Kirjan julkkarit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäville ei kannata varsinaisesti myydä kirjoja, mutta tietty niitä julkkareissa pitää olla. Ystävät tietää kyllä että sulta voi ostaa. Älä tyrkytä. Laita ihan sellasta tarjottavaa mistä normaslistkin tykkäätte esim illanistujaisissa tms.

Tää oli hyvä pointti: savulohta, uusia perunoita, salaattia... booli

Kiitos

Runotar

 

Kirjat pöydälle nätisti ja kaunis kyltti jossa hinta ja tieto että ostaja saa halutessaan signeerauksen.

Minun täti möi kirjojansa sukujuhlissa kuten hautajaisissa :D Hän tuli perhejuhliin kirjakassin kanssa ja aloitti kaupustelun. 

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla palvelukustantamoissa "kiinnitetään" kirjailijoita? En ole koskaan kuullutkaan. Olen kirjailija vuodesta 1988.

Omakustannekirjakin voi olla hyvä ja kiinnostava, mutta se on harvinaista. Sitä sanon asenneongelmaksi, jos kirjailija pitää kirjoitusvirheiden korjaamisesta huomauttamista kiusaamisena.

No sopimukset tietääkseni voi olla erilaisia. Minulla on sopimus, joka ei taida erota yleiskustantamon sopimuksista paljonkaan. Se on toistaiseksi voimassa. Ainakin laajasti markkinoilla toimivilla kirjailijoilla on jokin laajempi sopimus kustantajan kanssa, mutta käsitykseni mukaan kaikilla palvelukustanteiden tekijöillä on jonkinlainen sopimus. Kirjailijoita on eri asemassa riippuen millaisen sopimuksen on tehnyt, mutta ainakin markkinoilla toimivilla on melko varmasti laajat sopimukset olemassa. Ei mun kirjoja siis myydä kirjakaupoissa ilman, että mulla olisi sopimukset olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla palvelukustantamoissa "kiinnitetään" kirjailijoita? En ole koskaan kuullutkaan. Olen kirjailija vuodesta 1988.

Omakustannekirjakin voi olla hyvä ja kiinnostava, mutta se on harvinaista. Sitä sanon asenneongelmaksi, jos kirjailija pitää kirjoitusvirheiden korjaamisesta huomauttamista kiusaamisena.

No sopimukset tietääkseni voi olla erilaisia. Minulla on sopimus, joka ei taida erota yleiskustantamon sopimuksista paljonkaan. Se on toistaiseksi voimassa. Ainakin laajasti markkinoilla toimivilla kirjailijoilla on jokin laajempi sopimus kustantajan kanssa, mutta käsitykseni mukaan kaikilla palvelukustanteiden tekijöillä on jonkinlainen sopimus. Kirjailijoita on eri asemassa riippuen millaisen sopimuksen on tehnyt, mutta ainakin markkinoilla toimivilla on melko varmasti laajat sopimukset olemassa. Ei mun kirjoja siis myydä kirjakaupoissa ilman, että mulla olisi sopimukset olem

Sopimukset tehdään kirja kerrallaan paitsi jos kyseessä on sarja. Kustantajani on Suomen suurimpia kustantamoja, pienkustantamoilla yleensä ennakko on pieni tai sitä ei ole. Yleensä ennakko on puolet ensipainoksen määrästä. Sellainen on perussopimus isossa kustantamossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla palvelukustantamoissa "kiinnitetään" kirjailijoita? En ole koskaan kuullutkaan. Olen kirjailija vuodesta 1988.

Omakustannekirjakin voi olla hyvä ja kiinnostava, mutta se on harvinaista. Sitä sanon asenneongelmaksi, jos kirjailija pitää kirjoitusvirheiden korjaamisesta huomauttamista kiusaamisena.

