Miten rumuus on vaikuttanut elämääsi?
Itse jouduin nuorena pahasti kiusatuksi, minkä seurauksena sairastuin masennukseen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Aikuisiälläkin olen saanut kuulla rumuudestani erilaisia tölväisyjä, ja tapailemani miehet ovat haukkuneet rumaksi riitatilanteissa. Minulle on tehty selväksi, etten ole naisena minkään arvoinen.
Ulkonäköhäpeä estää minua elämästä spontaanisti. En voi mennä mihinkään ilman kevyttä meikkiä, en voi esiintyä valokuvissa, en voi tutustua uusiin ihmisiin. En halua kenenkään tietävän minusta mitään. Haluan olla näkymätön.
Kommentit (131)
En saa missitason naista enkä saa töitä. Ei se muuten vaikuta mitenkään. Elämässä on tärkeintä työpaikka ja kaunis nainen koska silloin mies saa kunnioitusta ja ihailua muilta.
Rumakin nainen saa ruman miehen mutta ei halua vaan haluaa komean miehen. Ruma mie haluaa myös ruman nais ystävän mutta ei ruma nainen halua rumaa mies ystävää.
Minulla se on saanut jäämään paikkaan, jossa en viihdy. Vaikka se ei sydänjuuria myöten satuta, kyllä rumaksi haukkuminen on jättänyt syvät traumat ja usein on vaikea lähteä ihmisten ilmoille tai pyrkiä eteenpäin elämässä. On turha tulla kenenkään sanomaan, ettei mitään haittaa ja ole vaan oma itsesi tms. Olen ruma vastenmielisellä tavalla ja huomaan helposti ihmisten minua välttävän aina aluksi. Minulla on kavereita, paljonkin, ja minusta yleensä muuten pidetään, mutta rakkautta ei ole tai tule. Kuittia siitä kuulee jatkuvasti ja ulkonäöstä naljaillaan muka-harmittomasti. Keskimääräisen näköiset tai kauniit eivät ymmärrä lainkaan, mitä merkitsee olla oikeasti ruma. Melkein enemmän v'tuttaa ne ihmiset, jotka tulevat sanomaan, että ei haittaa. Kyllä se haittaa ja paljon haittaakin, pitäkää vaan turpanne tukossa.
Vierailija kirjoitti:
Olemme kaikki syntyneet sellaisiksi kuin on. Joillakin voi olla joku hyvä ominaisuus mitä toisella ei ole. Jos olisit syntynyt kauniiksi naiseksi, sinulla voisi olla muita ongelmia nyt. Et voi tietää. Mutta luultavasti sinulla olisi jotain muita ongelmia, koska kukaan ei ole koskaan täysin ongelmaton ja tyytyväinen jatkuvasti.
Lähinnä haluaisin olla normaalin näköinen. Kauneudesta ei niin väliä.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla se on saanut jäämään paikkaan, jossa en viihdy. Vaikka se ei sydänjuuria myöten satuta, kyllä rumaksi haukkuminen on jättänyt syvät traumat ja usein on vaikea lähteä ihmisten ilmoille tai pyrkiä eteenpäin elämässä. On turha tulla kenenkään sanomaan, ettei mitään haittaa ja ole vaan oma itsesi tms. Olen ruma vastenmielisellä tavalla ja huomaan helposti ihmisten minua välttävän aina aluksi. Minulla on kavereita, paljonkin, ja minusta yleensä muuten pidetään, mutta rakkautta ei ole tai tule. Kuittia siitä kuulee jatkuvasti ja ulkonäöstä naljaillaan muka-harmittomasti. Keskimääräisen näköiset tai kauniit eivät ymmärrä lainkaan, mitä merkitsee olla oikeasti ruma. Melkein enemmän v'tuttaa ne ihmiset, jotka tulevat sanomaan, että ei haittaa. Kyllä se haittaa ja paljon haittaakin, pitäkää vaan turpanne tukossa.
Joo. Musta rumuutta voi verrata johonkin ulkonäön deformaatioon, jos on vaikka onnettomuudessa palanut naama kokonaan.
ei kähmitty kun meni punaisessa mekossa monikulttuuriseen yökerhoon
Te jotka kuvailette itseänne todella oikeasti rumaksi niin voisitteko kuvailla ulkonäköänne? Mikä tekee teidät rumaksi? Minun on jotenkin vaikea uskoa ja kuvitella koska ei rumia ihmisiä juurikaan näe.
