Miten rumuus on vaikuttanut elämääsi?

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäköasia on itsetuntokysymys, koska kaiken näköisillä ihmisillä on kumppaneita ym. Joten ulkonäkö ei voi olla este sille, etteikö löytyisi ihmisiä, jotka tykkäävät.

On alettava nostaa sitä itsetuntoa, minkä muut ovat onnistuneet lyömään maan rakoon. Sinne maan rakoon ei jää, jos ihminen on sujut itsensä kanssa. Silloin hän pystyy nousemaan iskun jälkeen takaisin jaloilleen, koska itsetunnon ja omakuvan määrittelee hänen oma mielipiteensä itsestään eikä muiden mielipide.

Tottahan tämä on. Silti jos paperi rytätään kasaan niin ei siitä enää suoraa saa. Näin vähän itse mietin. Samoin hyvin moni ihminen saa kannusta ja tukea muilta. Moni kiittelee muita siitä, että esim on päässyt jostain vaikeasta asiasta yli. Jos tavallaan monelta poistettaisiin ne hyvät asiat niin mitä jäisi jäljelle. Samoin hyvin monelle esim joku muiden kehu on se millä itsetunto nousee. Näin tässäkin tapauksessa ihmiset voivat joko lytätä tai nostaa muiden käsitystä itsestään.

Kirjoitat hyvin ja ymmärrän viestisi. Silti itse minun täytyy tunnustaa se, etten tavallaan saa itsetuntoani paremmaksi jos olen tavallaan omillani eli saan huonoa kohtelua ja en yleensä mitään hyvää vastineeksi. En näin tavallaan ole niin vahva, että itsekseni pääsisin ns hyvälle tasolle itseni kanssa tässä asiassa. Nykyisin paras mihin pystyn on varmaan se, että ajattelen olevani se mikä olen ja se saa kelvata. Tämäkin hyvänä hetkenä ja kaikkeen minussa liittyen eli ei vaan ulkonäköön. Vastasin sinulle, mutta en ole ap. 

Olen nelikymppinen ruma nainen. En saanut 5/5 miestä jollaisen jokainen nainen tarvitsee, ja nyt elän kissani ja koirani kanssa, ja käyn feministi-illoissa haukkumassa miehiä, ja muistelen runkatessa niitä 5/5 miehiä, joille annoin pilllua, mutta jotka eivät antaneet minulle uskollisuuttaan.

Olisitko mieluummin ruma nainen tai naakeri valkoisessa yhteiskunnassa?

Vierailija kirjoitti:

Olen nelikymppinen ruma nainen. En saanut 5/5 miestä jollaisen jokainen nainen tarvitsee, ja nyt elän kissani ja koirani kanssa, ja käyn feministi-illoissa haukkumassa miehiä, ja muistelen runkatessa niitä 5/5 miehiä, joille annoin pilllua, mutta jotka eivät antaneet minulle uskollisuuttaan.

Kerrankin rehellinen nainen, harvinaista!

Kylläpä nyt jollain on kova yritys heittää tyhmää trollausta väliin ja kääntää jutut pois aiheesta. Veikö ruma nainen miehesi vai mikä mättää ?  Hyvää keskustelua kaikilla muilla, jatkakaa !

Rumuus on häirinnyt elämääni kerran noin kuukauden ajan kun erehdyin hätäpäissäni lupautumaan tinder treffeille erään helsinkiläisen naisen kanssa joka ei luonnossa ollut lähelläkään sitä mitä kuvissaan, jotka olivat otettu ehkä 15-20 kiloa sitten. Herrasmiehenä vein kuitenkin illan kunnialla päätökseen , mutta tuo rumuus piinasi minua yhteyden otoillaan lähes kuukauden. 

Miksi rumalle naiselle ei kelpaa kuin suositut miehet?

