Lue keskustelun säännöt.
8-vuotias dominoi muiden yöunta
15.07.2024 |
Vinkkejä seuraavaan tilanteeseen:
Meillä kotona 8-vuotias poistuu sängystään/huoneestaan eri tekosyillä pitkin iltaa/yötä, jos me vanhemmat olemme menneet itse nukkumaan, hän tulee huoneeseemme herättämään ja ei suostu palaamaan sänkyyn, ennen kuin on saanut huomiota osakseen. Varsinkin nyt kesäloma-aikaa tämä on TODELLA raskasta, koska lapsi estää oman nukahtamiseni mielivaltaisesti usein puoleenyöhön, ja aamulla on töiden takia pakko herätä kuitenkin viimeistään 06.00, kun lapsi saa jäädä tyytyväisenä nukkumaan. Iltarutiinit ovat olleet vuosikauden samanlaiset ja lapsi laitetaan nukkumaan ajoissa, koska tiedämme, että hänenkin unet jäävät muuten vähäisiksi, koska tätä nukahtamis-"showta" kestää illasta riippuen ainakin 1-3 tuntia. Lisäksi hän saattaa nukahtaa, mutta tulla yön aikana jopa 5-6 kertaa herättämään vanhemmat sanoen: "En saa nukuttua", vaikka fakta on, että on nukkunut ja nukahtaisi uudelleen, jos malttaisi pysyä sängyssä edes kymmenen minuuttia.
Jatkuva univelka ja kykenemättömyys tehdä väsyneenä ja ärtyneenä mitään palauttavaa toimintaa ovat syöneet omaa mielenterveyttäni ja parisuhdettani pidemmän aikaa, kun tilanteelle ei voi tehdä mitään, ja oikeaa unilääkettä tuon ikäiselle ei voi alkaa syöttää säännöllisesti. Melatoniinit on kokeiltu, mutta ne eivät ole auttaneet kuin satunnaisesti, koska mieto nukahtamislääke ei toimi, jos lapsi ramppaa eri syistä ympäri asuntoa tuntikaupalla pillerin ottamisen jälkeen ja vaikka nukahtaisikin melatoniinilla, sen vaikutus lakkaa muutaman tunnin päästä eikä estä siten enää lasta herättämästä myös koko muuta taloutta koska hän ei halua nukkua.
Ollaan sovittu, että jos tulee herättämään yöllä turhasta syystä (esim. viime yönä oli syytä pakko päästä pesemään kädet ilman syytä klo. 22.30 ja asian takia piti tulla herättämään vanhemmat), niin seuraavalta päivältä lähtee ruutuaikaa pois, mutta tämä ei ole auttanut ja lapsi voi olla koko seuraavan päivän ilman puhelinta tai televisiota, kun rangaistuksista huolimatta on pakko herättää koko talo useasti ilman syytä. Isompia rangaistuksia ei voi käyttää, koska kerran kun väsyneenä neljännen turhan herätyksen jälkeen nousin sängytä, huusin lapselle ja vein hänet väkisin takaisin omaan sänkyyn, lapsi puhui tilanteesta ulkopuoliselle aikuiselle ja saimme lastensuojelusyytteen.
Vinkkejä tilanteeseen, tällä hetkellä työpäivät ovat lähinnä seliämistä jatkuvassa univelassa ja pelkään, milloin työjohto huomaa sen, että työpanokseni on laskenut myös kuin lehmän häntä tämän takia. Vietän nyt jo vähintään muutaman yön kuukaudessa hotellissa, jotta saan univelkaa tasattua, mutta tämä järjestely käy lompakon päälle. Tukiverkostoa meillä on TODELLA olemattomasti ja lasta halutaan ottaa todella nihkeästi yökylään, koska pilaa myös vieraissa aikuisten yöunet. Olen jopa harkinnut eroa ja jonkinlaista vuorovanhemmuutta, että saisi nukkua edes puolet vuodesta.
