50+ ikäiset: mitkä olivat parhaita valintoja elämässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisettomuus. Elämä on lopultakin uomillaan, kun lopetti naisten kanssa yhteiselämisen. Naisia on tarjolla jatkuvasti, ei tarvitse kuin valita päältä parhaat. Siis ihan aktiivisia, jopa nuoria naisia. Asema ja julkisuus takaa sen. Ikääntyvän naisen kiukkuilut ja oikkuilut, ei kiitos.

Naisia koko ajan tarjolla, mutta et silti onnistunut sitoutumaan yhdenkään kanssa? Tai sitoutumaan pysyvästi yhden kanssa? Kiukuttelet setämiehenä ihan yksin? 

Sitoutumaan? Kuka mies sitä tarvitsee!

Sä et ainaskaan :)  Mua vähän nauratti nuo vanhenevan naisen oikut, joista kirjoitit, vaikka itse kyllä oikkuilin nuorena huomattavsti enemmän. On siinä miehelläni ollut kestämistä, toivottavasti on saanut vastinetta sitoutumiselleen. Olen omanlaiseni, hän tuntuu tykkäävän. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisettomuus. Elämä on lopultakin uomillaan, kun lopetti naisten kanssa yhteiselämisen. Naisia on tarjolla jatkuvasti, ei tarvitse kuin valita päältä parhaat. Siis ihan aktiivisia, jopa nuoria naisia. Asema ja julkisuus takaa sen. Ikääntyvän naisen kiukkuilut ja oikkuilut, ei kiitos.

Dannykö se siellä?

Danny on muuten mulle täydellinen arvoitus. Harvoin sanon näin kenestäkään, mutta hänestä kyllä. Kuuluuko eläin-, kasvi- vai kivikuntaan nämä hänen tekemisensä. Ap

Koulutus ja ura jotka ovat mahdollistaneet taloudellisen riippumattomuuden muista ihmisistä.

Ero ja sen jälkeen löytynyt uusi suhde johon olen uskaltanut lähteä.

Aikaisin saadut lapset ja vuodet kotona lasten kanssa. 

Työ mitä olen tehnyt oman mielen kanssa ja sen avulla saavutettu rauha elämässä.

Toivottavasti vielä on tulossa mahdollisuus jäädä pois työelämästä ennen eläkeikää mutta tällä hetkellä en sitä halua koska työ on todella mielenkiintoista ja pääsen tekemään ainutkertaisia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä vastauksia katsoo, herää ensimmäisenä mieleen kysymys, tiesittekö valintanne oikeaksi silloin kuin valinnan teitte, vai vasta (vuosia) jälkikäteen? Entäpä mitä olisi tullut toisin valitsemalla? Millaisesta valintojen avaruudesta pystyitte valintanne poimimaan? Oliko edes valintoja paikoissa, jotka nykytilanteeseenne kuitenkin vaikuttivat?

Näistä sitten seuraakin mielenkiintoista pohdittavaa miten valintahetkellä tulisi toimia. Huom., valintahetkellä, eikä "olisi pitänyt"

Hyvää viikonloppua

Ammatin (IT) suhteen: en tiennyt, meni yli 10v että hyöty näkyi kun sain helposti työn ulkomailta. Sitä ennen (Suomessa) oli todella hankalaa työllistyä ja kiduin toksisessa paikassa todella pitkään kun ei löytynyt muuta. Aikanaan valinnan tein lähinnä "työllistää, hyvä palkka, vähiten epämiellyttävä ala" perustein. Mulla ei ole ikinä ollut toiveanmattia mutta oli ihan hyvä todistus jolla olisi päässyt moneen paikkaan.

Lapsivapaus: tämä ei ole ollut valinta sen enempää kuin vaikka heteroseksuaalisuus. En ole koskaan pitänyt lapsista, en edes lapsena. Aina tuntunut hyvältä "valinnalta" ja jokainen kohtaaminen lasten kanssa on "huh onneksi ei tartte kattella tuollaista kotona ikinä".

Muutto ulkomaille: oli puolipakko kun en saanut suomesta töitä, mutta myös pitkäaikainen haave jota en kuitenkaan uskonut pystyväni toteuttamaan (lannistunut mieliala työnhaun hankaluuden takia). En tiennyt mitä odottaa, ollenkaan, mutta halusin silti yrittää. 

Matkustaminen ja samalla uusiin ihmisiin tutustuminen. Muiden ihmisten auttaminen, josta saatua hyvää mieltä ei mikään raha korvaa.

