Miten rumuus on vaikuttanut elämääsi?

Vierailija kirjoitti:

En saa missitason naista enkä saa töitä. Ei se muuten vaikuta mitenkään. Elämässä on tärkeintä työpaikka ja kaunis nainen koska silloin mies saa kunnioitusta ja ihailua muilta.

Vain luuserit kaipaavat muiden ihailua. Ei luuseriutesi johdu ulkonäöstäsi vaan luonteestasi.

Kehodysforia tulee mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Kehodysforia tulee mieleen.

Rumuuteni on silti todellista. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehodysforia tulee mieleen.

Rumuuteni on silti todellista. 

 

- ap

Niin kuin anorektikon lihavuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehodysforia tulee mieleen.

Rumuuteni on silti todellista. 

 

- ap

Niin kuin anorektikon lihavuus?

 

On olemassa ihmisiä, jotka ovat niin rumia, että rumuus on huomiotaherättävää ja verrattavissa lähinnä johonkin epämuodostumaan. Olen itse tällainen. 

- ap

"Ulkonäköhäpeä estää minua elämästä spontaanisti. En voi mennä mihinkään ilman kevyttä meikkiä, en voi esiintyä valokuvissa, en voi tutustua uusiin ihmisiin. En halua kenenkään tietävän minusta mitään. Haluan olla näkymätön." 

Tunnistin aloituksesta itseni. Minua myös kiusattiin pitkään. Monista asiosta. Joskus lukiossa vielä toisaalta ajattelin hyvinä päivinä, että olen ihan tavallisen näköinen. Sellainen siis joka ei pistä silmään huonolla tavalla. Sen jälkeen sitten olen jotenkin mennyt vieläkin alaspäin. Olen saanut edelleen kuulla pilkkaa muilta ja oikeastaan hyvinkin ikävää juttua. Tämä kaikki vaikuttaa siihen miten näen itseni. Toisaalta en ole ikinä edes kuvitellut mitään ihmeellistä ulkonäköni suhteen. Tämä kaikki ikävä on taas sitten vaan lisännyt sitä, että katson kriittisesti itseäni.

Minulla tämä ulkonäkö asia näkyy siinä, etten ikinä meikkaa. Mietin, että on turha korostaa kasvojani, kun ei niitä mikään meikki pelasta ja mietin, että se on vaan hassua jos tälläinen, kun minä meikkaa. Tavallaan olen välinpitämätönkin itseni suhteen. Vaatteet ihan siistit, mutta nekin valitsen niin etten herättäisi huomiota. En yleensä osta mitään erikoista tai esim paljastavaa vaatetta. Mietin että olisi typerää tässäkin tavallaan herättää huomiota. Minäkään en halua joutua ikinä mihinkään kuviin. Tämä liittyy itsellä myös kiusaamiseen ja minua on kuvattu salaa. Tästä kehittyi sitten minulle yleinen kammo kuvatuksi tulemiseen. Inhottaa yleisesti  ihmiset jotka kuvaavat kaupoissa yms. Minäkään en myöskään halua, että kukaan tietäisi minusta. Tämä jo kiusaamistaustaani liittyen. En haluasi, että joku on kuullut ikävää puheita yms. Ja vaikka ei olisikaan kuullut niin tavallaan elämäni ei ole sellaista, että siinä olisi mitään kerrottavaa. Kyllähän tästä kaikesta on tullut itselleni vaikea asia.

Toisaalta tämä vähän ohiksena ja sinä kirjoitit vaan ulkonäköösi liittyen. Ehkä meillä molemmilla silti kiusaaminen vaikuttaa edelleen. En usko, että itsekään miettisin ulkonäköäni niin paljon ilman sitä ja en itse edes ole kovin ulkonäkökeskeinen ihminen. En siis arvostellen katso muita. Itseä sen sijaan paljonkin. Hyvä juttu silti jos olet pystynyt opiskelemaan ja töihin. Itsestä ei oikein meinaa olla siihenkään. En tavallaan enää pysty olemaan muiden kanssa tavallisesti. Jännitän niin paljon. Jos esim haen opiskelemaan niin jännitän niitä ihmisiä niin paljon, että se on se pahin asia ja ymmärrän ettei monikaan opiskelu toimi niin, että et tavallaan tutustu muiden kanssa. Pitäisi myös tässä asiassa pärjätä. Seurustellut on ole koskaan. Pitkästi ja pahoittelut siitä, mutta tuli nämä mieleen. 

Mielenkiintoinen keskustelu. Itse olen melko nätti ja ihmiset aina ainakin suurimmaksi osan ajasta ystävällisiä, mietin jos olisin rumempi niin miten ihmiset sitten kohtelisivat? Aina ollut se oletus, että jopa rumia kohdellaan ihan ystävällisesti, mutta näköjään ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö vähemmän.

Ihan normaalipainoinen olen aina ollut. 

