Lue keskustelun säännöt.
Miten keskituloisilla pariskunnilla on varaa 350 000-400 000 euron koteihin?
22.07.2024 |
Asun paikkakunnalla, jossa on paljon n. 350 000-450 000 euron hintaisia asuntoja. Asuinalueet ovat hyviä, mutta nämä ovat siis ihan tavallisia koteja, usein pari- tai rivitaloissa. Nämä eivät ole edes paikkakunnan "ökyalueita", vaan näissä asuu ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä. Lähes poikkeuksetta nämä ihmiset ovat tavallisissa keskiluokkaissa ammateissa ja tienaavat sen mukaista palkkaa (noin kolme tonnia bruttona, toiset vähän enemmän ja toiset vähän vähemmän). Monella on kotipihalla joku perusauto, ei siis mitään ylikallista kaaraa.
Miten näillä keskiluokkaisilla perheillä on varaa asua näin ja miten ihmeessä saavat noin isoja asuntolainoja? Meillä on perheessä kaksi keskituloista vanhempaa ja ei todellakaan olisi mahdollisuutta ostaa jotain 400 000 euron kotia. Kaikilla myöskään tuskin on perintöä, rahakkaita sivubisneksiä tai rikkaita sukulaisia auttamassa.
Ap
Kommentit (350)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulevat nesteessä olemaan kun työt lähtee alta ja mitään tukia ei saa.
Toi on kuspäisen ihmisen toiveuni. Ei niitä lainoja koskaan ole tuilla maksettu.
Näin se on, ja niitä kusipäitähän maailmaan mahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omistusasumisen pelkääminen on Suomessa ollut varsin tehokas tapa välttyä vaurastumiselta. Omistusasunto on kodin lisäksi ja kaikessa sijoittamisessa on tottakai riskinsä. Omistusasumisessa ne ovat kyllä todella maltilliset.
Vuokralla joka tapauksessa vaurastutat jotakuta muuta. Ei kannata myöskään unohtaa vuokra-asumisen riskejä. Asunto voidaan myydä alta, voit joutua myös lähtemään vastoin omaa tahtoasi, vuokrakin voi nousta yllättävästi ja saatat joutua hankalan vuokranantajan kanssa ongelmiin.
Aivan kuten omistusasumisen riskeihin, myös vuokralla asumisen riskeihin voi varautua. Sijoittamista voi tehdä myös vuokralla asuessa, jopa siihen niin "huolettomaan ja varmaan" asuntosijoittamiseen.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että yleisesti ottaen asuntobisnestä tekevät vuokrataloyhtiöt ovat melko varmoja ja luotettavia vuokranantajia, kun maksat vuokrat ajallaan ja käyttäydyt ihmisiksi muutenkin. Itse en tiedä ketään, jolta vuokrasopimus olisi yllättäen vuokra-asuntofirman toimesta irtisanottu, kyllä pakkomuuttamiset ovat hyvin harvinaisia ellei itse omalla toiminnalla ole aiheuttanut vuokrasopimuksen purkua. Suurin riski yrityksillä on korkea vuokrankorotus, sitten etsii vain halvemmalla uuden asunnon. Vuokrankorotus tiedotetaan kuitenkin niin hyvissä ajoin, ettei halvemman asunnon löytyminen ole vaikeaa.
Yksityiseltä vuokratessa on tietysti sitten enemmän mahdollisia haasteita vuokranantajan kanssa, mutta niihinkin voi varautua etukäteen, kun tapaa mahdollisen vuokranantajan esim. näytön yhteydessä. Välittäjän kautta en vuokraisi ellei sitten jossain vaiheessa näe vuokranantajan kanssa ennen lopullista sopimuksen allekirjoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulevat nesteessä olemaan kun työt lähtee alta ja mitään tukia ei saa.
Kuinka niin? Ansiosidonnaista saa myös omakotitalossa asuva työttömäksi jäävä. Sitä paitsi meillä on se 500k euron omakotitalo jo maksettu, vähemmän siinä on kuukausikuluja, kuin vuokralla asuvalla. Tiukan paikan tullen talon voi myös myydä, jää siitä aina jotain käteen. Vuokralla asuva työttömäksi jäävä sen sijaan siirtyy puolestaan pienempään koppiin, kun työttömyys vie maksukyvyn.
Asumistukea ei enää saa omistusasuntoon ja ansiosidonnainen leikkaantuu jo 8 viikon työttömyyden jälkeen. Myös sairauspäivärahaan tulee rajut leikkaukset.
