Miten keskituloisilla pariskunnilla on varaa 350 000-400 000 euron koteihin?
Asun paikkakunnalla, jossa on paljon n. 350 000-450 000 euron hintaisia asuntoja. Asuinalueet ovat hyviä, mutta nämä ovat siis ihan tavallisia koteja, usein pari- tai rivitaloissa. Nämä eivät ole edes paikkakunnan "ökyalueita", vaan näissä asuu ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä. Lähes poikkeuksetta nämä ihmiset ovat tavallisissa keskiluokkaissa ammateissa ja tienaavat sen mukaista palkkaa (noin kolme tonnia bruttona, toiset vähän enemmän ja toiset vähän vähemmän). Monella on kotipihalla joku perusauto, ei siis mitään ylikallista kaaraa.
Miten näillä keskiluokkaisilla perheillä on varaa asua näin ja miten ihmeessä saavat noin isoja asuntolainoja? Meillä on perheessä kaksi keskituloista vanhempaa ja ei todellakaan olisi mahdollisuutta ostaa jotain 400 000 euron kotia. Kaikilla myöskään tuskin on perintöä, rahakkaita sivubisneksiä tai rikkaita sukulaisia auttamassa.
Ap
Kommentit (350)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on vaikea ymmärtää: en halua muuttaa Helsingistä pois ja haluan Helsingissäkin asua hyvä alueella. Maksan siitä joo 400 000 euroa kaksiosta, mutta sepä on minun valintani. Jos te haluatte asua jossain muualla, se on teidän valintanne. Mun asuminen ei ole teiltä pois!
Helsingistä saa hyvän perheasunnon alle 300 000€:lla, jos haluaa maksaa kaksiosta 400 000€, ok ei se muilta pois ole, mutta varmasti moni myös ihmettelee ratkaisua...
-ohis
Miksi?
Jos vaihehtona on uusi talo meren vieressä, niin miksi ostaisin vanhan 300tonnin asunnon jostain muualta, missä en haluaisi asua? Samalla rahallahan saisin ns. lukaalin Helsingin pitäjistä, mutta en halua muuttaa minnekään sisämaahan, vaan asua meren vierellä. Mä lähden hyvällä mielellä lenkille lauantai aamuisin herättyän
Edes merenrannalla asumiseen Helsingin keskusta ei ole rauhallisin ja viihtyisin vaihtoehto Helsingissä, mutta hyvä kun viihdyt. Mä en muuttaisi, vaikka maksettaisiin asunto ja muut kulut sekä vielä asunnon hinta ylimääräisenä bonuksena.
Makselee pelkästään korkoja seuraavat 10 vuotta, niin alkaa ne korot laskemaan jossakin vaiheessa.
Joskus mietin miksi eivät anna perintöä ennakkoon kun nuorilla tiukkaa? Pitää kituutaa ja säästää, nythän sitä menee kun perheet perustettu. Miksi vasta kuoleman jälkeen? Raaskita mitään itselle laittaa omaan hyvinvointiin, kun sitä perintöä kerätään. Kaikki tavallaan täällä tietysti mennään.
Edes merenrannalla asumiseen Helsingin keskusta ei ole rauhallisin ja viihtyisin vaihtoehto Helsingissä, mutta hyvä kun viihdyt. Mä en muuttaisi, vaikka maksettaisiin asunto ja muut kulut sekä vielä asunnon hinta ylimääräisenä bonuksena.
-.-.-.-.-
No, en asu Helsingin keskustassa, koska siellä ei ole ulkoilumaastoja ei yksin eikä koiran kanssa. Helsingissä on muuallakin merenrantaa ja hyvät ulkoilumaastot sekä itselle että koiralle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vtuako te luulette, että kaikki, jotka ostaa 400tonnin kämpän on saanut perintöä? Osaatteko säästää? en ole saanut perintöä, olen säästämällä ostanut asuntoni. Jos te ootte niin saamattomia, että kaikki menee mikä tulee, niin pysykää köyhinä!
Paljonko asuntosi maksoi? Kuinka pitkään säästit. Oliko koko summa tosiaan säästöjä vai otitko velkaa?
-utelias
Noin 400t euroa. Säästin 14v. Ja kyllä on myös velkaakin vielä. Mutta 10v ajan ja voi maksaa nopeammin pois.
Omat kuukausimenot oli siis noin 600e ruokaan jne Kaikki muut laitoin säästöön.
Vierailija kirjoitti:
Edes merenrannalla asumiseen Helsingin keskusta ei ole rauhallisin ja viihtyisin vaihtoehto Helsingissä, mutta hyvä kun viihdyt. Mä en muuttaisi, vaikka maksettaisiin asunto ja muut kulut sekä vielä asunnon hinta ylimääräisenä bonuksena.
-.-.-.-.-
No, en asu Helsingin keskustassa, koska siellä ei ole ulkoilumaastoja ei yksin eikä koiran kanssa. Helsingissä on muuallakin merenrantaa ja hyvät ulkoilumaastot sekä itselle että koiralle.
Juu, mä varmaan ymmärsin yhden kommenttisi väärin...
