Onko teistä mautonta, että isovanhemmat vahtii toisen sisaruksen lapsia koko ajan ja toisen lapsia ei näe edes päivää kerran kesässä?

Tiedät ap VARMASTI syyn miksi ne isovanhemmat haluaa hoitaa niitä lasia, mutta ei teidän lapsia. Meillä on tilanne ,että toisen lapsen huushollissa saamme auttaa mielin määrin ja silloin se on hauskaa, mutta toisen huushollissa on sanomista ihan pienestäkin asiasta, kaikki tehdään väärin. Nou, nou, emme mene sinne hakemaan ikävyyksiä.

Ei ole mautonta vaan vanhempien ja isovanhempien välit eivät yksinkertaisesti ole kunnossa/läheiset + vanhempien vaatimukset ja syyttely pahentavat tilannetta.

Ihmissuhteet on ihmeellisiä.

Mitenkähän ap:n tilanne on edennyt?

Silläkö sikiätte että ne kilpailevat isovanhemmista. 🤣 Pitääkö olla tasapuolinen väkisin jos ei jostain syystä halua. 

Eihän sisaruksiakaan usein kohdella ihan tasapuolisesti. 

Isovanhemmat jotka ei kykene olemaan tasapuolisia eivät ansaitse olla isovanhempia ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini kertoilee (puhelimessa) minulle suoraan kuinka siskoni lasta taas haki sieltä ja sieltä. Jopa serkkuni kanssa lähti ulkomaille ja vahti siellä illan lapsia että isä&äiti pääsi syömään. Minun lapsia näki vahingossa maaliskuussa eräissä juhlissa. Ikinä ei ole lapsenvahtina. Seura ei kiinnosta. Ei sitten minuakaan. Seuraavan kerran voidaan puhua puhelimessa sitten jouluna.

Siinä on syy ha seuraus, jotka ruokkivat toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama. Someen päivityksiä että lapsia hoidossa ja aivan upeaa elämää. Esim. monien satojen eurojen matkoilta.

 

Meillä lapsi olisi aivan onnessaan jos isovanhempi kävisi pari tuntia tekemässä legoilla, tai veisi leikkipuistoon.

Tekisi mieli vastata että hei, mahtaisiko meidän XX päästä serkkujen kanssa porukkaan vaikka huomenna, tai että ehtisikö isovanhempi esim seuraavana päivänä edes käydä meillä kylässä, kun on toisilla vahtinut monta päivää?

 

Mutta ei olla vastattu mitään, kun ollaan myös täysin sanattomia tästä typeryydestä Kun isovanhempi vanhenee, emme käy kertaakaan häntäkään sitten katsomassa. 

Teitä se on kuitenkin vailla

Kostoa ilmassa. 

Eivät vanhemmatkaan kovin kypsilrä vaikuta.

Miten usein pidätte yhteyttä isovanhempiin?

Meillä lähes kaikki tapaamiset perustuvat vuorovaikutteisuuteen. Autetaan toisia ja pyydetään itse apua. Kyläillään ja kutsutaan kylään. Käydään juhlissa, kun kutsutaan ja kutsutaan juhliin. 

Sellaiset ihmissuhteet, joissa toinen osapuoli on vain saajana/vaatimassa kaikessa, ovat jääneet vähemmälle.

Olisiko teillä kyse jostain tällaisesta. Oletteko vain käyttämässä isovanhempia lastenvahtina ja unohtaneet kutsua heitä tai olla mukana jossain heidän talkoissaan yms.

Omat lapset pikkulapsi vaiheessa ovat tässä vähän eritysasemassa, heitä on pyritty auttamaan aina, kun apua tarvitaan. Mikään viikonlopun lapsiparkki emme ole, olemme itse työelämässä ja tarvitsemme viikonloppuja palautumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miten usein pidätte yhteyttä isovanhempiin?

Yritin pitää. Äidilläni oli usein niin kiire tekemään jotain muuta, että en ehtinyt sanoa puhelimessa sitä asiaa, jonka vuoksi soitin. Tuskin olisi tullut edes lasten ristiäisiin, jos siskoni ei olisi puoliväkisin tuonut. Kaiken huippu oli se, kun kerran kielsi käymästä eräänä juhlapäivänä.