Minulle valkeni rumuuden käsite kerran sillätavalla kun eräänä vappuna avokkini oli meille kuskina ja minä istuin takapenkillä ja hupinani laitoin paljaan perseeni ikkunaan..seuraavana päivänä eräs vanha tuttavani soitti ja kertoi nähneensä avokkini kaupungilla ajelemassa kaksois siskonsa kanssa,ja sisko oli hymyillyt hänelle takapenkiltä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni rumuus on vaikuttanut myös siten, että opiskellessani amiksessa aikuisiällä jouduin kahden teinitytön kiusaamaksi. Ette ehkä usko, mutta totta se on. Kiusaamisesta saivat osansa muutkin, mutta hirveän pahalta se tuntui silti. Minulla ei edes ole mitään sellaista räväkän, vahvan ihmisen auktoriteettia jolla pystyisin suojautumaan. 

 

Rumana olemisessa on juuri se riski, että aina voi joutua ulkopuoliseksi ja pilkatuksi ihan missä tahansa. Ihmiset iskevät juuri siihen heikoimpaan kohtaasi ja käyttävät rumuuttasi aseena sinua vastaan. Lisäksi menneisyyden huonot kokemukset ovat aina läsnä eikä niitä pääse pakoon, koska samankaltaiset kokemukset toistuvat aina uudelleen. 

 

- ap

Osasit kuvailla todella hyvin tämän kaiken. Voin todeta samoin. Minäkin olen vielä aikuisenakin tullut kiusatuksi. Samoin minullakin kor

Miksi te rumat naiset janoatte niin paljon suosittujen ihmisten suosiota? Epätoivoisesti annatte suosittujen miesten kohdella miten sattuu, ja epätoivoisesti yritätte päästä samaan gangiin niiden suosittujen queen bee naisten kanssa. Huonostihan siinä sitten käy.

Miksi miehet ymmärtävät paljon paremmin omat rajoitteensa? Johtuuko se siitä, että maailma on niin paljon julmempi miehelle? Itsekin rumahkona miehenä, joka on onnistunut elämässään max keskinkertaisesti, varmaan allekin, tajuan hyvin rajoitteeni, enkä edes yritä saavuttaa suosittujen ihmisten suosiota. En välitä heistä. Elän omaa elämääni, ja tavoittelen onnistumisia suhteessa omaan elämääni ja omiin kykyihini ja ominaisuuksiiini. Miksei tämä onnistu teiltä naisilta?

Vierailija kirjoitti:

Rumuus on häirinnyt elämääni kerran noin kuukauden ajan kun erehdyin hätäpäissäni lupautumaan tinder treffeille erään helsinkiläisen naisen kanssa joka ei luonnossa ollut lähelläkään sitä mitä kuvissaan, jotka olivat otettu ehkä 15-20 kiloa sitten. Herrasmiehenä vein kuitenkin illan kunnialla päätökseen , mutta tuo rumuus piinasi minua yhteyden otoillaan lähes kuukauden. 

Pelkästään kiusaantumisella reagoivat, passiiviset miehet luulevat liikoja itsestään. Kiusaantuminen on vaan   jotenkin niin munaton reaktio.

Joo olen ruma läski nainen. Dildona käytän kuoretonta hk sininen jotta sen haju saisi koiran nuoelmaan toosaani koska kukaan mies ei sitä halua.

Minulle ei naisen ulkonäöllä ole niin väliä, riittää kunhan pesee mun pyykit ja antaa kerran viikossa pesää.

Miksi äidit kasvattavat lapsensa kiusaajiksi ja toisten haukkujiksi?  Äitien pitäisi kantaa vastuunsa ja kasvattaa lapsensa paremmin. Mutta äidit ovat itse niitä pahimpia kiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi äidit kasvattavat lapsensa kiusaajiksi ja toisten haukkujiksi?  Äitien pitäisi kantaa vastuunsa ja kasvattaa lapsensa paremmin. Mutta äidit ovat itse niitä pahimpia kiusaajia.

Lapsella  on yleensä isäkin.

On kiusattu koulussa ja työpaikoilla, tuntemattomat ovat huudelleet ja naureskelleet. Minulla oli paha akne murrosiässä, siitä kiusattiin paljon ja kadullakin huomautettiin, että sä et ole kaunis.

