Lue keskustelun säännöt.
Miten rumuus on vaikuttanut elämääsi?
18.07.2024 |
Itse jouduin nuorena pahasti kiusatuksi, minkä seurauksena sairastuin masennukseen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Aikuisiälläkin olen saanut kuulla rumuudestani erilaisia tölväisyjä, ja tapailemani miehet ovat haukkuneet rumaksi riitatilanteissa. Minulle on tehty selväksi, etten ole naisena minkään arvoinen.
Ulkonäköhäpeä estää minua elämästä spontaanisti. En voi mennä mihinkään ilman kevyttä meikkiä, en voi esiintyä valokuvissa, en voi tutustua uusiin ihmisiin. En halua kenenkään tietävän minusta mitään. Haluan olla näkymätön.
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Toiset tytöt kiusasi aika paljon.
Minulla on sama kokemus. Olin muille tytöille lähinnä vitsin aihe, ja minut jätettiin ulkopuolelle. Pojilta sitten tuli törkeää huutelua ja väkivallalla uhkailua.
Aikuisena edelleen tunnen itseni ulkopuoliseksi naisten seurassa ja miehiä suorastaan pelkään.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan saanut miestä ja parisuhdetta. Minulla on rumat kasvot, iso taikinanaama ja kamala kaksoisleuka, nykyään olen myös todella lihava. Mutta eipä se flaksi nuorempana käynyt sen paremmin, vaikka olin pitkään todella tikissä ja hyvässä kunnossa. Eli rumuus on vienyt minulta elämässä kaiken mitä olisin halunnut, oma perhe, mies ja rakkautta. Ammatin ja asunnon ym. materiaa olen kyllä saanut, kun niihin ei ulkonäkö vaikuta, mutta eivät ne minua onnelliseksi tee tai tuo kaivattua sisältöä elämään. Kyllä se naiselle on todella paha kohtalo, olla ruma.
Yhtälailla myös miehelle. Minä olen pärjännyt ammatillisesti ja taloudellisesti hyvin, ja olisin halutessani voinut vastaanottaa paljon suurempaakin menestystä. Tiettyyn ikään asti elämä oli ihan mukavaa, kun oli aikaa harrastaa ja tehdä mitä itse lystää, mutta nykyisin on elämä ollut tyhjää jo kauan. Harrastukset eivät enää jaksa innostaa ja elämällä ei ole mitään merkitystä. Rakkaus ja ihmiset, joiden eteen ponnistella, saattaisivat tuoda sisältöä, joka saisi elämän tuntumaan taas mielekkäältä, mutta ei onnistu. Joitakin naisia olisin elämäni aikana saanut, mutta en ole sitä lajia, joka voi olla onnellinen suhteessa sellaisten kanssa, jota ei itse rakasta. Kaverit ovat sitä varten. En syyllistä ketään, ymmärrän oikein hyvin, ettei kukaan halua rumaa kumppania, en minäkään. Estetiikka on ihmisille iso asia, vaikka toisin saatetaan valehdella.
Selkäni takana rumuudelleni jonkin verran naureskellaan ja kuulen siitä joskus. Ennen sanottiin myös päin naamaa, mutta nykyisin en ota sellaista vastaan ja olen olemukseltani sen verran pelottava, ettei minulle uskalleta mitään sanoa enää. Paradoksaalista kyllä, saan jonkinlaista kunnioitusta osakseni siksi, että olen iso ja todella vahva.
Vierailija kirjoitti:
En pysty saamaan kumppania. Miehet eivät yksinkertaisesti vaan halua minua (minkä ymmärrän kyllä hyvin).
Muilta osin olen elänyt elämääni niin aktiivisesti ja "pelottomasti" kuin olen pystynyt, ja olen kerännyt paljon hyviä kokemuksia ja elämyksiä elämäni varrella. Mutta se että jäin ilman aviomiestä ja omia lapsia, sattuu kyllä.
T. Ruma nainen
Itse en ole koskaan halunnut lapsia. Syitä tälle on monia - yksi on se, etten halua siirtää rumuusgeenejäni eteenpäin.
- ap
Itselläni rumuus on vaikuttanut myös siten, että opiskellessani amiksessa aikuisiällä jouduin kahden teinitytön kiusaamaksi. Ette ehkä usko, mutta totta se on. Kiusaamisesta saivat osansa muutkin, mutta hirveän pahalta se tuntui silti. Minulla ei edes ole mitään sellaista räväkän, vahvan ihmisen auktoriteettia jolla pystyisin suojautumaan.
