Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteen ykköskriteeri: pitää parantaa elämänlaatua
23.07.2024 |
Parisuhteen 1. kriteeri sukupuolesta riippumatta on, että sen pitää parantaa elämänlaatua. Se, mikä parantaa elämänlaatua, riippuu ihmisestä, mutta sukupuolierojakin on.
Kun näitä eroja on, niin parisuhteita ei synny. Ihmiset kokevat, että toisen seura ei nosta elämänlaatua, joten miksi vaivautua.
Lisäksi jokainen haluaa olla saamapuolella, moni mahdollisimman vähällä panostuksella.
Siinä tahtomattaan sinkuille miettimistä.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska että käytit sanaa elämänlaatu. Olen joskus kysynyt kumppanilta, millä tavalla yhdessä asuminen tai lasten hankkiminen parantaisi elämänlaatuani, ja hiljaisuutta on pelkästään tullut vastaukseksi. Ilmeisesti omia haaveita pitäisi päästä toteuttamaan, ja toinen voi olla siinä ihan vain väline.
Näissä on yleistä että heti kun lapsi on tullut, loppuu parisuhde ja seksielämä siihen paikkaan. Mikäli nainen on rakastanut miestä aiemmin, se rakkaus kohdistuu nyt lapseen ja miehestä tulee vain ylimääräinen riesa jolta saadaan hoitoapua ja resursseja. Naisesi saattaa tietää tämän jo etukäteen joten ei ole ihme että saat vain hiljaisuutta vastaukseksi
"Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta. Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin lähe
Vain ne parit eroavat, missä mies ei ymmärrä miehen roolia. Jos mies yrittää taantua itse vauvaksi tai lapseksi, transsukupuolistua naiseksi ja lasten hoivaajaksi, nainen vetäytyy biologisesta roolistaan ja jättää miehen, koska mies on vetäytynyt omastaan
"Parisuhde" ennen lapsia on *luonnoton*. Lasten tulo estetään synteettisesti, jolloin mies pääsee leikkimään siitosalfaa ja naisen lasta samanaikaisesti. Kun lapsi tulee, mies tulee tietysti mustasukkaiseksi ja siitokset vähenevät, koska ei ole mitään järkeä siittää, kun naisella on imeväinen jota hoivata
En rehellisesti tajua, kuka tämän parisuhdejutun on edes keksinyt. Niin häiriintynyt ja naista seksuaalisesti hyväksikäyttävä sosiaalinen malli kuin olla ja voi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tätä yhtä sekopäätä saada ip-bännättyä.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteet tuntuvat muuttuvan sitä huonommaksi, mitä enemmän niihin "panostaa". Alkuvaiheessa sitä vain tapaa toista, koska hänen seuransa miellyttää, ja tehdään jotakin hauskaa, ja aika monen mielestä suhde on tuollaisenaan parhaimmillaan.
Ei vaan parisuhteeseen lähdetään kuin sirkukseen. Toinen koetaan viihdyttäjänä, jolta temput väistämättä pian loppuvat. Sitten pitää hakea uusi viihdyttäjä.
Ei näitä viihdytyssuhteita voi edes parisuhteeksi laskea, ja joillekin onnettomille ne jäävät ainoaiksi suhteiksi.
Aito syvällinen parisuhde on jotain ihan muuta. Siinä päätetään, että tämä on hyvä, eikä odoteta apinalta uutta temppua.
Vierailija kirjoitti:
Tälläisen suhteen minäkin haluan. Kaikki edelliset suhteeni on ollut enemmän tai vähemmän stressaavia. Väsyin niissä. Mielummin olen nyt sinkku. Jos kuitenkin löytäisin samankaltaisen ihmisen kun itsekin olen, joka olisi myös aikaansaava eikä tarvitsisi joka asiasta vääntää ja huomauttaa sata kertaa, niin voisin alkaa taas seurustella. Sellainen suhde taitaa kuitenkin olla ainakin omalla kohdallani utopiaa.
Ja kun se toinenkin osapuoli olisi nainen.