No sopimukset tietääkseni voi olla erilaisia. Minulla on sopimus, joka ei taida erota yleiskustantamon sopimuksista paljonkaan. Se on toistaiseksi voimassa. Ainakin laajasti markkinoilla toimivilla kirjailijoilla on jokin laajempi sopimus kustantajan kanssa, mutta käsitykseni mukaan kaikilla palvelukustanteiden tekijöillä on jonkinlainen sopimus. Kirjailijoita on eri asemassa riippuen millaisen sopimuksen on tehnyt, mutta ainakin markkinoilla toimivilla on melko varmasti laajat sopimukset olemassa. Ei mun kirjoja siis myydä kirjakaupoissa ilman, että mulla olisi sopimukset olem

Kivijalkakirjakauppoihin omakustanteet eivät yleensä pääse ja sinua on huijattu, jos kuvittelet, että nettikirjakauppoihin pääsy edellyttää tiettyä kustantamoa tai on maksullista.

Palvelukustanteessa ideana on nimenomaan se, että kustannuskulut jaetaan kirjailijan ja kustantamon kesken, tosi hyvällä tuurilla 50/50, tosin huonompia sopimuksia tehdään enemmän. Sellaisia, jossa kustannuskuluvastuu on kirjailijalla, joka enssima maksaa muutaman tonnin kirjan julkaisukuluista ja saa sitten esimerkiksi 20% myytyjen kirjojen alvittomasta osuudesta, eli käytännössä pari euroa per kirja. Kummassakin tapauksessa kirjaa täytyy myydä huomattavia määriä, jotta kirjan julkaisuun käyteyt kulut saadaan katettua ja vasta sen jälkeen voi saada jotain itselleen.

Palvelukustanne ei siis todellakaan vastaa kustannussopimusta, jossa kirjailijalla ei ole minkäänlaista kustannus- tai edistämisvelvoitetta. Kustantaja hoitaa kirjan markkinoinnin ja sen myynnin niin kirjastoihin kuin jälleenmyyjillekin. Palvelukustanteissa tieto kirjasta välitetään kyllä Kirjavälitykseen, mutta kirjan myyntiä se ei edistä. Kustantamoilla taas on omat myyntivastaavat, jotka esittelevät kustannussopimuskirjoja jälleenmyyjille.

Kustannussopimuksen myötä kustantaja maksaa kirjailijalle ennakon jo ennen kirjan julkaisua ja sen jälkeen vuosittain osuuden myydyistä kirjoista miinus ennakkomaksu. Lisäksi kirjailija saa kirjastoilta vuosittaisen korvauksen kirjojen lainauksista. Palvelukustannekirjoja kirjastoissa on vähänlaisesti, joten niistä harvemmin kertyy vuosittaista tuloa paria kymppiä enemmän.

Tämä on ihan hyvä tietää ja ottaa huomioon jos haaveilee omakustanteisesta kirjasta. Palvelukustannekirjat eivät ole sen kummoisempia. Palvelukustanteessa kirjailija voi saada suurenkin laskun jos kirja ei myy riittävästi kattaakseen kirjan julkaisuun liittyvät kulut, kuten taiton ja painon sekä mahdollisen kielenhuollon tai -tarkistuksen. Toki sama tilanne on täysomakustanteissakin, mutta niiden kohdalla kirjailija voi ainakin itse päättää kirjan julkaisuun liittyvistä kuluista, toisin kuin palvelukustannekirjojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla palvelukustantamoissa "kiinnitetään" kirjailijoita? En ole koskaan kuullutkaan. Olen kirjailija vuodesta 1988.

Omakustannekirjakin voi olla hyvä ja kiinnostava, mutta se on harvinaista. Sitä sanon asenneongelmaksi, jos kirjailija pitää kirjoitusvirheiden korjaamisesta huomauttamista kiusaamisena.

No sopimukset tietääkseni voi olla erilaisia. Minulla on sopimus, joka ei taida erota yleiskustantamon sopimuksista paljonkaan. Se on toistaiseksi voimassa. Ainakin laajasti markkinoilla toimivilla kirjailijoilla on jokin laajempi sopimus kustantajan kanssa, mutta käsitykseni mukaan kaikilla palvelukustanteiden tekijöillä on jonkinlainen sopimus. Kirjailijoita on eri asemassa riippuen millaisen sopimuksen on tehnyt, mutta ainakin markkinoilla toimivilla on melko varmasti laajat sopimukset olemassa. Ei mun kirjoja siis myydä kir

