Lue keskustelun säännöt.
Ulkomaalainen puoliso ja pyytää nyt muuttamaan kotimaahansa. Lähtisittekö?
20.07.2024 |
Mies joutuu muuttamaan kotimaahansa elokuun lopulla ja luonnollisesti haluaa minut mukaansa, mutta minulla on täällä vakituinen työ. Vaihtoehtoina on joko ottaa loparit ja muuttaa hetkellisesti kotirouvaksi miehen kotimaahan tai elää kaukosuhteessa. Tilanne tuli eteemme nopeasti, joten ei olla ehditty tekemään kunnollisia suunnitelmia. Minulla ei ole vakituista työtä hankittuna miehen kotimaassa ei ainakaan toistaiseksi hakeminen ole tuottanut tuloksia. Mies on sanonut, että voisi vaikka loppuelämänsä ajan elättää minua ja talous ei kaadu siihen, mutta haluaisin olla muutakin kuin kotirouva ja pitää seuraa miehen vanhemmille. Lapsia ei ole ja naimisissa on oltu jo yli kuuden vuoden ajan.
Ihan tiedoksi, että mies ei ole rahan perässä oleva 75v. amerikkalainen sotaveteraani.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Ap älä usko hetkeäkään että mies on 75 vuotias sotaveteraani. Varmasti huijaa sinua!!
Todellisuudessa on kuitenkin alle 18 vuotias joka saapui maahan vuonna 2015-2018 mutta näyttää ikäistään vanhemmalta koska on elänyt raskaissa sotaoloissa..tai jotain..tai olisi voinut..no niin no.. mutta kyllä te tiedätte..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomeen tulee kohta sota ja suomalainen ei välitä kuin itsestään. Lähde toki, muutut luultavasti parempaan suuntaan ihmisenä.
Ap:n kannattaa tutkia miehen kotimaan avioerolainsäädäntö etukäteen, jos aiotte mennä siellä naimisiin. Esim Australiassa ei omaisuutta jaeta 50/50 kuten Suomessa vaan omaisuus jaetaan sen mukaan mitä puolisot tienanneet avioliitossa.
Jos olet kotirouva Ausseissa ja mies töissä niin et saa erossa mitään. Tai ehkä päälläsi olevat vaatteet. Muista siis tehdä avioehto ja pitää huoli että et jää osituksessa tyhjin käsin.
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi edes toiseen kaupunkiin puhumattakaan toisesta maasta.
Jos toinen haluaisi muuttaa, en estelisi. Olisi kamalaa asua jossakin, missä ei viihdy.
Onko Vantaa sinulle noin rakas? Se on jotenkin surullista.
Vierailija kirjoitti:
Jos maa on esim. Irak tai Nigeria tai Sveitsi tai Kanada niin voi olla eri mielipiteitä.
Afganistaniin tai Somaliaan menisin mielelläni.
T. Vihreä nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtisi kuin Tanskaan ja Norjaan. Muuten pitäisi olla verkostot ja mistä ne saa, jos ei olisi töissä tai opiskelisi. Tulisin hulluksi. Vuodeksi voisin vielä jonnekin lähteä, jos pakko.
Ei sua Ap tunnisteta vaikka kertoisit maan. Kuka luulet olevasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomeen tulee kohta sota ja suomalainen ei välitä kuin itsestään. Lähde toki, muutut luultavasti parempaan suuntaan ihmisenä.
Hmm..ihan mielenkiinnosta. Kenestä suomalaisten pitäisi välittää jollei itsestään? Toiseksi, mihin Suomi on hyökkäämässä ja miksi? Taidat olla vatnikki?
No tosiaan riippuu maasta. Minulla on myös ulkomaalainen mies ja hänellä kaksi kansalaisuutta. Hänen synnyinmaahan en ikinä muuttaisi, on paljon rikollisuutta siellä. Ei kuitenkaan muslimimaa. Vanhemmat on kuitenkin ihan eurooppalaisia ja hänellä myös tämän Euroopan maan kansalaisuus ja siellä myös asunut. Sinne voisin muuttaa. Maita en minäkään kerro, mutta toinen oli toisen siirtomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on jo vanhus, niin millä elät sen jälkeen kun hänestä aika jättää? Saatko jäädä maahan vielä silloin vai joudutko lähtemään? En tekisi mitään nopeaa ratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kylläkin suomalainen mies, mutta hän on ollut vuosikausia kansainvälisissä tehtävissä
Sinuna jäisin Suomeen ja kävisin sitten siellä miehen kotimaassa.