Vierailija kirjoitti:
Minulla se on saanut jäämään paikkaan, jossa en viihdy. Vaikka se ei sydänjuuria myöten satuta, kyllä rumaksi haukkuminen on jättänyt syvät traumat ja usein on vaikea lähteä ihmisten ilmoille tai pyrkiä eteenpäin elämässä. On turha tulla kenenkään sanomaan, ettei mitään haittaa ja ole vaan oma itsesi tms. Olen ruma vastenmielisellä tavalla ja huomaan helposti ihmisten minua välttävän aina aluksi. Minulla on kavereita, paljonkin, ja minusta yleensä muuten pidetään, mutta rakkautta ei ole tai tule. Kuittia siitä kuulee jatkuvasti ja ulkonäöstä naljaillaan muka-harmittomasti. Keskimääräisen näköiset tai kauniit eivät ymmärrä lainkaan, mitä merkitsee olla oikeasti ruma. Melkein enemmän v'tuttaa ne ihmiset, jotka tulevat sanomaan, että ei haittaa. Kyllä se haittaa ja paljon haittaakin, pitäkää vaan turpanne tukossa.
Tämä on totta, samaistun vahvasti.
Parisuhteen löytämisestä en enää haaveile. Jokseenkin ikävää on kuitenkin se, että ulkonäöllä tuntuu olevan merkitystä myös ystävyyssuhteissa, vaikka tätä ei myönnetäkään. Normaalin näköiset ihmiset haluavat viettää aikaa normaalin näköisten kanssa. Minun ulkonäköni selvästi häiritsee ihmisiä, ja naiset suhtautuvat minuun ylenkatsoen tai säälien.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Te jotka kuvailette itseänne todella oikeasti rumaksi niin voisitteko kuvailla ulkonäköänne? Mikä tekee teidät rumaksi? Minun on jotenkin vaikea uskoa ja kuvitella koska ei rumia ihmisiä juurikaan näe.
No mä jo kuvasinkin, eli kroppa: pituus 160 cm, lyhyet töppöjalat, lyhyet käsivarret, lyhyt kaula, pitkä selkä, leveä rintakehä, tasapaksu vyötärö, semitubulaariset toisistaan kaukana olevat rinnat, koko keholla esiintyvä atooppinen iho. Kasvot: heikko pehmeä leukalinja, hieman vetäytyvä purenta, litteät poskipäät, leveä naama, pienet silmät, ja nyt keski-iän myötä naaman iho ja leukalinja on myös valahtanut, iho estrogeenin vähenemisen myötä samea.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka kuvailette itseänne todella oikeasti rumaksi niin voisitteko kuvailla ulkonäköänne? Mikä tekee teidät rumaksi? Minun on jotenkin vaikea uskoa ja kuvitella koska ei rumia ihmisiä juurikaan näe.
Omalla kohdallani se on lähinnä sitä, että kasvoissani mikään ei sovi yhteen. Kasvoissani kaikki on joko liian isoa tai liian pientä. On vanhoja aknearpiakin. Olen harkinnut plastiikkakirurgiaa ihan vain sen takia, jotta oma peilikuva ei inhottaisi niin paljon.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Te jotka kuvailette itseänne todella oikeasti rumaksi niin voisitteko kuvailla ulkonäköänne? Mikä tekee teidät rumaksi? Minun on jotenkin vaikea uskoa ja kuvitella koska ei rumia ihmisiä juurikaan näe.
Sillä ei ole väliä, mitä sinä näet tai ketä pidät rumana. Näen omalla kohdallani sen peilistä ja jos jotenkin pääsen unohtamaan, aina tämän tästä joku siitä muistuttaa. Haluat tietysti lohduttaa ja olla ystävällinen. Kaunis ajatus ja kiitos siitä, mutta todellisuudessa tuo lähinnä v'tuttaa. On varmasti ihmisiä, jotka eivät osaa pitää toisia rumana, mutta aivan hyvin riittää, kun valtava enemmistö osaa ja kohtelee sen mukaan. Juuri muutama päivä sitten oli lehdessä artikkeli ihmisestä, joka muutti tyyliänsä tyylikkääksi ja ihmetteli, kuinka paljon se on vaikuttanut saatuun kohteluun. Rumana sekään ei auta ja erot kohtelussa on todella, siis todella todella helppo huomata, kun liikkuu porukalla jossakin. Lisäksi kusipäisiä ihmisiä on paljon, joilla on tarve saada todeta ääneen, kuinka rumana pitää. Rumuus on ikävä osa, eikä sitä muut tajua. Sinäkään et aivan selvästi ymmärrä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla se on saanut jäämään paikkaan, jossa en viihdy. Vaikka se ei sydänjuuria myöten satuta, kyllä rumaksi haukkuminen on jättänyt syvät traumat ja usein on vaikea lähteä ihmisten ilmoille tai pyrkiä eteenpäin elämässä. On turha tulla kenenkään sanomaan, ettei mitään haittaa ja ole vaan oma itsesi tms. Olen ruma vastenmielisellä tavalla ja huomaan helposti ihmisten minua välttävän aina aluksi. Minulla on kavereita, paljonkin, ja minusta yleensä muuten pidetään, mutta rakkautta ei ole tai tule. Kuittia siitä kuulee jatkuvasti ja ulkonäöstä naljaillaan muka-harmittomasti. Keskimääräisen näköiset tai kauniit eivät ymmärrä lainkaan, mitä merkitsee olla oikeasti ruma. Melkein enemmän v'tuttaa ne ihmiset, jotka tulevat sanomaan, että ei haittaa. Kyllä se haittaa ja paljon haittaakin, pitäkää vaan turpanne tukossa.