No minä tiedän oman kustantamon toiminnasta. Minulla on kirjailijana taustasopimus, joka määrittää kirjailijan työtä, asemaa ja korvauksia sekä sen lisäksi erikseen jokaisesta kirjasta oma kirjasopimus. Minulla siis on tuo toistaiseksi voimassa oleva taustasopimus kustantajalle. Tuo sopimus on voimassa silloinkin, kun en julkaise kirjoja ja oikeuttaa kirjojen jälleenmyynnin kotimaassa ja ulkomailla. Omat kirjat on siis myynnissä sekä Suomessa, että ulkomailla ja olen ihan sopimuksella kiinnitetty kirjailija sekä markkinoilla olen samassa asemassa kuin yleiskustantamoiden kirjailijat. Meillä vaan jotkin käytännöt on erilaisia kuin yleiskustantamoilla, esimerkiksi ei tule ennakkomaksuja ja korvauksia tilitetään useamman kerran vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Palvelukustanteessa ideana on nimenomaan se, että kustannuskulut jaetaan kirjailijan ja kustantamon kesken, tosi hyvällä tuurilla 50/50, tosin huonompia sopimuksia tehdään enemmän. Sellaisia, jossa kustannuskuluvastuu on kirjailijalla, joka enssima maksaa muutaman tonnin kirjan julkaisukuluista ja saa sitten esimerkiksi 20% myytyjen kirjojen alvittomasta osuudesta, eli käytännössä pari euroa per kirja. Kummassakin tapauksessa kirjaa täytyy myydä huomattavia määriä, jotta kirjan julkaisuun käyteyt kulut saadaan katettua ja vasta sen jälkeen voi saada jotain itselleen.

Palvelukustanne ei siis todellakaan vastaa kustannussopimusta, jossa kirjailijalla ei ole minkäänlaista kustannus- tai edistämisvelvoitetta. Kustantaja hoitaa kirjan markkinoinnin ja sen myynnin niin kirjastoihin kuin jälleenmyyjillekin. Palvelukustanteissa tieto kirjasta välitetään kyllä Kirjavälitykseen, mutta kirjan myyntiä se ei edistä. Kustantamoilla taas on omat myyntivastaava

No älä väitä tuota kaikista palvelukustantajista. Ei me makseta mitään kirjojen painatuskuluja eikä meille tule mitään laskuja perään, jos kirjat ei myy. Kirjojen painatuskulut on myyntihinnassa ja kirjat painetaan vasta, kun ne on ostaja maksanut. Ei kirjailijalle tule laskuja, kun ei tule myöskään tappioita painatuksesta, jos kirjat ei mene kaupaksi. Markkinointi eli mainostamisvastuu on kirjailijalla, mutta joidenkin kirjailijoiden kohdalla kustantajakin tekee sitä jonkin verran kyllä. Kirjailijalle tulee kuluja enemmän kuin yleiskustantamolla siksi, että se markkinointivastuu on kirjailijalla ja tietysti siksi ei voi tulla mitään pikavoittoja. Muuten asiat ja korvaukset tapahtuu kuten yleiskustantamoilla. Ei tule mitään laskuja mistään paitsi markkinointikuluja, jos kirjojaan ryhtyy mainostamaan. Minttu Vettenterä on tunnettu kirjailija, joka on tehnyt niitä ns. palvelukustanteita, mutta melko varmasti hänelläkin on samankaltaiset sopimukset kuin yleiskustantamoilla. 

Airi hei, ei millään pahalla, mutta sua on pissattu silmään tai ainakin laitettu vaaleanpunaista lasia niiden eteen. Totta kai sulla on sopimus ja ilman muuta ne "kiinnittää" sut, koska olet heille maksava asiakas, mutta kustannussopimuksen kaltaista sopimusta sulla ei ole. On toki mahtavaa, että saat myydä kirjoja kotimaassa ja ulkomailla. Tosin en ymmärrä sen pointtia. Kirjaahan on aina tarkoitus myydä. Kustantamoissa kirjailijan vaan ei tarvitse tehdä sitä myyntiä itse. Hieman, ellen sanoisi merkittävästi eri asema, sanoisin.