Nainen tietää mitä nainen haluaa ja arvostaa. Voi kun löytäi rohkeutta... mutta ehkä vielä uskallankin....
Olen tästä eri mieltä. Vaikka puolisoni sairastuisi vakavasti ja joutuisin olemaan hänen omaishoitaja ja elämänlaatuni laskisi huomattavasti, olisin hänen kanssaan. Minulle elämänlaatua tärkeämpi kriteeri on RAKKAUS. Kun rakastaa toista enemmän kuin mitään, on valmis tekemään toisen vuoksi mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tästä eri mieltä. Vaikka puolisoni sairastuisi vakavasti ja joutuisin olemaan hänen omaishoitaja ja elämänlaatuni laskisi huomattavasti, olisin hänen kanssaan. Minulle elämänlaatua tärkeämpi kriteeri on RAKKAUS. Kun rakastaa toista enemmän kuin mitään, on valmis tekemään toisen vuoksi mitä tahansa.
Ihan mielenkiinnosta, jos nyt keskustelisitte aiheesta miehesi kanssa ja hän sanoisi ettei varmaankaan rupeaisi omaishoitajaksesi jos saisit esim Alzheimerin, niin miten reagoisit?
"Tässä ollaan ytimessä. Minustakin parisuhteemme oli parhaimmillaan 0,5-2 vuotta alusta."
Johtuu alkuhuumasta ja siitä, että toista katselee vielä ruusunpunaisin lasein, kun ei vielä tunne kunnolla. Tasoittuu jollakin asteella kaikilla, vaikkei muutettaisikaan yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet yleensä ajattelee, että pitäis olla rahaa, jolla tarjota naiselle hyvää elämää. Mutta naisille se hyvä elämä on usein muuta: sitä, että tulee nähdyksi ja on joku arkea jakamassa tunteiden ja tekojen kautta.
Vaatimus arjen jakamisesta onkin usein se kynnyskysymys. Minulla kun arki sujuu parhaiten jakamatta. Harvassa ovat lapsettomat naiset, jotka haluavat parisuhteen vapaa-ajasta nautiskeluun.
Sukupuolierojen biologia näkyy. Naisilla on vahvemmat kiintymyshormonit, noin yleensä. Siksi naiset haluaa olla tiiviimmin yhdessä, jos haluaa olla yhdessä.
Nimenomaan päinvastoin. Miehet haluavat nyhjätä aivan koko ajan. Persoonakohtaista vaihtelua tietysti on.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten parisuhteen tehtävä on kasvattaa ihmistä. Jokainen parisuhde on kasvutarina jossa opit jotain itsestäsi. Ihmiset eivät tunne vetoa sellaisiin "liian kiltteihin" puolisoihin, jotka ovat aina valmiina täyttämään tarpeesi ja elämään ehdoillasi. Paitsi jos on narsisti. Vaan ihmiset rakastuvat sellaisiin tyyppeihin jotka tarjoavat heille erityisesti haasteita ja ristiriitoja.
Me luullaan kaipaavamme jo valmiiksi seesteistä parisuhdetta mutta tunnetaan vetoa ihmisiin jotka ovat kiehtovalla tavalla "vaikeita tapauksia" juuri meille.
Minulla kyllä juuri päin vastoin. Tunnen aluksi vetoa seesteisiin ja tasaisiin ihmisiin, joista myöhemmin kuoriutuu aivan sietämättömällä tavalla tunnekiihdytteleviä vaikeilijoita.
Nykyinen oli seesteinen alussa ja on edelleen. Siksi tuntuu hyvältä olla yhdessä.
Vääntäminen ja kiihdyttely ei kiehdo minua millään lailla vaan tuntuu taantuneen teinitason käytökseltä. Keskenkasvuisuus etoo ja hämmentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se on. Siksi olenkin ollut kohta kymmenen vuotta sinkkuna onnellisesti. En ole valmis enää uhraamaan omasta hyvinvoinnista rahtustakaan minkään egoistisen junttipullan takia.
Jotenkin kummasti meni aina niin, että minä tein asioita toisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden eteen, mutta homma ei toiminut toisinpäin ollenkaan. Itsekkäät kuspäät vaan ottavat ja ottavat sekä vielä pitävät sitä itsestäänselvyytenä.
