Parisuhteen ykköskriteeri: pitää parantaa elämänlaatua

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteet tuntuvat muuttuvan sitä huonommaksi, mitä enemmän niihin "panostaa". Alkuvaiheessa sitä vain tapaa toista, koska hänen seuransa miellyttää, ja tehdään jotakin hauskaa, ja aika monen mielestä suhde on tuollaisenaan parhaimmillaan.

Tuo johtuu siitä, että aluksi rakkaus on jonkin aikaa ehdotonta. Menee vähän aikaa ja sitten tulee kaikenlaisia vaatimuksia molemmilta toisille. Etenkin naisella nousee antennit pystyyn ja alkaa arviointi siitä, että tekeekö mies kaiken oikein. Jos nuo vaatimusten asettamiset pystyttäisiin välttämään, niin suhteesta tulisi erittäin hyvä. Tähän vaadittaisi ehkä kaksi ahkeraa meditoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolierojen biologia näkyy. Naisilla on vahvemmat kiintymyshormonit, noin yleensä. Siksi naiset haluaa olla tiiviimmin yhdessä, jos haluaa olla yhdessä. 

Mä olen mies ja haluaisin olla paljon ja tiiviisti yhdessä... siis todella paljon hellää sylikkäin olemista, halailua jne.

Mutta kun mä olen 170 cm, niin valatava määrä naisia tylysti ohittaa mut eikä osaa arvostaa sitä hellyyttä ja rakkautta mitä haluaisin kivalle tytölle tarjota.

Lisäksi, täällä tuntuu olevan paljon naisia, jotka eivät nauti seksistä, ilmeisesti siksi, kun ovat valikoineet kumppaneikseen sellaisia miehiä, jotka eivät naisen seksuaalisuudesta mitään ymmärrä.

Mä taas ymmärrän, mutta jos mut heti hylätään parisuhdemielessä vain siksi, että olen monen  naisen mielestä liian lyhyt, niin eihän minulle jää tilaisuutta osoittaa, että myös seksiasioissa minulla on rakastava asenne naista kohtaan.

Ai mitenkö se ilmenee?

No siten, etten toimi kuten nuo "huonoja sängyssä" -miehet, jotka tyypillisesti pitävät vain kovaa kiirettä panolle, ja tekevät yhden seuraavista mokista:

1) ei lainkaan esileikkejä

2) liian vähän esileikkejä

3) liian rajuja esileikkejä, ja eihän ne leikit silloin ole kivoja jos ne ovat liian kovakouraisia - sellainenhan vähintään tuntuu epämiellyttävältä ja pahimmillaan satuttaa

Eli naiset valittavat, etteivät saa hyvää seksiä, mutta ylenkatsovat sitä tosiasiaa, että tällaiselta hellältä ja huomaavaiselta 170 cm mieheltä saisit nimenomaan hyvää seksiä... koska huonoa tuskin haluat, vai ?

fiksut naiset saavat pyytää mut treffeille mikanhki ät yahoo piste com

Ne, jotka vaativat että mies on pitkä ja kookas, niin voivat jatkossakin ihmetellä että mistä saada hyvää seksiä kun tahallaan hyljeksivät niitä miehiä jotka sellaista haluaisivat naiselle tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ollaan ytimessä. Minustakin parisuhteemme oli parhaimmillaan 0,5-2 vuotta alusta.

Mikä ihmeen maaninen pakkomielle useimmilla naisilla on että suhteen pitää "edetä" koko ajan? Miksei voi olla paikallaan siinä parhaassa vaiheessa?

Yllättävän monissa lisääntymistä haluavissa naisissa on parisuhteen itsetuhokoodi tehdasasetuksena. Yhteenmuutto -> lapsi -> parisuhteen paskentuminen -> ero

Miljoona kertaa parempaa elämänlaatua on seurustella vapaaehtoisesti lapsettomien naisten kanssa omissa asunnoissa. 

Helpompaa myös erota ilman lapsia kuin lasten kanssa 👌

Vierailija kirjoitti:

Miehet yleensä ajattelee, että pitäis olla rahaa, jolla tarjota naiselle hyvää elämää. Mutta naisille se hyvä elämä on usein muuta: sitä, että tulee nähdyksi ja on joku arkea jakamassa tunteiden ja tekojen kautta. 

Hyvin sanottu. Voi kunpa miehet tajuaisivat tämän. 

