Lue keskustelun säännöt.
Miniä ei näy suvussa mitenkään
Mitähän tästä pitäisi ajatella, kun poikamme avopuoliso ei näy suvussa mitenkään. Olemme yrittäneet mieheni kanssa kutsua häntä pojan mukana kylään meille, mökille, lomareissuille ja suvun juhliin, rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja hautajaisiin. Seurustelua on kestänyt jo monta vuotta ja vieläkään emme tunne miniää oikein mitenkään. Minua tämä miniän etäisyys tavallansa haittaa, koska olin hyvin läheinen omien appivanhempien kanssa ja haluaisin saman ystävällisyyden taata myös miniälle. Poikani kertoo välillä omia kuulumisiaan, mutta avopuolisostaan puhuu vain jos kysymme mitä hänelle kuuluu. Emme tunkeile emmekä käy heillä kylässä ilman kutsua eli mistään sellaisesta ei voi olla kysymys. En tiedä, onko heille perheenlisäystoiveita, mutta jos on, epäilen suuresti näkisinkö lapsenlapsiani ollenkaan.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
EI kannata olettaa, eikä pakottaa. Joskus anoppi ja miniä tulee heti toimeen keskenään, kuin ylimmät ystävykset. Silloin kyläily on helppoa. Mutta jos ei tunnu siltä, niin antaa vaan toisen olla sellainen kuin on. EI kannata ahdistella eikä ahdistua, jos ei kyläile.
Joskus miniä katsoo ylen eikä halua tutustuakaan. On ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika ei välttämättä halua tuoda näytille. Häpeää taustaansa jos tyttö on varakkaammasta perheestä. Teillä on jotain traumoja menneisyydessä tai pojan lapsuudessa, tai jotain kyseenalaisia mielipiteitä joista on tytölle kertonut. Onhan näitä syitä helppo keksiä. Itse ei välttämättä huomaa kaikkea ja poikakin voi pahasti liioitella jotain.
Minun mieheni ei halua olla tekemisissä vanhempiensa kanssa. Minimoi "pakolliset" tapaamisajat, jotta luovii ilman suuria sotia, minua on kieltänyt luomasta suhdetta heihin.
Hänellä on syynsä, joita sairaalloisen rajaton anoppi ei pysty käsittelemään. Niinpä tällä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Poika ei välttämättä halua tuoda näytille. Häpeää taustaansa jos tyttö on varakkaammasta perheestä. Teillä on jotain traumoja menneisyydessä tai pojan lapsuudessa, tai jotain kyseenalaisia mielipiteitä joista on tytölle kertonut. Onhan näitä syitä helppo keksiä. Itse ei välttämättä huomaa kaikkea ja poikakin voi pahasti liioitella jotain.
Mun mies vitkutteli kauan ennen kuin esitteli minut äidilleen. Anoppi oli aluksi vähän rasittava mutta siedettävä, hyvin juoruinen on. Etäinen. Kunnes kerrottiin että on vauva tulossa. Sitten oli asiaa, jatkuvaa "neuvomista", eli vittuilua, kritiikkiä ja pätemistä ihan kaikesta.
Ei mies pitänyt mua piilossa ihan turhan takia. Yritti tavallaan suojella mua.
Hassua sinänsä, aloitus voisi olla anoppini näppikseltä. Ikinä ei ole mitään pahaa tehnyt kärpäsellekään, eikä ole aavistustakaan miksi miniä ei halua olla tekemisissä. Mun tapauksessa on kyllä kerrottu esimerkkien kanssa.
Yksipuolisen selostuksen perusteella ei voi kuin arvailla, mikä on ongelman ydin.
ei meidän datsuniakaan näy suvussa mitenkään, ei kelvannut perintönäkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tyytyväinen, että miniä ei näy suvussani mitenkään. En olisi tällaiseen tilanteeseen kuvitellut päätyväni, mutta näin se nyt on.
"AP täällä.
