Lue keskustelun säännöt.
Miniä ei näy suvussa mitenkään
Mitähän tästä pitäisi ajatella, kun poikamme avopuoliso ei näy suvussa mitenkään. Olemme yrittäneet mieheni kanssa kutsua häntä pojan mukana kylään meille, mökille, lomareissuille ja suvun juhliin, rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja hautajaisiin. Seurustelua on kestänyt jo monta vuotta ja vieläkään emme tunne miniää oikein mitenkään. Minua tämä miniän etäisyys tavallansa haittaa, koska olin hyvin läheinen omien appivanhempien kanssa ja haluaisin saman ystävällisyyden taata myös miniälle. Poikani kertoo välillä omia kuulumisiaan, mutta avopuolisostaan puhuu vain jos kysymme mitä hänelle kuuluu. Emme tunkeile emmekä käy heillä kylässä ilman kutsua eli mistään sellaisesta ei voi olla kysymys. En tiedä, onko heille perheenlisäystoiveita, mutta jos on, epäilen suuresti näkisinkö lapsenlapsiani ollenkaan.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miniä, joka ei hirveästi enää käy anopin luona. Olen silti sitä mieltä, että kyllä normaaliin perhe-elämään kuuluu pitää yhteyttä puolin toisin. Juurikin esim siitä syystä, että se on lasten etu. Jos saa jälkeläisiä, puolet heistä on tuon toisen puolen tuotosta. Mutta valitettavasti vanhassa sukupolvessa on paljon persoonallisuushäiriöisiä, joiden kanssa on liian raskasta olla tekemisissä. Se vie niin paljon voimia, että pakko säästää itseään.
Se on ihan sen lasten isän velvollisuus huolehtia yhteydenpidosta omaan sukuunsa. Ei äidin.
Eli on ihan ok, että lasten välit isovanhempiin jäävät muodostumatta, jos isä on kyvytön tai estynyt huolehtimaan tuosta?
Jos sellaisen miehen on vallinnut,ei sitä omaa taakkaa kannata enää entisestään lisätä ottamalla itselle kannettavaksi velvollisuudet, joita mies ei hoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miniä, joka ei hirveästi enää käy anopin luona. Olen silti sitä mieltä, että kyllä normaaliin perhe-elämään kuuluu pitää yhteyttä puolin toisin. Juurikin esim siitä syystä, että se on lasten etu. Jos saa jälkeläisiä, puolet heistä on tuon toisen puolen tuotosta. Mutta valitettavasti vanhassa sukupolvessa on paljon persoonallisuushäiriöisiä, joiden kanssa on liian raskasta olla tekemisissä. Se vie niin paljon voimia, että pakko säästää itseään.
Se on ihan sen lasten isän velvollisuus huolehtia yhteydenpidosta omaan sukuunsa. Ei äidin.
Eli on ihan ok, että lasten välit isovanhempiin jäävät muodostumatta, jos isä on kyvytön tai estynyt huolehtimaan tuosta?
Se on sen isän vika. Isä hoitakoon hommansa. Äidin ei voida olettaa toisen aikuisen puolesta tekevän sitä, naisille ei pidä kaataa kaikkien vastuuttomien ihmisten vastuita niskaan vain siksi että ovat naisia. Eri
En ole vielä saanut vastauksia aiempiin kysymyksiini .
Onko puolison vanhempien " kieltäminen" , en keksi parempaa termiä, molemmin puolista ? Miehesi ei tarvitse olla tekemisissä sinun vanhempiesi kanssa .
Miten sinun vanhempasi tämän ovat ottaneet ja miten olet sen heille selittänyt , jos ovat ihmetelleet tms. Ette ole sukua ?
Miten selvitätte tämän kuvion lapsille ? Vai onko se myötäsyntyistä kun ovat imeväisestä asti tottuneet ettei äiti tule mukaan mummille eikä mummi käy meillä. Joku vastasi, mutta ne olivat ymmärrettäviä = alkolismi, mt ym.