Mikä pakko sitä heti on ostaa kallein mahdollinen?
Me ostettiin lähes purkukuntoinen talo 90-luvulla. Arvo nykyrahassa ehkä noin 30000€. Nyt arvo noin 300000€.
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko sitä heti on ostaa kallein mahdollinen?
Me ostettiin lähes purkukuntoinen talo 90-luvulla. Arvo nykyrahassa ehkä noin 30000€. Nyt arvo noin 300000€.
Eihän 400 000e ole lähelläkään kalleinta. Sillä saa vähän paremmalta alueelta keskikokoisen kolmion Helsingistä.
Purkukuntoisen remontointiin/uuden rakennuttamiseen uppoaa nykyään vähintään 200 niin että heilahtaa, eikä edes riitä. Rakentaminen maksaa aivan älyttömästi nykyään.
330 000 e laina alunperin ok talosta kasvukeskuksessa pk seudulla. Vanhan asunnon myynnin jälkeen ja 3v lyhennysten jälkeen jäljellä 250 000. Omaisuutta toisessa asunnossa kiinni n. 100 000 jonka voisi irroittaa myynnillä tarvittaessa. Ollaan keskituloisia, vuositulot yhteensä n. 90-100 000e/brutto. On korkokatto joka otettu matalien korkojen aikaan, kuukausierä ilman vakuutuksia korkokaton sisältäen alle 1300e/kk eli n. 650e per henkilö (moni maksaa 1000e jo yksiöistäkin vuokraa!). Velaton auto joka maksettu edellisen asunnon voitoilla (20k).
Eivätkö suomalaiset suvut kerrytä omaisuutta, alustako on aina aloitettava? Estääkö suomalainen tuplaverotus valmiin kodin saamisen?
Jos vaimokin käy töissä, tienataan paljon. Alkupääoma (10%?) saadaan pienillä lahjoituksilla (kapiat?) ja säästämällä.
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö suomalaiset suvut kerrytä omaisuutta, alustako on aina aloitettava? Estääkö suomalainen tuplaverotus valmiin kodin saamisen?
Jos vaimokin käy töissä, tienataan paljon. Alkupääoma (10%?) saadaan pienillä lahjoituksilla (kapiat?) ja säästämällä.
Kapiot. Myötäjäiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas mietin, että miksi kukaan haluaa itselleen niin suuren velkataakan. Mieluummin itse asun puolet halvemmassa talossa, 100 km pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudulle ei tietenkään olisi asiaa näillä hinnoilla.
Osalla työt ovat pk-seudulla eikä oman alan työpaikkoja ole muualla. Silloin on aika vaikea muuttaa sinne 100 km päähän asumaan.
Monesti työt, joita on vain pk-seudulla, ovat, aina osittain, tehtävissä etänä. Monta päivää pystyy tekemään kokonaan kotona ja silloinkin, kun menee työpaikalle, kannatta kulkea julkisilla, pystyy hyödyntämään matka-ajan töihin.
Mitkä ovat sellaisia ammatteja, joille löytyy töitä vain pk-seudulta?
Vierailija kirjoitti:
vtuako te luulette, että kaikki, jotka ostaa 400tonnin kämpän on saanut perintöä? Osaatteko säästää? en ole saanut perintöä, olen säästämällä ostanut asuntoni. Jos te ootte niin saamattomia, että kaikki menee mikä tulee, niin pysykää köyhinä!
Ei pointti ole se, että kukaan ei voisi säästämällä, työteliäisyydellä ja suunnitelmallisuudella saada ihan omin voimin hankittua 400t tai vaikka 800t kämppää. Tunnen sellaisia ihmisiä.
Mutta paljon enemmän tunnen niitä, joiden taustalla on ylemmän keskiluokan vanhempien antama vetoapu. Heidän ei ole tarvinnut niin suunnitelmallisia, työteliäitä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas mietin, että miksi kukaan haluaa itselleen niin suuren velkataakan. Mieluummin itse asun puolet halvemmassa talossa, 100 km pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudulle ei tietenkään olisi asiaa näillä hinnoilla.
Osalla työt ovat pk-seudulla eikä oman alan työpaikkoja ole muualla. Silloin on aika vaikea muuttaa sinne 100 km päähän asumaan.
Monesti työt, joita on vain pk-seudulla, ovat, aina osittain, tehtävissä etänä. Monta päivää pystyy tekemään kokonaan kotona ja silloinkin, kun menee työpaikalle, kannatta kulkea julkisilla, pystyy hyödyntämään matka-ajan töihin.
Mitkä ovat sellaisia ammatteja, joille löytyy töitä vain pk-seudulta?
Ilmeisesti jotain hallintovirkoja, mutta todennäköisesti niissäkin koulutusta vastaavaa työtä löytyy muualta, vaikkei ihan täysin samanlaista.
Ei olla saatu ennakkoperintöä vaan ihan työnteolla ollaan rahamme tienattu mutta säästeliäästi ollaan aina eletty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti pystyy. Olen yksin maksanut uuden talon lainan pois 10 vuodessa. Ei perintöä, vaan en ole tuhlannut ylimääräiseen.