Olen ruumiinrakenteeltani vankka, joten läskittelyä olen kuullut koko ikäni. Miehet eivät myöskään kiinnostu, silloin kun olin nuorempi niin se harmitti, kun baarissa kaverit vietiin vierestä ja itse olin kuin näkymätön. Yksi minua nätimpi seurusteleva kaverini otti tavakseen aina ohjailla hänestä kiinnostuneita miehiä luokseni, että "tää tässä olis sinkku!" Niin pakenivat paikalta kuin ohjukset.. se oli todella noloa ja siitä kyllä tuli paha mieli.

En muista koskaan kenenkään tulleen iskemään minua missään. Kerran yksi tutun tuttu alkoi laittaa viestiä ja pian alkoikin kysymään yhden nätin kaverini perään, että tultaisko jonnekin ja tuleehan tää kaveri kans. Sanoin että mä voisin tulla, niin ei vastannut enää.

Itsellä meni siis ylipainon vuoksi nuoruusvuodet pilalle, olen joskus miettinyt että olisiko elämä ollut parempaa jos olisin ollut hoikka ja vaikka pitkätukkainen. Pyöreämpänä olet heti kakkosluokan kansalainen ja koetaan oikein velvollisuudeksi tulla kertomaan etten ole minkään arvoinen.

Yritän olla mahdollisimman näkymätön, mutta tuntuu siltä että ihan kuin oikein "säteilisin" jotain creepyä rumuusenergiaa! Kaikki ihonhoito- ja kauneusniksit on kokeiltu, pukeudun siististi ja luonteeltani olen peruspositiivinen, juttelevainen ja kohtelias, silti ihmiset tuntuu automaattisesti välttelevän seuraani. Ehkä siinä on jokin evolutiivinen syy, epämiellyttävän tai sairaan näköinen asia on luontaisesti luotaantyöntävää? Miesrintamalla minua ei ole koskaan onnistanut, juoksevat suunnilleen karkuun jos eden katson heitä päinkään. No, olen täysin tyytyväinen lemmikkieni seuraan, eläimet eivät arvostele ihmistä ulkonäön perusteella :)

Olen miettinyt, että voisikohan olla niin että oikeasti minulla onkin joku ns. oikea epämuodostuma tai kehitysvamma, sillä en ole KOSKAAN törmännyt yhtä karmivan näköiseen naiseen, jopa ne vielä minuakin sisäsiittoisemmat pikkuserkut siellä Kainuun perukoilla on normaalimman näköisiä! Naamani on todella epämuodostunut ja epäsymmetrinen, tyyliin toinen silmän ulkonurkka sentin alempana toisesta silmästä, toinen puoli suuta roikkuu leuassa asti jne. Pahinta ulkonäössä on kuitenkin hiukset ja pään muoto, siis että mä häpeän kun kadulla kävellessä tuuli heilauttaa hiuksia sivullepäin ja paljastaa täysin kaljut ohimot. :( Ohimojen lisäksi myös pään päältä hiukset on melkein kokonaan harvenneet/lähteneet. Kokeilin minoksidiilia, mutta piti lopettaa haittavaikutusten takia, rokkaan sitten tätä Juice Leskis-lookkia kunnes saan ostettua peruukin...

Toisinaan tuntuu pahalta miettiä miten erilaista elämä olisi jos olisin edes vähän normaalimman näköinen, olisiko minulla ystäviä, miestä, lapsia? Toisaalta, on turha jossitella ja miettiä liikaa koska elämä on nyt ja tässä. Yritän keskittyä siihen pieneen hyvään mitä minullekin on suotu, käytän aikaani esim. eläinten ja luonnon auttamiseen :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni rumuus on vaikuttanut myös siten, että opiskellessani amiksessa aikuisiällä jouduin kahden teinitytön kiusaamaksi. Ette ehkä usko, mutta totta se on. Kiusaamisesta saivat osansa muutkin, mutta hirveän pahalta se tuntui silti. Minulla ei edes ole mitään sellaista räväkän, vahvan ihmisen auktoriteettia jolla pystyisin suojautumaan. 

 

Rumana olemisessa on juuri se riski, että aina voi joutua ulkopuoliseksi ja pilkatuksi ihan missä tahansa. Ihmiset iskevät juuri siihen heikoimpaan kohtaasi ja käyttävät rumuuttasi aseena sinua vastaan. Lisäksi menneisyyden huonot kokemukset ovat aina läsnä eikä niitä pääse pakoon, koska samankaltaiset kokemukset toistuvat aina uudelleen. 