Oliko sinulla itselläsi minkäänlaista suhdetta isäsi vanhempiin vai "poistiko' jo äitisi heidät?
Samaan aikaan itketään kun boomerit ajaa Audilla Espanjaan eikä välitä/auta lastenlasten kanssa . Päättäkää nyt jo. Ja käyttäkää jotain muuta argumenttia kuin iän ikuista minää ja uhriutumista.
Ihmeellinen kysymys. Niiden kanssa ollaan tekemisissä ,jotka miellyttäviksi koetaan. Ei ole mitään jätskilitra-metodia, josta jaetaan tasan sama määrä halukkaille.
Eli on ihan ok, että lasten välit isovanhempiin jäävät muodostumatta, jos isä on kyvytön tai estynyt huolehtimaan tuosta?
No kenen vastuulla ne muka muuten olisi? Ja ne isän vanhemmathan sen poikansa kasvatuksesta ja kyvyistä ovat vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä saanut vastauksia aiempiin kysymyksiini .
Onko puolison vanhempien " kieltäminen" , en keksi parempaa termiä, molemmin puolista ? Miehesi ei tarvitse olla tekemisissä sinun vanhempiesi kanssa .
Miten sinun vanhempasi tämän ovat ottaneet ja miten olet sen heille selittänyt , jos ovat ihmetelleet tms. Ette ole sukua ?
Miten selvitätte tämän kuvion lapsille ? Vai onko se myötäsyntyistä kun ovat imeväisestä asti tottuneet ettei äiti tule mukaan mummille eikä mummi käy meillä. Joku vastasi, mutta ne olivat ymmärrettäviä = alkolismi, mt ym.
Oliko sinulla itselläsi minkäänlaista suhdetta isäsi vanhempiin vai "poistiko' jo äitisi heidät?
Samaan aikaan itketään kun boomerit ajaa Audilla Espanjaan eikä välitä/auta lastenlasten kanssa . Päättäkää nyt jo. Ja käyttäkää jotain muuta argumenttia kuin iän ikuista minää ja uhriutumista.
Ihmeellinen kysymys. Nii
Voin vastata yhteen kysymyksistä. Minulla oli tiiviimpi suhde äitini vanhempiin ja muuhun sukuun kuin isäni.Kasvoin siihen ja heistä tuli läheisempiä,en ihmetellyt syytä. Nyt kun aikuisena asiaa ajattelen,niin syy oli se, että äitini halusi pitää omaan sukuunsa yhteyttä,isäni taas ei pitänyt yhteyttä omaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ompa käsittämätön ajatus ettei omien lasten puolisoiden elämistä kuuluisi olla kiinnostunut millään tavalla. Itse ainakin toivon, että minulla säilyy hyvä ihmissuhde lasteni kanssa myös sen jälkeen kun ovat aikuistuneet ja muuttaneet omilleen. Ja kyllä, tuohon kuuluu myös se, että tutustun heidän mahdollisiin puolisoihinsa. Ei se sitä tarkoita että viikoittain pitäisi nähdä, mutta kerran vuodessa ohimennen kuulostaa kyllä aika pahalta. Ja kyllä, se vaatii kyllä vähän sekä anopilta että miniältä (tai mikä sukulaisuussuhde sitten kyseessä onkaan), mutta ihan niin individualistisessa maailmassa ei vielä eletä, ettei perheestä kuulu lainkaan välittää. Ja tämän kirjoittaa henkilö, joka mielellään pitää sukulaisensa vähän etäällä, mutta kuitenkin sentään yhteyksissä.
Ja sellainen disclaimeri tähän, että joskun voi olla viisastakin pysytellä erossa vanhemmista/appivanhemmista, ilmeisiä syitä tähän luettelematta.
Minäminäminäminäminäminä.
Se on sinun näkemyksesi. Ei se velvoita ketään muuta mihinkään.
Etkä sinä olet perhettä tai edes sukua sen lapsesi puolison kanssa. Olet lapsesi sukulainen.