Hauska että käytit sanaa elämänlaatu. Olen joskus kysynyt kumppanilta, millä tavalla yhdessä asuminen tai lasten hankkiminen parantaisi elämänlaatuani, ja hiljaisuutta on pelkästään tullut vastaukseksi. Ilmeisesti omia haaveita pitäisi päästä toteuttamaan, ja toinen voi olla siinä ihan vain väline.

Olen nainen, ja mulle miehessä ja parisuhteessa tärkeintä on luottamus, toisen huomioiminen, hellyys ja yhdessä tekeminen. En tarkoita että tarvitsisi olla kuin paita ja persé 24/7, mut kyllä etäsuhde pidemmän päälle on raastava kun ei voi nukkua rakkaan ihmisen kainalossa joka yö. Tai lähes joka yö.

Allekirjoitan sen että muhun ainakin on koodattu mieletön halauksien, silitysten ja lähelläolon tarve. Omat kaverivkonloput silloin tällöin on ok, mut jos suhteessa olen ainoa joka tahtoo viettää yhdessä arki-iltoja, tehdä vkonloppusuunnitelmia jne, niin kyllä silloin se parisuhde saa mennä. Mikään fwb ei olisi ikinä mun vaihtoehto.

Näytän vaan törmäävän sellaisiin miehiin jotka sanovat heti kättelyssä tai parin kk:n tuntemisen jälkeen, ettei ikinä kihloihin, naimisiin tai yhdessä asumista. Mielipiteet on heillä ehdottomia, eikä toista ihmistä voi muuttaa joten tällaiset ihmiset karsiutuvat elämästä.

Mun elämänlaatua parantaisi kunnollinen, välittävä parisuhde. Mut niitä ei kait enää valmisteta nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdehan nimenomaan taantuu, kun siihen aletaan ymppäämään yhdessä asumista, kihloja, avioliittoa ja muuta töhnää, joka ei välttämättä ollenkaan vastaa omia parisuhdetarpeita.

Itselleni ei tuota mitään vaikeuksia pitää yllä tällaista suhdetta vuosikausia, mutta hyvin harva pystyy tai haluaa samaa.

No sehän riippuu täysin suhteesta. Ja suhteessa olijoiden elämäntilanteesta, iästä, historiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteet tuntuvat muuttuvan sitä huonommaksi, mitä enemmän niihin "panostaa". Alkuvaiheessa sitä vain tapaa toista, koska hänen seuransa miellyttää, ja tehdään jotakin hauskaa, ja aika monen mielestä suhde on tuollaisenaan parhaimmillaan.

Tuo johtuu siitä, että aluksi rakkaus on jonkin aikaa ehdotonta. Menee vähän aikaa ja sitten tulee kaikenlaisia vaatimuksia molemmilta toisille. Etenkin naisella nousee antennit pystyyn ja alkaa arviointi siitä, että tekeekö mies kaiken oikein. Jos nuo vaatimusten asettamiset pystyttäisiin välttämään, niin suhteesta tulisi erittäin hyvä. Tähän vaadittaisi ehkä kaksi ahkeraa meditoijaa.

Että pitäisi pysyä siinä alkuasetelmassa, missä kukaan ei vaadi mitään ja ollaan kuplassa? Mahdotonta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, ja mulle miehessä ja parisuhteessa tärkeintä on luottamus, toisen huomioiminen, hellyys ja yhdessä tekeminen. En tarkoita että tarvitsisi olla kuin paita ja persé 24/7, mut kyllä etäsuhde pidemmän päälle on raastava kun ei voi nukkua rakkaan ihmisen kainalossa joka yö. Tai lähes joka yö.

Allekirjoitan sen että muhun ainakin on koodattu mieletön halauksien, silitysten ja lähelläolon tarve. Omat kaverivkonloput silloin tällöin on ok, mut jos suhteessa olen ainoa joka tahtoo viettää yhdessä arki-iltoja, tehdä vkonloppusuunnitelmia jne, niin kyllä silloin se parisuhde saa mennä. Mikään fwb ei olisi ikinä mun vaihtoehto.

Näytän vaan törmäävän sellaisiin miehiin jotka sanovat heti kättelyssä tai parin kk:n tuntemisen jälkeen, ettei ikinä kihloihin, naimisiin tai yhdessä asumista. Mielipiteet on heillä ehdottomia, eikä toista ihmistä voi muuttaa joten tällaiset ihmiset karsiutuvat elämästä.

