Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
8-vuotias dominoi muiden yöunta
15.07.2024 |
Vinkkejä seuraavaan tilanteeseen:
Meillä kotona 8-vuotias poistuu sängystään/huoneestaan eri tekosyillä pitkin iltaa/yötä, jos me vanhemmat olemme menneet itse nukkumaan, hän tulee huoneeseemme herättämään ja ei suostu palaamaan sänkyyn, ennen kuin on saanut huomiota osakseen. Varsinkin nyt kesäloma-aikaa tämä on TODELLA raskasta, koska lapsi estää oman nukahtamiseni mielivaltaisesti usein puoleenyöhön, ja aamulla on töiden takia pakko herätä kuitenkin viimeistään 06.00, kun lapsi saa jäädä tyytyväisenä nukkumaan. Iltarutiinit ovat olleet vuosikauden samanlaiset ja lapsi laitetaan nukkumaan ajoissa, koska tiedämme, että hänenkin unet jäävät muuten vähäisiksi, koska tätä nukahtamis-"showta" kestää illasta riippuen ainakin 1-3 tuntia. Lisäksi hän saattaa nukahtaa, mutta tulla yön aikana jopa 5-6 kertaa herättämään vanhemmat sanoen: "En saa nukuttua", vaikka fakta on, että on nukkunut ja nukahtaisi uudelleen, jos malttaisi pysyä sängyssä edes kymmenen minuuttia.
Jatkuva univelka ja kykenemättömyys tehdä väsyneenä ja ärtyneenä mitään palauttavaa toimintaa ovat syöneet omaa mielenterveyttäni ja parisuhdettani pidemmän aikaa, kun tilanteelle ei voi tehdä mitään, ja oikeaa unilääkettä tuon ikäiselle ei voi alkaa syöttää säännöllisesti. Melatoniinit on kokeiltu, mutta ne eivät ole auttaneet kuin satunnaisesti, koska mieto nukahtamislääke ei toimi, jos lapsi ramppaa eri syistä ympäri asuntoa tuntikaupalla pillerin ottamisen jälkeen ja vaikka nukahtaisikin melatoniinilla, sen vaikutus lakkaa muutaman tunnin päästä eikä estä siten enää lasta herättämästä myös koko muuta taloutta koska hän ei halua nukkua.
Ollaan sovittu, että jos tulee herättämään yöllä turhasta syystä (esim. viime yönä oli syytä pakko päästä pesemään kädet ilman syytä klo. 22.30 ja asian takia piti tulla herättämään vanhemmat), niin seuraavalta päivältä lähtee ruutuaikaa pois, mutta tämä ei ole auttanut ja lapsi voi olla koko seuraavan päivän ilman puhelinta tai televisiota, kun rangaistuksista huolimatta on pakko herättää koko talo useasti ilman syytä. Isompia rangaistuksia ei voi käyttää, koska kerran kun väsyneenä neljännen turhan herätyksen jälkeen nousin sängytä, huusin lapselle ja vein hänet väkisin takaisin omaan sänkyyn, lapsi puhui tilanteesta ulkopuoliselle aikuiselle ja saimme lastensuojelusyytteen.
Vinkkejä tilanteeseen, tällä hetkellä työpäivät ovat lähinnä seliämistä jatkuvassa univelassa ja pelkään, milloin työjohto huomaa sen, että työpanokseni on laskenut myös kuin lehmän häntä tämän takia. Vietän nyt jo vähintään muutaman yön kuukaudessa hotellissa, jotta saan univelkaa tasattua, mutta tämä järjestely käy lompakon päälle. Tukiverkostoa meillä on TODELLA olemattomasti ja lasta halutaan ottaa todella nihkeästi yökylään, koska pilaa myös vieraissa aikuisten yöunet. Olen jopa harkinnut eroa ja jonkinlaista vuorovanhemmuutta, että saisi nukkua edes puolet vuodesta.
Kommentit (524)
Ap, miten lapsi reagoi sinun ja kumppanisi hellyydenosoituksiin päivällä? Jos siis näkee, että pussailette, niin änkeekö teidän väliin? Jos änkee, kyse on myös yöllä vastaavasta toiminnasta. Jos ei, kyse on jostain lapsen peloista öisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"No saako lapsi lapsen tarvitsemaa välittämistä ja huomiota normaalilla tavalla muuten, tai voi olla jotain muuta oireilun taustalla. Ei ole perseilyä, jos oirehtii esim. jostain vanhempien laiminlyönneistä, huonoista käytösmalleista tai ymmäryksen ja normaalin huomion ja välittämisen puutteesta. Toki myös autismin kirjo (ja aistiyliekkyydet) tms. voisi olla hyvä poissulkea yhtenä oireilun syynä, ja jos onkin sitten tällaista, niin vanhemmat voi opetella siihen sopivia kasvatustapoja ja ongelmien ratkaisumalleja. Rankaisu ainoana ongelmanratkaisuna on huonoa ja haitallista kasvatusta."