Miten minun sitten pitäisi tämä "hoitaa"? Voisiko joku ehdottaa? En ole miniälle hänelle koskaan syntymäpäivää toivottanut, koska en tiedä milloin hänen syntymäpäivät on ja en halua pojalta tungetella ja kysellä. Minulla ei ole miniään mitään yhteyttä kuin pojan kautta sanoa, että hänkin on tervetullut jos haluaa tulla mukaan jonnekkin minne poika on kutsuttu minun tai isänsä kautta. Sen voisin kyllä sukulaisille todella sanoa, että jatkossa meidän lapset kutsutaan kaikki henkilökohtaisesti jonnekkin. Olen vain ajatellut sen liian työllistävänä ja tiukkana protokollana, kun aina ollaan vain ohimennen puhelimitse sanottu, että juhlat on silloin ja silloin ja saapukaa jos haluatte. Korostan ettei pojan eikä hänen kumppanin ei ole pakko osallistua yhtään mihinkään. Toivoisin vain, että joskus voitaisiin tavata, useammin kuin kerran vuodessa vahingossa. Jos miniä harrastaisi vaikka esteratsastusta, olisin mielelläni mukana vaikka kentän laidalla katsomassa, koska minulla oli lapsena hevosia. Tai vaikka se harrastus olisi kalastus, mitä en siedä, niin minusta olisi ihan ok, että poika ja miniä käyvät vaikka meidän mökiltä käsin kalassa ja viettäisivät siellä keskenään aikaa."
Sinulla on liikaa omia haaveita, jotka eivät kohtaa todellisuutta. Ei miniän ole pakko heittäytyä teidän perheen elämään. Minusta kerran vuodessa tapaaminen on ihan sopivasti. Joku ei käy sitäkään.
Silloin pysyy välit asiallisina, eikä tule mitään ongelmia. Ja mistäs tiedät, mitä hankaluuksia poikasi käytöksessä ja persoonassa on, jotka saa miniän ehkä sulkeutumaan ja olemaan varovainen? Olettehan te hänet kasvattaneet.
Voisit kyllä muuttaa niitä tapoja, jotka kielivät napanuoran irrottamattomuudesta, kuten vaikka tuo koko perheen kutsuminen vanhempien kautta. Poikasi ei ole enää ydinperheesi kultamussukka, vaan tyttöystävänsä kanssa elävä tyttöystävän kultamussukka.
Tyttöystävä ehkä pelkää, että olette liian erilaisia voidaksesi ymmärtää ja kunnioittaa häntä ja hänen yksityisyyttään?
Kyllähän ne uudet tyttöystävät siellä joidenkin sukujen sukujuhlissa kovin orvoilta ja joukkoon kuulumattomilta näyttävätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Siis onko tukahduttava päällevyöryminen siis tämä minun tapa, jossa
-soitan pojalle noin kerran kuukaudessa ja POJAN kuulumisten kyselemisen jälkeen sanon, että hän ja puolisonsa ovat tervetulleita käymään meillä päin kahvilla tai meidän mökillä, jos olemme mökillä
-laitan pojalle tekstiviestin, kun joku sukulainen on minulle välittänyt "kutsun", että nyt on pojan serkun ylppärit tai mummin 80-synttärit, pääseekö joku paikalle. (Näitä juhlia ei ole kovinkaan montaa minne kaikki ehditään samaan aikaan, joten poikakin käy ehkä kahdet juhlat vuodessa viettämässä)
-lähetän pojan osoitteeseen postikortin, jossa toivotan heille molemmille hyvää joulua.
-seuraan instagramia ja poika on tehnyt julkaisun, jonka perusteella hän ja avopuolisonsa ovat samassa kaupungissa kesälomalla kuin minä ja mieheni ja ovat menossa ravintolaan, jota olin miehen kanssa katsellut aiemmin. Kysyn, että mahdutaanko sam
Sinun pitäisi olla kiinnostunut myös siitä, miten tyttöystävä voi. Ei tarvitse udella yksityiskohtia tai henkilökohtaisuuksia.
Jos välität kutsun pojallesi, miksi ylikorostat, että hänen kumppani on myös tervetullut? Välität kutsun vaan monikossa. Oletus on, että kumppani on myös kutsuttu.