 

- ap

Ei kun syö vähemmän. Normaalipaino ei ole kaunista. Et voi väittää yrittäneesi päihittää rumuutta jos et ole koskaan kokeillut mitään. Ole edes hoikka jos oikeasti edes olet ruma.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu. Itse olen melko nätti ja ihmiset aina ainakin suurimmaksi osan ajasta ystävällisiä, mietin jos olisin rumempi niin miten ihmiset sitten kohtelisivat? Aina ollut se oletus, että jopa rumia kohdellaan ihan ystävällisesti, mutta näköjään ei.

Sain jo nuorena (13-19 -vuotiaana) hieman esimakua siitä, miten rumia ihmisiä kohdellaan. Paitsi että minua kiusattiin koulussa, minut myös uhattiin pahoinpidellä baarissa, koska ulkonäköni ja läsnäoloni ärsytti erästä minua vanhempaa miestä. Minulle on myös huudeltu kadulla jne. 

Jokin meni pysyvästi rikki tuolloin. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö vähemmän.

Ihan normaalipainoinen olen aina ollut. 

 

- ap

Ei kun syö vähemmän. Normaalipaino ei ole kaunista. Et voi väittää yrittäneesi päihittää rumuutta jos et ole koskaan kokeillut mitään. Ole edes hoikka jos oikeasti edes olet ruma.

Aha, selvä. 

Nuorena olin hyvinkin hoikka ja timmi, mutta silti minua haukuttiin rumaksi. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Itselläni rumuus on vaikuttanut myös siten, että opiskellessani amiksessa aikuisiällä jouduin kahden teinitytön kiusaamaksi. Ette ehkä usko, mutta totta se on. Kiusaamisesta saivat osansa muutkin, mutta hirveän pahalta se tuntui silti. Minulla ei edes ole mitään sellaista räväkän, vahvan ihmisen auktoriteettia jolla pystyisin suojautumaan. 

 

Rumana olemisessa on juuri se riski, että aina voi joutua ulkopuoliseksi ja pilkatuksi ihan missä tahansa. Ihmiset iskevät juuri siihen heikoimpaan kohtaasi ja käyttävät rumuuttasi aseena sinua vastaan. Lisäksi menneisyyden huonot kokemukset ovat aina läsnä eikä niitä pääse pakoon, koska samankaltaiset kokemukset toistuvat aina uudelleen. 

 

- ap

Osasit kuvailla todella hyvin tämän kaiken. Voin todeta samoin. Minäkin olen vielä aikuisenakin tullut kiusatuksi. Samoin minullakin korustuu se, että olen muutenkin liian arka ja helppo kohde. Näkee helposti kuinka jännitän kaikkea. Tämä sitten lisää kaikkea ikävää. Olen tottunut siihen, että hyvin usein tulee jotain ikävää vastaan. Näin tuo sama toistuu. Itsellä tämä kaikki liittyy myös persoonaani ja olen senkin vuoksi helppo kohde. Minusta näkee päällä päin jännityksen yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö vähemmän.

Ihan normaalipainoinen olen aina ollut. 

 

- ap

Ei kun syö vähemmän. Normaalipaino ei ole kaunista. Et voi väittää yrittäneesi päihittää rumuutta jos et ole koskaan kokeillut mitään. Ole edes hoikka jos oikeasti edes olet ruma.

Aha, selvä. 

 

Nuorena olin hyvinkin hoikka ja timmi, mutta silti minua haukuttiin rumaksi. 

 

- ap

Asenteesi on on ainakin ruma. Pistä sitten pussi päähän jos elämä on noin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu. Itse olen melko nätti ja ihmiset aina ainakin suurimmaksi osan ajasta ystävällisiä, mietin jos olisin rumempi niin miten ihmiset sitten kohtelisivat? Aina ollut se oletus, että jopa rumia kohdellaan ihan ystävällisesti, mutta näköjään ei.

Mikä tahansa vajavuus, yleensä normaali ihminen tukee siinä toista.

Ylivertaista haukutaan. Pikemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö vähemmän.

Ihan normaalipainoinen olen aina ollut. 

 

- ap

Ei kun syö vähemmän. Normaalipaino ei ole kaunista. Et voi väittää yrittäneesi päihittää rumuutta jos et ole koskaan kokeillut mitään. Ole edes hoikka jos oikeasti edes olet ruma.

Aha, selvä. 

 

Nuorena olin hyvinkin hoikka ja timmi, mutta silti minua haukuttiin rumaksi. 

 

- ap

Yleensä ihminen ei hauku puolituttuja miksikään, ei rumaksikaan. Jonkun täytyy olla rikki haukkujassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu. Itse olen melko nätti ja ihmiset aina ainakin suurimmaksi osan ajasta ystävällisiä, mietin jos olisin rumempi niin miten ihmiset sitten kohtelisivat? Aina ollut se oletus, että jopa rumia kohdellaan ihan ystävällisesti, mutta näköjään ei.