Vierailija kirjoitti:

Naisettomuus. Elämä on lopultakin uomillaan, kun lopetti naisten kanssa yhteiselämisen. Naisia on tarjolla jatkuvasti, ei tarvitse kuin valita päältä parhaat. Siis ihan aktiivisia, jopa nuoria naisia. Asema ja julkisuus takaa sen. Ikääntyvän naisen kiukkuilut ja oikkuilut, ei kiitos.

Sä olet ja olet ollut huono rakastaja. Siitä tyytymättömyys, jos tyydytystä et pysty, osaa, viitsi, kestä, kykene antamaan. 

Miehen ensisijainen tehtävä on rakastaa.

Maineella ja rahalla EI ole mitään merkitystä.

Joo, kuka tuon puolesta on päättänyt ja miksi? Omista valinnoista kannattaa ottaa vastuu, ei syyttää muita. Lapsen puolesta valitaan, mutta sitten saa päättää ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Naisettomuus. Elämä on lopultakin uomillaan, kun lopetti naisten kanssa yhteiselämisen. Naisia on tarjolla jatkuvasti, ei tarvitse kuin valita päältä parhaat. Siis ihan aktiivisia, jopa nuoria naisia. Asema ja julkisuus takaa sen. Ikääntyvän naisen kiukkuilut ja oikkuilut, ei kiitos.

Valkovaseliinilasipurkki esiin.. mies miestä.

Tosin peräsuoli EI edelleenkään ole sukupuolielin.

Homokasta kesää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein on hengellisyys. Usko Jeesukseen on kantanut läpi tuulten ja tuiskujen. Ystävyyssuhteiden ylläpito, osa heistä on myös uskovia.

Itselle tärkeän harrastuksen jatkaminen.

Olen joskus vähän kadehtinutkin uskovaisia, jotka ovat kaltaisiasi. Eli uskonnollisuus on kannatteleva voima elämässä. Mutta en valitettavasti pysty uskomaan että olisi jokin persoonallinen voima olemassa. Luonnon kietokulku on kyllä lohdullinen ajatus ja se, että olemme vain maan tomua jokainen, riippumatta "suurista" saavutuksista. Ja parissa sukupolvessa kukaan ei edes muista meitä. Ap

Ap, usko ei itse asiassa ole mikään meidän omiin kykyihimme tai ominaisuuksiimme perustuva asia, vaan se on Jumalan lahja. Usko syntyy sanan kuulemisesta. Jos siis haluaisit uskoa, tutki Raamattua rukoillen. Siunausta Sinulle! 

Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. -Jeremia 29:13

Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. -2. Kor 6:1

Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. -Room. 10:17

Paras valinta oli aktiivisesti etsiä hyvää puolisoa nuorena, jolloin oli parhaat edellytykset siihen. Ahkera opiskelu ja virkojen haku. Monen lapsen hankkiminen, vaikkei siinä ole mitään järkeä. Muutto pikkupaikkakunnalle. Yhteydenpito vanhoihin ystäviin. Välien katkaisu toksisiin ihmisiin. Aktiivinen liikunnan harrastaminen. Lukeminen ja itsensä kehittäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein on hengellisyys. Usko Jeesukseen on kantanut läpi tuulten ja tuiskujen. Ystävyyssuhteiden ylläpito, osa heistä on myös uskovia.

Itselle tärkeän harrastuksen jatkaminen.

Olen joskus vähän kadehtinutkin uskovaisia, jotka ovat kaltaisiasi. Eli uskonnollisuus on kannatteleva voima elämässä. Mutta en valitettavasti pysty uskomaan että olisi jokin persoonallinen voima olemassa. Luonnon kietokulku on kyllä lohdullinen ajatus ja se, että olemme vain maan tomua jokainen, riippumatta "suurista" saavutuksista. Ja parissa sukupolvessa kukaan ei edes muista meitä. Ap

Ap, usko ei itse asiassa ole mikään meidän omiin kykyihimme tai ominaisuuksiimme perustuva asia, vaan se on Jumalan lahja. Usko syntyy sanan kuulemisesta. Jos siis haluaisit uskoa, tutki Raamattua rukoillen. Siunausta Sinulle! 

&

Kiitos siunauksista ja tarkennuksesta. Minulle ei ole tuota lahjaa vielä suotu, vaan moni asia on minulle käsittämätön niin kuin nyt sekin, että millä perusteella lahja suodaan.

 

On niin paljon asioita joita en käsitä ja jotka liitän aikakauden muihin mysteeriuskontoihin. Ja jos ne riisutaan, ei oikeastaan jää mitään kristinuskoa jäljelle.