Muuten, en löydä sun kakkoskirjalle ISBN-tunnusta. Ovatko hakeneet sellaista? Jos eivät, niin huonompi homma. Tänä vuonna julkaistavien kirjojen jälleenmyyntiostosopimukset kun on tehty jo keväällä...

Kirjoitat varmasti hienoja runoja, en lainkaan kyseenalaista taitojasi, mutta kirjailija et ole. Olet julkaissut yhden omakustanteen ja julkaisemassa toisen palvelukustanteena. Ne eivät tee sinusta kirjailijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palvelukustanteessa ideana on nimenomaan se, että kustannuskulut jaetaan kirjailijan ja kustantamon kesken, tosi hyvällä tuurilla 50/50, tosin huonompia sopimuksia tehdään enemmän. Sellaisia, jossa kustannuskuluvastuu on kirjailijalla, joka enssima maksaa muutaman tonnin kirjan julkaisukuluista ja saa sitten esimerkiksi 20% myytyjen kirjojen alvittomasta osuudesta, eli käytännössä pari euroa per kirja. Kummassakin tapauksessa kirjaa täytyy myydä huomattavia määriä, jotta kirjan julkaisuun käyteyt kulut saadaan katettua ja vasta sen jälkeen voi saada jotain itselleen.

Palvelukustanne ei siis todellakaan vastaa kustannussopimusta, jossa kirjailijalla ei ole minkäänlaista kustannus- tai edistämisvelvoitetta. Kustantaja hoitaa kirjan markkinoinnin ja sen myynnin niin kirjastoihin kuin jälleenmyyjillekin. Palvelukustanteissa tieto kirjasta välitetään kyllä Kirjavälitykseen, mutta kirjan myyntiä se ei

Minttu Vettenterä on tosiaan kuuluisa, mutta ei ehkä kirjailijana.

Teidän kirjoilla on oltava järkyttävät hinnat, jos niitä painetaan ostoperusteisena. Pienerien painaminen ei ole halpaa huvia, mutta tämänhän te tiedättekin. Ja ilmeisesti teidän kirjoilla ei ole taittajaa tai kielenhuoltajaa, vai miten homma teillä toimii? Jonkunhan on sekin työ tehtävä ennen kuin kirja voidaan painaa.

"Meillä vaan jotkin käytännöt on erilaisia kuin yleiskustantamoilla, esimerkiksi ei tule ennakkomaksuja ja korvauksia tilitetään useamman kerran vuodessa. "

Ennakkomaksu on isoilla kustantamoilla yleensä useampi tuhat euroa, koska painokset ovat suht isoja, joten se on merkittävä tulo kirjailijalle. Takavuosina pienkustantamoilla ennakkomaksu oli muutamia satasia, nykyistä käytäntöä en tiedä. 

Kirjailija ei maksa kirjansa julkaisemista penniäkään, muussa tapauksessa kyseessä on omakustanne. Näin se menee pitkän linjan kirjailijan näkemyksen mukaan. Käsikirjoitus ostetaan kirjailijalta tietyin ehdoin, ei niin päin, että kirjailija maksaa sen painamisesta ja markkinoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Palvelukustanteessa ideana on nimenomaan se, että kustannuskulut jaetaan kirjailijan ja kustantamon kesken, tosi hyvällä tuurilla 50/50, tosin huonompia sopimuksia tehdään enemmän. Sellaisia, jossa kustannuskuluvastuu on kirjailijalla, joka enssima maksaa muutaman tonnin kirjan julkaisukuluista ja saa sitten esimerkiksi 20% myytyjen kirjojen alvittomasta osuudesta, eli käytännössä pari euroa per kirja. Kummassakin tapauksessa kirjaa täytyy myydä huomattavia määriä, jotta kirjan julkaisuun käyteyt kulut saadaan katettua ja vasta sen jälkeen voi saada jotain itselleen.

