Lue keskustelun säännöt.
Onko teistä mautonta, että isovanhemmat vahtii toisen sisaruksen lapsia koko ajan ja toisen lapsia ei näe edes päivää kerran kesässä?
20.07.2024 |
Miehelläni on näin. Meidän lapsia ei isovanhemmat (miehen!) näe edes kertaa kesässä siten että tekisivät lasten kanssa edes jotain.
Miehen sisaruksen lapsia vahditaan koko ajan. Sitten tulee päivityksiä että ihanaa, kun lapset ovat hoidossa. Mitä tuollaiseen pitäisi vastata, että on kohtelias? Kiva, kun teidän lapsianne vahditaan ja pääsette hotelliin, mutta meidän lapsia ei edes tavata kahta tuntia puistossa.
Jotenkin paha olo että tuota pitää erikseen hehkuttaa someen ym. Ja paha olo että isovanhempi on niin tyhmä; että kohtelee lapsiaan ja lapsenlapsiaan epätasaisesti.
Kommentit (129)
Meillä oli niin, että miehen vanhemmat suosivat vanhinta lapsenlastaan ja säätivät koko muun elämänsä sen ympärille. Miehen veli ja kumppani pääsivät sitten tekemään mitä huvitti. Kun he erosivat, lapsenlapsi tyrkättiin kummankin vuorolla isovanhemmille hoitoon, joten saattoi helposti mennä kuukausi, ennen kuin tämä lapsi näki vanhempiaan ennen esikouluikää.
Tietenkään meidän lasten kanssa ei olla samalla tavalla kiinnostuneita. Vastuu painoi, epäilemättä. Meillä toki on vanhempi tahto hoitaa ihan itse omat lapsemme, mutta kyllä se on epäreilua, jos kerran vuodessa kysymme, että hei, meillä on hääpäivä tulossa ja tahtoisimme sen kunniaksi mennä syömään ja ehkä leffaan, niin heidän oli mahdotonta tietää, että onnistuuko lasten vahtiminen. Onneksi minun vanhempani osaavat laittaa asioita kalenteriin jo hyvissä ajoin. Sitten vain kuuntelemme valitusta aiheesta "miksei meitä pyydetty..."
Nyt lasten kasvaessa tilanne on edennyt siihen, että kun vanhinta lapsenlasta ei mummot ja vaarit voisi vähempää kiinnostaa, niin miehen vanhempia eivät taas meidän lapset pahemmin kiinnosta. Meidän vanhin lapsi, joka on kahta muuta hiljaisempi ja rauhallisempi, pääsee kylään ilman vanhempia pari kertaa vuodessa, mutta nuorimpia ei pyydetä ollenkaan. Se on valinta, jonka he toki ovat oikeutettuja tekemään, mutta samalla on sitten ihan turha ulista, miksei keskimmäinen käy leikkaamassa heidän nurmikkoaan ja miksei nuorimmainen valitse heitä mukaan kerhonsa isovanhempien päivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on samanlaista. Miehen siskon lapsia otetaan hoitoon ja ostetaan kaikkea. Anoppi käy kylässä hyvässä lykyssä meillä kerran kk ja silloinkin vaan puhuu tyttären lapsista.
Olen ratkaissut asian niin, että emme mene mummolaan kylään emmekä pyydä apua missään ym. Odotan sitä hetkeä, kun isovanhemmat eivät oikeasti jaksa. On hauska nähdä auttaako tämä rakas tytär perheineen vai ei, mutta täältä ei apua eikä sympatiaa löydy 😂
Ei toisia voi muuttaa, ei edes isovanhempia, vaan muutos lähtee omasta itsestä.
Onko jokin miehessä tai ap. ssä joka voisi hiertää välejä, jolloin lapset jäävät helposti ulkopuolelle.
Anopillani on kolme poikaa ja yhden kälyni kanssa ei vain tulla toimeen ja siksi myös lapsiin välit kaukaiset, eikä mieheni veljen käytös sitä myöskään paranna. Nytkin juhannuksena läksi ovet paukkuen, eikä syytä tiedetä ja ilmapiiri on aina kireä. Eihän isovanhemmatkaan voi olla täydellesiä, vaan heillä omat vahvuudet ja heikkoudet ja ihmissuhteissa on jokaisen tultava puolitiehen vastaan, jos aikoo niiden olevan läheiset ja lämpimät.
Niin tuttua.
Joskus pyysin, kun oli oikeasti kova tarve lasten hoitajalle ja kun vastaus oli, että jos mieheni sisar ei tarvitse apuja niin voivat sitten tulla.
mieheni sisaren lapset oli jo sen ikäisiä, että olisivat pärjänneet vaikka keskenään.
Sen jälkeen en enää apuja heiltä pyytänyt.