Jos on iso asuntovelka, joutuu äkkiä myymään asunnon Eikä
E pidä ostaa *lähes kokonaan velaksi*. Taas jotain ihme oletuksia siitä, että, jos keskituloiset asuvat 500 000 eur omakotitalossa, niin heillä on sitten 500 000 velkaa. Useimmat asunnonostajat ovat ihan järkeviä ja siirtyvät siihen omakotitaloon pikkuhiljaa, jolloin lainamäärä jää esim vajaaseen 50% talon ostohinnasta, tai sitten ovat niitä onnekkaita, jotka saavat perintöä ja pystyvät sen turvin hankkimaan sen talon ensiasunnoiksi.
Ja kun laina sitten on maksettu, niin asumiskulut tosiaan ovat pienemmät kuin vuokralla asuessa, joten talon pakkomyynti on aina epätodennäköistä edes työttömyyden iskiessä.
Ja kaikki eivät jää työttömiksi. Toisin kuin tätä palstaa lukiessa luulisi, niin Suomessa löytyy edelleen niitä, joilla on töitä ja jotka pärjäävät ihan mainiosti, vaikka asumistukea ei omistusasuntoon saakaan (eivät ole sitä tähänkään mennessä saaneet).
Kaikki eivät elä kädestä suuhun, vaan säästämisen ja sijoittamisen eetos on monella pienestä pitäen. Itsekin olen ekonomin keskituloilla säästänyt itseni miljoonakerhoon alle nelikymppisenä. Asumiseen tai muuhun kulutukseen ei kannata tuhlata heti kerralla koko maksukykyään, vaan parantaa elintasoa asteittain ja silloin tällöin parempaan vaihtamalla. Pääosa varallisuudesta kannattaa pitää tuottavassa käytössä. Tsemppiä vaan!
Minulla ei ole kallista omakotitaloa, mutta yksin itse hankitun kaksion arvo on noin 200 000€. Ei perintöjä, eikä sukulaisten tai puolisoiden apua.
Kaikki lähtee siitä, että osaa säästää ja käyttää rahaa. Olin amiksesta valmistumisen ja armeijan jälkeen pari vuotta töissä (ikä 21-23v) ja säästin opiskeluja varten. Opiskeluaikoina (23-27v) säästin opintolainat, sijoitin ne rahastoihin ja osakkeisiin. Kävin opintojen ohella töissä ja elin säästeliäästi, jotta sain elämiskustannukset katettua. Opintojen jälkeen oli muutamia määräaikaisia töitä (27-30v), joiden aikana säästin asp-tilille ja sijoituksiin. Jatkoin edelleen maltillisella budjetilla, vaikka keskituloisena olisi ollut mahdollisuus leveämpäänkin elämään ravintolaillallisineen, hienoine autoineen, ulkomaanmatkoineen jne.
Kun sain vakipaikan 31-vuotiaana, olivat asp-säästöt 20 000€ ja sijoitukset 50 000€. Tuolloin piti olla 10% asunnon arvosta käsirahana, joten 20 000 € asp-tilillä sai 200 000€ asunnon hankittua. Sijoitukset edesauttoivat lainan saantia, vaikkei niitä vakuudeksi laitettukaan. Myönnän, että lainaneuvotteluissa kävi tuuri, kun sain 35v lainan, jolloin lyhennys on todella edullinen, eikä mene kaikki rahat lainanmaksuun vaan voin edelleen laittaa rahaa säästöön. Eli en ottanut asp-lainaa, vaan tavallisen asuntolainan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät elä kädestä suuhun, vaan säästämisen ja sijoittamisen eetos on monella pienestä pitäen. Itsekin olen ekonomin keskituloilla säästänyt itseni miljoonakerhoon alle nelikymppisenä. Asumiseen tai muuhun kulutukseen ei kannata tuhlata heti kerralla koko maksukykyään, vaan parantaa elintasoa asteittain ja silloin tällöin parempaan vaihtamalla. Pääosa varallisuudesta kannattaa pitää tuottavassa käytössä. Tsemppiä vaan!
Pelkästään säästämällä melko harva pääsee alle 40-vuotiaana miljoonan säästössä olemiseen. Edellyttää nimittäin keskimäärin yli 2 000€/kk säästämistä. Toki kun sijoittaa osan tuloista ja käyttää tuottoja lisäsijoittamiseen ja säästämiseen, voi päästä tilanteeseen, että on miljoona säästössä. Kyse ei silloin kuitenkaan ole puhtaasti säästämisestä.