 

Eikö sinusta suhde, jossa ei asuta yhdessä ja nähdä lähes joka päivä, voi olla kunnollinen ja välittävä? Ymmärrän että sinä itse saatathhaluta asua yhdessä kumppanin kanssa, mutta aika outoa kategorisesti samastaa erillissuhde FWB-järjestelyyn.

Toivottavasti käsitin väärin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolierojen biologia näkyy. Naisilla on vahvemmat kiintymyshormonit, noin yleensä. Siksi naiset haluaa olla tiiviimmin yhdessä, jos haluaa olla yhdessä. 

 

Mä olen mies ja haluaisin olla paljon ja tiiviisti yhdessä... siis todella paljon hellää sylikkäin olemista, halailua jne.

 

Mutta kun mä olen 170 cm, niin valatava määrä naisia tylysti ohittaa mut eikä osaa arvostaa sitä hellyyttä ja rakkautta mitä haluaisin kivalle tytölle tarjota.

Lisäksi, täällä tuntuu olevan paljon naisia, jotka eivät nauti seksistä, ilmeisesti siksi, kun ovat valikoineet kumppaneikseen sellaisia miehiä, jotka eivät naisen seksuaalisuudesta mitään ymmärrä.

 

Mä taas ymmärrän, mutta jos mut heti hylätään parisuhdemielessä vain siksi, että olen monen  naisen mielestä liian lyhyt, niin eihän minulle jää til

Exäni oli yli 30cm pidempi kuin minä. En huomannut eroa kuin valokuvissa. 

Miehen koko on se ja sama, sen koko samoin. 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteet tuntuvat muuttuvan sitä huonommaksi, mitä enemmän niihin "panostaa". Alkuvaiheessa sitä vain tapaa toista, koska hänen seuransa miellyttää, ja tehdään jotakin hauskaa, ja aika monen mielestä suhde on tuollaisenaan parhaimmillaan.

Se kepeä hauskan pitohan onkin parasta. Sitten kun hommat vakavoituu ja alkaa tulemaan niitä "mä haluun"-juttuja niin kaikki meneekin v-tuks

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteet tuntuvat muuttuvan sitä huonommaksi, mitä enemmän niihin "panostaa". Alkuvaiheessa sitä vain tapaa toista, koska hänen seuransa miellyttää, ja tehdään jotakin hauskaa, ja aika monen mielestä suhde on tuollaisenaan parhaimmillaan.

Tuo johtuu siitä, että aluksi rakkaus on jonkin aikaa ehdotonta. Menee vähän aikaa ja sitten tulee kaikenlaisia vaatimuksia molemmilta toisille. Etenkin naisella nousee antennit pystyyn ja alkaa arviointi siitä, että tekeekö mies kaiken oikein. Jos nuo vaatimusten asettamiset pystyttäisiin välttämään, niin suhteesta tulisi erittäin hyvä. Tähän vaadittaisi ehkä kaksi ahkeraa meditoijaa.

Että pitäisi pysyä siinä alkuasetelmassa, missä kukaan ei vaadi mitään ja ollaan kuplassa? Mahdotonta. 

Ei ole mahdotonta. Kunnolla elämää ymmärtävä ihminen tajuaa, ettei hänen hyvinvointinsa ole kiinni kumppanin painosta tai tuloista tai siitä, että hänen sukkansa ovat keskellä lattiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolierojen biologia näkyy. Naisilla on vahvemmat kiintymyshormonit, noin yleensä. Siksi naiset haluaa olla tiiviimmin yhdessä, jos haluaa olla yhdessä. 

 

Mä olen mies ja haluaisin olla paljon ja tiiviisti yhdessä... siis todella paljon hellää sylikkäin olemista, halailua jne.

 

Mutta kun mä olen 170 cm, niin valatava määrä naisia tylysti ohittaa mut eikä osaa arvostaa sitä hellyyttä ja rakkautta mitä haluaisin kivalle tytölle tarjota.

Lisäksi, täällä tuntuu olevan paljon naisia, jotka eivät nauti seksistä, ilmeisesti siksi, kun ovat valikoineet kumppaneikseen sellaisia miehiä, jotka eivät naisen seksuaalisuudesta mitään ymmärrä.

 

Mä taas ymmärrän, mutta jos mut heti hylätään parisuhdemielessä vain siksi, että olen monen  naisen mielestä liian lyhyt, niin eihän minulle jää til

Ei johdu pituudestasi. Esim oma isäni on 170 cm, samoin äitini. Ei kaikille naisille ole tärkeää että mies on pitkä.