Palvelukustanne ei siis todellakaan vastaa kustannussopimusta, jossa kirjailijalla ei ole minkäänlaista kustannus- tai edistämisvelvoitetta. Kustantaja hoitaa kirjan markkinoinnin ja sen myynnin niin kirjastoihin kuin jälleenmyyjillekin. Palvelukustanteissa tieto kirjasta välitetään kyllä Kirjavälitykseen, mutta kirjan myyntiä se ei edistä. Kustantamoilla taas on omat myyntivastaava

No tuollainen tilanne ehkä joillakin firmoilla voi tulla, jos käyttää kaikenlaisia palveluja. Itse olen hoitanut kaiken ja oikoluku kyllä tulee pyytämättä ilman maksuja, ei niitä levitetä myyntiin ilman, että kustantaja tarkistaa teokset huolellisesti ja meidän kustantamolla kustantajan pitää myös hyväksyä kustantajan tarkistamat teokset, jotta saa niihin sopimukset. No omalla sopimuksella ei ole mitään vastuuta mistään kirjan painoon liittyvistä kuluista ja korvaukset mulla on yli 5 euroa per kirja. Ero yleiskustantamoihin taitaa olla joissakin käytännöissä eli ei ole ennakkomaksuja ja on enemmän markkinointivastuuta itsellä, mutta sopimuksiin ei ole kirjattu velvollisuutta edistää yhtään mitään eikä sopimuksessa ole mitään kirjailijalle määrättyjä maksuja. Nämä saattaa olla kirjailijakohtaisia sopimuksista riippuen. Minulla itselläni on hyvin samankaltainen tilanne kirjailijana kuin yleiskustantamoiden kirjailijoilla ja se johtuu samankaltaisesta sopimuksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palvelukustanteessa ideana on nimenomaan se, että kustannuskulut jaetaan kirjailijan ja kustantamon kesken, tosi hyvällä tuurilla 50/50, tosin huonompia sopimuksia tehdään enemmän. Sellaisia, jossa kustannuskuluvastuu on kirjailijalla, joka enssima maksaa muutaman tonnin kirjan julkaisukuluista ja saa sitten esimerkiksi 20% myytyjen kirjojen alvittomasta osuudesta, eli käytännössä pari euroa per kirja. Kummassakin tapauksessa kirjaa täytyy myydä huomattavia määriä, jotta kirjan julkaisuun käyteyt kulut saadaan katettua ja vasta sen jälkeen voi saada jotain itselleen.

Palvelukustanne ei siis todellakaan vastaa kustannussopimusta, jossa kirjailijalla ei ole minkäänlaista kustannus- tai edistämisvelvoitetta. Kustantaja hoitaa kirjan markkinoinnin ja sen myynnin niin kirjastoihin kuin jälleenmyyjillekin. Palvelukustanteissa tieto kirjasta välitetään k

Kirjat on edullisempia kuin yleiskustantamoiden hinnat. Meillä kirjailijat saa ihan itse päättää myyntihinnan. Palvelukustantajalla tuotto ei perustu kirjoilla saataviin myynteihin vaan niihin moniin muihin palveluihin myös. Siksi palvelukustantaja pystyy myös maksamaan kirjailijalle isomman korvauksen kirjasta. Mulla kirjat on myynnissä alle 20 eurolla, mutta voin saada kirjasta yli 5 euroa. Ison kustantajan kirjailija saa kirjasta 2-3 euroa, vaikka kirjan hinta olisi jopa 30 euroa markkinoilla. Kirjallisuusalalla menee huonosti ja huomaa täälläkin viesteistä, että jotkut kovasti puolustaa sitä perinteistä mallia, mikä ei toimi vielä nykypäivänäkään. Kirjailijoiden toimeentulo perustuu tukiin ja avustuksiin, vain muutamat ja äärimmäisen harvat tienaa myynneillä riittävää toimeentuloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäville ei kannata varsinaisesti myydä kirjoja, mutta tietty niitä julkkareissa pitää olla. Ystävät tietää kyllä että sulta voi ostaa. Älä tyrkytä. Laita ihan sellasta tarjottavaa mistä normaslistkin tykkäätte esim illanistujaisissa tms.

Tää oli hyvä pointti: savulohta, uusia perunoita, salaattia... booli

Kiitos

Runotar

 

Kirjat pöydälle nätisti ja kaunis kyltti jossa hinta ja tieto että ostaja saa halutessaan signeerauksen.

 

No huhuhhh... jossain pienellä paikkakunnalla ehkä kehtaa, jos julkaisee toisen omakustanteen / palvelukustanteen. Voi olla jonkun Hömölän (200 asukasta) suurin julkkis. 

