Kun seuraan lääkärikaverini elämää, en ihmettele sote-kriisiä.

Kyllä, olen moneen kertaan harmitellut, etten lukenut itseäni lääkäriksi kuten useat ystäväni tekivät. Luin itseni juristiksi, eikä tällä alalla minkäänlainen osa-aikatyö tunnu onnistuvan oli lapsia tai ei, olet joko all in tai all out. Miettikää jos esimerkiksi tuomarit toimisivat samoin: määrittelisivät itse minä päivinä hoitavat keissejään, minä lomailisivat ja minä heittäisivät yksityisellä puolella keikkaa? Koko oikeusjärjestelmä romahtaisi viimeistään siihen. Se on jo kriisissä nyt, vaikka päivät ovat pitkiä (vaikka ei virallista työaikaa). 

Ei taida mies tehdä muuta kuin käydä kairaamassa tuheroa kotona.

Mulla on vuosien hoitosuhde erikoishammaslääkäriin julkisella puolella, sairaalan poliklinikalla. Koko tämän ajan, noin 5 vuotta, hän on ollut töissä sairaalassa vain yhden päivän viikossa. Googlen mukaan hän on päivätyössä saman kaupungin yksityisellä hammaslääkäriasemalla, en tiedä kuinka monta päivää viikossa. 

Siinä on kaksi vässykkää, joita työnteko ei kiinnosta. Onneksi on sentään tuheroaan levittänyt ahkerasti niin on tehnyt jotain olemassaolon hyväksymiseksi. Mies voi onneksi jatkaa kairaamista muualla.

"

Arvostan suuresti lääkäreiden työpanosta, mutta olen silti sitä mieltä, että heidän palkkatasoaan olisi varaa kohtuullistaa julkisella sektorilla tasolle 4500/kk bruttona (erikoislääkärit 5000/kk).

Ilmaisen koulutuksen vastapainoksi tulisi lääkäreillä olla myös valmistumisen jälkeen työvelvoite julkiselle sektorille 10 vuodeksi. Vasta tämän jälkeen he saisivat työskennellä yksityisellä sektorilla. Vuodet laskettaisiin täysipäivätyön mukaan, eli tekemällä pelkästään osapäivätyötä aika voisi venyä 20 vuoteen. Näin meillä ei olisi pian ollenkaan:

1. Julkisen puolen lääkäripulaa

2. Tarvetta käyttää sote alueille eli veronmaksajille huippukalliiksi koituvia keikkalääkäri palveluita

3. Yhtä mittavaa kestävyysvajetta julkisen sektorin taloudessa

4. Pitkiä hoitojonoja

5. Yhtä selkeästi kansalaisia eriarvoistavaa terveydenhuoltoa

Mainittu palkkataso + työnkuvan mielenkiintoisuus + ammatin tarjoama yhteiskunnallinen status + varma työpaikka takaisivat uskoakseni yhä sen, että alalle saataisiin riittävästi päteviä ja aidosti työstä kiinnostuneita hakijoita."

Heh joo. Eipä olisi paljon järkeä kouluttautua lääkäriksi tuollaisilla rupupalkoilla ja ehdoilla, kun keskiverto fronttikoodari tienaa enemmän ilman vastuuta, stressiä ja vaativaa koulutusta. Eikä kukaan tule määräämään paljonko pitää tehdä töitä.

Vikahan ei tietenkään ole lääkäreissä, vaan siinä että ylihintaisia keikkalääkäreitä tarvitaan. Jos osa-aikaista kovapalkkaista hommaa ei olisi tarjolla, ei sitä voisi tehdä.

Juu huomasin että todella vaikeeta saada lääkäriä tai hoitoa. Kaiken kukkuraksi lääkkeet olivat apteekissa loppu, vasta kolmannesta sain. Meni yli 6 tuntia siihen projektiin mutta kaiketi vähällä pääsin kun jotku jonottaa lekurille kuukausia. Mites se Hippokrateen vala?

"Kyllä, olen moneen kertaan harmitellut, etten lukenut itseäni lääkäriksi kuten useat ystäväni tekivät. Luin itseni juristiksi, eikä tällä alalla minkäänlainen osa-aikatyö tunnu onnistuvan oli lapsia tai ei, olet joko all in tai all out. Miettikää jos esimerkiksi tuomarit toimisivat samoin: määrittelisivät itse minä päivinä hoitavat keissejään, minä lomailisivat ja minä heittäisivät yksityisellä puolella keikkaa? Koko oikeusjärjestelmä romahtaisi viimeistään siihen. Se on jo kriisissä nyt, vaikka päivät ovat pitkiä (vaikka ei virallista työaikaa)."

