Lue keskustelun säännöt.
50+ ikäiset: mitkä olivat parhaita valintoja elämässäsi?
19.07.2024 |
Minulla ne olivat:
1. Oikea puolisovalinta (elämä on ollut onnellista ja hyvää)
2. Päätös jäädä kotirouvaksi 45+ iässä (terveys, parisuhde ja ulkonäkö ovat säilyneet hyvinä)
3. Lapsiluku (äitiys alle 30v. ja ei liikaa lapsia liian pienillä ikäeroilla)
Raskaiden ihmisten jättäminen pois elämästä (2 kpl, toinen noista sukulainen)
Voit kertoa myös asioista, jotka olivat vääriä valintoja. Minulla sellainen ehkä oli se, että luotin liikaa työasiassa henkilöön, johon ei olisi kannattanut luottaa. Se viivästi omaa ammatillista kehitystä.
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä ei ole joten sanon, että ne olisi olleet parhaita (tai ainakin parempia) jotka jostain käsittämättömästä syystä on jättänyt valitsematta joka ikinen kerta. Lisäksi monessa asiassa ei ole edes ollut valinnanvaraa vaan se on ollut tasan yksi vaihtoehto -kelpasi tai ei.
Ja kyllä, olen katkera.
Se tasan yksi väärä valinta tai jopa vain ajautuminen ilman minkäänlaista tietoista valintaa just sopivassa kohdassa elämää (nuoruutta) aikaan saa tilanteen, ettei jatkossa ole edes valittavana sellaista itselle aidosti sopivinta ja parasta vaihtoehtoa missään asiassa vaan jäljellä on vain eri tavoin vääriä / huonoja vaihtoehtoja joista ei enää tee edes mieli valita mitään.
On totta että osa elämän valinnoista on isoja ja ratkaisevia. Mutta niitä tulee tasaisesti elämän varrella, risteyskohtia. Minusta viestissä 28 oli hyvin kuvattu sitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka olette jättäytyneet pois työelämästä, millä elätte? Kysyn tätä ihan uteliaisuudesta, en moralisoidakseni. No judgement!
800 euron ansiosidonnaisella, ei toimeentulotukea tai asumistukea. Kiitos yhteiskunta että tän sain olin tehnyt töitä yli 30 vuotta. Tiukkaa on mutta pärjään just ja just kun nätisti elän. Harmittaa vaan kun jotku luuserit saa kuussa käteen sen 500 e ja laskut maksettuna ja mulle jää asumiskulujen jälkeen alle 400 e kaikkiin laskuihin ja ruokaan.
Parhaita: ei lapsia, opiskelu ulkomailla, matkustelua paljon nuorena, asuminen maalla (nyt kaupungissa), myrkyllisten ystävyyksien lopettaminen, koira, jooga ja meditaatio, turhasta stressistä ja kiireestä eroon pääseminen. Yksin asuminen. Autosta luopuminen. Huonoja: Suomeen palaaminen Etelästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka olette jättäytyneet pois työelämästä, millä elätte? Kysyn tätä ihan uteliaisuudesta, en moralisoidakseni. No judgement!
Mies elättää. Vaikka teen jonkin verran töitä, tilanne on käytännössä se että mies elättää. Ap
Oletko täysin varma, että mies on tyytyväinen järjestelyyn? Ettei tule ikävää yllätystä jossain vaiheessa.
Joskus voi tulla. Nyt on paras ratkaisu näin.
Mä en ole varma onko tämä ihan paras ratkaisu näin, koska ainahan rahaa kannattaisi kerätä tulevaisuuden varalta enemmän kuin nyt teen.
Kun on poissa vakituisesta työelämästä, niin jää unohduksiin ja ammattitaitokin rapistuu, ainakin omalla alalla. Siksi en tiedä onko tämä taluden kannalta paras ratkaisu, vaikka listasinkin listalleni hyväksi valinnaksi. Ainahan riskit voivat myös realisoitua. Ap
Fiksu puoliso, opiskelu mahdollisimman pitkälle (DI), hyvä työ, lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne olisi olleet ehdottomasti parhaita ja itselle sopivimpia jotka jäi tekemättä :( Siis just ne mitkä tuntui jotenkin aina niin oikeilta, mutta joista kaikilla omassa lähipiirissä oli just päinvastainen mielipide jota sitten typeränä menin uskomaan.