Ryhtyisin lesboksi heti jos pystyisin. Onneksi seksilelut on keksitty, joten hyvä näinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdehan nimenomaan taantuu, kun siihen aletaan ymppäämään yhdessä asumista, kihloja, avioliittoa ja muuta töhnää, joka ei välttämättä ollenkaan vastaa omia parisuhdetarpeita.
Itselleni ei tuota mitään vaikeuksia pitää yllä tällaista suhdetta vuosikausia, mutta hyvin harva pystyy tai haluaa samaa.
No ei tuo tietenkään toimi jos lapsia haluaa, kuten useimmat haluaa. Ei kaikki halua elää ikuisesti kuin välinpitämättömät mihinkään sitoutumattomat teinit.
Elämä on valintoja. Jos haluaa välttämättä lisääntyä, sitten jää väistämättä monta muuta juttua saamatta.
Eikä jää. Päinvastoin.
Joo. Voi elää ja tehdä samoja asioita kuin ennenkin, ainoastaan hankalammin, kalliimmin ja huonommin.
Terv. Perheenisä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteet tuntuvat muuttuvan sitä huonommaksi, mitä enemmän niihin "panostaa". Alkuvaiheessa sitä vain tapaa toista, koska hänen seuransa miellyttää, ja tehdään jotakin hauskaa, ja aika monen mielestä suhde on tuollaisenaan parhaimmillaan.
Tuo johtuu siitä, että aluksi rakkaus on jonkin aikaa ehdotonta. Menee vähän aikaa ja sitten tulee kaikenlaisia vaatimuksia molemmilta toisille. Etenkin naisella nousee antennit pystyyn ja alkaa arviointi siitä, että tekeekö mies kaiken oikein. Jos nuo vaatimusten asettamiset pystyttäisiin välttämään, niin suhteesta tulisi erittäin hyvä. Tähän vaadittaisi ehkä kaksi ahkeraa meditoijaa.
Että pitäisi pysyä siinä alkuasetelmassa, missä kukaan ei vaadi mitään ja ollaan kuplassa? Mahdotonta.
Voi ei. Milloinkahan tämä mahdottomuus alkaa?
- 9v onnellista suhdetta omilla kodeilla
Vierailija kirjoitti:
Olen tästä eri mieltä. Vaikka puolisoni sairastuisi vakavasti ja joutuisin olemaan hänen omaishoitaja ja elämänlaatuni laskisi huomattavasti, olisin hänen kanssaan. Minulle elämänlaatua tärkeämpi kriteeri on RAKKAUS. Kun rakastaa toista enemmän kuin mitään, on valmis tekemään toisen vuoksi mitä tahansa.
No toiset meistä on nähneet sellaisia sairastumisia, että se rakkaus ei riitä vaan on pelastettava edes itsensä ja lapset. Isä harhoissaan yritti tappaa äidin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Joo. Voi elää ja tehdä samoja asioita kuin ennenkin, ainoastaan hankalammin, kalliimmin ja huonommin.
Terv. Perheenisä"
Ainakin lompsa saa olla lyönnissä, koska kaikki kustannukset saa tuplata tai triplata. Lisänä sitten ne kiukuttelevat ipanat. Ah, siinä sitä pääsee lomatunnelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tästä eri mieltä. Vaikka puolisoni sairastuisi vakavasti ja joutuisin olemaan hänen omaishoitaja ja elämänlaatuni laskisi huomattavasti, olisin hänen kanssaan. Minulle elämänlaatua tärkeämpi kriteeri on RAKKAUS. Kun rakastaa toista enemmän kuin mitään, on valmis tekemään toisen vuoksi mitä tahansa.
Ihan mielenkiinnosta, jos nyt keskustelisitte aiheesta miehesi kanssa ja hän sanoisi ettei varmaankaan rupeaisi omaishoitajaksesi jos saisit esim Alzheimerin, niin miten reagoisit?