 

Näen kaikki uskonnot ytimeltään samanlaisina. On henkien lepyttelyä, symboleja, voiman palvomista, näkijöitä, neuvojia ja välittäjiä. lähimmäinen tarkoitti alun perin vain muita kristinuskoisia, ei kaikkia ihmisiä - eli sekin on samaa kuin muissa uskonnoissa, omien suosiminen. 

 

Ehkä olen jonkinlainen panteisti. Laitan joskus kiven tai kiviä paikoille, jotka koen hienoina. Luonto on upea ja olemme osa sitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä vastauksia katsoo, herää ensimmäisenä mieleen kysymys, tiesittekö valintanne oikeaksi silloin kuin valinnan teitte, vai vasta (vuosia) jälkikäteen? Entäpä mitä olisi tullut toisin valitsemalla? Millaisesta valintojen avaruudesta pystyitte valintanne poimimaan? Oliko edes valintoja paikoissa, jotka nykytilanteeseenne kuitenkin vaikuttivat?

Näistä sitten seuraakin mielenkiintoista pohdittavaa miten valintahetkellä tulisi toimia. Huom., valintahetkellä, eikä "olisi pitänyt"

Hyvää viikonloppua

Ammatin (IT) suhteen: en tiennyt, meni yli 10v että hyöty näkyi kun sain helposti työn ulkomailta. Sitä ennen (Suomessa) oli todella hankalaa työllistyä ja kiduin toksisessa paikassa todella pitkään kun ei löytynyt muuta. Aikanaan valinnan tein lähinnä "työllistää, hyvä palkka, vähiten epämiellyttävä ala" perustein. Mulla ei ole ikinä ollut toiveanmatt

Entä sinä itse lapsena? Miten näit ja näet itsesi?

Minusta lapset ja nuoret ovat mahtavia. Kiva seurata kun asiat tapahtuvat heille eka kertaa. Vaikka kun vauva maistaa ekaa kertaa uuden hyvän tai pahan maun. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein on hengellisyys. Usko Jeesukseen on kantanut läpi tuulten ja tuiskujen. Ystävyyssuhteiden ylläpito, osa heistä on myös uskovia.

Itselle tärkeän harrastuksen jatkaminen.

Olen joskus vähän kadehtinutkin uskovaisia, jotka ovat kaltaisiasi. Eli uskonnollisuus on kannatteleva voima elämässä. Mutta en valitettavasti pysty uskomaan että olisi jokin persoonallinen voima olemassa. Luonnon kietokulku on kyllä lohdullinen ajatus ja se, että olemme vain maan tomua jokainen, riippumatta "suurista" saavutuksista. Ja parissa sukupolvessa kukaan ei edes muista meitä. Ap

Ap, usko ei itse asiassa ole mikään meidän omiin kykyihimme tai ominaisuuksiimme perustuva asia, vaan se on Jumalan lahja. Usko syntyy sanan kuulemisesta. Jos siis haluaisit uskoa, tutki Raamattua rukoillen. Siunausta Sinulle! 

&

Olen lukenut Raamatun kaksi kertaa läpi kokonaisuudessaan, mutta se ei vain tee minuun sellaista vaikutelmaa kuin pitäisi. Mutta sen sijaan jotkut kristityt ovat tehneet vaikutuksen asenteellaan, kun heille onntuo lahja suotu, että kristiuskon ydin tulee heissä lihaksi teoissa. Näkee selvästi miten tuollainen vakaumus on valtava voima ja selkäranka elämässä, jonka vaikutus säteilee pitkälle. Silloinkin tietysti valitettavasti, jos uskontoa käytetään muiden syrjimiseen ja alistamiseen.

Uskonnollisuus on hyvin kiinnostava asia. Ap

- lasten haluaminen ja saaminen

- äitiys selvästi yli kolmekymppisenä

- tarpeeksi "seksiä, huumeita ja rock'n'rollia" ennen lapsia

Vierailija kirjoitti:

- lasten haluaminen ja saaminen

- äitiys selvästi yli kolmekymppisenä

- tarpeeksi "seksiä, huumeita ja rock'n'rollia" ennen lapsia

Seksiä ja rokkenrollia vielä vanhanakin, niin pysyy hyvät vibat ;)  Ja jos kannabis laillistetaan aion kyllä polttaa tötsytkin mut älkää kertoko mun lapsille. Ap

Hyviä valintoja, tässä vain osa: 

1. Terapia ja persoonalisuushäiriöstä vapautuminen. Oma ja lähipiirin elämänlaatu nousi valtavasti. Paras sijoitus ikinä toi pitkä psykoterapia

2. Rakastava ja pitkä parisuhde edellisen ansiosta sekä tyttäret

3. Korkeakoulutus x2 

4. Irtisanoutuminen isosta it-alan firmasta vuosia sitten, jossa olin alinta kastia enkä muka parempaan sopinut. Ruoho todellakin on vihreämpää täällä aidan toisella puolen. Nykyisin johtotehtävissä, töihin meno on nykyään kivaa.