Nyt kun ajattelen näitä valitsematta jääneitä asioita niin vituttaa ihan huolella, kun tajuan kuinka oikeita ne olisi olleet siinäkin mielessä että elämäni olisi tällä hetkellä monellakin tapaa just sellaista mistä haaveilen joka päivä. Ihan asuinpaikasta lähtien eläisin omaa unelmaelämääni jos vain olisin kuunnellut nuorena itseäni enkä uskonut muiden tietävän paremmin.
Nuo nuoruuden haaveeni kun ei olleet sellaisia "perusteltavia" edes itselleni, että olisin silloin osannut sanoa sen paremmin syytä kuin seuraustakaan sille miksi se tai tämä kiinnostaa ja tuntuu oikealta. Nyt sitten tietenkin ymmärrän, että kaikki ne valinnat olisi vieneet minua kohti just sitä omannäk
Hieno viesti intuition merkityksestä. Mutta siitä ei kuitenkaan voi ihan varma olla olisiko sen seuraaminen tuonut aina oikean lopputuloksen, vrt. se mitä kirjoitin jättäytymisestä pois työelämästä.
Miksi et voi nyt asua siellä missä haluaisit? Tai tehdä asioita joita kaipaat? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä ei ole joten sanon, että ne olisi olleet parhaita (tai ainakin parempia) jotka jostain käsittämättömästä syystä on jättänyt valitsematta joka ikinen kerta. Lisäksi monessa asiassa ei ole edes ollut valinnanvaraa vaan se on ollut tasan yksi vaihtoehto -kelpasi tai ei.
Ja kyllä, olen katkera.
Se tasan yksi väärä valinta tai jopa vain ajautuminen ilman minkäänlaista tietoista valintaa just sopivassa kohdassa elämää (nuoruutta) aikaan saa tilanteen, ettei jatkossa ole edes valittavana sellaista itselle aidosti sopivinta ja parasta vaihtoehtoa missään asiassa vaan jäljellä on vain eri tavoin vääriä / huonoja vaihtoehtoja joista ei enää tee edes mieli valita mitään.
On totta että osa elämän valinnoista on isoja ja ratkaisevia. Mutta niit
Totta, mutta se yksi väärä valinta tai ajautuminen aikanaan tekee sen, ettei niissä myöhäisemmissä risteyskohdissa enää voi korjata sitä virhettä vaan se kostautuu ja ikäänkuin kertautuu. Ei enää voi valita sitä itselle sopivaa vaan on tyydyttävä niihin enää tarjolla oleviin, vääränlaisiin vaihtoehtoihin. Toki niistäkin voi aina yrittää valita sen vähiten huonon, mutta ei se sillä oikeammaksi saati itselle sopivaksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole voinut valita mitään. Olen joutunut tyytymään siihen mitä olen sattunut saamaan.
Käsitämme valinnat varmaan eri tavoin. Itse näen pienet valinnat olennaisina. Väheksymättä ulkoisia olosuhteitakaan. Sairautta ei esimerkiksi voi valita, mutta voi koettaa aina valinnoilla hakea parasta mahdollista vaihtoehtoa joka on saatavilla.
Koko aiheeni paradoksi on kyllä siinäkin, että se on osittain perimästä kiinni miten suhtautuu valintoihin. Yksi on arka ja varovainen ja tarvitsisi rohkaisia ja ohjausta. Toinen on rämäpää ja tarvitsisi ohjausta siihen että harkitsee ja malttaa. Jokainen tarvitsee muita ihmisiä saadakseen täysipainoisen elämän. Siksi on niin tärkeä se hokema, että älä jää yksin. Perspektiivi jää silloin liian kapeaksi. Ap
Siirryin simppelimpiin hommiin ja jätin stressaavan työn taakseni. Stressi tappaa, ja olin kyllä jo puolikuollut. Palkka on pienempi, mutta työ on mukavaa ja työpäivän jälkeen jaksaa kiinnostua muistakin asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä ei ole joten sanon, että ne olisi olleet parhaita (tai ainakin parempia) jotka jostain käsittämättömästä syystä on jättänyt valitsematta joka ikinen kerta. Lisäksi monessa asiassa ei ole edes ollut valinnanvaraa vaan se on ollut tasan yksi vaihtoehto -kelpasi tai ei.