Että mua rasittaa tuo, että kaikille sukulaisille pitäisi jakaa aikaa, huomiota, apua ja lapsia tismalleen saman verran!
Minun äitini on just tuollainen. Stalkkaa ja kyttää että lapsia jaettaisiin kuin jauhopusseja kaikkien sukulaisten ja miehen sukulaisten kesken aina tismalleen millintarkasti saman verran ja sama laatu.
Hän piinaa veljeni vaimoa tästä jatkuvasti. Veljeni tekee matkatyötä ja veljen vaimo pyytää välillä omaa siskoaan avuksi lastensa kanssa. He asuvat naapureina ja ovat hyvin läheisiä. Äitini riehuu, miksei häntä huomioida ja päläpälä.
Ihan kuin ruuhkavuosissa ja miehen matkatöissä olisi jo tarpeeksi kuormaa sille veljeni vaimolle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa mielenkiintoinen tulevaisuudenkuva luvassa tämän keskustelun pohjalta ajateltuna. Parisuhteet ovat menossa viemäriin, kun ne eivät alun perinkään ole suhteita kokonaiseen ihmiseen, vain vain siihen osaan tästä toisesta, joka on tuotu tiskiin. Ei ole enää mitään tarvetta tuntea ihmistä kokonaisena, ymmärtää hänen suhteitaan muihin ihmisiin ja miten hän niissä toimii. Aitoon kuluttajatyyliin ihastellaan sitä osuutta, joka on näyteikkunassa, muttei haluta edes tietää siitä muusta.
Yhdistetään tähän oletukset, että suhteet kuuluukin päättää välittömästi, kun niihin tulee mitään muuta kuin positiivista sävyä ja ihanaa sisältöä. Kyllä ollaan ohuita ihmisiä sen jälkeen. Itseluodussa keinotekoisessa maailmassa, jossa saan kyllä vaatia mitä vain mutta minulta ei saa vaatia mitään. Tämä voi päättyä vain itsetuhon voimakkaaseen lisääntymiseen ja entistä syvempään yksinäisyyteen. Ja vielä paljon ikävämpiin luon
Ilkeiden ja huonosti kohtelevien ihmisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, heitä ei tarvitse sietää eikä vahingoittaa siten omaa mielenterveyttään. Siihen ei ole mitään velvollisuutta, vaikka olisivatkin sukua. Ei mitään velvollisuutta.
Kaikkien kanssa ei ole myöskään velvollisuus ystävystyä. Joku voi olla ihan mukava tyyppi, mutta liian erilainen pintapuolista kanssakäymistä syvempään ystävyyteen. Puolison sukulaisten kanssa ei ole mitään velvollisuutta ystävystyä, kuten työkaveristakaan ei aina tule ystävää, sama tilanne, "sukulaisuus" ei sitä muuta.
Yksinolo on tuhat kertaa terveempää, kuin huonossa parisuhteessa kärsiminen ja kituuttaminen. Boomerit saavat rauhassa jatkaa henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisissa, pettämiseen ja kulisseihin perustuvissa suhteissaan.
Sukulaisilla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa muita sukulaisia vanhoina. Täysin irvokas ajatus vastuuttaa nuorempia hoitamaan itseään, se vasta itsekästä minäminä- ajattelua onkin. Niillä nuorilla on oma elämä eivätkä he käytä sitä appivanhempien pyllyn pyyhkimiseen, koska omatkin vanhemmat ovat vanhainkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa mielenkiintoinen tulevaisuudenkuva luvassa tämän keskustelun pohjalta ajateltuna. Parisuhteet ovat menossa viemäriin, kun ne eivät alun perinkään ole suhteita kokonaiseen ihmiseen, vain vain siihen osaan tästä toisesta, joka on tuotu tiskiin. Ei ole enää mitään tarvetta tuntea ihmistä kokonaisena, ymmärtää hänen suhteitaan muihin ihmisiin ja miten hän niissä toimii. Aitoon kuluttajatyyliin ihastellaan sitä osuutta, joka on näyteikkunassa, muttei haluta edes tietää siitä muusta.