Me ollaan kyllä ihan aidosti ilmaistu, että olisi kiva jos veisitte Aatua leikkipuistoon tai vaunulenkeille, mutta toistaiseksi isovanhemmat eivät ole osoittaneet mitään mielenkiintoa. Olen kysynyt suoraan miksi tyttären lapsien kanssa tehdään kaikkea ja vastauksena olen saanut, että siksi koska tytärtä pitää auttaa! Tytär miehineen ovat normaaleja työssäkäyviä ihmisiä niin kuin minä ja miehenikin, mutta nähtävästi miestä ei tarvitse auttaa. Ihan ihmeellistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen olen huomannut, että isoäidit usein hoitavat mielellään tyttärensä lapsia, mutta eivät poikansa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihä se outoa ole, sillä lapsen vanhemmat ja isovanhemmat luovat ihmissuhteet ja olosuhteet, missä voi rakentaa lapsi - isovanhempi suhde. Näin se vain toimii. Eihän lapset rakenna ihmissuhteita.
Ihan samalla tavalla ne toimivat sukulais- ja naapurisuhteet. Kemiat ja ihmissuhteet eivät vain toimi kaikkien kanssa, eikä niitä lapset voi korjata, vaan se on aikuisten tehtävä.
Millaiset suhteet sinulla ja miehelläsi on isovanhempiin ja miten paljon olette tekemissä isovanhempien kanssa?
Todella häiriintynyttä tekstiä. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Oikeastiko hylkäisit pienet lapset, joille tutkitusti isovanhempien seura on merkittävä tuki kasvussa siksi, että sinun itse kasvattamasi lapsi ei sinun kemioihisi istu.
Minä olen sitä mieltä, että kun olet lapsesi tehnyt, olet heistä lopun elämäsi vastuussa. He eivät
Miten joku voi ymmärtää toisen kirjoittaman tekstin näin pahasti pieleen. Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan taitaa olla yleistä tuo tyttären suosiminen. Niin se on miehenikin perheessä. Eikä ole minun vikani, tyttö oli suosikki jo kauan ennen kuin tulin kuvioihin. Sääli vaan, että minun vanhempani taas eivät tyttöä suosineet, joten emme saaneet erityisen paljoa apua sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samanlaista. Miehen siskon lapsia otetaan hoitoon ja ostetaan kaikkea. Anoppi käy kylässä hyvässä lykyssä meillä kerran kk ja silloinkin vaan puhuu tyttären lapsista.
Olen ratkaissut asian niin, että emme mene mummolaan kylään emmekä pyydä apua missään ym. Odotan sitä hetkeä, kun isovanhemmat eivät oikeasti jaksa. On hauska nähdä auttaako tämä rakas tytär perheineen vai ei, mutta täältä ei apua eikä sympatiaa löydy 😂
Tässäkin kirjoituksessa mies on sivustakatsoja. Nainen päättää, millon mennään kylään miehen vanhemmille ja pyydetäänkö heiltä apua vai ei.
Mitä lapatossuja tällaiset miehet oikein on? Jättää vaimon harteille yhteydenpidon omiin sukulaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini sanoi jo kauan ennen lasteni syntymää, että hän on sitten lapsensa hoitanut eikä tule mun lapsia hoitamaan. Selväksi tuli. Äitini ei ole koskaan ollut sekuntiakaan yksin mun lasten kanssa. Ei ole tarvinnut hoitaa.
Asumme muutaman sadan kilometrin päässä toisistamme. Lasten ollessa pieniä äiti toivoi, että kävisimme heillä kylässä kahvittelemassa. Ei siis yökyliä. Lapsille olisi ollut raskasta matkustaa autossa molempiin suuntiin saman päivän aikana, joten vierailtiin aika harvoin. Yleensä äidillä oli meidän vierailuiden aikana jotain muuta sovittua ja häntä nähtiin n. 10 min kerrallaan.
Meidän luona hän ei käynyt oikein ikinä. Edellisen kerran kuopuksen ollessa vauva, poika on nyt 17v. Puhelut ovat olleet sellaista sään tiedustelua. Usein, kun olen lasten kuulumisista kertonut, on hän kesken lauseeni lopettanut puhelun.
Viimeinen pisara oli, kun hän ei tullut esikoisemme rippijuhliin. Silloin päätin, että saa olla. En ole ottanut yhteyttä sen jälkeen. Äidiltä kesti 5 vuotta huomata, että en soittele. Sitten tuli kaikenlaisia tekstiviestejä ja jouduin estämään hänen numeronsa. Nyt on jo iäkäs ja on laittanut siskoni pyytämään minua ottamaan yhteyttä. Tiedän olevani lapsellinen, mutta mulla ei ole voimia alkaa korjaamaan välejä. Sen verran monta vuosikymmentä pidin äitiä hyvällä tuulella. En enää.