Niin mutta kun tulee niin huono olo jos ei saa ostella meikkejä ja laukkuja ja bilettää ja käydä ulkomailla. Ei tuollaisista voi mitenkään luopua kun pitäähän ihmisen elääkin!
Tuossapa se varmaan kiteytyi, mikä on nykyjengissä vikana. Kaikki pitäisi saada heti ja koko ajan pitää kuluttaa. Aivan valtava ahneus on vallallaan ja ei nähdä sitä, että ei kukaan vanhemmistakaan ikäluokista ole saanut mitän ilmaiseksi, vaan kaiken eteen on tehty aina töitä, ennen jopa paljon kovemmissa olosuhteissa. Nykyään vastavalmistuneen pitäisi saada 25 vuotta alalla olleen palkkaa olemattomilla taidoilla, täysillä lomilla, eikä mielellään työpaikalla pitäisi joutua oleilemaan yhtään vaan pitää saada olla etänä, jos ei saada lomaa, niin aina saa saikkua jne. Opiskelijan pitäisi saada työssäkäyvän elintaso ja asunto ilmaiseksi yhteiskunnan kustantamana, työttömäksi heittäytynyt perustelee työttömyyttään sillä, kun työstä ei makseta heti sitä 25 vuotta töissä olleen liksaa jne. Koko ajan valitetaan pikkuasioista. Sitten päälle tuo jäätävä kuluttaminen. Oikeasti, mitään en inhoa, kuin tuota "pitäähän ihmisen elääkin" -kommenttia. Miksi se eläminen on aina yltäkylläistä tuhlaamista ja mässäilyä? Eikö elämää ole esim. omaan kotiin säästäminen ja se, että tulee vähemmälläkin toimeen? Sama porukka ulisee kasvissyönnistä ja luontokadosta, mutta omassa toiminnassa se ei näy mitenkään hillitsevänä tekijänä? Koiria tai lemmikeitä pitää olla ainakin viisi, uusia vaatteita joka viikko, kampaajalla pitää juosta kolme kertaa kuussa jne. ja sitten ulistaan, kun joku on saanut kaiken ilmaiseksi ja onnea on ollut ja perintöä ja kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia yhyy. Eiköhän se ero ole lähinnä impulssikontrollissa. Joku kokee elämäksi kertakäyttökulutuksen, toinen ajattelee elämää pitkäjänteisemmin ja tavoitteellisemmin.
Kyllä tulevat nesteessä olemaan kun työt lähtee alta ja mitään tukia ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulevat nesteessä olemaan kun työt lähtee alta ja mitään tukia ei saa.
Kuinka niin? Ansiosidonnaista saa myös omakotitalossa asuva työttömäksi jäävä. Sitä paitsi meillä on se 500k euron omakotitalo jo maksettu, vähemmän siinä on kuukausikuluja, kuin vuokralla asuvalla. Tiukan paikan tullen talon voi myös myydä, jää siitä aina jotain käteen. Vuokralla asuva työttömäksi jäävä sen sijaan siirtyy puolestaan pienempään koppiin, kun työttömyys vie maksukyvyn.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta aloituksesta jäi puuttumaan se tieto, että minkä ikäisistä ihmisistä ap nyt puhuu. Ja ovatko he ostaneet asuntonsa hiljattain vai ehkä jo 10v sitten?
Jotkut oppivat fiksuiksi rahankäyttäjiksi jo nuorina. Säästävät kesätyörahoistaan opintoja varten / sijoituksiin / ASP-tilille ja opintojen aikana elävät nuukasti, sitten töihin päästyään jatkavat elämistä opiskelijabudjetilla, jotta saavat käsirahan ensiasuntoon. Jos malttaa ensin ostaa halvan ja pienen asunnon, siinä pääsee kartuttamaan pääomaa nopeammin kuin suuressa perheasunnossa, missä asumiskulut ovat suuremmat ja lainan korkoihinkin menee enemmän rahaa.
Jos asuntolainan lyhennysten rinnalla kartuttaa sijoituksiaan säännöllisesti, niistäkin alkaa ennen pitkää saada lisätuloja. Erityisesti keskituloisten, jotka eivät työskentele sellaisissa asiantuntijatehtävissä, joissa palkka nousee uran aikana reippaastikin, kannattaisi kerätä niitä lisätuloja säännöl
Meillä on bruttotulot samaa luokkaa kuin ap:n. Me tehtiin just niin että asuttiin ensin vanhemmassa ja halvemmassa perheasunnossa ja sijoitettiin samalla. Se vaatii työtä ja sitä että rahaa käytettiin todella harkiten muuhun. Sitten ostettiin se 400t talo (uudiskohde) kun myytiin vanha asunto ja osa sijoituksista. Lainaa ostohetkellä sitten enää 60t, loput maksettiin siis sijoituksista ja säästöistä (siis ilman perintöjä tai vanhempien apuja).
Noin 400t euroa. Säästin 14v. Ja kyllä on myös velkaakin vielä. Mutta 10v ajan ja voi maksaa nopeammin pois.