Se oli hänen valintansa, ei minun.

Mies on kääntynyt sitten vanhempiensa puolelle. Syy onkin kaikkeen tässä miniässä, kun alkujaan ei antanut appivanhempien tulla vauvaa katsomaan. No eivät saaneet tulla, kun könyävät puutarhassa ja voivat tuoda pöpöjä lapselle. Ja taas oli miniän vika, kun ei antanut lapsen syödä anopin ruokia. No ei saanut todellakaan, kermaa joka paikassa, oli sitten pastakastike tai kakku.

Suosiminen on isovanhemman keino käyttää valtaa aikuisiin lapsiinsa. Tämän vierestä nähnyt. Veljekset kilpailevat vanhempiensa huomiosta myös aikuisena. Suosimalla saa nämä tekemään mitä haluaa muun muassa palveluksia jne. Tämä heijastuu myös lapsenlapsiin ja miniöihin. 

Vallankäyttöähän tuo. Yleensä suosimiskuvio on vuosia vanha, eikä tuollaiset ns. isovanhemmat edes osaa kyseenalaistaa sitä, ehkä heitä itseäänkin on jo omat vanhemmat kohdelleet narsistisesti.

Pahinta on tuo someen/whatsappiin hehkutus. Jos suosit niin tee se edes salassa. Mutta eihän se sitten toimisi.

Heh, minun mieheni vanhemmat. Syytävät rahaa, aikaa ja vaivaa kälyille ja näiden lapsille.

Meitä taas haluttaisiin aina hyödyntää. Majoittaa ties ketä sukulaisia ilmaiseksi, rahaa, ilmaista työvoimaa jne.

Itsellä lapset jo nuoria aikuisia, mekään emme saaneet apuja lasten kanssa kun he olivat pieniä. Esim. Onneksi toinen lapsi syntyi päivällä niin vanhin oli päivähoidossa että isä pääsi mukaan. Arkipäivänä ei olisi helppoa ollut saada ketään vahtimaan. Kolmannen kohdalla olivat vanhimmat lapset ystävillä synnytyksen ajan. 

Lapsiimme ja isovanhempien välit ovat jääneet suhteellisen etäisiksi vaikka mitään ihmeempää draama ei ole muutoin ollut, aika vähän käyvät isovanhemmilla lapseni nyt aikuisina. 

itse olin sisareni kanssa todella paljon mummolassa - kesät käytännössä liki kokonaan ja paljon viikonloppuja, jotenkin olen ajatellut että kun omat vanhempani kun saivat itse paljon apuja eivät ehkä sitten ymmärtäneet täysin millaista pikkulapsi elämä oli loppujen lopuksi - kun apua saivat aina kun tarvitsivat.  Mummolassa autettiin kaikkia lapsenlapsia kyllä, tosin sitten kun heidän nuorimmainen sai myöhemmin lapset eivät samalla tavalla iän ja sairauksien takia heitä jaksaneet. Toki tämä oli aikaa jolloin ei ollut niin paljon tietoa yms joten söimme mitä tarjottiin (ei varmasti terveellistä) ja joskus tuli tukkapöllyäkin. Eikä näistä ääntä pidetty, ei ollut tapana. 

Tasapuolisuus olisi kyllä lasten näkökulmasta tärkeää, syrjivästä kohtelusta voi jäädä pitkäksikin aikaan tunne että ei jostakin syystä kelvannut isovanhemmille. 

Vierailija kirjoitti:

Annas kun arvaan: miehen "sisarus" on sisko, et vaan osaa käyttää järkeviä sanoja.

Sisar on sisko.

Sisarus voi olla sisko tai veli.

Mitä pahaa olet noille tehnyt?

Tai lapset eivät käyttäydy.

Kyllä tuohon nyt joku syy on, mitä et täällä kertonut.

Pysykööt lestissä kaikki. Auttaa kun pyydetään, ei missään nimessä väkisin neuvoja. Selvät rajat, tasapuolisesti pitää kohdella! Hyvät välit ovat säilyneet, omaa elämää eletään. Pienet tuovat iloa päiviin ja ne menee nopeasti, ristiriidat aikuiset voi yrittää selvittää puhumalla.