Kyse voi olla muuten ulkonäöstäsi ja/tai luonteestasi ja/tai liian korkeista kriteereistäsi. Pituuteen turhaan keskittyminen estää sinua kehittämästä aitoja heikkouksiasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteet tuntuvat muuttuvan sitä huonommaksi, mitä enemmän niihin "panostaa". Alkuvaiheessa sitä vain tapaa toista, koska hänen seuransa miellyttää, ja tehdään jotakin hauskaa, ja aika monen mielestä suhde on tuollaisenaan parhaimmillaan.

Tuo johtuu siitä, että aluksi rakkaus on jonkin aikaa ehdotonta. Menee vähän aikaa ja sitten tulee kaikenlaisia vaatimuksia molemmilta toisille. Etenkin naisella nousee antennit pystyyn ja alkaa arviointi siitä, että tekeekö mies kaiken oikein. Jos nuo vaatimusten asettamiset pystyttäisiin välttämään, niin suhteesta tulisi erittäin hyvä. Tähän vaadittaisi ehkä kaksi ahkeraa meditoijaa.

Että pitäisi pysyä siinä alkuasetelmassa, missä kukaan ei vaadi mitään ja ollaan kuplassa? Mahdotonta. 

Mitä vaatimuksia sinulla on tapana esittää kumppanillesi, ja miksi niiden esittäminen on välttämätöntä? Ihan uteliaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, ja mulle miehessä ja parisuhteessa tärkeintä on luottamus, toisen huomioiminen, hellyys ja yhdessä tekeminen. En tarkoita että tarvitsisi olla kuin paita ja persé 24/7, mut kyllä etäsuhde pidemmän päälle on raastava kun ei voi nukkua rakkaan ihmisen kainalossa joka yö. Tai lähes joka yö.

Allekirjoitan sen että muhun ainakin on koodattu mieletön halauksien, silitysten ja lähelläolon tarve. Omat kaverivkonloput silloin tällöin on ok, mut jos suhteessa olen ainoa joka tahtoo viettää yhdessä arki-iltoja, tehdä vkonloppusuunnitelmia jne, niin kyllä silloin se parisuhde saa mennä. Mikään fwb ei olisi ikinä mun vaihtoehto.

Näytän vaan törmäävän sellaisiin miehiin jotka sanovat heti kättelyssä tai parin kk:n tuntemisen jälkeen, ettei ikinä kihloihin, naimisiin tai yhdessä asumista. Mielipiteet on heillä ehdottomia, eikä toista ihmistä voi muuttaa joten tällaiset ihmiset karsiutuvat elämästä.

Sinä kerrot haluavasi sellaisen suhteen, joka minun nuoruudessa ja sitä ennen oli itsestään selvää. Jos ollaan yhdessä, ei tarvitse edes miettiä, onko sillä miehellä haaremi jossain, kun ei halua nähdä usein tai edetä parisuhteessa yhteenmuutto, kihlat ja avioliitto tai kihlat, avioliitto ja yhteenmuutto. Ainakin miehet kosivat jo parin kuukauden seurustelun jälkeen. Miehet olivat silloin naisia huomattavasti innokkaampia sitoutumaan, koska halusivat pitää itsellään löytämänsä helmen. Useimmista tuli koko loppuelämän kestäviä avo- tai avioliittoja. Mikä on muuttunut miehissä ja ehkä naisissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, ja mulle miehessä ja parisuhteessa tärkeintä on luottamus, toisen huomioiminen, hellyys ja yhdessä tekeminen. En tarkoita että tarvitsisi olla kuin paita ja persé 24/7, mut kyllä etäsuhde pidemmän päälle on raastava kun ei voi nukkua rakkaan ihmisen kainalossa joka yö. Tai lähes joka yö.

Allekirjoitan sen että muhun ainakin on koodattu mieletön halauksien, silitysten ja lähelläolon tarve. Omat kaverivkonloput silloin tällöin on ok, mut jos suhteessa olen ainoa joka tahtoo viettää yhdessä arki-iltoja, tehdä vkonloppusuunnitelmia jne, niin kyllä silloin se parisuhde saa mennä. Mikään fwb ei olisi ikinä mun vaihtoehto.

Näytän vaan törmäävän sellaisiin miehiin jotka sanovat heti kättelyssä tai parin kk:n tuntemisen jälkeen, ettei ikinä kihloihin, naimisiin tai yhdessä asumista. Mielipiteet on heillä ehdottomia, eikä toista ihmistä voi muuttaa joten tältällaise

Sosiaalinen kontrolli on vähentynyt, joten ihmiset saavat vapaammin tavata toisia, harrastaa seksiä ja muodostaa sellaisia suhteita, joista pitävät, ilman yhteiskunnan painostusta tietylle konservatiiviselle polulle.