 

- ap

Miksi te rumat naiset janoatte niin paljon suosittujen ihmisten suosiota? Epätoivoisesti annatte suosittujen miesten kohdella miten sattuu, ja epätoivoisesti yritätte päästä samaan gangiin niiden suosittujen queen bee naisten kanssa. Huonostihan siinä sitten käy.

Miksi miehet ymmärtävät paljon paremmin omat rajoitteensa? Johtuuko se siitä, että maailma on niin paljon julmempi miehelle? Itsekin rumahkona miehenä, joka on onnistunut elämässään max keskinkertaisesti, varmaan allekin, tajuan hyvin rajoitteeni, enkä edes yritä saavuttaa suosittujen ihmisten suosiota. En välitä heistä. Elän omaa elämääni, ja tavoittelen onnistumisia suhteessa omaan elämääni ja omiin kykyihini ja ominaisuuksiiini. Miksei tämä onnistu teiltä naisilta?

Naisen ulkonäköä arvostellaan paljon enemmän kuin miesten. Ruma mies on muiden puheessa "todella mukava" vaikka olisi kaikkea muuta, ruman naisen kohdalla mainitaan ulkonäkö aina ensin. Miehiltä sallitaan ulkonäöstä huolimatta myös paljon tökerömpää käytöstä.

Itse en ole yrittänyt tunkea mihinkään porukoihin tai hakea kenenkään suosiota ja SEKIN on saanut jotkut suuttumaan. Jotkut ovat vaan galaktisia kusipäitä.

Kaljuuntuminen miehellä on pahempi ja reilusti yleisempää kuin rumuus naisella. Miehen pitää olla todella maskuliininen geeneiltään jotta kalju voisi hänelle sopia.

Vierailija kirjoitti:

Yritän olla mahdollisimman näkymätön, mutta tuntuu siltä että ihan kuin oikein "säteilisin" jotain creepyä rumuusenergiaa! Kaikki ihonhoito- ja kauneusniksit on kokeiltu, pukeudun siististi ja luonteeltani olen peruspositiivinen, juttelevainen ja kohtelias, silti ihmiset tuntuu automaattisesti välttelevän seuraani. Ehkä siinä on jokin evolutiivinen syy, epämiellyttävän tai sairaan näköinen asia on luontaisesti luotaantyöntävää? Miesrintamalla minua ei ole koskaan onnistanut, juoksevat suunnilleen karkuun jos eden katson heitä päinkään. No, olen täysin tyytyväinen lemmikkieni seuraan, eläimet eivät arvostele ihmistä ulkonäön perusteella :)

Olen miettinyt, että voisikohan olla niin että oikeasti minulla onkin joku ns. oikea epämuodostuma tai kehitysvamma, sillä en ole KOSKAAN törmännyt yhtä karmivan näköiseen naiseen, jopa ne vielä minuakin sisäsiittoisemmat pikkuserkut siellä Kainuun perukoilla on normaalimman näköisiä! Naamani

"ystäviä",

Ajatteletko, että ystävyys syntyy ja kestää ULKONÄÖN perusteella? Miksi ihmeessä?

"Miksi te rumat naiset janoatte niin paljon suosittujen ihmisten suosiota? Epätoivoisesti annatte suosittujen miesten kohdella miten sattuu, ja epätoivoisesti yritätte päästä samaan gangiin niiden suosittujen queen bee naisten kanssa. Huonostihan siinä sitten käy."

Vastasit viestiini, mutta et ymmärtänyt sitä. En minä eikä minusta ap:kaan ole kirjoittanut, että haluaa mitään suosittujen seuraa tai hyväksyntää. Samoin itse en ole edes seurustellut ikinä joten en todellakaan janoa mitään suosittujen miesten  seuraa. Enemmänkin vaan asiallista kohtelua ja hyviä kokemuksia ihmisistä. Niitä kaipaisin. Samoin voihan myös kaikennäköiset ihmiset pilkata muita. Ei tarkoita, etteikö vaatimattomamman näköinenkin voisi olla ilkeä.