Miksi et kysy pojaltasi mitä tämän puolisolle kuuluu ja mitä puuhailee? Ei se ole tungettelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos välität kutsun pojallesi, miksi ylikorostat, että hänen kumppani on myös tervetullut? Välität kutsun vaan monikossa. Oletus on, että kumppani on myös kutsuttu.
Miksi et kysy pojaltasi mitä tämän puolisolle kuuluu ja mitä puuhailee? Ei se ole tungettelua.
Miksi siitä miniästä pitäisi kysellä ja udella?
Ja miksi se anoppi ylipäätään on se, joka kutsuu suvun juhliin? Eikö ne sukulaiset itse voi käyttäytyä kuin aikuiset ja kutsua kutsuttuja perhekunnittain kuten normaalit ihmiset? Miksi se anoppi on kuin jokin tulppa sukulaisten ja pojan perheen välissä?
Vierailija kirjoitti:
Eli olet uteilias, törkeä ja tunkeilevia. Miniä huomasi heti. Nyt harmittaa, kun ei pääse kylillä haukkumaan miniää ja arvostelemaan kun ei tiedä mitään😁oikein sulle
Mun anoppi haukkuu mua ja mun sukulaisia sekä omaa poikaansa, kun noin hankalan emännän otti. Ei välien katkominen estä haukkumista yhtään, kun on ilkeä mieli ja vilkas mielikuvitus. Väittää lapsillakin olevan ties mitä vikaa, kun lapsilla on ihan vääränlaisia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Anoppi on tooosi hyvä analysoimaan sairauksia ja vikoja, näkemättä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se on nuorien kanssa. Eipä niitä vanhemmat sukulaiset/miehen sukulaiset kiinnosta.
Kun olin nuori, nimenomaan vanhemmat sukulaiset kiinnosti ja viihdyin heidän seurassaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos välität kutsun pojallesi, miksi ylikorostat, että hänen kumppani on myös tervetullut? Välität kutsun vaan monikossa. Oletus on, että kumppani on myös kutsuttu.
Miksi et kysy pojaltasi mitä tämän puolisolle kuuluu ja mitä puuhailee? Ei se ole tungettelua.
Ohiksena, miten se kutsu on esitetty? Jos meille esitetään asia, että olet tervetullut, Emmakin voi tulla, niin en mene.
Mieheni suku juhlii harvoin, mutta laittavat kyllä kutsun, yleensä tekstiviestinä, mun miehelle. Ei tarvitse anopin kutsua poikaansa perheineen miehen serkun lapsen rippijuhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsetunnoton ja näyttelee introverttiä.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni ei halua olla tekemisissä vanhempiensa kanssa. Minimoi "pakolliset" tapaamisajat, jotta luovii ilman suuria sotia, minua on kieltänyt luomasta suhdetta heihin.
Hänellä on syynsä, joita sairaalloisen rajaton anoppi ei pysty käsittelemään. Niinpä tällä mennään.
Kuulostaa siltä että miniä ja äitinsä on rajaton.
Jos se on semmonen mölli, niin ehkä se on vaan hyväkin. Eipähän ainakaan ole pilaamassa tunnelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos se on semmonen mölli, niin ehkä se on vaan hyväkin. Eipähän ainakaan ole pilaamassa tunnelmaa.
Epäsosiaalinen tuppisuu juonii tavallisesti omiaan ja elää jossain omassa epätodellisessa kuplassaan ja purkaa pettymyksensä miesystävään, lapsiin ja miehen perheeseen. On päästään seko, äitinsä on pakottanut hiljaa tyytymään kaikkeen negatiiviseen mitä perheessään on ollut. Tuollaiset on pelottavia, ties missä maailmassa elävät päässään.
Vierailija kirjoitti:
Jos se on semmonen mölli, niin ehkä se on vaan hyväkin. Eipähän ainakaan ole pilaamassa tunnelmaa.
Tommonen elefantti olohuoneessa on just semmonen vaikutus joka häiritsee hiljaisuudella enemmän toisia kun puhumalla ystävällisesti asiasta. Varsinkin jos ilmeilee ja puhkuu väheksyen, pilkaten ym. Todella epäystävällinen toope käytös.
Onpa miniä saanut tunnekylmän lapsuuden kun tuollainen on muillekin.