Kommentit (524)
Vierailija kirjoitti:
Kun kakara seuraavan kerran tulee terrorisoimaan yöllä, käännä kylkeä ja vaikka teeskentele nukkuvaa. Älä missään tapauksessa kiinnitä mitään huomiota. Muutaman kerran jälkeen huomaa, ettei saa huomiota ja lopettaa. Uskomatonta, että olette tuollaiseen sirkukseen alkaneet.
Kun mielesi seuraavan kerran tekee sanoa lasta kakaraksi, vastusta kiusausta. Älä missään tapauksessa avaa suutasi. Muutaman kerran jälkeen huomaat, että asiallisempiakin sanoja on. Uskomatonta, että olet tuollaiseen kielenkäyttöön alkanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa ap:n täydennyksen perusteella, että lapsi on herkkäuninen eikä oikeasti saa unen päästä kiinni esim. jos vanhemmat metelöi. Itse en pidä vieläkään siitä jos ovi on kiinni, koska huoneilmasta tulee tunkkaineni, mutta sitten taas olen todella ääniherkkä yöllä ja pitää oikeasti olla hiljaista tai en pysty nukahtamaan vaikka silmät olisi miten ristissä ja sitten iskee stressi ja epätoivo, että nukkua pitäisi mutta ei anneta.
Jalkoja lapsella saattaa yöllä särkeä ihan oikeasti. Omat kasvukivut oli aina yöllä ja samoin 3 v lapseni jalkoja särkee aina yöllä, ei ikinä päivällä. Siitä on teoria, että lapset venähtää pituutta yöllä ihan kirjaimellisestikin.
Muuten tulee mieleen autismi tai muu neurologinen häiriö. Lapsi on siis oikeasti jollain tavalla stressaantunut ja kaiken pitää olla kohdallaan ennen kuin voi nukahtaa, esim. väärä lämpötila ja meteli estää nukahtamasta. Väärä lämpötila myös herättää herkemmin, jos on kylmä tai kuuma. Voisitte kokeilla erilaisia peittoja niin sen tuulettimen (josta lähtee myös melua) ja ikkunan auki pitämisen vois unohtaa. Ovi auki, mutta vanhemmat on hiljaa, ettei melu häiritse lasta.
Itsellä särähti myös silmään jonkun toisen kommentoijan kommentti, että jos ei nukahda heti kun pää osuu tyynyyn, on ollut liian passiivinen. Näille kommentoijille tekisi mieli näyttää kesuria. Minulla on aina kestänyt melkein tunti nukahtaa, vaikka olisin koko päivän liikkunut, osin siksi että usein on niin paljon muita häiriötekijöitä, jotka estävät nukahtamasta vaikka silmät ei muuten kestäisi auki, esim. edellä mainittu meteli. Samoin ajatukset laukkaa liikaa.
Ap:n lapsella voi ihan oikeasti käydä niin, että kun nukahtaa, ajatukset lähtee heti laukkaamaan ja siksi ei saa unen päästä kiinni ja keksii syitä olla valveilla. Siksi en itse mitään kirjoja suosittelisi nukkumaan käydessä, koska sitten niiden tapahtumat pyörii päässä. Been there, done that, lapsena ja aikuisena.
Lapselle pitäisi nyt saada perille se, että yöllä ei saa herättää jos ei ole oikeasti hätä, että jos herää ja ei saa unen päästä kiinni, on itsekseen ja hiljaa, eikä tule terrorisoimaan toisten unia. Jotain sallittua tekemistä yksin.
Omat 3v ja 2v herättää montaa kertaa yössä, joten yh:na ymmärrän miten kamalaa on yrittää sinnitellä yöstä kun unet jää toistuvasti 3-6h mittaiseksi 2-6 herätyksen kera. Silloin tulee huudettua itsekin, vaikka olis yö, kun iskee täysi epätoivo siitä että pitäisi nukkua, mutta ei saa ja perästä tulee stressi siitä, että vaikka saisi, ei ehdi nukkua tarpeeksi -> valvon tuntitolkulla yrittäessäni rauhoittua. Varmaan joku neurologinen häiriö minullakin, tai sitten vuosia valvottanut ex aiheutti pahan PTSD:n, koska en ollut näin pahasti stressaantunut vielä lapsena. Ääniherkkä kyllä, mutta en neuroottinen.