Tämä on totta, samaistun vahvasti.
Jep! Just tuota ylenkatsetta tai sääliä saa naisilta osakseen.
Toiset tytöt kiusasi aika paljon.
Olkapää välillä vihottelee kun joutuu rumimpia tarjokkaita päivät päästään kivittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka kuvailette itseänne todella oikeasti rumaksi niin voisitteko kuvailla ulkonäköänne? Mikä tekee teidät rumaksi? Minun on jotenkin vaikea uskoa ja kuvitella koska ei rumia ihmisiä juurikaan näe.
Sillä ei ole väliä, mitä sinä näet tai ketä pidät rumana. Näen omalla kohdallani sen peilistä ja jos jotenkin pääsen unohtamaan, aina tämän tästä joku siitä muistuttaa. Haluat tietysti lohduttaa ja olla ystävällinen. Kaunis ajatus ja kiitos siitä, mutta todellisuudessa tuo lähinnä v'tuttaa. On varmasti ihmisiä, jotka eivät osaa pitää toisia rumana, mutta aivan hyvin riittää, kun valtava enemmistö osaa ja kohtelee sen mukaan. Juuri muutama päivä sitten oli lehdessä artikkeli ihmisestä, joka muutti tyyliänsä tyylikkääksi ja ihmetteli, kuinka paljon se on vaikuttanut saatuun kohteluun. Rumana sekään ei auta ja erot kohtelussa on todella, siis todella todella h
Niinpä. Olisin paljon mieluummin esim kaunis diabeetikko tai epileptikko tai että eläisin vain 50 vuotta mutta kauniina, kuin tämä nykytila.
En osaa eritellä, mihin kaikkeen se on vaikuttanut ja mihin ei. Luulen kyllä, että saattaisin olla itserakkaampi jos olisin kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla se on saanut jäämään paikkaan, jossa en viihdy. Vaikka se ei sydänjuuria myöten satuta, kyllä rumaksi haukkuminen on jättänyt syvät traumat ja usein on vaikea lähteä ihmisten ilmoille tai pyrkiä eteenpäin elämässä. On turha tulla kenenkään sanomaan, ettei mitään haittaa ja ole vaan oma itsesi tms. Olen ruma vastenmielisellä tavalla ja huomaan helposti ihmisten minua välttävän aina aluksi. Minulla on kavereita, paljonkin, ja minusta yleensä muuten pidetään, mutta rakkautta ei ole tai tule. Kuittia siitä kuulee jatkuvasti ja ulkonäöstä naljaillaan muka-harmittomasti. Keskimääräisen näköiset tai kauniit eivät ymmärrä lainkaan, mitä merkitsee olla oikeasti ruma. Melkein enemmän v'tuttaa ne ihmiset, jotka tulevat sanomaan, että ei haittaa. Kyllä se haittaa ja paljon haittaakin, pitäkää vaan turpanne tukossa.
Tämä on totta, samaistun vahvasti.
Noinhan se on. Muistan, kun äitini joskus katsoi minua pitkään ja sanoi sitten yhtäkkiä, että muista, ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä. Hänellä kävi sääliksi ja varmaan osin itselleenkin lohduksi sen ajattelemattomasti sanoi. Vaikka todellisuudessa vain alleviivasi sanomallaan pointtia, että sillä todella on väliä. Valehtelu loukkasi hieman, ei muu. Olen ruma, mutta en lainkaan tyhmä, vaan jopa haitaksi saakka älykäs, sillä huomaan aivan liikaa myös ikäviä reaktioita, jotka tyhmältä menisivät ohi.
En ole koskaan saanut miestä ja parisuhdetta. Minulla on rumat kasvot, iso taikinanaama ja kamala kaksoisleuka, nykyään olen myös todella lihava. Mutta eipä se flaksi nuorempana käynyt sen paremmin, vaikka olin pitkään todella tikissä ja hyvässä kunnossa. Eli rumuus on vienyt minulta elämässä kaiken mitä olisin halunnut, oma perhe, mies ja rakkautta. Ammatin ja asunnon ym. materiaa olen kyllä saanut, kun niihin ei ulkonäkö vaikuta, mutta eivät ne minua onnelliseksi tee tai tuo kaivattua sisältöä elämään. Kyllä se naiselle on todella paha kohtalo, olla ruma.
Et aidosti usko äitisi puheita. Sinua on myös kutsuttu kauniiksi ja sieväksi. Et ole siis ruma, minkä vuoksi rumuus ei olekaan vaikuttanut elämääsi.