Rumana olemisessa on juuri se riski, että aina voi joutua ulkopuoliseksi ja pilkatuksi ihan missä tahansa. Ihmiset iskevät juuri siihen heikoimpaan kohtaasi ja käyttävät rumuuttasi aseena sinua vastaan. Lisäksi menneisyyden huonot kokemukset ovat aina läsnä eikä niitä pääse pakoon, koska samankaltaiset kokemukset toistuvat aina uudelleen.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vaikuttanut mitenkään. Ystäviä ja miesystäviäkin on riittänyt ihan omiksi tarpeiksi. Aviomieheni mielestä olen kaunis ja sehän riittää.
No mistähän olet päätellyt olevasi ruma? Jos sinua ei kukaan ole sellaiseksi kutsunut, et sitä ole.
Äiti aina jankutti, etten ole minkään näköinen. Jos joku joskus sanoi minun olevan kaunis tai sievä, Äiti kiireesti tyrmäsi, etteihän meidän "Maija" ole ollenkaan kaunis, romuluinenkin on, ei siitä kukaan tykkää. Uskon edelleen, ikää lähempänä 80.
Et aidosti usko äitisi puheita. Sinua on myös kutsuttu kauniiksi ja sieväksi. Et ole siis ruma, minkä vuoksi rumuus ei olekaan vaikuttanut elämääsi.
Kuten ensimmäisessä virkkeessäni mainitsen, ei tietääkseni ole vaikuttanut mitenkään. Tuskin olisin kauniina yhtään onnellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vaikuttanut mitenkään. Ystäviä ja miesystäviäkin on riittänyt ihan omiksi tarpeiksi. Aviomieheni mielestä olen kaunis ja sehän riittää.
No mistähän olet päätellyt olevasi ruma? Jos sinua ei kukaan ole sellaiseksi kutsunut, et sitä ole.
Äiti aina jankutti, etten ole minkään näköinen. Jos joku joskus sanoi minun olevan kaunis tai sievä, Äiti kiireesti tyrmäsi, etteihän meidän "Maija" ole ollenkaan kaunis, romuluinenkin on, ei siitä kukaan tykkää. Uskon edelleen, ikää lähempänä 80.
Et aidosti usko äitisi puheita. Sinua on myös kutsuttu kauniiksi ja sieväksi. Et ole siis ruma, minkä vuoksi rumuus ei olekaan vaikuttanut elämääsi.
Niin, no sanoit ettei rumuus ole vaikuttanut elämääsi mitenkään, mutta kun ei ole mitään todisteita siitä että olisit ruma. Äitisi puheet on tyypillistä latistavaa "ei pidä kehua ettei lapsi ylpisty" - kasvstusta, muut ihmiset sen sijaan on kehuneet ulkonäköäsi.
Kenellä on varaa sanoa toiselle että olet ruma? ja montakohan toimivaa aivosolua tuollaisella tyypillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty saamaan kumppania. Miehet eivät yksinkertaisesti vaan halua minua (minkä ymmärrän kyllä hyvin).
Muilta osin olen elänyt elämääni niin aktiivisesti ja "pelottomasti" kuin olen pystynyt, ja olen kerännyt paljon hyviä kokemuksia ja elämyksiä elämäni varrella. Mutta se että jäin ilman aviomiestä ja omia lapsia, sattuu kyllä.
T. Ruma nainen
Itse en ole koskaan halunnut lapsia. Syitä tälle on monia - yksi on se, etten halua siirtää rumuusgeenejäni eteenpäin.
- ap
Mäkään en oo halunnut omia geenejä eteenpäin, mut olisin voinut vaikka adoptoida. Jos olisin saanut kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Kenellä on varaa sanoa toiselle että olet ruma? ja montakohan toimivaa aivosolua tuollaisella tyypillä on.
Eipä se rumuus poistu sillä vaikka kukaan ei sitä päin naamaa sanoisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vaikuttanut mitenkään. Ystäviä ja miesystäviäkin on riittänyt ihan omiksi tarpeiksi. Aviomieheni mielestä olen kaunis ja sehän riittää.
No mistähän olet päätellyt olevasi ruma? Jos sinua ei kukaan ole sellaiseksi kutsunut, et sitä ole.
Äiti aina jankutti, etten ole minkään näköinen. Jos joku joskus sanoi minun olevan kaunis tai sievä, Äiti kiireesti tyrmäsi, etteihän meidän "Maija" ole ollenkaan kaunis, romuluinenkin on, ei siitä kukaan tykkää. Uskon edelleen, ikää lähempänä 80.
Äitisi kuulostaa olevan kateellinen ulkonäöstäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka kuvailette itseänne todella oikeasti rumaksi niin voisitteko kuvailla ulkonäköänne? Mikä tekee teidät rumaksi? Minun on jotenkin vaikea uskoa ja kuvitella koska ei rumia ihmisiä juurikaan näe.
