Lue keskustelun säännöt.
Miniä ei näy suvussa mitenkään
Mitähän tästä pitäisi ajatella, kun poikamme avopuoliso ei näy suvussa mitenkään. Olemme yrittäneet mieheni kanssa kutsua häntä pojan mukana kylään meille, mökille, lomareissuille ja suvun juhliin, rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja hautajaisiin. Seurustelua on kestänyt jo monta vuotta ja vieläkään emme tunne miniää oikein mitenkään. Minua tämä miniän etäisyys tavallansa haittaa, koska olin hyvin läheinen omien appivanhempien kanssa ja haluaisin saman ystävällisyyden taata myös miniälle. Poikani kertoo välillä omia kuulumisiaan, mutta avopuolisostaan puhuu vain jos kysymme mitä hänelle kuuluu. Emme tunkeile emmekä käy heillä kylässä ilman kutsua eli mistään sellaisesta ei voi olla kysymys. En tiedä, onko heille perheenlisäystoiveita, mutta jos on, epäilen suuresti näkisinkö lapsenlapsiani ollenkaan.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvaa ketjun jossa hänen äitinsä eli mummo kutsuu lapsensa eli ap:n ja ap:n sisarukset syntymäpäivilleen kuin nämä olisivat edelleen lapsia.
Sitten ap määräilee omia lapsiaan kuin nämä olisivat yhä lapsia.
Ja ongelma onkin yhtäkkiä sitten miniä, joka ei vaan suostu enää olemaan ap:n lapsen kaveri tms. vaan katsoo, että hei, heillä on nyt oma perhe.
Näin ne usein menee. Vinoutuneet mallit sukupolvelta toiselle. Ja sitten se on se ulkopuolinen, joka on ns. hankala.
Siis TÄMÄ! Minusta on vastenmielistä, miten aikuisten lasten äidit eivät jotenkin hyväksy lastensa aikuistumista ja kohtelevat heitä pieninä lapsinaan vielä viiskymppisenä!Tämän takia heidän välilleen ei ikinä synny aitoa läheisyyttä, kun äidit takertuvat lapsuuteen. Miten ihania ovatkaan ne perheet, joissa anopit ymmärtävät mikä onni ja autuus on AIKUISE
Hahaha... Ei saisi nauraa mutta autokirjoja aikuiselle miehelle. Tunsin myös yhden yli 40v miehen, jolle äitinsä osti kuviosukkia. Käytti niitä kiltisti :D Mutta ovat kyllä todella tehokkaita kumppaninkarkoittajia tällaiset pikkulapsiaikaan jumahtaneet anopit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle antaisin vinkin :
Matkustelkaa, käykää teatterissa, konserteissa, häärätkää miehenne kanssa uusia asioita. Pointti on se että pidä nämä asiat visusti omina tietoinanne, hankkikaa omaa kivaa, katso huomaako sitä kukaan. Jos ei, jatkakaa samaa rataa: mukava joulutori & shoppailumatka Berliiniin, siellä on upeita konsertteja. Eli hyvällä tarkoitan, panostakaa omaan elämäänne !
Kauniisti kirjoitatte lasten puolisoista, kiitos. Paljon on menty eteenpäin anoppi-miniäasioissa, anopit ovat oppineet hienotunteisuutta, miniät taas pitämään puoliaan. Voimaantuneille naisille vielä sellainen ohje, että muistakaa aina kunnioittaa toisianne. Rakastatte kuitenkin samaa miestä, se aina on yhdistävä tekijä hankalankin anopin tai miniän kanssa. Sukuaan ei voi valita, ystävällisyydellä ja yoisen kunnioittamisella pärjää lähes aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap selittää ummet ja lammet miten hänen suvussaan tapana on sitä ja tätä ja miten heillä on aina tehty näin ja noin jne.
En minäkään jaksaisi tuollaiseen hervottomaan sisäpiiriin mennä, kun selkeästi sitten on jokin ennalta määrätty tiukka protokolla, jolla kaikki kuuluu aina hoitaa.
AP täällä.