Sain jo nuorena (13-19 -vuotiaana) hieman esimakua siitä, miten rumia ihmisiä kohdellaan. Paitsi että minua kiusattiin koulussa, minut myös uhattiin pahoinpidellä baarissa, koska ulkonäköni ja läsnäoloni ärsytti erästä minua vanhempaa miestä. Minulle on myös huudeltu kadulla jne. 

 

Jokin meni pysyvästi rikki tuolloin. 

 

- ap

Tuttua. Minulle huudellaan kaduilla useasti. Viimeisin näistä tässä vähän aikaa sitten, kun erehdyin katsomaan erästä nuortaparia. Ilmeisesti pitäisi kulkea katse maassa. Tämä vaikka melko nuori olen vielä itsekin. Takanapäin (olen kuullut) on puhuttu, että minut pitäisi hakata ja t*ppaa. Tosin tämä kiusaamiseen (vai voiko tätä enää kiusaamiseksi sanoa) liittyen. Tämä juttu sattui, kun olin vähän päälle 20-vuotias. Kylähän nämä jättävät jälkensä. Itselle oli myös järkytys huomata jos joku esim lapsuudesta sinulle tuttu ihminen liittyy myöhemmin tähän porukkaan mukaan. Tavallaan menee usko ihmisiin. Kiitos sinulle vertaistuesta. Tämä, vaikka ikäviä juttuja nämä 

Ulkonäköasia on itsetuntokysymys, koska kaiken näköisillä ihmisillä on kumppaneita ym. Joten ulkonäkö ei voi olla este sille, etteikö löytyisi ihmisiä, jotka tykkäävät.

On alettava nostaa sitä itsetuntoa, minkä muut ovat onnistuneet lyömään maan rakoon. Sinne maan rakoon ei jää, jos ihminen on sujut itsensä kanssa. Silloin hän pystyy nousemaan iskun jälkeen takaisin jaloilleen, koska itsetunnon ja omakuvan määrittelee hänen oma mielipiteensä itsestään eikä muiden mielipide.

Kerran oli yksi kesätyöntekijä joka oli todella ruma. Katseli minua kohti usein. Koin sen todella ahdistavaksi. M32

Rumana olen huomannut että "anteeksi kun olen olemassa"-asenne saa satavarmasti ihmiset ottamaan sinut silmätikuksi. Aina löytyy ihmisiä jotka yrittävät hyödyntää toisten heikkoja kohtia oman asemansa pönkittämisessä, joten parempi olla perusposiitivinen eikä pitää itseään minään epäihmismäisenä hirviönä.

Vierailija kirjoitti:

Kerran oli yksi kesätyöntekijä joka oli todella ruma. Katseli minua kohti usein. Koin sen todella ahdistavaksi. M32

Joo, kuulostaa tutulta. Miehet selvästi ahdistuvat läsnäolostani, etenkin jos joutuvat puhumaan minulle. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka kuvailette itseänne todella oikeasti rumaksi niin voisitteko kuvailla ulkonäköänne? Mikä tekee teidät rumaksi? Minun on jotenkin vaikea uskoa ja kuvitella koska ei rumia ihmisiä juurikaan näe. 

No mä jo kuvasinkin, eli kroppa: pituus 160 cm, lyhyet töppöjalat, lyhyet käsivarret, lyhyt kaula, pitkä selkä, leveä rintakehä, tasapaksu vyötärö, semitubulaariset toisistaan kaukana olevat rinnat, koko keholla esiintyvä atooppinen iho. Kasvot: heikko pehmeä leukalinja, hieman vetäytyvä purenta, litteät poskipäät, leveä naama, pienet silmät, ja nyt keski-iän myötä naaman iho ja leukalinja on myös valahtanut, iho estrogeenin vähenemisen myötä samea. 

Minusta ei kuulosta yhtään rumalle!

Itselläni on pahoin voiva ruusufinni kasvoilla, aknearpia, tupakkareikiä, pienet viirusilmät syvällä, pandan silmänaluset, kulmakarvat luonnostaan eri paria, hampaat kuin crack*uoralla. En koskaan hymyile niin, että hampaat näkyisi vaikka se olisi minulle luonnollinen tyyli, en myöskään naura ääneen. Jo lapsesta saakka hampaiden kanssa tuskailtiin, koska ne kasvoi minne sattu eivätkä mahtuneet suuhun. Ja näky on edelleen sama, osa jo poistettu eikä uusia tilalla. Sisaruksilla  ja vanhemmilla on oikein nätit rivit, mutta mulla on ollut alusta saakka ongelmia! Pidän ovaalin muotoisesta päästäni kylläkin, ja läskistä lyllerökropasta (ylimääräistä melkein koko aikuisiän ollut sen 20kg)  huolimatta näkyy hieman vyötärölinjaa, mutta toisaalta pukeudun vain löysin vaatteisiin. Raskauksien myötä vähän hölläsin ulkonäköpaineista, koska turvotti joka ruumiin osaa niin paljon joka kerta, mutta nyt on ollut vaikea tottua uuteen kroppaan, joka ei enää palaudukaan ihan noin vain.