Erimielisyys hautajaisten järjestämisestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trollaus.  Ilmiselvää. Ei kukaan alkaisi täältä kyselemään moista tuossa tilanteessa. Tuore kuolema ja oma mies ? Kyllä menette halpaan noitten vakitrollien mukana...

Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten tehdään? Itketään kotona eristyksissä ulkomaailmasta?

Suru vie voimat, kun on kyse äkillisestä odottamattomasta kuolemasta. En minäkään jaksaisi tänne tulla kyselemään mitään. Eiköhän tietoa löydy muilta tahoilta. Oikeasti.

Tapauskohtaista. Ei sitä voi etukäteen tietää miten reagoi.

Ei kuulu isovanhemmille 

Tietysti teet kuten haluat.

Kuuluisi vaimo heittää samaan hautaan miehen mukana. Kyllä veri on vettä sakeampaa eli sukulaisten kuuluisi voida päättää tuonpuoleisesta elämästä. Täysin tahditonta, jos yrität edes haudata sukulaista kauaksi muusta suvusta...

Vierailija kirjoitti:

Trollaus.  Ilmiselvää. Ei kukaan alkaisi täältä kyselemään moista tuossa tilanteessa. Tuore kuolema ja oma mies ? Kyllä menette halpaan noitten vakitrollien mukana...

Onneksi meillä on täällä joku todella viisas ja älykäs ihminen, joka valistaa meitä tyhmiä, ettei saa uskoa todeksi. Kerro vielä, miten varmistut siitä, että joku on vakitrolli? Tyylistä tunnistan ei nyt kelpaa vastaukseksi, vaan laitapa faktat tähän, kun niin fiksu olet.

Toisekseen, tämä tarina ei ole edes mitenkään epäuskottava. Paljon uskomattomampia asioita tapahtuu, mutta vaikka sinulle ei ole tapahtunut, se ei tarkoita, ettei niin voisi käydä. Te trollihuutelijat voisitte vihdoin painua hevonkuuseen.

Hauta on paikka, jossa sureva voi käydä rakastaan muistamassa ja tuntea tämän läheisyyttä. Oman mieheni kuoltua kävin haudalla pitkään ihan päivittäin. Se toi helpotusta suruun. Kun ihminen perustaa oman perheen, avioituu ja saa lapsia, ne läheisimmät omaiset ovat se leski ja omat lapset. Näiden mahdollisuus käydä haudalla on todellakin ensi arvoista. Oman mieheni vanhemmat ostivat sitten oman hautapaikkansa mieheni haudan läheltä. Ei ne sukuhaudat vaan ole tätä päivää. 

Sukuhauta on monesti epäselvä sen suhteen kuka nyt olikaan se haudan haltija ja kenellä on oikeus tulla haudatuksi sinne.

Sukuhautaan? En itse haluaisi. Tuhkattavaksi ja sirotellaan johonkin. 99% sukulaisista on arkkuhaudattu, ei ole heidän asiansa päättää. Ihan eri maailmankatsomuskin.

hankala? Et todellakaan ole.

Itse olisin tuhkauksen kannalla etenkin, jos mies on joskus tuhkauksesta puhunut. Uurnankin voi haudata sukuhautaan tai sitten uurnan voi laittaa yleisöön uurnalehtoon, jonne tulee miehesi nimi muiden sinne haudattujen jatkoksi. Eli ei pitäisi arkun tai uurnan välillä tässä olla nyt suurta mietittävää.

Hautapaikasta miettisin sitä, että mitenkä sitoutuneet sinä ja lapsenne olette nykyiselle paikkakunnalle, jonne ilmeisesti miehesi haluaisit haudata. Jääkö paikkakunnalle ketään hoitamaan hautaa, sitten kun sinäkin olet kuollut eli onko teillä siellä paikkakunnalla muita sukulaisia kuin teidän lapset? Jos ei ole, niin hautaisin miehen uurnan uurnalehtoon ja pyytäisin omankin uurnan sinne sitten aikanaan.