Miten minun sitten pitäisi tämä "hoitaa"? Voisiko joku ehdottaa? En ole miniälle hänelle koskaan syntymäpäivää toivottanut, koska en tiedä milloin hänen syntymäpäivät on ja en halua pojalta tungetella ja kysellä. Minulla ei ole miniään mitään yhteyttä kuin pojan kautta sanoa, että hänkin on tervetullut jos haluaa tulla mukaan jonnekkin minne poika on kutsuttu minun tai isänsä kautta. Sen voisin kyllä sukulaisille todella sanoa, että jatkossa meidän lapset kutsutaan kaikki henkilökohtaisesti jonnekkin. Olen vain ajatellut sen liian työllistävänä j
Pitäisikö sinun etsiä tekemistä ja uusia ystäviä, kun alkaa kuulostaa siltä että haluaisit poikasi naisystävän lähinnä itsellesi seuraksi.
Ei ihme että ihmiset ovat niin ahdistuneita ja masentuneita kun ylhäisessä yksinäisyydessä haluavat elämänsä viettää.. Olin ajatellut, että jo kunnioituksesta miestänikin kohtaan tapaan myös sen puolen sukua, ja minulla onkin mukavat appivanhemmat. Tuo poteroituminen ja näiden juttujen lukeminen tuntuu todella surulliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että ihmiset ovat niin ahdistuneita ja masentuneita kun ylhäisessä yksinäisyydessä haluavat elämänsä viettää.. Olin ajatellut, että jo kunnioituksesta miestänikin kohtaan tapaan myös sen puolen sukua, ja minulla onkin mukavat appivanhemmat. Tuo poteroituminen ja näiden juttujen lukeminen tuntuu todella surulliselta.
Paljon surullisempaa se on että juoksee kynnysmattona sellaisten ihmisten luona joista ei pidä ja jotka käyttäytyy törkeästi ja alistavasti.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että ihmiset ovat niin ahdistuneita ja masentuneita kun ylhäisessä yksinäisyydessä haluavat elämänsä viettää.. Olin ajatellut, että jo kunnioituksesta miestänikin kohtaan tapaan myös sen puolen sukua, ja minulla onkin mukavat appivanhemmat. Tuo poteroituminen ja näiden juttujen lukeminen tuntuu todella surulliselta.
Kaikki appivanhemmat eivät ole mukavia.
Silloin miniä/vävy syyllistetään mistä hyvänsä, mikä ei mene appisten nuottien mukaan.
Hankalakin suhde voi helpottua, kun ikää tulee kaikille.
Oma anoppini ei hyväksynyt minua, eikä edes lempilapsenlapsensa puolisoa (todella: lapsenlapsetkin pisteytettiin). Nyt käy ysikymppiä ja tarvitsee apua. Nyt vihdoin kelvataan mun anopille, sekä minä miniämenä että oma ihana miniäni. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa ihan normaalilta, samoin poika mutta miniäkandidaatti mt-ongelmaiselta nörtiltä. Ja suuri osa vasttajista samoin mt-ongelmaisilta ja huonokäytöksisiltä. Tämä on mun analyysi kahlattuani lähes koko ketjun läpi.
Puhu ap poikasi kanssa ja kysy ihan suoraan. Jos jo tosiaan 7 vuotta on kestänyt, eikä avioliittoa eikä lapsiakaan ole tulossa, että mikä on homman nimi. Aika kuluu.
Kaikki eivät halua naimisiin eivätkä lapsia. Yksi syy etääntymiseen voi olla juurikin noiden asioiden tivaaminen ja se, ettei siihen "ei ole kumpaakaan tulossa"- vastaukseen ei tyydytä, vaan jankataan tai passiivisaggressiivisesti vinoillaan toistuvasti. Jos muukin suku on huonokäytöksistä ja ottaa noita aiheita toistuvasti esille, ei heitäkään enää halua tavata, kun ärsyttää joka kerta toistaa sama asia tai kuunnella sitä vihjailua ja kettuilua. Esim. en halua enää tavata tai edes
Mitä iloa ja hyötyä on kenellekään lapsettomasta naisesta? Tahattoman lapsettomuuden voin ymmärtää mutta tahallista en. Se ihan haaskausta sitten koko elämä jos et edes hyväntekeväusyytä harjoita.