Vierailija kirjoitti:

Hauska että käytit sanaa elämänlaatu. Olen joskus kysynyt kumppanilta, millä tavalla yhdessä asuminen tai lasten hankkiminen parantaisi elämänlaatuani, ja hiljaisuutta on pelkästään tullut vastaukseksi. Ilmeisesti omia haaveita pitäisi päästä toteuttamaan, ja toinen voi olla siinä ihan vain väline.

Näissä on yleistä että heti kun lapsi on tullut, loppuu parisuhde ja seksielämä siihen paikkaan. Mikäli nainen on rakastanut miestä aiemmin, se rakkaus kohdistuu nyt lapseen ja miehestä tulee vain ylimääräinen riesa jolta saadaan hoitoapua ja resursseja. Naisesi saattaa tietää tämän jo etukäteen joten ei ole ihme että saat vain hiljaisuutta vastaukseksi 

"Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta. Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin läheisyyden puute, erilleen kasvu ja puolison itsenäistyminen. Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 70-80 prosenttia jättää nainen. Vaaranen selittää suurta prosentuaalista eroa.

Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, ja mulle miehessä ja parisuhteessa tärkeintä on luottamus, toisen huomioiminen, hellyys ja yhdessä tekeminen. En tarkoita että tarvitsisi olla kuin paita ja persé 24/7, mut kyllä etäsuhde pidemmän päälle on raastava kun ei voi nukkua rakkaan ihmisen kainalossa joka yö. Tai lähes joka yö.

Allekirjoitan sen että muhun ainakin on koodattu mieletön halauksien, silitysten ja lähelläolon tarve. Omat kaverivkonloput silloin tällöin on ok, mut jos suhteessa olen ainoa joka tahtoo viettää yhdessä arki-iltoja, tehdä vkonloppusuunnitelmia jne, niin kyllä silloin se parisuhde saa mennä. Mikään fwb ei olisi ikinä mun vaihtoehto.

Näytän vaan törmäävän sellaisiin miehiin jotka sanovat heti kättelyssä tai parin kk:n tuntemisen jälkeen, ettei ikinä kihloihin, naimisiin tai yhdessä asumista. Mielipiteet on heillä ehdottomia, eikä toista ihmistä voi muuttaa joten tällaiset i

Kyllä ne helmensä löytäneet edelleen halua pariutua ihan normaalisti. Kaikki vaan ei ole helmiä kaikille, tai ollenkaan. 

Minustakin olisi kiva, että parisuhde nostaisi elämänlaatua. Aiemmissa suhteissa elämänlaatu on noussut vain miehellä. Siksi en ehkä enää aloita yhtään parisuhdetta. Saan vain lisää maksettavaa, ruoanlaittoa ja siivoamista. Miksi haluaisin sellaista enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolierojen biologia näkyy. Naisilla on vahvemmat kiintymyshormonit, noin yleensä. Siksi naiset haluaa olla tiiviimmin yhdessä, jos haluaa olla yhdessä. 

 

Mä olen mies ja haluaisin olla paljon ja tiiviisti yhdessä... siis todella paljon hellää sylikkäin olemista, halailua jne.

 

Mutta kun mä olen 170 cm, niin valatava määrä naisia tylysti ohittaa mut eikä osaa arvostaa sitä hellyyttä ja rakkautta mitä haluaisin kivalle tytölle tarjota.

Lisäksi, täällä tuntuu olevan paljon naisia, jotka eivät nauti seksistä, ilmeisesti siksi, kun ovat valikoineet kumppaneikseen sellaisia miehiä, jotka eivät naisen seksuaalisuudesta mitään ymmärrä.

 

Mä taas ymmärrän, mutta jos mut heti hylätään parisuhdemielessä vain siksi, että olen monen  naisen mielestä liian lyhyt, niin eihän minulle jää til

Naisen seksuaalisuus on vastaanottaa siemen, olla raskaana ja imettää vauvaa. Sinä kuvaat lähinnä sitä, miten saat siitoksen tuntumaan vähemmän r*iskaukselta. Siltikään ei kuulu naisen seksuaalisuuteen tulla siitetyksi 2-10 000 kertaa per lapsi. Kerta riitää, jos tietää mitä tekee. Ja jos on tosi fiksu, ei tarvitse edes yhdyntää