Perseilyä se on. Onko sille jotain vanhemmista johtuvia selittäviä tekijöitä, ei voi tietää.
Ehkäpä vanhemmilla on muutenkin parisuhde katkolla, lapsi aistii ja koettaa olla mahdollisimman paljon "välissä" ettei vanhemmat riitele keskenään.
Tai ihan jotain muuta.
Tai sitten vain lapsi perseilee omista syistään.
Ei ole "perseilyä". Niin, että kannattaisiko ne ongelmien syyt selvittää, niin ratkaisukin voisi löytyä, jopa aika helpostikin sitten kun vain tietää, mistä kenkä puristaa. Tai tietenkin voi jatkaa sitä pään seinään hakkaamista ja rangaistuskäytäntöjä, joilla ei saa toivottua tulosta aikaan, niin että tilanne vain pitkittyy. Valintoja.
Ja miten niin "ei voi tietää". Ei tuollaisten ongelmien selvittäminen ole mitään rakettitiedettä, vaan normaalia ongemanratkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan itsekin kuvan ennen kaikkea yksinäisestä lapsesta.
Miltä teidän aikuisten arki näyttää? Teettekö pitkiä työpäiviä, oletteko vapaa-ajalla paljon pois kotoa harrastusten parissa? Urheiletteko paljon? Kuinka monta tuntia viikossa käytätte lapsen kanssa touhuamiseen (lautapelit, leikki, uimahalli, leipominen ym)?
Vai että lapsen kanssa touhuamiseen. Eikö 8-vuotias osaa leikkiä itsekseenkin, ilman että vanhempien pitää viihdyttää joka hetki?
Miksi edes hankkia lapsia, jos heidän kanssaan ei halua viettää lainkaan aikaa...?
Tässä ketjussa on hillitön määrä veloja antamassa ohjeitaan. Huomaat sen oudoista vastauksista.
Ei me kaikki, olla veloja, jotka rajoja peräänkuuluttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat varmaan terrorisoi? Tiesitkö, että nukkumisen häiritsemistä on pidetty jopa kidutuskeinona. Pistä se kakara ruotuun.
Lastensuojelu ei katso hyvällä tuollaista "ruotuun pistämistä". Lapsella on oikeus tunteisiinsa ja rajojen asettaminen tulee tehdä positiivisin keinoin, ei kurittamalla.
Vanhemmilla on myös oikeus uneen.
Lapsella on myös oikeus uneen ja turvallisuudentunteeseen.
Ap leimaa lapsen käytöksen "turhaksi". Se on itsekäs ja hedelmätön lähtökohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap ihan dorka? Mitä ihmettä kuvittelet auttavan vaikka söisit kilon sitä melatoniinia, jos lapsi kokee turvattomuutta. Kai käsität, ettei se lapsen turvattomuudentunne poistu sillä yhtään? Noista ratkaisuyrityksistäsi jo näkee, kuinka itsekäs olet ja näet asian pelkästään OMALTA kannaltasi, et lapsen kannalta lainkaan. Aikuinenkin voi pelätä pimeää ja yksin nukkumista, miksei sitten lapsi.
Pitkät pätkät jaarittelet melatoniinista, hotelliöistäsi ja lapsen rangaistuksista. Vaikutat todella raskaalta ihmiseltä, tiedostamattomalta, mahdollisimman vaikealta ja omaan napaan tuijottajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihan tavallinen lapsi ole. Ei oo kaikki kunnossa.
Tilatkaa lelut Kaalimadosta ja pistäkää oikein kunnon aikuisten ilotulitusparty pystyyn. Jos 8 vuotias on vieläkin sitä mieltä, että haluaa viekkuun turvaan, niin siitä vaan, mutta tuskin haluaa. Ette kai te sentään siltä tuohonkin lupaa kysy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän on ihan helppo ratkaisu, laitat sijoitukseen sen. Kun teet vapaaehtoisesti sijoituksen niin saatkin sen takaisin koska haluat. Oppii siellä sijoituksessa, että lopettaa ihmisten terrorisoinnin. Tuon ikäinen ymmärtää vallan hyvin mitä on tekemässä ja tuo on pelkkää vallankäyttöä.