Vierailija kirjoitti:
Kauniisti kirjoitatte lasten puolisoista, kiitos. Paljon on menty eteenpäin anoppi-miniäasioissa, anopit ovat oppineet hienotunteisuutta, miniät taas pitämään puoliaan. Voimaantuneille naisille vielä sellainen ohje, että muistakaa aina kunnioittaa toisianne. Rakastatte kuitenkin samaa miestä, se aina on yhdistävä tekijä hankalankin anopin tai miniän kanssa. Sukuaan ei voi valita, ystävällisyydellä ja yoisen kunnioittamisella pärjää lähes aina.
Minä pidän aidosti anopistani ja olen aina naisten puolella. Minulla ei vaan ole energiaa osallistua kaiken maailman sukukokouksiin. Hyvä kun jaksan omia sukulaisia nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa ihan normaalilta, samoin poika mutta miniäkandidaatti mt-ongelmaiselta nörtiltä. Ja suuri osa vasttajista samoin mt-ongelmaisilta ja huonokäytöksisiltä. Tämä on mun analyysi kahlattuani lähes koko ketjun läpi.
Puhu ap poikasi kanssa ja kysy ihan suoraan. Jos jo tosiaan 7 vuotta on kestänyt, eikä avioliittoa eikä lapsiakaan ole tulossa, että mikä on homman nimi. Aika kuluu.
Kaikki eivät halua naimisiin eivätkä lapsia. Yksi syy etääntymiseen voi olla juurikin noiden asioiden tivaaminen ja se, ettei siihen "ei ole kumpaakaan tulossa"- vastaukseen ei tyydytä, vaan jankataan tai passiivisaggressiivisesti vinoillaan toistuvasti. Jos muukin suku on huonokäytöksistä ja ottaa noita aiheita toistuvasti esille, ei heitäkään enää halua tavata, kun ärsyttää joka kerta toistaa sama asia tai kuunnella sitä vihjailua
Ei naisen tarvitse olla kenellekään muulle hyödyksi. Riittää kun elää oman näköistä elämää ja on onnellinen.
Ymmärrän ap:ta hyvin. Itsekin toivon että kunhan lapseni kasvavat isoiksi ja löytävät puolisot, voisin tutustua heihin ja viettää aikaa heidän kanssaan.
Olen kuitenkin itse aika syrjäänvetäytyvä ja paljon omaa aikaa tarvitseva enkä ole itse lähtökohtaisesti kauhean innokas sukuloimaan. En menisi ikinä mieheni mukaan anoppilaan, jos saisin itse valita. Koska anoppini ja appini ovat kuitenkin kivoja tyyppejä, kiskon itseni sinne joka kuukausi ja pidän muutenkin yhteyttä, vaikka se vähän pakkopullaa onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en mitään niin inhoa kuin noita tuollaisia ns naisten iltoja!
Mikähän siinäkin on niin vaikea ymmärtää, että kaikki ei tykkää samasta kuin itse.
Anoppi varmaan asuisi keittiössään ja jauhaisi sukulaisistaan ja ruoanlaitostaan 24/7 jos vain voisi. Mikään aihepiiri noiden ulkopuolelta ei kiinnosta häntä.
Ajattelin ensin, että onko tuo näkymätön "miniä" todellisuudessa mielikuvitushahmo, josta poika on keksinyt kertoa äidilleen, jotta äiti ei olisi huolissaan pojastaan?
Mutta jos ap on tuon naisen nähnyt jo useamman kerran, niin eihän hän sitten olekaan näkymätön.
Tietysti voi ajatella, että kyseinen nainen on vain pojan kaveri, joka suostuu esittämään miniän roolia, jotta pojan äiti ei kyselisi seutusteluasioista sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa ihan normaalilta, samoin poika mutta miniäkandidaatti mt-ongelmaiselta nörtiltä. Ja suuri osa vasttajista samoin mt-ongelmaisilta ja huonokäytöksisiltä. Tämä on mun analyysi kahlattuani lähes koko ketjun läpi.
