Onko teistä mautonta, että isovanhemmat vahtii toisen sisaruksen lapsia koko ajan ja toisen lapsia ei näe edes päivää kerran kesässä?
Miehelläni on näin. Meidän lapsia ei isovanhemmat (miehen!) näe edes kertaa kesässä siten että tekisivät lasten kanssa edes jotain.
Miehen sisaruksen lapsia vahditaan koko ajan. Sitten tulee päivityksiä että ihanaa, kun lapset ovat hoidossa. Mitä tuollaiseen pitäisi vastata, että on kohtelias? Kiva, kun teidän lapsianne vahditaan ja pääsette hotelliin, mutta meidän lapsia ei edes tavata kahta tuntia puistossa.
Jotenkin paha olo että tuota pitää erikseen hehkuttaa someen ym. Ja paha olo että isovanhempi on niin tyhmä; että kohtelee lapsiaan ja lapsenlapsiaan epätasaisesti.
Kommentit (129)
Meillä miniä teki jo raskausaikanaan selväksi, että olemme pahoja ja paskoja ja että emme saa olla hänen lapsensa kanssa missään tekemisissä. Asia OK, pysyimme erossa pojan perheestä.
Nyt minä valittaa kuin ap, että juuri hänen lastaan ei rakasteta ja muut lapsenlapset saavat vaikka mitä. Ihan totta tuokin, mutta koska vika on kokonaan meissä, niin pysymme edelleen etäällä ja annamme miniän rauhassa valittaa. Kaikkia ihmisiä ei tarvitse sietää eikä kaikkia lapsenlapsiakaan voi rakastaa. Parempi siivota sivuun ikävät ihmiset ja elää omaa hyvää elämäänsä.
No meillä ei ole mitään erityisiä vaatimuksia isovanhemmille. Hoitavat niin vähän lapsia, että mulle on ihan sama, vaikka söisivät koko päivän jäätelöä. Meidän lapset on myös tosi ikätasoisesti kehittyneitä ja aina saaneet palautetta, että ovat esimerkkilapsia (hyvässä mielessä).
Silti miehen siskon lapsia hoidetaan jatkuvasti, vaikka heistä on nimenomaan paljon vaatimuksia. Pitää opettaa kertotaulut, luistelu eikä saa antaa herkkuja. Kerran näin, kun eskarilainen poika löi mummoaan ja mummosta se oli vain hassunhauskaa, hihiih, pojat on poikia. Miehen sisko myös puhuu vanhemmilleen tosi rumasti päin naamaa, mitä ei itselläni tulisi mieleenkään tehdä.
joten joo, en voi korjata tätä, koska en ole tätä rikkonut.
En näe toisen poikani lapsia koska he eivät halua käydä meillä eivätkä koskaan ole kutsuneet minua.
Meillä appivanhemmat tekivät jo seurustelun alussa selväksi, että miniä ei ole tervetullut perheeseen. Miniä on liian köyhästä perheestä, miniällä ei ole korkeakoulututkintoa ja miniä ei hypi anopin ja appiukon pillin mukaan. Asia on OK, olen pysynyt erossa puolison vanhemmista. Oma apu on paras apu.
Anopin ja appiukon mielestä isovanhemmat saavat kumota lasten vanhempien säännöt ja romuttaa lapsen päivärytmin. Ruoka-aineallergiselle lapselle voi tuputtaa mummolassa ruokaa, joka on lapselta kielletty. "Eikö äiti anna, onpa se äiti ilkeä! Kyllä isoäiti ja isoisä antaa". Alkeellisetkaan ohjeet eivät mene perille.
Isovanhemmuus ei tee kenestäkään ihmisestä automaattisesti luotettavaa ja turvallista lastenhoitajaa. On esimerkiksi juoppoja ja välinpitämättömiä isoäitejä ja arvaamattomia ja väkivaltaisia isoisiä. Kaikkia ihmisiä ei tarvitse sietää. On mummoloita, joihin ei uskalla jättää lasta tunniksikaan ilman vanhemman valvontaa. Jos tarvitsisin tilapäistä lastenhoitajaa, niin haluan, että lapsilla on luotettava, jaksava, osaava ja turvallinen hoitaja. Lapsen turvallisuus on etusijalla. AINA.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä teki jo raskausaikanaan selväksi, että olemme pahoja ja paskoja ja että emme saa olla hänen lapsensa kanssa missään tekemisissä. Asia OK, pysyimme erossa pojan perheestä.
Nyt minä valittaa kuin ap, että juuri hänen lastaan ei rakasteta ja muut lapsenlapset saavat vaikka mitä. Ihan totta tuokin, mutta koska vika on kokonaan meissä, niin pysymme edelleen etäällä ja annamme miniän rauhassa valittaa. Kaikkia ihmisiä ei tarvitse sietää eikä kaikkia lapsenlapsiakaan voi rakastaa. Parempi siivota sivuun ikävät ihmiset ja elää omaa hyvää elämäänsä.
Ihmiset tekee valintoja ja aina valinnat ei ole kaikille mieleiset.
Ei isovanhemmuus tai vanhuus tee ihmisistä järkeviä, sydämellisiä tai tasapuolisia. Kpäät on edelleen sellaisia, vaikka heistä tulee isovanhempia. En olisi tekemisissä kuin aivan pakollisen.
No minkä sille voi jos he pitävät niistä toisista lapsista mutta eivät teidän. Vaikka ovat isovanhempia ei se tarkoita että pitäisivät kaikista lapsista.
No minkä sille voi jos he pitävät niistä toisista lapsista mutta eivät teidän. Vaikka ovat isovanhempia ei se tarkoita että pitäisivät kaikista lapsista.
Kyllä isovanhemmilla on edelleen vastuu omien lastensa oikeudenmukaisesta kohtelusta.
Me olemme se perhe, jonka lapsia on hoidettu ja paapottu, meitä on tässä mielessä autettu aivan valtavasti. Lastemme serkkuun isovanhemmilla taas on etäiset välit ja häntä ei ole hoidettu edes muutamaa tuntia.
Tietenkin tämä tuntuu pahalta. Meidän lapset olivat ja ovat helppoja, iloisia joustavia ja loputtoman sopeutuvaisia isovanhempien säätöihin, joista osa oli kieltämättä aika outoja. Just tuollaisia "sääntöjä", että on satutunti, jotka lähtivät enemmän isovanhempien tarpeista, ei niinkään lasten.
Serkku oli vähän "hankalampi" lapsi ja tietenkin vaistosi, että isovanhempia jännitti ja stressasi. Eli reagoi tähän olemalla vielä vähän hankalampi. Sai uhmakohtauksia, kuten lapset voivat saada.
Ratkaisimme asian niin, että me olemme tarpeen mukaan hoitaneet häntä ja tällä tavoin vähän tasapainottaneet tilannetta ja pyrkineet varmistamaan, että serkkujen välit ovat hyvät.