AP SELVENTÄÄ LISÄÄ JÄLLEEN:
Muutama lisäselvitys taasen tulleisiin kommentteihin:
- Äiti on töistä kotona n. 15.15 ja isä viimeistään 16.00, kumpikaan vanhempi ei tällä hetkellä harrasta mitään tai varsinaisesrti muutenkaan käy pakollisia menoja (kaupassa käynti yms.) enempää kodin ulkopuolella, koska pysyvän univelan takia kummallakaan ei ole pahemmin jaksamista lähteä kotoa pois ja jos kotona on pieni rauhallinen hetki, se käytetään aikuisten päiväuniin. Perheen yhteistä aikaa on arkipäivisin n. 4-5 tuntia päivittäin, mistä on pois se, kun lapsi ITSE haluaa olla kavereidensa kanssa.
- Molemmat vanhemmat vetävät henkisesti säästöliekillä ja koska tilanteeseen ei tunnu löytyvän ratkaisua, arjesta selviytyminen on TODELLA raskasta ja suurimman osan henkisistä voimavaroista syö se, että yrittää vähintään lapsen nähden esittää iloista, koska emme halua tämän kokevan syyllisyyttä siitä, että ajaa vanhemmat tällaiseen olotilaan, varsinkaan kun ei vaikuta itse kärsivän tästä yösekoilustaa mitenkään, pois lukien se, että jos on ollut todella katkonainen yö, myös lapsi on väsynyt ja kiukkuinen seuraavan päivän.
- Kun lapsi tulee sängystä pois ja hakee huomiota, hän tarvittaessa korottaa ääntään siihen saakka että hänen asiansa huomioidaan, tarvittaessa hän tulee sänkyyn ravistelemaan hereille ja alkaa itkemään "onko äiti kuollut" yms. (on erityisherkkä muutenkin)
- Tukiperhettä on haettu jo vuosi sitten, mutta siltä rintamalta on hiljaista ja kummankaan vanhemman intressi EI OLE saattaa lasta sijoitukseen
- Lapsen kanssa on USEASTI keskusteltu niin perheen, kuin ammattilaisenkin kanssa syistä, miksi hän ei suostu nukkumaan öisin, lapsen vastaukset ovat 90% "En tiedä" ja joskus on tullut jopa "En halua nukkua kun olisi niin pajon kivaa tekemistä hereillä ollessa." Lisäksi jos aletaan jankkaamaan, että asiaan tarvitaan nyt oikeasti vastauksia, lapsi turhautuu ja ahdistuu, jolloin en koe olevan kenenkään eduksi jatkaa keskustelua tämän kanssa.
- Lapsi on tietoinen kyllä, että me vanhemmat olemme henkisesti ja fyysisesti loppu tilanteeseen ja sen takia esimerkiksi EI YKSINKERTAISESTI OLE JAKSAMISTA mennä touhuamaan mitään kivoja aktiviteetteja kodin ulkopuolelle, kun pelkkä lapsen kanssa juttelu hymyillen tuottaa välillä ongelmia jaksaa.
- Voi olla, että me vanhemmat olemme jotenkin fyysisesti vääränlaisia, kun emme kestä kuukausia-vuosia jatkunutta univelkaa, jota satunnainen kerra kuukaudessa nukutut hyvät yöunet eivät vaan poista. Vauva-aikana tätä jaksoi vielä jonkinlaisessa sumussa, mutta itse ainakin koen kärsiväni paikoin vakavistakin masennusoireista, kun elämämme kotona on muuttunut vain selviytymistaisteluksi ja rukoillen, että saisi jonain yönä nukkua edes seitsemän tuntia. Töistäkään ei ole varaa jäädä pois, koska asunto- ja autolainat painavat päälle ja kumpikaan meistä vanhemmista ei ole varsinaisen hyväpalkkaisissa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun ei tarvitse tehdä mitään selvityksiä teidän elämästä kun se ei liity mitenkään siihen, että 8 vuotiaanne on löytänyt tavan kiusata teitä. Näin ensi alkuun te alatte herättää sen joka aamu klo 6, jos hän on teitä valvottanut niin ei ole hänelläkään lupa nukkua. Soitatte sinne lasuun ja pyydätte sijoitusta vaikka alkuunsa kuukaudeksi, jos ei osaa sen jälkeen olla kotona kunnolla niin palautatte sen sinne niin monta kertaa, että oppii olemaan. Ja ei, ette ole ainoa perhe eikä vanhemmat jotka joutuu lapsiterroristin takia tekemään näin, ne ymmärtää kyllä lasussa. Valvottaminen on kiduttamisen muoto. Sitä ei tarvitse hyväksyä.