Puhu ap poikasi kanssa ja kysy ihan suoraan. Jos jo tosiaan 7 vuotta on kestänyt, eikä avioliittoa eikä lapsiakaan ole tulossa, että mikä on homman nimi. Aika kuluu.
Kaikki eivät halua naimisiin eivätkä lapsia. Yksi syy etääntymiseen voi olla juurikin noiden asioiden tivaaminen ja se, ettei siihen "ei ole kumpaakaan tulossa"- vastaukseen ei tyydytä, vaan jankataan tai passiivisaggressiivisesti vinoillaan toistuvasti. Jos muukin suku on huonokäytöksistä ja ottaa noita aiheita toistuvasti esille, ei heitäkään enää halua tavata, kun ärsyttää joka kerta toistaa sama asia tai kuunnella sitä vihjailua
Aika monen ihmisen, joka on lapsia tehtaillut, olisi kannattanut jättää ne tekemättä. Lapset huonosti kasvatettuja ja huonotapaisia. Eivät pärjää koulussa tai työelämässä huonojen geenien ja kasvatuksensa takia. Köyhään sukuun syntyneet ja pari perinnöllistä sairauttakin vaivana. Mutta itsekkäästi lapsia oli tehtävä, kun vauvat ovat niin söpöjä. Lapsen parasta ja hyvän elämän edellytyksiä siinä ei ole ajateltu.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta hyvin. Itsekin toivon että kunhan lapseni kasvavat isoiksi ja löytävät puolisot, voisin tutustua heihin ja viettää aikaa heidän kanssaan.
Olen kuitenkin itse aika syrjäänvetäytyvä ja paljon omaa aikaa tarvitseva enkä ole itse lähtökohtaisesti kauhean innokas sukuloimaan. En menisi ikinä mieheni mukaan anoppilaan, jos saisin itse valita. Koska anoppini ja appini ovat kuitenkin kivoja tyyppejä, kiskon itseni sinne joka kuukausi ja pidän muutenkin yhteyttä, vaikka se vähän pakkopullaa onkin.
Minä tapaan anoppini yleensä kerran tai kaksi vuodessa. Asumme muutaman tunnin matkan päässä. En kuitenkaan koe, että olisimme etäisiä. Olen introvertti enkä jaksa olla kovin sosiaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ensin, että onko tuo näkymätön "miniä" todellisuudessa mielikuvitushahmo, josta poika on keksinyt kertoa äidilleen, jotta äiti ei olisi huolissaan pojastaan?
Mutta jos ap on tuon naisen nähnyt jo useamman kerran, niin eihän hän sitten olekaan näkymätön.
Tietysti voi ajatella, että kyseinen nainen on vain pojan kaveri, joka suostuu esittämään miniän roolia, jotta pojan äiti ei kyselisi seutusteluasioista sen enempää.
Tämä. Jospa poika onkin kaappihomo ja "miniä" joku tuttu, joka suostuu esittämään rooliaan silloin tällöin. Näytelmä voisi mennä haastavaksi, jos kävisivät kerran kuussa kylässä/sukujuhlissa.
Pari kysymystä teille anopin kieltäjille :
Onko tämä käyttäytymismalli tasapuolinen , miehenne ei ole tekemisissä vanhempienne kanssa ? Ei tarvetta kun ei ole sukua. Miten teidän vanhempanne ovat tähän suhtautuneet ?
Jos teillä on lapsia niin miten olette heille kommunikoineet / selittäneet , että äiti ei oikeastaan tiedä vaarista mitään kun ei ole tavannut . Entä kun lapsi ihmettelee miksi ei ole, onko vastauksenne että sehän on joku vieras ukko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa ihan normaalilta, samoin poika mutta miniäkandidaatti mt-ongelmaiselta nörtiltä. Ja suuri osa vasttajista samoin mt-ongelmaisilta ja huonokäytöksisiltä. Tämä on mun analyysi kahlattuani lähes koko ketjun läpi.