Kyllä tuomarit varmaan tekisikin noin, jos se olisi mahdollista. Koska miksipä ei.

Vierailija kirjoitti:

"

Taisi vähän mennä tunteisiin :D

Työhön sitoutumisestahan tuollainen oikeasti kertoo, turha sitä on muuksi yrittää selittää."

Miksi työhön pitäisi olla erityisen sitoutunut, oli sitten lääkäri tai putkimies. Rahan takiahan sitä tehdään.

Silloin tekisi kanssa rahaa, mutta 5 tonnia ei ole mikään ihmeellinen palkka. Kauanko lääkärin koulutus yleensä kestääkään? 6 vuotta on tavoiteaika, eli keskimäärin ehkä 7? Samaan palkkaan pääsee kolmenkin vuoden opiskelulla. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen moneen kertaan harmitellut, etten lukenut itseäni lääkäriksi kuten useat ystäväni tekivät. Luin itseni juristiksi, eikä tällä alalla minkäänlainen osa-aikatyö tunnu onnistuvan oli lapsia tai ei, olet joko all in tai all out. Miettikää jos esimerkiksi tuomarit toimisivat samoin: määrittelisivät itse minä päivinä hoitavat keissejään, minä lomailisivat ja minä heittäisivät yksityisellä puolella keikkaa? Koko oikeusjärjestelmä romahtaisi viimeistään siihen. Se on jo kriisissä nyt, vaikka päivät ovat pitkiä (vaikka ei virallista työaikaa). 

Ajanhallinta ongelmia jos et pysty kertomaan milloin asia on käsiteltävänä? Yllättävää että noinkin korkeasti kolutettu ei ajanhallinasta ole käsitystä.

Hyvä ystäväni on hammaslääkäri ja yksinhuoltaja. Tekee tasan sen verran töitä, että saa kivan elämän itselleen ja lapselleen. Lopun ajan viettää lapsen kanssa. Minusta se on ihanaa. 

"Silloin tekisi kanssa rahaa, mutta 5 tonnia ei ole mikään ihmeellinen palkka. Kauanko lääkärin koulutus yleensä kestääkään? 6 vuotta on tavoiteaika, eli keskimäärin ehkä 7? Samaan palkkaan pääsee kolmenkin vuoden opiskelulla. "

5 tonnia on ihan ok palkka, jos tekee kolmipäiväistä viikkoa. Ei se raha niinkään vaan vapaa-aikaa. Pääseehän tuollaisiin tuloihin kuorma-autokuskinakin, mutta saa painaa aika pitkää päivää.

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä ero meihin toiseen hakupainealan käyneisiin, eli kauppakorkean ja oikeustieteen käyneisiin. Sanoisin, että näin business maailmassa ihannoidaan enemmän sitä, että vääntää 60h+ viikkoa niska limassa kuin että on osa-aikaisesti töissä. Eihän sitä vähemmillä tunneilla toimitusjohtajaksi tulla! Samaan aikaan lääkärit nostelee mukavia liksoja osa-aikatyöllä ja omilla yksityisillä vastaanotoilla, ja se on hyvä se.

Taitaa kunnon työnarkomaanit etsiytyä yritysjohtoon.

Isoa osaa esim. juristin töistä ei voi tehdä vuoroissa eikä tuuraajia ole, joten sinun on itse hoidettava asiakkaasi ja kesissisi lähtökohtaisesti alusta loppuun (oli sitten kyse julkisesta tai yksityisestä puolesta). Työajan lyhentäminen lasten takia pienensi kyllä palkkaa ja nimellisesti työaikaa, mutta ei oikein työmäärää. Tuttu tarina monella muulla juristilla. Julkisen puolen juristi (valtio) ei myöskään saa tehdä samalla yksityisellä puolella keikkaa ilman lupaa. Jos on vaara, että toinen työ vaarantaa viran hoitamisen, sitä ei saa tehdä. Asetelma on siis täysin eri kuin sote-puolella, joka mahdollistaa keikkatyön sekä yksityisellä että julkisella puolella. 

Kokkareiden "ahkera keskiluokka" ei ole ihan niin ahkeraa.

Vierailija kirjoitti:

Juu huomasin että todella vaikeeta saada lääkäriä tai hoitoa. Kaiken kukkuraksi lääkkeet olivat apteekissa loppu, vasta kolmannesta sain. Meni yli 6 tuntia siihen projektiin mutta kaiketi vähällä pääsin kun jotku jonottaa lekurille kuukausia. Mites se Hippokrateen vala?