Typerä kommentti.

Tottakai julkkareissa on kirja myös myynnissä. Ihan sama missä ne julkkarit on. Joka paikassa missä on puhumassa kirjastaan on myös kirjoja myynnisssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäville ei kannata varsinaisesti myydä kirjoja, mutta tietty niitä julkkareissa pitää olla. Ystävät tietää kyllä että sulta voi ostaa. Älä tyrkytä. Laita ihan sellasta tarjottavaa mistä normaslistkin tykkäätte esim illanistujaisissa tms.

Tää oli hyvä pointti: savulohta, uusia perunoita, salaattia... booli

Kiitos

Runotar

 

Kirjat pöydälle nätisti ja kaunis kyltti jossa hinta ja tieto että ostaja saa halutessaan signeerauksen.

Minun täti möi kirjojansa sukujuhlissa kuten hautajaisissa :D Hän tuli perhejuhliin kirjakassin kanssa ja aloitti kaupustelun. 

En ehkä ihan hautajaisissa kirjoja myisi 😁

Jos haluaa kirjojaan myydä niin kannattaa tottakai hyödyntää  myös kaikki sukujuhlat ja kissanristiäiset.😁

Vierailija kirjoitti:

Airi hei, ei millään pahalla, mutta sua on pissattu silmään tai ainakin laitettu vaaleanpunaista lasia niiden eteen. Totta kai sulla on sopimus ja ilman muuta ne "kiinnittää" sut, koska olet heille maksava asiakas, mutta kustannussopimuksen kaltaista sopimusta sulla ei ole. On toki mahtavaa, että saat myydä kirjoja kotimaassa ja ulkomailla. Tosin en ymmärrä sen pointtia. Kirjaahan on aina tarkoitus myydä. Kustantamoissa kirjailijan vaan ei tarvitse tehdä sitä myyntiä itse. Hieman, ellen sanoisi merkittävästi eri asema, sanoisin.

Muuten, en löydä sun kakkoskirjalle ISBN-tunnusta. Ovatko hakeneet sellaista? Jos eivät, niin huonompi homma. Tänä vuonna julkaistavien kirjojen jälleenmyyntiostosopimukset kun on tehty jo keväällä...

Kirjoitat varmasti hienoja runoja, en lainkaan kyseenalaista taitojasi, mutta kirjailija et ole. Olet julkaissut yhden omakustanteen ja julkaisemassa toisen palvelukustanteena. Ne eivät tee sinusta kirjailijaa.

Älä sekoita kirjoittajia keskenään. Äläkä palvelukustanne tai omakustanne kirjailijoita. Jokaisella on oma sopimuksensa, mistä ikinä se onkin. Itse olen täällä kommentoinut, mutta julkaissut myös pinon kirjoja ja ne on ihan kirjakauppojen suosituslistoilla ISBN-koodeilla. Kiusaamista tottakai tulee, koska ei ole WSOY:n tai OTAVAn kirjailija. Näin. Minun sopimuksen sisältöä muut ilkkujat ei tiedä ja riittää, kun itse sen tiedän. 

Vierailija kirjoitti:

Airi hei, ei millään pahalla, mutta sua on pissattu silmään tai ainakin laitettu vaaleanpunaista lasia niiden eteen. Totta kai sulla on sopimus ja ilman muuta ne "kiinnittää" sut, koska olet heille maksava asiakas, mutta kustannussopimuksen kaltaista sopimusta sulla ei ole. On toki mahtavaa, että saat myydä kirjoja kotimaassa ja ulkomailla. Tosin en ymmärrä sen pointtia. Kirjaahan on aina tarkoitus myydä. Kustantamoissa kirjailijan vaan ei tarvitse tehdä sitä myyntiä itse. Hieman, ellen sanoisi merkittävästi eri asema, sanoisin.

Muuten, en löydä sun kakkoskirjalle ISBN-tunnusta. Ovatko hakeneet sellaista? Jos eivät, niin huonompi homma. Tänä vuonna julkaistavien kirjojen jälleenmyyntiostosopimukset kun on tehty jo keväällä...