Luulenpa että yllättävän monella suuri salaisuus on vippailevat (iso)vanhemmat. Joillakin viikkorahan maksu ei loppunut koskaan.
Tässä maassa on paljon eläkeläisiä joilla makaa tilillä rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmilla on perintö ja kyllähän niitä myös tuetaan roimasti. Kukaan ei ole Suomessa niin taloudellisesti etuoikeutettu kuin lapsiperheet. Tavaraa tuodaan ovista ja ikkunoista ja muut veronmaksajat pistetään maksamaan tulevien työtä vierouksjien elämä. Eivät pärjää koulussa, eivät suhteissa tai yhteiskunnassa, koska kaikki on tullut aina tarjottimella revittynä muiden selkänahasta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole kallista omakotitaloa, mutta yksin itse hankitun kaksion arvo on noin 200 000€. Ei perintöjä, eikä sukulaisten tai puolisoiden apua.
Kaikki lähtee siitä, että osaa säästää ja käyttää rahaa. Olin amiksesta valmistumisen ja armeijan jälkeen pari vuotta töissä (ikä 21-23v) ja säästin opiskeluja varten. Opiskeluaikoina (23-27v) säästin opintolainat, sijoitin ne rahastoihin ja osakkeisiin. Kävin opintojen ohella töissä ja elin säästeliäästi, jotta sain elämiskustannukset katettua. Opintojen jälkeen oli muutamia määräaikaisia töitä (27-30v), joiden aikana säästin asp-tilille ja sijoituksiin. Jatkoin edelleen maltillisella budjetilla, vaikka keskituloisena olisi ollut mahdollisuus leveämpäänkin elämään ravintolaillallisineen, hienoine autoineen, ulkomaanmatkoineen jne.
Kun sain vakipaikan 31-vuotiaana, olivat asp-säästöt 20 000€ ja sijoitukset 50 000€. Tuolloin piti olla 10% asunnon arvosta käsirahana,
Siinä taas yksi, joka ei ymmärrä etuoikeuksiaan. Ei kaikki saa parikymppisenä sellaista palkkaa, josta vuokran ja muun pakollisten kulujen jälkeen voi säästää 20 000 noin vaan. Jotain tolkkua nyt näihin satuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät elä kädestä suuhun, vaan säästämisen ja sijoittamisen eetos on monella pienestä pitäen. Itsekin olen ekonomin keskituloilla säästänyt itseni miljoonakerhoon alle nelikymppisenä. Asumiseen tai muuhun kulutukseen ei kannata tuhlata heti kerralla koko maksukykyään, vaan parantaa elintasoa asteittain ja silloin tällöin parempaan vaihtamalla. Pääosa varallisuudesta kannattaa pitää tuottavassa käytössä. Tsemppiä vaan!
Pelkästään säästämällä melko harva pääsee alle 40-vuotiaana miljoonan säästössä olemiseen. Edellyttää nimittäin keskimäärin yli 2 000€/kk säästämistä. Toki kun sijoittaa osan tuloista ja käyttää tuottoja lisäsijoittamiseen ja säästämiseen, voi päästä tilanteeseen, että on miljoona säästössä. Kyse ei silloin kuitenkaan ole puhtaasti säästämisestä.
No itselläni olikin tavoitteena säästää vähintään 20 tonnia vuodessa heti koulun jälkeen. Ylijäävästä osasta sai luvan ylellisyyksiin. Joinakin vuosina olen säästänyt enemmänkin. Sijoitin nuorempana reippaammalla velkavivulla vuokra-asuntoihin ja osakkeisiin sekä asuin pitkälle yli 30-vuotiaaksi kitsaasti pienessä töölöläiskaksiossa ja ajoin vanhalla pikkuautolla. Osakemarkkinat ja stadin kämpät tuottivat 2000-luvun alussa hyvin.
En ostaisi tässä maailmantilanteessa suomesta mitään kiinteää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ihmettelen, miten kahden ansaitsevan aikuisen ja yhden lapsen taloudessa ei ole rahaa mihinkään. Neljän lapsen yksinhuoltajana, joiden isä ei osallistunut kuin ruokamenoihin, hankin omistusasunnon helposti keskitason tuloillani. Asia tosin vaati taloustarkkuutta. Kaikki, minkä pystyi, teki itse. Leivät, ruuat, remontit sallituin osin. Jos olisi ollut vielä toinen samansuuruinen palkka käytössä olisi ollut jo rikas.
Meillä on 360 tonnia maksanut omakotitalo.
60 tonnia maksettiin omista, 300 tonnia lainaa.