Eihän sitä kuulemma enää nykyään enää vannota. Ja sen huomaa.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä, olen moneen kertaan harmitellut, etten lukenut itseäni lääkäriksi kuten useat ystäväni tekivät. Luin itseni juristiksi, eikä tällä alalla minkäänlainen osa-aikatyö tunnu onnistuvan oli lapsia tai ei, olet joko all in tai all out. Miettikää jos esimerkiksi tuomarit toimisivat samoin: määrittelisivät itse minä päivinä hoitavat keissejään, minä lomailisivat ja minä heittäisivät yksityisellä puolella keikkaa? Koko oikeusjärjestelmä romahtaisi viimeistään siihen. Se on jo kriisissä nyt, vaikka päivät ovat pitkiä (vaikka ei virallista työaikaa)."

 

Kyllä tuomarit varmaan tekisikin noin, jos se olisi mahdollista. Koska miksipä ei.

Varmasti tekisivät, mutta järjestelmä ei sitä mahdollista.

"Varmasti tekisivät, mutta järjestelmä ei sitä mahdollista."

Valitettavaa että vielä vuonna 2024 vähintään 37.5h työviikko on normi. Kyllä työtaakan pitäisi keventyä sitä mukaa kun yhteiskunta ja tekniikka kehittyy, tässä ollaan epäonnistuttu pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Jos valittavana on mies tai naislääkäri, valitsen aina miehen. Ne on osaavampia ja motivoituneempia. Olen itse nainen.

Tutkimuksen mukaan naiskirurgien potilaat selviävät useammin leikkauksesta hengissä kuin mieskirurgien ottaen huomioon kirurgin kokemus ja potilasmateriaali. 

Keikkalääkärinä on kevyempää, kun ei tarvitse kantaa pitkäaikaista virkavastuuta, ja ikävät asiat jäävät taakse keikan jälkeen. Se ei toisaalta ole ammatillisesti kovinkaan kehittävää.

Julkisiin virkoihin  ei tietenkään moni nuori lääkäri halua lähteä. Olen käsittänyt lääkäreitä kuunnellessa, että pysyvä virka nähdään epätoivoisena, eräänlaisena kuolinkorahduksena. Moni haluaa myös ketjuttaa määräaikaisuuksia julkisella, jotta saa heinäkuut tai jopa koko kesän vapaaksi.

En ole kyllä tuota työtä hetkeäkään kadehtinut palkasta huolimatta. Esim julkinen terveyskeskus on sillä lailla kuormitettu, että ulkopuolisesta näyttää töihin jäävän vain todella kutsumusammatissa olevat (joille työ on sitäkin rankempaa koska resurssirajoitteissa on vaikea tehdä niin hyvin kuin haluaisi) tai toisaalta rahalle persot keikkalääkärit, jotka tekevät lähinnä tiliä (sekä ohessa ehkä lisätyötä vakihenkilökunnalle). 

Miksi ei ole lakia siitä, että keikkalääkärille voi maksaa vain saman palkan kuin vakinaisellekin? Ehkä hetken olisi vaikeaa palkata, mutta eiköhän lääkäriä alkaisi lopulta löytymään virkoihinkin kun tuplapalkat ihan samasta duunista ei enää olisi mahdollisia. 

Harvassa työssä vuokratyöntekijät tienaa enempää kuin vakkaritkaan. 

Koulutushan ei ole mikään lupaus siitä, että joskus menee oman alan töihin, ei edes lääkärillä. Ei myöskään insinöörillä, ei hoitajalla, ei autokuskilla, ei kirvesmiehellä. Lakeja pitää muuttaa, jos pakkotyötä halutaan teettää. 

Suuri osa perusterveydenhuollon lääkäreistä tekee osa-aikatyötä, syystä tai toisesta. Haaveilu entisajan lääkäreistä on turhaa. Silloin naislääkäreillä oli varaa palkata kotiapulainen ja yötä päivää töissä olleilla mieslääkäreillä oli varaa elättää vaimo ja lapset. Myös potilasmateriaali terveyskeskuksissa on aivan erilaista. Terveet käyvät työterveydessä ja terkkoihin jäävät monisairaat, mielenterveys- ja päihdeongelmaiset. Lisäksi uusia hoitoja on tullut valtavasti. Sairauksia, esim 2. tyypin diabetes, joita ei juuri 30-40 vuotta sitten juuri seulottu tai hoidettu, tavataan nykyisin jo nuorilla ja hoidetaan aktiivisesti hautaan asti. Lisäksi KELA ja muut viranomaiset  vaativat loputtomasti todistuksia ties mistä asioista ( tyyliin: lääkärin pitää todistaa, että tarvitsee koulukyydin, koska koulumatkalla on nähty sudenjälkiä). Sen sijaan  resurssit ovat lähes ennallaan, koska rahat on laitettu erikoissairaanhoitoon.