Sillä ei ole väliä, mitä sinä näet tai ketä pidät rumana. Näen omalla kohdallani sen peilistä ja jos jotenkin pääsen unohtamaan, aina tämän tästä joku siitä muistuttaa. Haluat tietysti lohduttaa ja olla ystävällinen. Kaunis ajatus ja kiitos siitä, mutta todellisuudessa tuo lähinnä v'tuttaa. On varmasti ihmisiä, jotka eivät osaa pitää toisia rumana, mutta aivan hyvin riittää, kun valtava enemmistö osaa ja kohtelee sen mukaan. Juuri muutama päivä sitten oli lehdessä artikkeli ihmisestä, joka muutti tyyliänsä tyylikkääksi ja ihmetteli, kuinka paljon se on vaikuttanut saatuun kohteluun. Rumana sekään ei auta j
Et haluaisi olla epileptikko!!!
Vierailija kirjoitti:
Te jotka kuvailette itseänne todella oikeasti rumaksi niin voisitteko kuvailla ulkonäköänne? Mikä tekee teidät rumaksi? Minun on jotenkin vaikea uskoa ja kuvitella koska ei rumia ihmisiä juurikaan näe.
Lyhyillä hiuksilla ihmisillä olisi vaikeuksia tunnistaa, olenko mies vai nainen. Tasapaksu miehen vartalo, leveät hartiat, maskuliiniset kasvot. Siihen päälle vielä huono iho ja kaksoisleuka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auttaako rumuuteen meikkaus ?
Eipä juuri. Plastiikkakirurgia voisi auttaa. Mutta omassa naamassani on niin moni asia pielessä, että tarvittaisiin todella äärimmäisiä toimenpiteitä, enkä sellaiseen haluaisi ryhtyä.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Auttaako rumuuteen meikkaus ?
Ei etenkään keski-iässä.
Kenellä on varaa sanoa toiselle että olet ruma? ja montakohan toimivaa aivosolua tuollaisella tyypillä on.
Eipä se rumuus poistu sillä vaikka kukaan ei sitä päin naamaa sanoisikaan.
Poistu,miksi sen pitäisi poistua,kato asia on niin että minä voin nähdä sinut ,komeana,kauniina toinen rumana joten mitä mitä selität sinä aivoton olento.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka kuvailette itseänne todella oikeasti rumaksi niin voisitteko kuvailla ulkonäköänne? Mikä tekee teidät rumaksi? Minun on jotenkin vaikea uskoa ja kuvitella koska ei rumia ihmisiä juurikaan näe.
Sillä ei ole väliä, mitä sinä näet tai ketä pidät rumana. Näen omalla kohdallani sen peilistä ja jos jotenkin pääsen unohtamaan, aina tämän tästä joku siitä muistuttaa. Haluat tietysti lohduttaa ja olla ystävällinen. Kaunis ajatus ja kiitos siitä, mutta todellisuudessa tuo lähinnä v'tuttaa. On varmasti ihmisiä, jotka eivät osaa pitää toisia rumana, mutta aivan hyvin riittää, kun valtava enemmistö osaa ja kohtelee sen mukaan. Juuri muutama päivä sitten oli lehdessä artikkeli ihmisestä, joka muutti tyyliänsä tyylikkääksi ja ihmetteli, kuinka paljon se on vaik
Jos saisin sen myötä kauniit kasvot ja kropan niin tekisin kyllä vaihtokaupat.
Vierailija kirjoitti:
Kenellä on varaa sanoa toiselle että olet ruma? ja montakohan toimivaa aivosolua tuollaisella tyypillä on.
Eipä se rumuus poistu sillä vaikka kukaan ei sitä päin naamaa sanoisikaan.
Poistu,miksi sen pitäisi poistua,kato asia on niin että minä voin nähdä sinut ,komeana,kauniina toinen rumana joten mitä mitä selität sinä aivoton olento.
On, sinä aivoton olento, oikeasti rumia ihmisiä, joita kukaan ei pidä kauniina. Ne "joku pitää rumana, joku kauniina" on niitä persoonallisen kauniita huippumalleja.
Rumana saa elää ihan rauhassa. Korkeintaan joku juttelee tai katsoo päin.
En pysty saamaan kumppania. Miehet eivät yksinkertaisesti vaan halua minua (minkä ymmärrän kyllä hyvin).
Muilta osin olen elänyt elämääni niin aktiivisesti ja "pelottomasti" kuin olen pystynyt, ja olen kerännyt paljon hyviä kokemuksia ja elämyksiä elämäni varrella. Mutta se että jäin ilman aviomiestä ja omia lapsia, sattuu kyllä.
T. Ruma nainen