Tuli mieleen muutama juttu.
- Välimatka vaikuttaa. Toinen lapsenlapseni asuu lähelläni, toinen 150 kilometrin päässä. Kauempana asuvan luona vierailu vie viikonlopusta toisen päivän ja se tuntuu omassa jaksamisessa, kun edelleen olen työelämässä.
- On helpompi hoitaa kilttiä alakoululaista kuin joka paikkaan kiipeävää yksivuotiasta.
- Tyttären huushollissa tunnen olevani perheenjäsen. Uskallan tehdä siellä kotihommia omalla tavallani ja kasvattaa lapsenlastani. Miniä on pitänyt koko ajan etäisyyttä ja jäänyt vieraaksi. Heillä olen vierailija.
- Tyttäreni on yksinhuoltaja, jolla on ollut paljon haasteita mm. terveyden suhteen. Olen hänen ainoa tukiverkkonsa. Katson hänen olevan enemmän avun tarpeessa.
On muitakin syitä, mutta tuossa ehkä tärkeimmät. Aineellisissa asioissa pyrin olemaan tasapuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini sanoi jo kauan ennen lasteni syntymää, että hän on sitten lapsensa hoitanut eikä tule mun lapsia hoitamaan. Selväksi tuli. Äitini ei ole koskaan ollut sekuntiakaan yksin mun lasten kanssa. Ei ole tarvinnut hoitaa.
Asumme muutaman sadan kilometrin päässä toisistamme. Lasten ollessa pieniä äiti toivoi, että kävisimme heillä kylässä kahvittelemassa. Ei siis yökyliä. Lapsille olisi ollut raskasta matkustaa autossa molempiin suuntiin saman päivän aikana, joten vierailtiin aika harvoin. Yleensä äidillä oli meidän vierailuiden aikana jotain muuta sovittua ja häntä nähtiin n. 10 min kerrallaan.
Meidän luona hän ei käynyt oikein ikinä. Edellisen kerran kuopuksen ollessa vauva, poika on nyt 17v. Puhelut ovat olleet sellaista sään tiedustelua. Usein, kun olen lasten kuulumisista kertonut, on hän kesken lauseeni lopettanut puhelun.
Viimeinen pisara oli, kun hän ei tullut esikoisemme rippijuhliin. Silloin
Teit ihan oikein! Voimahalit 🤗
Annas kun arvaan: miehen "sisarus" on sisko, et vaan osaa käyttää järkeviä sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli niin, että miehen vanhemmat suosivat vanhinta lapsenlastaan ja säätivät koko muun elämänsä sen ympärille. Miehen veli ja kumppani pääsivät sitten tekemään mitä huvitti. Kun he erosivat, lapsenlapsi tyrkättiin kummankin vuorolla isovanhemmille hoitoon, joten saattoi helposti mennä kuukausi, ennen kuin tämä lapsi näki vanhempiaan ennen esikouluikää.
Tietenkään meidän lasten kanssa ei olla samalla tavalla kiinnostuneita. Vastuu painoi, epäilemättä. Meillä toki on vanhempi tahto hoitaa ihan itse omat lapsemme, mutta kyllä se on epäreilua, jos kerran vuodessa kysymme, että hei, meillä on hääpäivä tulossa ja tahtoisimme sen kunniaksi mennä syömään ja ehkä leffaan, niin heidän oli mahdotonta tietää, että onnistuuko lasten vahtiminen. Onneksi minun vanhempani osaavat laittaa asioita kalenteriin jo hyvissä ajoin. Sitten vain kuuntelemme valitusta aiheesta "miksei meitä pyydetty..."
Nyt lasten kasvaessa tilanne on
Miehen veli ja kumppani eli siis miehen veli ja sinä? Vai onko miehelläsi haaremi ja useita kumppaneita? Entä onko miehelläsi jotain sukupuolta olevaa naista tai sitten jotain eriskummallista sukuouoletonta kumppania?
Vierailija kirjoitti:
Äitini sanoi jo kauan ennen lasteni syntymää, että hän on sitten lapsensa hoitanut eikä tule mun lapsia hoitamaan. Selväksi tuli. Äitini ei ole koskaan ollut sekuntiakaan yksin mun lasten kanssa. Ei ole tarvinnut hoitaa.
Asumme muutaman sadan kilometrin päässä toisistamme. Lasten ollessa pieniä äiti toivoi, että kävisimme heillä kylässä kahvittelemassa. Ei siis yökyliä. Lapsille olisi ollut raskasta matkustaa autossa molempiin suuntiin saman päivän aikana, joten vierailtiin aika harvoin. Yleensä äidillä oli meidän vierailuiden aikana jotain muuta sovittua ja häntä nähtiin n. 10 min kerrallaan.