Bruttotulot yhteensä 9500€/kk, hoitsu AMK ja inssi AMK. Plus lapsilisät kolmesta lapsesta.
Asuntolainassa korkokatto ja kaikkine kuluineen lyhennys 1400€/kk. Ei ole ongelmia maksaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko harva lainalla ostettu asunto on omistajalleen oikeasti mikään sijoitus. Jos kämpässä asutaan 15-20v ja lainaa maksellaan sen ajan, mahdollisesta arvonnoususta huolimatta lainan korkomenot on suuremmat kuin mitä myyntivoitto, ainakin jos kyse jostain 500k kämpästä. Halvemmaksi toki tulee kuin asua vuokralla vastaavassa.
Se vaan tuntuu olevan jotain muotia nykyään tuo sijoittaminen ja arvonnousu jne. asiat.
Vierailija kirjoitti:
Melko harva lainalla ostettu asunto on omistajalleen oikeasti mikään sijoitus. Jos kämpässä asutaan 15-20v ja lainaa maksellaan sen ajan, mahdollisesta arvonnoususta huolimatta lainan korkomenot on suuremmat kuin mitä myyntivoitto, ainakin jos kyse jostain 500k kämpästä. Halvemmaksi toki tulee kuin asua vuokralla vastaavassa.
Se vaan tuntuu olevan jotain muotia nykyään tuo sijoittaminen ja arvonnousu jne. asiat.
Tämähän se on. On myös huomioitava, että näiden tappihintaisten asumusten arvo ei todellakaan enää nouse. Käytännössä häviää aina.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole kallista omakotitaloa, mutta yksin itse hankitun kaksion arvo on noin 200 000€. Ei perintöjä, eikä sukulaisten tai puolisoiden apua.
Kaikki lähtee siitä, että osaa säästää ja käyttää rahaa. Olin amiksesta valmistumisen ja armeijan jälkeen pari vuotta töissä (ikä 21-23v) ja säästin opiskeluja varten. Opiskeluaikoina (23-27v) säästin opintolainat, sijoitin ne rahastoihin ja osakkeisiin. Kävin opintojen ohella töissä ja elin säästeliäästi, jotta sain elämiskustannukset katettua. Opintojen jälkeen oli muutamia määräaikaisia töitä (27-30v), joiden aikana säästin asp-tilille ja sijoituksiin. Jatkoin edelleen maltillisella budjetilla, vaikka keskituloisena olisi ollut mahdollisuus leveämpäänkin elämään ravintolaillallisineen, hienoine autoineen, ulkomaanmatkoineen jne.
Kun sain vakipaikan 31-vuotiaana, olivat asp-säästöt 20 000€ ja sijoitukset 50 000€. Tuolloin piti olla 10% asunnon arvosta käsirahana,
31-vuotiaana varmasti hyvä ratkaisu edellyttäen, että on todennäköisesti mahdollisuus maksaa nopeammin pois. On meinaan aika kalliita euroja ne viimeiset, joista on maksanut korkoa 34 vuotta. Itse törmäsin vanhenemiseen nyt kun 50-vuotispäivä lähestyy. Pankki piti ehdottomasti maksimilaina-aikana 20 vuotta, toki puoliso on vielä muutaman vuoden vanhempi kuin minä...
Hallitus heikentää irtisanomissuojaa myös julkisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulevat nesteessä olemaan kun työt lähtee alta ja mitään tukia ei saa.
Kuinka niin? Ansiosidonnaista saa myös omakotitalossa asuva työttömäksi jäävä. Sitä paitsi meillä on se 500k euron omakotitalo jo maksettu, vähemmän siinä on kuukausikuluja, kuin vuokralla asuvalla. Tiukan paikan tullen talon voi myös myydä, jää siitä aina jotain käteen. Vuokralla asuva työttömäksi jäävä sen sijaan siirtyy puolestaan pienempään koppiin, kun työttömyys vie maksukyvyn.
Ansiosidonnaisesta poistettiin lapsikorotukset huhtikuussa ja syksyllä se porrastetaan.
Myös osa vuokralla asuvista perii asunnon.
Jos on työtön niin ei se tarkoita, että kuuluisi johonkin sellaiseen sukuun, missä myös vanhemmat olisi olleet työttöminä, vaikka sellainen käsitys osalla on, varmaan vanhemmat kertoneet väärää tietoa, jotain kuviteltua.
Toi on kuspäisen ihmisen toiveuni. Ei niitä lainoja koskaan ole tuilla maksettu.