Yhdistetään tähän oletukset, että suhteet kuuluukin päättää välittömästi, kun niihin tulee mitään muuta kuin positiivista sävyä ja ihanaa sisältöä. Kyllä ollaan ohuita ihmisiä sen jälkeen. Itseluodussa keinotekoisessa maailmassa, jossa saan kyllä vaatia mitä vain mutta minulta ei saa vaatia mitään. Tämä voi päättyä vain itsetuhon voimakkaaseen lisääntymiseen ja entistä syvempään yksinäisyyteen. Ja vielä paljon ikävämpiin luon
Mitä selitä? Ajatteletko että anoppi on joku miehen ruumiinosa, joka tulee jälkitoimituksena miehen perässä? Laita vaan ihan koko paketti siihen näyteikkunaan niin tiedetään kävellä rivakasti ohi, jos tulee kerran marttyyrianoppi ja muuta mukavaa kaupanpäälisinä
Tosiasiassa tämäkin mies on onnekas, aika iso osa miehistä jää nykyään ilman mitään kumppania. Ei kannata alkaa sörkkimään ja riskeeraamaan sitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa käsittämätön ajatus ettei omien lasten puolisoiden elämistä kuuluisi olla kiinnostunut millään tavalla. Itse ainakin toivon, että minulla säilyy hyvä ihmissuhde lasteni kanssa myös sen jälkeen kun ovat aikuistuneet ja muuttaneet omilleen. Ja kyllä, tuohon kuuluu myös se, että tutustun heidän mahdollisiin puolisoihinsa. Ei se sitä tarkoita että viikoittain pitäisi nähdä, mutta kerran vuodessa ohimennen kuulostaa kyllä aika pahalta. Ja kyllä, se vaatii kyllä vähän sekä anopilta että miniältä (tai mikä sukulaisuussuhde sitten kyseessä onkaan), mutta ihan niin individualistisessa maailmassa ei vielä eletä, ettei perheestä kuulu lainkaan välittää. Ja tämän kirjoittaa henkilö, joka mielellään pitää sukulaisensa vähän etäällä, mutta kuitenkin sentään yhteyksissä.
Ja sellainen disclaimeri tähän, että joskun voi olla viisastakin pysytellä erossa vanhemmista/appiv
No niin tulihan se sieltä MINÄ , ikävä kyllä sormesi osoittaa väärään suuntaan kuten lähes teillä kaikilla minäminä -huutelijoilla.
Huonosti olette hoitaneet suhteenne jälkikasvuunne. Minä olen aina tervetullut sekä pojan että tyttären perheeseen käymään ja olen hyvissä väleissä myös vävyn ja miniän kanssa. Aina tarjotaan vähintään kahvia ja viimeksi mökillä oli ruokaakin tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole tarvetta luoda syvää suhdetta appivanhempiin. Syitä voi olla monenlaisia eikä ihmisiä lähtökohtaisesti voi tai kannata yrittää pakottaa luomaan suhteita, joita he eivät halua luoda tai ylläpitää. Ainakaan sillä tasolla, millä sinä toivoisit. Monta kertaa ja millaisissa tilanteissa sitten näette yleensä?
Mä esimerkiksi vihaan kaikkia rippi-/ylppäri/Martta-tädin 70-kymppiset jne. Ja aikuisena ihmisenä en itseäni puoliväkisin tuollaisiin tilanteisiin tunge. Kesällä jotkut kauempana oleva juhlat pilaisivat koko viikonlopun. Haluan itse valita tekemiseni.
Minä kävin appivanhemmilla alussa ihan mielelläni, pari tuntia Helsingistä ja saattoi vierailla sellaisen järkevän mittaisen vierailun. Ainoa mikä ärsytti oli se, että aina joutui tekemään ilmaiseksi töitä anopin firmassa.