Onko sinun suvussa mitään sukuhautaa? Oletan, että haluaisit sinutkin haudattavan miehen kanssa samaan paikkaan. Kysy, onko miehen suvussa sinullekin tilaa ja miten käytännön järjestelyt eli hautapaikan maksut ja hoitamiset menee.

Meillä valittiin tuhkaus ja asia tehtiin niin, että hautajaisten siunaustilaisuus järjestettiin kirkossa ihan perinteiseen tapaan eli vainaja oli kirkossa arkussa ja sinauksen jälkeen arkku kannettiin autoon, josta vainaja siirtyi tuhkauspaikkaan. Me ei nähty muuta kuin, että auto lähti kirkon pihasta. Myöhemmin saatiin tuhkat sitten uurnassa takaisin ja haudattiin uurna oman perheen kesken sukuhautakiven luokse hautausmaalle. Se oli oikeasti yllättävän mukava hetki ja kaivettiin siis hautakin itse. En tiedä olisiko sitten seurakunnasta riippuen kuoppa jossain kaivettu valmiiksi, mutta meillä ei ollut. Tämä onnistui vielä senkin takia hyvin, että vainaja ei kuulunut kirkkoon, mutta osa sukulaisista halusi kirkkohautajaiset.

Vierailija kirjoitti:

Meillä valittiin tuhkaus ja asia tehtiin niin, että hautajaisten siunaustilaisuus järjestettiin kirkossa ihan perinteiseen tapaan eli vainaja oli kirkossa arkussa ja sinauksen jälkeen arkku kannettiin autoon, josta vainaja siirtyi tuhkauspaikkaan. Me ei nähty muuta kuin, että auto lähti kirkon pihasta. Myöhemmin saatiin tuhkat sitten uurnassa takaisin ja haudattiin uurna oman perheen kesken sukuhautakiven luokse hautausmaalle. Se oli oikeasti yllättävän mukava hetki ja kaivettiin siis hautakin itse. En tiedä olisiko sitten seurakunnasta riippuen kuoppa jossain kaivettu valmiiksi, mutta meillä ei ollut. Tämä onnistui vielä senkin takia hyvin, että vainaja ei kuulunut kirkkoon, mutta osa sukulaisista halusi kirkkohautajaiset.

 

Hups lähetin viestin kesken kaiken. Ylempi viesti oli aasinsiltana tähän siis, että hautajaisethan voisi hyvinkin järjestää teidän kotipaikkakunnalla ja uurnan sitten vain hautaa sinne sukuhautaan. Jos siis se sukuhauta ei tunnu teistä huonolta. Mutta tämä voisi olla kompromissi. Onhan se uurna helpompi kannettavakin kuin arkku. Meillä suku on niin hajautunut ympäri Suomea ja osa kuuluu kirkkoon ja suuri osa ei, niin sinänsä kiva, että on edes yksi yhteinen paikka, jonne sitten suurin osa haudataan. Yksittäisiä sukulaisia on myös eri kaupungeissa uurnalehdoissa, mutta niissä ei tule ikävä kyllä käytyä, kun (pieni!) suku asuu ympäri Suomen.

Minulle on varattu paikka sukuhaudassa lähtöseudulla toisella puolen Suomea. Minulta ei asiasta ole kysytty. Olen vielä asian erikseen kieltänyt hautaustestamentissani. Minut tuhkataan ja tuhka levitetään paikalliseen tunnustuksettomaan hautalehtoon. Olen valinnut arkun valmiiksi, sellasen käytännöllisen ja halvan. Ei siunausta eikä muitakaan taikamenoja. Vanhin poika on luvannut järjestää kahvitteluhetken vapaa-aikakeskuksessa jos jotakuta kiinnostaa. Lupas kantaa sinne mun levysoittimen ja soitattaa lempiälppäriä. Max 2 tuntia saa tilaisuus kestää.