Meidän luona hän ei käynyt oikein ikinä. Edellisen kerran kuopuksen ollessa vauva, poika on nyt 17v. Puhelut ovat olleet sellaista sään tiedustelua. Usein, kun olen lasten kuulumisista kertonut, on hän kesken lauseeni lopettanut puhelun.
Viimeinen pisara oli, kun hän ei tullut esikoisemme rippijuhliin. Silloin
Et ole kyllä yhtään lapsellinen. Jos ei 16 vuoteen ole käynyt teillä niin eihän se nyt sun vastuulla ole koko ihmissuhteen ylläpito. Äitisi on törkeä.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen muutama juttu.
- Välimatka vaikuttaa. Toinen lapsenlapseni asuu lähelläni, toinen 150 kilometrin päässä. Kauempana asuvan luona vierailu vie viikonlopusta toisen päivän ja se tuntuu omassa jaksamisessa, kun edelleen olen työelämässä.
- On helpompi hoitaa kilttiä alakoululaista kuin joka paikkaan kiipeävää yksivuotiasta.
- Tyttären huushollissa tunnen olevani perheenjäsen. Uskallan tehdä siellä kotihommia omalla tavallani ja kasvattaa lapsenlastani. Miniä on pitänyt koko ajan etäisyyttä ja jäänyt vieraaksi. Heillä olen vierailija.
- Tyttäreni on yksinhuoltaja, jolla on ollut paljon haasteita mm. terveyden suhteen. Olen hänen ainoa tukiverkkonsa. Katson hänen olevan enemmän avun tarpeessa.
On muitakin syitä, mutta tuossa ehkä tärkeimmät. Aineellisissa asioissa pyrin olemaan tasapuolinen.
Eikö miniän lapsi ole lainkaan poikasi? Ei kai sitä sitten tarvitsekaan olla tasapuolinen. Jos taas lapsi on poikasi, miksi edes mainitset miniän asiaan liittyen. Kyseessähän on sinun lapsesi ja lapsenlapsesi. Miniä ei liity asiaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletatteko te että isovanhempi ei halua nähdä lasta vai onko ihan suoraan sanonut? Nykyajan vanhemmuuden ja isovanhemmuuden ilmapiiri on sellainen että isovanhempi saattaa helposti pitää tungetteluna, jos itse tekee aloitteen esim. lastenhoitoon, varsinkin jos kyseessä on pojan ja miniän lapset. Onko se niin vaikeaa kysyä itse haluaisiko mummi käydä vaikka jäätelöllä lapsen kanssa?
..siis isovanhempi saattaa helposti ajatella että lapsen vanhemmat pitää tungetteluna*
Niin et isovanhempi on lisääntynyt ja hankkinut useampia lapsia olettaen että heihin ei tarvitse koskaan olla missään yhteyksissä eikä tavata? Mut yhden lapsen taaperoita voi tavata ja ihan hoitaa koko ajan? Hohhoijakkaa
Jos se yksi lapsi asuu naapurissa , muut satojen kilometrien päässä ja sen lisäksi tämä yksi ilmaisee selvästi, että haluaa olla tekemisissä, niin siihen se auttamatta menee , että tämä lapsi saa hoitoapua. Yhteydenpito pitää olla molemminpuolista, kun luonnollisesti odotetaan, että isovanhemmat eivät ole rajattomia, niin kuin täällä vaikuttaa monilla olevan .
Vierailija kirjoitti:
Täällä vaan alapeukutetaan eikä kukaan vastaa, oletteko tuoneet isovahemmalle ilmi, että toivoisitte hänen viettävän lapsen kanssa aikaa. Onhan se uhriutuminen ja oletusten tekeminen helpompaa kuin suora kommunikointi, mutta kannattais kuitenkin kysyä.
Kai isovanhemmallakin on jotain vastuuta suhteestaan omaan lapsenlapseen?
Meillä hieman sama tilanne kuin ap:lla. Lopetimme yhteydenpidon miehen vanhempiin kun huomasimme että toiset sisarukset perheineen menee aina edelle. Mitään ei ole kuulunut heistä moneen vuoteen. Että tällaista todella on jossain perheissä. Mutta tervettä perhettä tämä ei ole nähnytkään. Toinen isovanhempi selvästi narsistinen.
Todella häiriintynyttä tekstiä. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Oikeastiko hylkäisit pienet lapset, joille tutkitusti isovanhempien seura on merkittävä tuki kasvussa siksi, että sinun itse kasvattamasi lapsi ei sinun kemioihisi istu.
Minä olen sitä mieltä, että kun olet lapsesi tehnyt, olet heistä lopun elämäsi vastuussa. He eivät ole mitään velkaa sinulle, mutta sinä olet lapsillesi. Väkivalta ja esim toistuva varastaminen voisi olla syitä ottaa etäisyyttä lapseen, mutta ei todellakaan mitkään kemiat.