Ja kyllä, olen katkera.
Se tasan yksi väärä valinta tai jopa vain ajautuminen ilman minkäänlaista tietoista valintaa just sopivassa kohdassa elämää (nuoruutta) aikaan saa tilanteen, ettei jatkossa ole edes valittavana sellaista itselle aidosti sopivinta ja parasta vaihtoehtoa missään asiassa vaan jäljellä on vain eri tavoin vääriä / huonoja vaihtoehtoja joista ei enää tee edes mieli valita mitään.
On totta että osa elä
Onko tuo katkeroitunut ajatusmalli vai totuus? Millekään ei voi mitään ja kaikki on huonosti.
"Totta, mutta se yksi väärä valinta tai ajautuminen aikanaan tekee sen, ettei niissä myöhäisemmissä risteyskohdissa enää voi korjata sitä virhettä vaan se kostautuu ja ikäänkuin kertautuu. Ei enää voi valita sitä itselle sopivaa vaan on tyydyttävä niihin enää tarjolla oleviin, vääränlaisiin vaihtoehtoihin. Toki niistäkin voi aina yrittää valita sen vähiten huonon, mutta ei se sillä oikeammaksi saati itselle sopivaksi muutu."
Millaisia asioita tarkoitat? itselle tulee mieleen asioita joita ei voi enää saada kuten se että saisi lapsia yli viisikymppisenä. Mutta monia asioita voi tehdä ja valita vanhempanakin.
Yksi näkökulma on sekin, että olisiko ollut aiemmin valmis siihen että vaikkapa irrottautuu muiden ohjailusta oman elämän suhteen tai jättää tuhoisan suhteen. Asioita voi tehdä vasta sitten kun on valmis. Siksi masennuksestakin puhutaan horrostamisena ja lepäämisenä. Se on suojaus asioilta joota ei vielä ole valmis kohtaamaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se itselläni on ollut Suomesta lähtö.
Lähdin 1996, laman syvetessä. En jäänyt odottelemaan ja olen niin miljoona kertaa pistänyt käteni kyynärpäitä myöten ristiin että sen päätöksen tein.
Siinä mielessä helppoakin että olin vakitöissä kunnalla, sairaanhoitaja, ja hain vuoden virkavapaan. Ajatuksissa oli
pitää takaportti auki, ja lähdin Norjaan töihin. Aika pian tiesin että jään. Sanouduin irti työpaikastani Suomessa, ja mahdollistinhan siinä yhdelle ihmiselle työpaikan sijaisenani. tosin en tiedä saiko enää 100% työaikaa, alettiin nimittäin ottaa sijaisia vain 75% työajalle.
Koska kaikki alkoi mennä päin p-tä koko maassa, halusin ajoissa pois. Eikä totisesti kaduta! Kauhistuttaa jos olisin jäänyt, yhtään ei tiedä miten olisi voinut käydä. Tilanne siellä ei ole suinkaan parantunut, kurjistuu kurjistumistaan. Olen onnellinen
Varmaan olisi ollut kauheaa. Suomessa kun on asiat niin kujasti, ettei täällä kenelläkään voi asiat hyvin olla.
Vierailija kirjoitti:
"Totta, mutta se yksi väärä valinta tai ajautuminen aikanaan tekee sen, ettei niissä myöhäisemmissä risteyskohdissa enää voi korjata sitä virhettä vaan se kostautuu ja ikäänkuin kertautuu. Ei enää voi valita sitä itselle sopivaa vaan on tyydyttävä niihin enää tarjolla oleviin, vääränlaisiin vaihtoehtoihin. Toki niistäkin voi aina yrittää valita sen vähiten huonon, mutta ei se sillä oikeammaksi saati itselle sopivaksi muutu."