Lasten täti sai taannoin vauvan ja kysyi minulta miten selvisin kahden pienen kanssa. Tajusin, etten muista kuopuksen vauvavuodesta MITÄÄN. Vain sen, että mentiin esikoisen ehdoilla, mutta en yhtään mitään miten sain hoidettua kaikki rutiinit yksinään (ex-)miehen ollessa töissä. Aika surullista, kun esikoisen vauvavuoden muistan kuitenkin ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mä nukuin äidin vieressä 12- vuotiaaksi asti. Yksi lapseni ns muutti omaan sänkyyn 13-vuotiaana. Nyt on vielä 9v vieressä nukkumassa. Kyllä ne siitä itsenäistyy, se on turvan kaipuuta kun haluaa olla lähellä tai vieressä öisin. Ihme empatiakyvyttömiä ihmisiä täällä.
Ei se ole empatiakyvytöntä, jos ison lapsen odotetaan nukkuvan omassa huoneessa. Ap:n kuvailema käytös on ihan järjetöntä lapseltakin eikä sellaista pidä hyväksyä. Aikuisilla kuuluu olla myös omaa rauhaa, eikä olemaan liimattuna lapseen 24/7 kun tämä on jo tarpeeksi iso nukkumaan yksin ja käy koulua, yms.. Ihan sairas ajatus että 13-vuotiaaksi nukkuisi aikuisten vieressä joka yö. Minä en olisi halunnut edes, kun isä kuorsaa kuin karhu ja äiti ravasi vessassa öisin. Ja nyt aikuisena mietin miitä tuollainen edes tekee parisuhteelle, jos vanhemmat eivät ikinä saa edes nukkua keskenään vuosikausiin?
Jos lapsen on jano, voi sanoa että niin ota itse hanasta vettä. Jos on kuuma tai kylmä, niin peittoa pois tai peittoa päälle, jos on joku paise se voi odottaa aamuun, ei sitä keskellä yötä tarvitse tulla esittelemään. Voisi kertoa tarinan pojasta joka itki sutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en haluaisi tuollaista lasta kotiini ollenkaan. Miten 8-vuotias voi olla noin sekaisin? Yöllä kuuluu nukkua, niin lasten kuin vanhempienkin.
10v aika en ole nukkunut yhtään kokonaista yötä. Oon ADHD-lapsen yh-äiti.
Nykylasten ADHD on vaan tekosyy kurittomuudelle.
Puolison nyt jo edesmennyttää isää hakkasi aikoinaan hänen äitinsä. Nyt kun on kuunnellut appiukon sisarusten muisteluita veljestään kuulostaa siltä, että hänellä oli todennäköisesti ADHD. Sitä ei diagnosoitu 1930-luvulla, nyt myöhemmin suvussa on lapsia, joilla diagnoosi on. Lapset on kasvatettu hyvin, toisin kuin heidän isoisänsä.
Jotkut esittävät jotakin erikoista viljelemällä sanoja kakara, perseily ja niin edelleen. En tiedä, yrittävätkö olla koviksia, nokkelia vai mitä, mutta minusta he ovat lähinnä noloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisäyksenä vielä, olin itse herkästi öisin heräävä/vaikeasti unta saava ja näin painajaisia yms, mutta ei minulle tullut mieleenkään joka pikkuasian takia herättää vanhempiani. Luin sen sijaan kirjaa tai sarjakuvia jos en saanut unta, kunnes alkaa nukuttaa tai katselin vähän ikkunasta ulos, laskin lampaita yms.. ei tee hyvää oppia tuollaiseen että joka pikkuasiasta voi valittaa tuolla tavoin ja pilata muiden yön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten näkökulma ammattilaisilta parantaa lapsen unta??
