki tuollainen vaatii rahaa. Mistä se raha tulee, jos ei käy töissä? Jos taas käy töissä, niin mistä löytyy aika siihen vaihtoehto-elämään? 

 

 

Joka tapauksessa maailmaan mahtuu ihmisiä, jotka matkaavat maailman ympäri matkailuautolla, ostavat Italiasta vanhan talon ja remontoivat sen kodiksi, muuttavat maalle ja pitävät siellä eläinten vanhainkotia. Tämähän siis tarkoittaa, että se on mahdollista.

On mahdollista, jos syntyy rikkaaseen perheeseen. Tai voittaa lotossa.

On

On tietysti. Aina voi muuttaa Hollywoodiin ja ryhtyä filmitähdeksi tai aloittaa huippumallin ura. Kumma kun ei ole tullut koskaan mieleeni, hyvä jos joku muistuttaa.

Jep, aikuisena sitä myös näkee vähän sen matkustelun glorifioinnin läpikin. Matkustelu on kivaa edelleen, mutta mielummin siihen ei halua mitään yllätyksiä, kun ne yllätykset reissussa ei oikein koskaan ole positiivisia yllätyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen päihde- ja mielenterveysongelmaisena elänyt hyvinkin boheemia ja rutiinitonta elämää, ja vanhemmiten kyllä paremmalta tuntuu nämä työelämä- ja parisuhderutiinit mökkilomineen. Joku tylsä jumpassa käyminen tuntuu normaalilta ja turvalliselta. Kuormitun helposti, minkä takia liika virike vain väsyttää.

Joskus myös opiskelijana viikon verran juhlittiin koulun alkua kaupungilla (AMK). Aina eri opiskelikaverin kämpille yöksi ja koulussa ei jaksettu käydä lainkaan. Opintolainaa nosteltiin ja joka ilta baariin jammailemaan.

Tuon viikon jälkeen alkoi tuntua, että ei ole oma juttu kuitenkaan. Kaverit jaksoi vielä toisenkin viikon, mutta ei ne koskaan valmistunutkaan.

Se tavallinen elämä joka omilla vanhemmilla oli, ei ole enää.

Nykyinen tavallinen orjan elämä ei ole kiinnostavaa. Nykyinen työelämä ajaa vain työttömyyteen ja syrjään, koska ei kiinnosta.

Palkat on paskat ja työolot on paskat. Joten ei kiinnosta ns. tavallinen elämä.

Ennen olisi kiinnostanut tavallinen elämä. Se ennen ysärin lamaa ollut tavallinen elämä. Nyt ei.

Vierailija kirjoitti:

Elämänsä voi järjestää monella tavalla. Ei ole pakko pyöriä oravanpyörässä, jos se ei maistu. On paljon ammatteja, joissa voi toteuttaa itseään vapaammin ja jokainen päivä on erilainen. Suurimman vapauden ja vaihtelevuuden saa ryhtymällä yrittäjäksi. Joku matkusteluun tai seikkailuun liittyvä oma yritys, yksityinen matkaopas tms. Vain taivas on lopulta rajana, jos intoa riittää.

Toki se vaatii paljon omistautumista ja työtä, että voi elättää itsensä oravanpyörän ulkopuolella.

Vähän riippuu minkä alan yrittäjäksi. Seikkailu- ja matkailualan yrittäjiä on maailma väärällään ja harva menestyy. Paljon työtä, vähän menestystä on useimpien alalla olleiden kokemus.

Matkaoppaan työ puolestaan on yksi surkeimmin palkatuista hommista. Ihmisillä on niin suuri hinku matkaoppaaksi siitä huolimatta. Hommaa harva jaksaa sen huonon palkan ja muiden alan huonojen puolien takia kovin pitkään.

Ihanaa olla turvassa.

Kaikkee on! Rauhaa!

Joo! Turvallisesti ja rauhallisesti!

Kaameeta on jos ei nauti elostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänsä voi järjestää monella tavalla. Ei ole pakko pyöriä oravanpyörässä, jos se ei maistu. On paljon ammatteja, joissa voi toteuttaa itseään vapaammin ja jokainen päivä on erilainen. Suurimman vapauden ja vaihtelevuuden saa ryhtymällä yrittäjäksi. Joku matkusteluun tai seikkailuun liittyvä oma yritys, yksityinen matkaopas tms. Vain taivas on lopulta rajana, jos intoa riittää.

