Parisuhteen ykköskriteeri: pitää parantaa elämänlaatua
Parisuhteen 1. kriteeri sukupuolesta riippumatta on, että sen pitää parantaa elämänlaatua. Se, mikä parantaa elämänlaatua, riippuu ihmisestä, mutta sukupuolierojakin on.
Kun näitä eroja on, niin parisuhteita ei synny. Ihmiset kokevat, että toisen seura ei nosta elämänlaatua, joten miksi vaivautua.
Lisäksi jokainen haluaa olla saamapuolella, moni mahdollisimman vähällä panostuksella.
Siinä tahtomattaan sinkuille miettimistä.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tuken, sitä enemmän arvostan kumppanuutta: että me olemme me. Että tuemme toinen toisiamme. Että toiseen voi luottaa. Että näemme saman tulevaisuuden. Että kuljen yhtä matkaa kaverini, ystäväni ja rakastettuni kanssa. Samaan suuntaan.
n55
Pelkäätkö ikinä että toinen kuolee kesken "matkan" ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tuken, sitä enemmän arvostan kumppanuutta: että me olemme me. Että tuemme toinen toisiamme. Että toiseen voi luottaa. Että näemme saman tulevaisuuden. Että kuljen yhtä matkaa kaverini, ystäväni ja rakastettuni kanssa. Samaan suuntaan.
n55
Pelkäätkö ikinä että toinen kuolee kesken "matkan" ?
En ole ainakaan vielä pelännyt.
Vierailija kirjoitti:
Ite kaipaisin etenkin sänkyseuraa eli seksin lisäksi loikoilua yhdessä aamuisin. Arjen hellyyttä. Toista ihmistä, jolle jutella arjen asioista ja syvällisempiäkin välillä.
Mutta jotta ihmisen kanssa olisi muuten mukavaa, niin täytyisi olla samalla tavalla rauhallinen. Sellainen ihminen, jonka kanssa stressi laskee eikä nouse.
Mä tykkään nukkua yksin. En todellakaan haluaisi herätä miehen vierestä ja esim aamuseksi on yök. Hellyydestäkään en oikein välitä. Varmaan syystäkin olen sinkku. Harva mies ymmärtää tämmöistä naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet yleensä ajattelee, että pitäis olla rahaa, jolla tarjota naiselle hyvää elämää. Mutta naisille se hyvä elämä on usein muuta: sitä, että tulee nähdyksi ja on joku arkea jakamassa tunteiden ja tekojen kautta.
Vaatimus arjen jakamisesta onkin usein se kynnyskysymys. Minulla kun arki sujuu parhaiten jakamatta. Harvassa ovat lapsettomat naiset, jotka haluavat parisuhteen vapaa-ajasta nautiskeluun.
Sukupuolierojen biologia näkyy. Naisilla on vahvemmat kiintymyshormonit, noin yleensä. Siksi naiset haluaa olla tiiviimmin yhdessä, jos haluaa olla yhdessä.
Nimenomaan päinvastoin. Miehet haluavat nyhjätä aivan koko ajan. Persoonakohtaista vaihtelua tietysti on.
Joo, aina ja ikuisesti se vatun netflix ja chill. Tuntikausia jotain sohvalla röhnöttämistä ja herkkujen vetämistä. Ilmankos 2/3 miehistä on ylipainoisia. Evvk tuommoinen. Mua kiinnostaa kyllä reipas seksi, mutta ei tuommoinen passiivinen "läheisyys".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet yleensä ajattelee, että pitäis olla rahaa, jolla tarjota naiselle hyvää elämää. Mutta naisille se hyvä elämä on usein muuta: sitä, että tulee nähdyksi ja on joku arkea jakamassa tunteiden ja tekojen kautta.
Vaatimus arjen jakamisesta onkin usein se kynnyskysymys. Minulla kun arki sujuu parhaiten jakamatta. Harvassa ovat lapsettomat naiset, jotka haluavat parisuhteen vapaa-ajasta nautiskeluun.
Sukupuolierojen biologia näkyy. Naisilla on vahvemmat kiintymyshormonit, noin yleensä. Siksi naiset haluaa olla tiiviimmin yhdessä, jos haluaa olla yhdessä.
Nimenomaan päinvastoin. Miehet haluavat nyhjätä aivan koko ajan. Persoonakohtaista vaihtelua tietysti on.
Minä voisin nyhjätä ja sekstailla miehen kanssa vaikka koko päivän. Onneksi joskus tällaisiinkin aarteisiin törmännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite kaipaisin etenkin sänkyseuraa eli seksin lisäksi loikoilua yhdessä aamuisin. Arjen hellyyttä. Toista ihmistä, jolle jutella arjen asioista ja syvällisempiäkin välillä.
Mutta jotta ihmisen kanssa olisi muuten mukavaa, niin täytyisi olla samalla tavalla rauhallinen. Sellainen ihminen, jonka kanssa stressi laskee eikä nouse.
Mä tykkään nukkua yksin. En todellakaan haluaisi herätä miehen vierestä ja esim aamuseksi on yök. Hellyydestäkään en oikein välitä. Varmaan syystäkin olen sinkku. Harva mies ymmärtää tämmöistä naista.
Joo sama. En fyysisesti pysty nukkumaan samassa sängyssä kenenkään kanssa, vaan herään joka ikiseen liikkeeseen. Aamulla mulla on hyvinkin nukkuneena lähinnä paha olo. Kaikki "cuddling" , hipsuttelu yms tuntuu lähinnä kidutukselta jos se jatkuu yli minuutin - tykkään vain funktionaalisesta (hieronta, seksi) kosketuksesta. Ei paljoa miehiä kiinnostele, heidän mielestään olen kylmä ja tunteeton... Mutta mun rakkaus asuu tunteissa ja ajatuksissa, ei fyysisessä kosketuksessa, enkä mahda sille mitään että jokin silittely alkaa kirjaimellisesti sattua ihooni parin sekunnin jälkeen 😖.
Totta kai pitää parantaa, kuka hullu siihen alkaa jos se huonontaa! Vaikka niinhän se useimmissäa tapauksissa kyllä tekee....
En kyllä sinkkuudestani luovu millään keinolla, mikään ei paranna elämäni laatua paitsi ehkä joidenkin unelmieni täyttymys jotka ei millään tavalla liity vähäisessäkään määrin parisuhteeseen.
Mutta, elän hyvää elämää näinkin vaikka unelmat ei toteutuisikaan. Ei ne mitään välttämättömyyksiä kuitenkaan ole, toisivat vain lisämaustetta elämään.
Mitä vanhemmaksi tuken, sitä enemmän arvostan kumppanuutta: että me olemme me. Että tuemme toinen toisiamme. Että toiseen voi luottaa. Että näemme saman tulevaisuuden. Että kuljen yhtä matkaa kaverini, ystäväni ja rakastettuni kanssa. Samaan suuntaan.
n55