Siten, että saadaan selville mikä on ongelmana, jonka jälkeen muutetaan arkea niin, että ongelma poistuu tai pienenee.
Tekniikan puolella ongelmien juurisyiden selvittelyyn käytetään 5Why ketjuja ja sitten määritellään korjaavat toimenpiteet. 😌
Mummolaan viikoksi "kesälomalle", niin saatte nukkua.
Ehkä omaksuu siellä uudet tavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi pitänyt jo heti alussa laittaa tiukat säännöt. Omassa lapsuudessani, jos poukkoilin sängystä pois, niin sain huudot. Tottakai siitä tuli paha mieli (kuuluu elämään), mutta opinpa ainakin sen, että huomiota en vanhemmiltani saanut tuollaisella toiminnalla. Eli minua ei saateltu sänkyyn anelujen ja lässytysten kera, vaan vanhemmat tekivät heti tiukasti selväksi ketkä määrää. Eikä jäänyt traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli viimeistään AP:n tarkennuksesta voi lukea, että tämä kahdeksanvuotias lapsi on yksin melko pitkään joka arkipäivä. Molemmat vanhemmat lähtevät töihin ja hän jää yksin kotiin.
Itse tulkitsisin, että univaikeudet johtuvat tästä. Hänellä on eroahdistus vanhemmista, koska joutuu päivällä olemaan heistä liikaa erossa (tai vielä oikeammin sanottuna liikaa yksin ikätasoon nähden), ja siksi tekee yöllä tikusta asiaa, että saisi edes silloin kontaktia vanhempiinsa.
Vaan mikä on ratkaisu??? Jäädä pois töistä vai?
Ratkaisu on, että työpäivän jälkeen lapsen kanssa vietetään aikaa yhdessä. Yksi vanhempi tekee kotityöt, ruuan jne. Toinen puuhailee lapsen kanssa. Myös viikonloppuisin paljon jakamatonta huomiota molemmilta vanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummolaan viikoksi "kesälomalle", niin saatte nukkua.
Ehkä omaksuu siellä uudet tavat.
Jatkan. Anteeksi en huomannut, että pieni suku on jo kierretty.
Jokin ongelma sillä on, kun ei saa nukutuksi. Ammattiapua tarvitsette.
Pitkiä pyöräretkiä alkuillasta?
Vierailija kirjoitti:
Kun kakara seuraavan kerran tulee terrorisoimaan yöllä, käännä kylkeä ja vaikka teeskentele nukkuvaa. Älä missään tapauksessa kiinnitä mitään huomiota. Muutaman kerran jälkeen huomaa, ettei saa huomiota ja lopettaa. Uskomatonta, että olette tuollaiseen sirkukseen alkaneet.
Tämä!
Sanonta, kun antaa pikkusormen menettää koko kätensä, pätee tässäkin asiassa. Lapselle on jo alusta asti annettu valta, jota vanhemmat edelleenkin ruokkii. Ei joka asiassa tarvitse sanoittaa lapsen tunteita ja pelätä lapsen loukkaantuvan ja pettyvän. Maalaisjärkeä ja aikuisen auktoriteettia saa käyttää. Valitettavasti se tuntuu olevan hukassa tämän päivän kasvatusideologiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nukuin äidin vieressä 12- vuotiaaksi asti. Yksi lapseni ns muutti omaan sänkyyn 13-vuotiaana. Nyt on vielä 9v vieressä nukkumassa. Kyllä ne siitä itsenäistyy, se on turvan kaipuuta kun haluaa olla lähellä tai vieressä öisin. Ihme empatiakyvyttömiä ihmisiä täällä.
Ei ole normaalia, että yläkouluikäinen nukkuu vanhempien vieressä!
Miks sitten on normaali että kaksi aikuista nukkuu vierekkäin?