Puhu ap poikasi kanssa ja kysy ihan suoraan. Jos jo tosiaan 7 vuotta on kestänyt, eikä avioliittoa eikä lapsiakaan ole tulossa, että mikä on homman nimi. Aika kuluu.
Kaikki eivät halua naimisiin eivätkä lapsia. Yksi syy etääntymiseen voi olla juurikin noiden asioiden tivaaminen ja se, ettei siihen "ei ole kumpaakaan tulossa"- vastaukseen ei tyydytä, vaan jankataan tai passiivisaggressiivisesti vinoillaan toistuvasti. Jos muukin suku on huonokäytöksistä ja ottaa noita aiheita toistuvasti esille, ei heitäkään enää halua tavata, kun ärsyttää joka kerta toistaa sama asia tai kuunnella sitä vihjailua
Mitä hyötyä on lapsellisesta naisesta, jnka ainoa saavutus on ollut tehdä lisää noita mielestäsi hyödyttömiä ihmisiä maailmaan (jos käy niin ikävästi että lapsetovat tyttöjä)? Parempihan se on jättäytyä lapsettomaksi kuin ottaa se riski että tekee lisää lapsia, joista kasvaa naisia.
Vierailija kirjoitti:
Pari kysymystä teille anopin kieltäjille :
Onko tämä käyttäytymismalli tasapuolinen , miehenne ei ole tekemisissä vanhempienne kanssa ? Ei tarvetta kun ei ole sukua. Miten teidän vanhempanne ovat tähän suhtautuneet ?
Jos teillä on lapsia niin miten olette heille kommunikoineet / selittäneet , että äiti ei oikeastaan tiedä vaarista mitään kun ei ole tavannut . Entä kun lapsi ihmettelee miksi ei ole, onko vastauksenne että sehän on joku vieras ukko?
Minun lapseni eivät tunne isääni, koska hän oli väkivaltainen juoppohullu. Olen kertonut lapsille kauniimmin totuuden ja saanut samalla avattua viinan kiroja.
Lapset tottuivat siihen jo pienestä eikä aiheuta ihmetystä, vaikka sen kammotuksen joku välillä raahaa perhejuhlat pilaamaan. Ei, hän ei edelleenkään osaa käyttäytyä, ahdistelee suvun teinejä ym.
Ihan yhtä lailla lapset tottuu siihen, että Hausjärven mummoa ja ukkia tavataan kerran/kaksi vuodessa iskän kanssa. Ei siinä mitään sen ihmeempää.
Taitaa poika olla vihdoinkin löytänyt sen oikean. Omalta osaltasi olet taputellut jutun ja voi olla, ettet mahdollisia lapsenlapsia tapaa.
Pahin virhe, mitä tuleva anoppi voi tehdä, on olla hyväksymättä lapsen valintaa. Kun et hyväksy poikasi tulevaa puolisoa, et hyväksy poikaasi. Niin se tulkitaan. Vaikka asia ei sinulle mitenkään kuulu.
Minun oli alkuun vaikea ymmärtää oman lapsen valintaa. En pystynyt ymmärtämään, mitä hän siinä puolisossaan näki. Mutta silti alusta asti hyväksyin, koska sentään ymmärsin, ettei minulla ole vaihtoehtoja.
Ajan myötä on osoittanut, että lapsi valitsi todella viisaasti. Ja minäkin olen oppinut arvostamaan lapsen puolisoa aivan uudella tavalla, kun olen nähnyt miten he ovat tukeneet toisiaan vaikeuksien keskellä ja miten lapsen puoliso on tukenut lasta ja valanut häneen itseluottamusta.
Olen todella tyytyväinen siihen, että lapsi teki itsenäisen päätöksen puolison valinnassa, vaikka minulta ei hurraahuutoja kuulunutkaan. Ja vielä tyytyväisempi olen siitä, etten yrittänyt taistella vastaan, vaan hyväksyin tosiasiat.