5. Rohkeus harrastaa sitä mistä itse tykkää eikä sitä mistä ympäristö tykkää

6. Omakotitalon hankinta melko nuorena, kerrostaloasuminen ei vaan ole minun juttuni. Nyt velaton.

Huonoja valintoja

1. Exä, jonka kanssa tuhlasin elämästäni 10+ vuotta, hänellä varmasti sama kokemus minusta

2. Se etten nuorena uskonut itseeni ja alikouluttauduin paskaduuniin ensin muiden väittäessä, ettei minusta ole lukioon tms. 

Vierailija kirjoitti:

Hyviä valintoja, tässä vain osa: 

1. Terapia ja persoonalisuushäiriöstä vapautuminen. Oma ja lähipiirin elämänlaatu nousi valtavasti. Paras sijoitus ikinä toi pitkä psykoterapia

2. Rakastava ja pitkä parisuhde edellisen ansiosta sekä tyttäret

3. Korkeakoulutus x2 

4. Irtisanoutuminen isosta it-alan firmasta vuosia sitten, jossa olin alinta kastia enkä muka parempaan sopinut. Ruoho todellakin on vihreämpää täällä aidan toisella puolen. Nykyisin johtotehtävissä, töihin meno on nykyään kivaa.

5. Rohkeus harrastaa sitä mistä itse tykkää eikä sitä mistä ympäristö tykkää

6. Omakotitalon hankinta melko nuorena, kerrostaloasuminen ei vaan ole minun juttuni. Nyt velaton.

Huonoja valintoja

1. Exä, jonka kanssa tuhlasin elämästäni 10+ vuotta, hänellä varmasti sama kokemus minusta

2. Se etten nuorena uskonut itseeni ja alikouluttauduin paskaduuni

Wau, upeita valintoja. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- lasten haluaminen ja saaminen

- äitiys selvästi yli kolmekymppisenä

- tarpeeksi "seksiä, huumeita ja rock'n'rollia" ennen lapsia

Seksiä ja rokkenrollia vielä vanhanakin, niin pysyy hyvät vibat ;)  Ja jos kannabis laillistetaan aion kyllä polttaa tötsytkin mut älkää kertoko mun lapsille. Ap

Tai ei sentään polttaa, space cakes tms. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä vastauksia katsoo, herää ensimmäisenä mieleen kysymys, tiesittekö valintanne oikeaksi silloin kuin valinnan teitte, vai vasta (vuosia) jälkikäteen? Entäpä mitä olisi tullut toisin valitsemalla? Millaisesta valintojen avaruudesta pystyitte valintanne poimimaan? Oliko edes valintoja paikoissa, jotka nykytilanteeseenne kuitenkin vaikuttivat?

Näistä sitten seuraakin mielenkiintoista pohdittavaa miten valintahetkellä tulisi toimia. Huom., valintahetkellä, eikä "olisi pitänyt"

Hyvää viikonloppua

Ammatin (IT) suhteen: en tiennyt, meni yli 10v että hyöty näkyi kun sain helposti työn ulkomailta. Sitä ennen (Suomessa) oli todella hankalaa työllistyä ja kiduin toksisessa paikassa todella pitkään kun ei löytynyt muuta. Aikanaan valinnan tein lähinnä "työllistää, hyvä palkka, vähiten epämiellyttävä a

En osannut samaistua muihin lapsiin, minusta ne oli lapsellisia ja tyhmiä. Uskoivat kaikkia selvästi epätosia juttuja, ja eivät oikein osanneet ajatella omilla aivoillaan. Vauvoja pidin äärimmäisen ärsyttävinä silloinkin (ei ole muistikuvia omasta vauva-ajasta mitä silloin ajattelin :D). 

Eli en varmaan oikein pitänyt itseäni "lapsena" ts ryhmään "lapset" kuuluvana edes kun iän puolesta sellainen olin. 

Sain kerättyä riittävästi rohkeutta ryhtyäkseni itselliseksi äidiksi. Silloinen miesystäväni ei lopulta lapsia halunnut, itse olin aina halunnut äidiksi.

Aika ajoin tunnen suurta ylpeyttä tästä päätöksestä. Uskalsinpa heittäytyä, vaikka olen aina ollut varovainen ja harkitsevainen asioissani. Nyt elän omannäköistäni elämää jo ison lapseni kanssa, ja olen onnellinen pienestä perheestäni.