Seksi
Kyllähän tuo kuulostaa että jonkinlainen keskustelu lapsen kanssa pitää käydä ja unikoulu. Ainakaan ei enää yhtään yöllistä huomiota, vaan tiukka kehotus omaan huoneeseen ja sanoa että "äiti/isä nukkuu nyt." Ei mitään saatteluja vessaan eikä omaan huoneeseen, ei paiseiden ihmettelyjä eikä lelujen välppäämistä. Voitte vaikka lapsen kanssa sopia, että yhden ja ainoan kerran saa yön aikana tulla tarkistamaan makuuhuoneessa onko äiti ja isä siellä, mutta silloinkin pitää heti poistua käskystä huoneesta.
Laittteko lapsen nukkumaan jo klo 19 aikaan? Jos nukkuu liikaa niin unta ei vaan riitä. Niinhän se on aikuisillakin.
ja mikä tärkeämpää, ulkoilkaa lapsen kanssa reilu määrä! Kun lapsen väsyttää ulkoilemalla, niin uni maistuu illalla. Ihan oikeasti. Ruutuaikahöpötykset pois ja peffat ulos.
Jos ei ota tuulta alleen, niin olisiko järkevää priorisoida oma uni, ja ottaa lapsi viereen nukkumaan tai lapsen sänky oman sängyn viereen? 8vee on vielä aika pieni. Jos lapsi ei nuku omassa huoneessa vaan kokee siellä turvattomuutta, niin sitten vanhempien tehtävä olisi keksiä ratkaisut (ero ei ole ratkaisu, vaan pakenemista).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli viimeistään AP:n tarkennuksesta voi lukea, että tämä kahdeksanvuotias lapsi on yksin melko pitkään joka arkipäivä. Molemmat vanhemmat lähtevät töihin ja hän jää yksin kotiin.
Itse tulkitsisin, että univaikeudet johtuvat tästä. Hänellä on eroahdistus vanhemmista, koska joutuu päivällä olemaan heistä liikaa erossa (tai vielä oikeammin sanottuna liikaa yksin ikätasoon nähden), ja siksi tekee yöllä tikusta asiaa, että saisi edes silloin kontaktia vanhempiinsa.
Vaan mikä on ratkaisu??? Jäädä pois töistä vai?
Ratkaisu on, että työpäivän jälkeen lapsen kanssa vietetään aikaa yhdessä. Yksi vanhempi tekee kotityöt, ruuan jne. Toinen puuhailee lapsen kanssa. Myös viikonloppuisin paljon jakamatonta huomiota molemmilta vanhemmilta.
Ei herrajumala, lisää viihdettä...oikeasti nyt!!! Joku roti tuohon, kai nyt vanhemmillakin on oikeus edes vähäiseenkin lepoon ja rauhaan ilman että pitää viihdyttää pikkupilttiä.
Mä tekisin näin:
-Huoneen tarkastelu, miltä se näyttää pimeässä lapsen sängystä käsin. Tavarat kaappeihin, ettei vaikka henkarissa roikkuva vaate näytä pimeässä monsterilta
-sängyn viereen vesipullo, laastareita, unilelut ym että ei ole mitään syytä lähteä sängystä
- vanha kunnon cd-soitin jostakin ja siihen kirjastosta tylsähkö äänikirja tai musiikkia. Ei kännykästä satuja, vaan cd, joka helppo painaa päälle yhdellä painalluksella jos uni ei tule. Tylsään satuun nukahtaa, etenkin kun sen on kuullut monta kertaa, mutta sitä voi kuunnella jos uni ei tule
-ei rangaistuksia, vaan palkinto jokaisesta omassa sängyssä olleesta yöstä. Välitön palkinto aamulla, vaikkapa peliaikaa tai karkkipussi. Viidestä yöstä isompi palkinto. Nämä voi jättää pois kunhan lapsi oppinut olemaan sängyssä yön.
Miksi lapsi hallitsee perhettänne? Kasvatatte hänestä despoottia kenen tarpeet menee muiden edelle.
Mikä on lastensuojelusyyte? Aika erikoista, vielä kymmenen vuotta sitten sai hakata lapsia ihan huoletta.