Olen eri, mutta ainakin minulle on selvää, ettei kumppanini ryhtyisi minulle omaishoitajaksi tai minä hänelle. Ylipäätään kumppaneista hyvin harva ryhtyy omaishoitajaksi, ja erillissuhteessa asuvista vielä sitäkin harvempi.
Vierailija kirjoitti:
" Joo. Voi elää ja tehdä samoja asioita kuin ennenkin, ainoastaan hankalammin, kalliimmin ja huonommin.
Terv. Perheenisä"
Ainakin lompsa saa olla lyönnissä, koska kaikki kustannukset saa tuplata tai triplata. Lisänä sitten ne kiukuttelevat ipanat. Ah, siinä sitä pääsee lomatunnelmaan.
Ei ne ole pieniä lapsia kuin muutaman vuoden. Mutta kaikki ei osaa arvostaa sitä mitä niillä on, siksi meilla on masentuneita lapsia ja nuoria. Kun vanhemmat haluaisi leikkiä ikuisesti vastuutonta teiniä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tästä eri mieltä. Vaikka puolisoni sairastuisi vakavasti ja joutuisin olemaan hänen omaishoitaja ja elämänlaatuni laskisi huomattavasti, olisin hänen kanssaan. Minulle elämänlaatua tärkeämpi kriteeri on RAKKAUS. Kun rakastaa toista enemmän kuin mitään, on valmis tekemään toisen vuoksi mitä tahansa.
OK. Mulle hyvinvointi, oma terveys, elämänlaatu, onnellisuus, mielenrauha, itsemääräämisoikeus ja aika moni muukin asia on tärkeämpi kuin rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Joo. Voi elää ja tehdä samoja asioita kuin ennenkin, ainoastaan hankalammin, kalliimmin ja huonommin.
Terv. Perheenisä"
Ainakin lompsa saa olla lyönnissä, koska kaikki kustannukset saa tuplata tai triplata. Lisänä sitten ne kiukuttelevat ipanat. Ah, siinä sitä pääsee lomatunnelmaan.
Ei ne ole pieniä lapsia kuin muutaman vuoden. Mutta kaikki ei osaa arvostaa sitä mitä niillä on, siksi meilla on masentuneita lapsia ja nuoria. Kun vanhemmat haluaisi leikkiä ikuisesti vastuutonta teiniä.
Ei haluta leikkiä vastuutonta teiniä, vaan elää omaa elämää ilman lapsia. Ja eletäänkin. Miten siis on minun syy, että jonkun toisin valinneen lapset on masentuneita? Ei mitenkään. Ihme asenne sulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tästä eri mieltä. Vaikka puolisoni sairastuisi vakavasti ja joutuisin olemaan hänen omaishoitaja ja elämänlaatuni laskisi huomattavasti, olisin hänen kanssaan. Minulle elämänlaatua tärkeämpi kriteeri on RAKKAUS. Kun rakastaa toista enemmän kuin mitään, on valmis tekemään toisen vuoksi mitä tahansa.
Ihan mielenkiinnosta, jos nyt keskustelisitte aiheesta miehesi kanssa ja hän sanoisi ettei varmaankaan rupeaisi omaishoitajaksesi jos saisit esim Alzheimerin, niin miten reagoisit?
Kun itse sairastuin vakavasti, mies tuki ja pysyi rinnalla ja hoiti lasta ja kotia. On ollut aina pahassa paikassa tukena sen sijaan, että olisi hylännyt. Uskon hänen toimivan näin jatkossakin. Sitä se rakkaus on :)
Alue: Aihe vapaa
Tosiaan, luonto ei yleensä katsele siittäjää, joka yrittää siittää naista, vaikka edellisetkin poikaset kuormittavat liikaa. Tällaisessa yhteisössä on liikaa siittäjiä suhteessa lasten hoivaajiin. Miehet ovat tässä asiassa tosi kujalla, kuvitellen, että parisuhde = siittäminen. Tai yrittävät päästä naisen tissille. Tai sitten tämä uusin psykoosi, missä mies yrittää itse simuloida naista keinoimettämällä vauvoja kumirinnoista lehmänmaidolla, jne.