Kirjoitat varmasti hienoja runoja, en lainkaan kyseenalaista taitojasi, mutta kirjailija et ole. Olet julkaissut yhden omakustanteen ja julkaisemassa toisen palvelukustanteena. Ne eivät tee sinusta kirjailijaa.

Taiteilijankateutta vai... veikkaan, ettei yhdelläkään mene itsellään kovin hyvin, jolla on tarve painaa muita alas. Tuomas Kyrö julkaisi monta kirjaa myös omakustanteena ennen kuin hän pääsi menestysteoksillaan esille. Myös moni ison kustantamon runoilija on julkaissut teoksia oma- tai palvelukustanteena alkuun ja välillä myöhemminkin. Jos kirjallisuusalaa tuntee, mistään harvinaisesta ilmiöstä ei ole kyse. Kyse on vaan siitä, että halutaan tehdä asioita eri tavalla. Onneksi minuakin on ilkuttu, niin tiedän, minkä tahojen kanssa en tee tulevaisuudessa yhteistyötä. Pääsee helpommalla sitten, kun kirjoja julkaistaan yleiskustantamoilla. Voi sivuuttaa ne takinkääntäjät. 

"ne on ihan kirjakauppojen suosituslistoilla ISBN-koodeilla."

Jokaisella Suomessa julkaistulla kirjalla pitäisi olla ISBN-koodi, se on ilmainen ja kenen tahansa saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäville ei kannata varsinaisesti myydä kirjoja, mutta tietty niitä julkkareissa pitää olla. Ystävät tietää kyllä että sulta voi ostaa. Älä tyrkytä. Laita ihan sellasta tarjottavaa mistä normaslistkin tykkäätte esim illanistujaisissa tms.

Tää oli hyvä pointti: savulohta, uusia perunoita, salaattia... booli

Kiitos

Runotar

 

Kirjat pöydälle nätisti ja kaunis kyltti jossa hinta ja tieto että ostaja saa halutessaan signeerauksen.

Minun täti möi kirjojansa sukujuhlissa kuten hautajaisissa :D Hän tuli perhejuhliin kirjakassin kanssa ja aloitti kaupustelun. 

 

En ehkä ihan hautajaisissa kirjoja myisi 😁

Hyin kiusallista, jos suvussa on tällainen, joka myy pakkomyy teoksiaan. Lopetin yhdessä kaupassa käymisen kokonaan, kun siinä eteisessä oli eräs vanha mummeli, joka myi tuotteitaan ja kirjojaan eikä ohi päässyt ilman pakkomyyntiä. Heitin sekajätteeseen vähän aikaa sitten hänen kirjansa, jota en tietenkään lukenut ja joka oli puolipakolla miehelleni myynyt. Hän on liian kiltti.

Usein omakustanne/palvelukustanne voi olla järkevä ratkaisu. Sopimukseen kuuluu yleensä levitys kirjastoihinkin. Ei niihin kappalemäärältään paljon mene, mutta kuitenkin. Sitten itse myy sen minkä myy. Teksti on joka tapauksessa saatavilla ja julki.

    En vähättelisi tätä ratkaisua.

Onko tuo palvelukonsepti sellainen, että kirjan saatavillaolosta joutuu maksamaan vuodessa tietyn summan, vaikka painattaminen on kysynnän mukaan?

Joskus huvikseni katsoin noita sopimuksia ja sieltähän se tulonmuodostuslogiikka muodostui. Eivät tuollaiset firmat elä pyhällä hengellä, sillä omakustannekirjojen myynti on lähes olematonta. Kirjoittajalta se rahastetaan tavalla tai toisella.

Sinänsä minusta se ei ole ollenkaan paha, jos tietyn ajan maksaisi oman kirjan saatavillaolosta, mutta tuossa näkemässäni sopimuksessa se aika oli määräämätön! Aika hurjaa. 

Kaikki sopimusasiat tietysti ovat neuvoteltavissa ja se kannattaa. Omakustannekirjailijoilla vain ei ketään jolta kysyä neuvoa eikä esikoiskirjailijoillakaan yleensä. Silloin voidaan markkinoida vaikkapa nettikaupassa saatavilla olemista tai ISBN-koodia suurena etuna.