Toki se vaatii paljon omistautumista ja työtä, että voi elättää itsensä oravanpyörän ulkopuolella.

Vähän riippuu minkä alan yrittäjäksi. Seikkailu- ja matkailualan yrittäjiä on maailma väärällään ja harva menestyy. Paljon työtä, vähän menestystä on useimpien alalla olleiden kokemus.

Matkaoppaan työ puolestaan on yksi surkeimmin palkatuista hommista. Ihmisillä on niin suuri hinku matkaoppaaksi siitä huolimatta. Hommaa harva jaksaa sen huonon palkan ja muiden alan

Kaikkea on elämässä vaikea saada. Yleensä parhaiten tienaa vain se yksi promille yrittäjistä, jotka löytää todella hyvän idean ja tekee sen eteen hulluna töitä. Siitä vapaudesta joutuu yleensä maksamaan sen hinnan, että tulot on epävakaat ja usein myös heikot.

Jos haluaa vakaat ja perushyvät tulot, niin silloin pitää hyväksyä se oravanpyörä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollen usein ajatellut miten paljon on apn kaltaisia ja sitten niitä, jotka mahdollistavat nämä arjen halveksijoiden seikkailut. 

Aina löytyy joku joka etsii mummolle hoitopaikan, lohduttaa siskoa keskenmenossa, veljeä avioeron syövereissä, etsii narkkariserkkua pitkin kyliä kun apn kaltaiset seikkailevat maailmalla, toki kaikilla seikkailijoilla ei  ole oikeasti varaa elää niinkuin haluaa vaan he marisevat arjen tylsyyttä, sitten on meitä joka haluaisi arjen olevan tylsää. 

Tästä olen kyllä hyvin eri mieltä. Omalla tavallaan elävillä voi olla jopa muita paremmin aikaa käydä sen mummon, siskon ja veljen luona ihan arkena ja auttaa keskellä viikkoa, kun ei ole 8-16-työhön sidottua elämää. Kesäkin suunnittelematta toisin kuin sillä omakotitalon, mökin ja koiran omistajalla, joka ei kerkeä tontiltaan ja niiden kunnostamisilta kuin korkeintaan mustikkaan.&

Jos ei ole kesällä palkallista lomaa, joutuu taikomaan rahaa jostain tai paiskia töissä koko kesä. Siinä alkaa äkkiä arvostamaan palkallista kesälomaa, joka antaa kummasti vapautta toteuttaa mielihalujaan.

Jos joutuu olemaan ilman lomaa töissä eikä työ ole säännöllisellä työajalla, voi usein sanoa heipat juhannusjuhlille, festariviikonlopulle ja spontaaneille illanvietoille. Kun kaverit ja suurin osa ihmisistä on vapaalla, itse on töissä. 

Aika hyvän tasapainon saa hankkimalla sopivan koulutuksen, jolla saa sopivan hyvätuloisen ammatin. Sitten käyttää sen palkkansa ja vapaa-aikansa siihen elämästä nauttimiseen.

Jos alat tehdä jotain digitaalista sisältöä, niin voit tehdä töitä ehkä myös etänä ja ulkomailta. Kiertelet ympäri maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen teini puhuu tuollasia koska kuvittelevat vielä elämän olevan seikkailu.

Katsos, kukaan teini ei halua olla tavis. Tulevia puhevikaisia filmitähtiä,150-senttisiä huippumalleja, ylilihavia ja tonnin cooperissa raahustava taistelusukeltajia, puolisokeita hävittäjälentäjää, esiintymiskammoisia huipputubettajia, soitto-laulutaidottomia rockjumalia, kielitaidottomia kriisialuetoimittajia ja luonnontieteellisessä aineissa lahjattomia lentolääkäreitä ovat luokat täynnä.

Onpa ärsyttävää, kun lainaus ei toimi kunnolla. Mutta #257 sepä se juuri on se pointti. Harvoin mummon avuntarpeet ja siskon keskenmenot osuu sinne yhteisille juhannusjuhlille, yleensä se on ihan perustiistai, kun apua tarvitaan. Ja kukapa muu silloin onkaan paikalla kuin juuri se epätyypillistä arkeaan elävä.