Sitten he muuttivat Pohjois-Savoon ja sinne sitten koko ajan huudeltiin taas anopin firmaan ilmaistöihin. Jotenkin tuntui että se ilmainen työvoima oli kaikki mikä kiinnosti. Ja olihan se nyt jumalattoman kaukana jatkuvasti ravata.
Anopilla myös ihmepakkomielle kutsua aina kälyt perheineen samaaan aikaan niin ,että kun sinne väsyneenä pääsi, siellä oli täysi helvetti vallalla koko vierailun ajan, kun lapset rieuhivat väsyneinä sokerihumalassa. Ensin sinne raahauduit väsyneenä ja sitten kuuntelit siellä sitä mekkalaa, raadoit ilmaiseksi ja sitten raahauduit väsyneenä takaisin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ne anopin sukulaiset on sopivasti siroteltuna ympäri Kainuuta, Pohjanmaata ja Savoa, siinä ei kesäviikonloppuja välttämättä jää yhtään vapaaksi, kun kiertää noissa juhlissa. Helvetin kallista hommaakin, matkakulut, majoitus, lahja ja vaatetus.
Ja kun yhtäkään noista ihmisistä ei edes tunne.
Yksipuolinen suhteen ylläpito on rankkaa. Koskee kaikkia ihmissuhteita. Jos itse kutsuu ja toinen kieltäytyy, niin tuntuuhan se ikävältä.
Minä kutsuisin ehkä 3 kertaa ja jos toinen ei tule, niin jättäisin siitä eteenpäin kutsumatta.
Minä olen tällainen etäinen miniä myös, syy on, että olemme tavanneet miehen kanssa vasta keski-iässä. Molemmilla on omat lapset, enkä koe kuuluvani miehen sukuun millään lailla, vaikka olemme naimisissakin. Omia vanhempani olen aina nähnyt jopa monta kertaa viikossa, kun asumme lähekkäin. Koen voimakkaasti kuuluvani omaan sukuuni ja mies kuuluu omaansa. Nuo miniäjutut ja osaksi miehen sukua tulemiset ovat vanhaa agraariyhteiskuntaa, jossa nainen (tai tyttö, nuoria kun olivat) muutti pois omasta kodistaan miehen vanhempien kotiin. Mennyttä maailmaa
Vierailija kirjoitti:
Huonosti olette hoitaneet suhteenne jälkikasvuunne. Minä olen aina tervetullut sekä pojan että tyttären perheeseen käymään ja olen hyvissä väleissä myös vävyn ja miniän kanssa. Aina tarjotaan vähintään kahvia ja viimeksi mökillä oli ruokaakin tarjolla.
Minä olen myös pojan äiti ja tavannut hänen tyttöystävänsäkin. Sitten kun poika joskus vakavasti seurustelee ja asuu jonkun kanssa yhdessä ja mahdollisestijopa saa lapsen, niin en ajatellut tuppautua heille kestittäväksi vieraaksi! Ajattelin kysyä, että millaista apua tarvitsette ja että voinko hoitaa lasta tuolloin ja tällöin, että pääsette viettämään omaa aikaa. Siis ajattelin tarjoutua heille apulaiseksi ja olla hyödyksi, eikä taakaksi, jolle pitää keitellä kahveja.
Vierailija kirjoitti:
No kuulostaa juu oudolta. Onko olemassa myös entinen miniä, jonka poika toi suvun juhliin?? Saattaa verrata itseään tähän naiseen ja ei uskalla tulla esiin omana itsenään!
Mitä outoa tossa on? Mä en halua miesysävieni perheitä nähdä enkä vastailla kaikenmaailman henkilökohtaisiin kysymyksiin. Olen sen miehen kanssa, en perheensä.
Miksi sen miniän pitäisi siellä anopin suvussa näkyä? Kai sillä omakin suku on.
Aijaa. Minä taas olisin toivonut, että appivanhempani olisivat halunneet tutustua minuun.