Jos susta sitten tuntuu, että sinne voisi muuttaa tai saat sieltä töitä, niin mene
Kyllä etäsuhteetkin onnistuu, kauhean nopeita liikkeitä en suosittele. Jos on esim. siellä miehen kotimaassa miehen varassa ilman omia verkostoja, niin se voi olla myös miehelle aika kuormittavaa
Tietty lähtisin. Tämäntyyppinen arvokeskustelu käytiin jo seurusteluvaiheessa, että vaikka Suomessa asutaankin nyt, niin toinen kotimaa ei ole mitenkään taakse jäänyttä elämää. Lisäksi aina kun olemme oleilleet pidempiä aikoja puolison kotimaassa ymmärrän häntä taas syvemmin. Support on syvintä rakkautta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muutin mieheni kotimaahan, en osannut kieltä muutamia sanoja enempää. Aivan toiselle puolelle maailmaa, täysin erilaiseen kulttuuriin. Kielen oppi väkisin kun oli pakko. Asumme maaseudulla ja olen lasten kanssa kotona. Viihdyn hyvin, olen aina ollut oikea kotihiiri. Tietysti käyn kaupungissa ostoksilla, viemässä lapsia harrastuksiin, hoitamassa asioita.
Ennen lasten syntymää tein miehen yrityksessä töitä ja sinne todennäköisesti menen taas töihin kun lapset aloittavat koulun.
Asuimme välillä kaupungissa mutta viihdyn maalla paremmin kun saa olla omassa rauhassa. Asumme siis sen verran syrjässä ettei meille tule kyläilijöitä tms. Täällä kulttuuri on hyvin yhteisöllinen ja kaupungissa asuessa minua häiritsi koko ajan kun joku oli tulossa meille tai piti lähteä jonkun juhliin, koko ajan piti tuttujen kanssa jutella jos tulivat kadulla vastaan tms.
Vierailija kirjoitti:
No tosiaan riippuu maasta. Minulla on myös ulkomaalainen mies ja hänellä kaksi kansalaisuutta. Hänen synnyinmaahan en ikinä muuttaisi, on paljon rikollisuutta siellä. Ei kuitenkaan muslimimaa. Vanhemmat on kuitenkin ihan eurooppalaisia ja hänellä myös tämän Euroopan maan kansalaisuus ja siellä myös asunut. Sinne voisin muuttaa. Maita en minäkään kerro, mutta toinen oli toisen siirtomaa.
Argentiina?
En todellakaan lähtisi ja jättäisi työtäni. Olen asunut jo ulkomailla ja se riitti mulle.
kuulostaa liian salaiselta jotta ite lähtisin mihinkään jonkun rentun perässä.anna sen sällin mennä itekseen kotiansa.miehiä löytyy uusia.
Voi myös jäädä leskeksi lasten kanssa vieraassa maassa .
No miksei lahtisi? elalama on lyhyt ja tylsaa arkea elavan elama on ... tylsaa.
Itse lahdin miehen kotimaahan englantiin, missa hanella on paljon paremmat ansiot ja tyomahdollisuudet. Omistamme talomme puoliksi ja mahdollisessa erossa saan oman puoleni, kuin Suomessakin. Taalla sitapaitsi leskena nainen saa loppuelamansa miehen koko elakkeen, jottei siinakaan olisi ongelmaa.
Osaan kielta sujuvasti, olen terveydenhuoltoalalla ja toita riittaisi, jos viitsisin tehda.
Nykyaan olen lahes tayspaivaisesti kaytannon elainsuojelutoiminnassa mukana.
Olin nuorensa sairaanhoitajana toissa vanhustenosastolla, heidan kanssaan juteltiin menneista. Yksikaan naista, silloin vuosisadan alussa syntyneista, useimminnaisista, ei katunut mitaan elamassa tekemaansa. Katuivat vain niita asioita joita eivat olleet kyenneet/uskaltaneet aikanaan tehda.
En muuttaisi edes toiseen kaupunkiin puhumattakaan toisesta maasta.
Jos toinen haluaisi muuttaa, en estelisi. Olisi kamalaa asua jossakin, missä ei viihdy.