Millaisia asioita tarkoitat? itselle tulee mieleen asioita joita ei voi enää saada kuten se että saisi lapsia yli viisikymppisenä. Mutta monia asioita voi tehdä ja valita vanhempanakin.
Yksi näkökulma on sekin, että olisiko ollut aiemmin valmis siihen että vaikkapa irrottautuu muiden ohjailusta oman elämän suhteen tai jättää tuhoisan suhteen. Asioita voi tehdä vasta sitten kun on valmis. Siksi masennuksestakin puhutaan horrostamisena ja lepäämisenä. Se on suojaus asioilta joota
Minkä ikäinen olit, kun koit irottautuvasi muiden ohjailusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana ketju ja ihanan kannustava ap!
Jatketaan tätä ketjua näin:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka olette jättäytyneet pois työelämästä, millä elätte? Kysyn tätä ihan uteliaisuudesta, en moralisoidakseni. No judgement!
800 euron ansiosidonnaisella, ei toimeentulotukea tai asumistukea. Kiitos yhteiskunta että tän sain olin tehnyt töitä yli 30 vuotta. Tiukkaa on mutta pärjään just ja just kun nätisti elän. Harmittaa vaan kun jotku luuserit saa kuussa käteen sen 500 e ja laskut maksettuna ja mulle jää asumiskulujen jälkeen alle 400 e kaikkiin laskuihin ja ruokaan.
Rahalla on valtava merkitys elämään, jos siitä on puutetta. Tuolla summalla on vaikea tulla toimeen, mutta olet siinä onnistunut. Ap
Kun näitä vastauksia katsoo, herää ensimmäisenä mieleen kysymys, tiesittekö valintanne oikeaksi silloin kuin valinnan teitte, vai vasta (vuosia) jälkikäteen? Entäpä mitä olisi tullut toisin valitsemalla? Millaisesta valintojen avaruudesta pystyitte valintanne poimimaan? Oliko edes valintoja paikoissa, jotka nykytilanteeseenne kuitenkin vaikuttivat?
Näistä sitten seuraakin mielenkiintoista pohdittavaa miten valintahetkellä tulisi toimia. Huom., valintahetkellä, eikä "olisi pitänyt"
Hyvää viikonloppua
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju ja ihanan kannustava ap!
Jatketaan tätä ketjua näin:)
Kiitos, sopii, jatkakaa muut myös, kiitos avusta. Ap
Elää näköistäni elämää, vaikka se ei kaikkia ehkä miellytäkään.
En jahtaa saavutuksia. Pyrin vain onnellisuuteen.
1. Puoliso ja lapset.
2. Uskalsin lähteä opiskelemaan inssiksi naisena.
Kyllä se itselläni on ollut Suomesta lähtö.
Lähdin 1996, laman syvetessä. En jäänyt odottelemaan ja olen niin miljoona kertaa pistänyt käteni kyynärpäitä myöten ristiin että sen päätöksen tein.
Siinä mielessä helppoakin että olin vakitöissä kunnalla, sairaanhoitaja, ja hain vuoden virkavapaan. Ajatuksissa oli
pitää takaportti auki, ja lähdin Norjaan töihin. Aika pian tiesin että jään. Sanouduin irti työpaikastani Suomessa, ja mahdollistinhan siinä yhdelle ihmiselle työpaikan sijaisenani. tosin en tiedä saiko enää 100% työaikaa, alettiin nimittäin ottaa sijaisia vain 75% työajalle.
Koska kaikki alkoi mennä päin p-tä koko maassa, halusin ajoissa pois. Eikä totisesti kaduta! Kauhistuttaa jos olisin jäänyt, yhtään ei tiedä miten olisi voinut käydä. Tilanne siellä ei ole suinkaan parantunut, kurjistuu kurjistumistaan. Olen onnellinen että lähdin, mutta kyllä minulla myös omatunto joskus kolkuttaa. Täysin syyttä. Jokainen pistää oman elämänsä etusijalle eikä myötätunnosta jää kitumaan kun poiskin pääsee.
Tuntuu vain kurjalle kun lukee asioita ja näkee uutisia. Todella todella kurjalle.