Ensimmäinen asia: älkää antako lapsen häiritä molempien yöunta. Vuoroyöt, jolloin lepovuorossa oleva nukkuu tarvittaessa korvatulpat korvissa, jos hän ei saa muuten nukuttua. Voitte myös miettiä nukkumishuoneet uusiksi niin, että toinen saa nukuttua rauhassa omassa huoneessa. Näin kumpikin saa joka toinen yö kunnon yöunet.
Voitte myös yrittää miettiä yhdessä lapsen kanssa, mitä muuta hän voisi tehdä yöllä teidän herättämisen sijaan, kun uni ei tule. Jos kysymys on tylsistymisestä eikä turvattomuuden tunteesta, tällä tavalla voi löytyä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on nyt mun mielestä 3 vaihtoehtoa:
- Lapsella on joku hätä jota kertakaikkiaan ei osaa sanoittaa
- Levottomat jalat, lievä autismi jne.
- Läheisyydenkaipuu, yksinäisyys
Voisin kokeilla ratkaisuna sitä että kaikki nukkuu perhepedissä/samassa huoneessa. Tai sitä että laitetaan patja vanhempien makkarin lattialle, ja voi tulla siihen nukkumaan. Mulla oli tuo patjajärjestely kun olin lapsi. Pienempänä oli kausi jolloin isä nukkui mun huoneessa patjalla. Välillä saatoin herättää kun pelotti ja halusin pitää kädestä. Ihan normaaliksi ihmiseksi kasvoin.
Ovi lukkoon. Mieluummin molempien huoneiden.
Edellinen lisää että se sairaalaunikoulu oli kans hyvä idea!
Ette kai vastaa noihin palvelupyyntöihin ja tule etsimään pipiä, roskia sängystä ja asettelemaan verhoja ees taas heti kun tämä keisari pyytää? Suosittelisin keskustelua siltä että tuollainen herättely on ilkeää ja itsekästä. Lapselta ruutuaika pois jos tekee tuota. Kokeilkaa palkitsemista, mm saa tarran jokaisesta yöstä jolloin ei ole rampannut teitä häiritsemässä ja sitten kun on vaikka 5 tarraa tehkää jotain kivaa. Laittakaa teidän ovi lukkoon ja ignoratkaa keisari. Kyllä se vähän rauhoittuu viim parin viikon päästä. Vähän niin kuin kissa joKa käy naukumassa ovella öisin, kissa ei lopeta niin kauan kuin se saa huomiota. Jos lapsi nukkuu normaalisti esim yökylässä ja leirillä, tuskin on uniongelmaa. Hankkikaa perheneuvolasta apua.
Vierailija kirjoitti:
AP SELVENTÄÄ LISÄÄ JÄLLEEN:
Muutama lisäselvitys taasen tulleisiin kommentteihin:
- Äiti on töistä kotona n. 15.15 ja isä viimeistään 16.00, kumpikaan vanhempi ei tällä hetkellä harrasta mitään tai varsinaisesrti muutenkaan käy pakollisia menoja (kaupassa käynti yms.) enempää kodin ulkopuolella, koska pysyvän univelan takia kummallakaan ei ole pahemmin jaksamista lähteä kotoa pois ja jos kotona on pieni rauhallinen hetki, se käytetään aikuisten päiväuniin. Perheen yhteistä aikaa on arkipäivisin n. 4-5 tuntia päivittäin, mistä on pois se, kun lapsi ITSE haluaa olla kavereidensa kanssa.
- Molemmat vanhemmat vetävät henkisesti säästöliekillä ja koska tilanteeseen ei tunnu löytyvän ratkaisua, arjesta selviytyminen on TODELLA raskasta ja suurimman osan henkisistä voimavaroista syö se, että yrittää vähintään lapsen nähden esittää iloista, koska emme halua tämän kokevan syyllisyyttä siitä, että ajaa van
Tarttuisin tässä vuorovaikutudynamiikassa juurikin tähän lapsen esittämään kysymykseen: "Onko äiti kuollut?". Tähän on erinomaista tarttua. Äiti voi ykskantaan vastata lapselle, että :"On.", ja kääntää kylkeään. Äänetön leija tehostaa vaikutelmaa ja vastausta. Vaikutus lapseen: syvän ymmärryksen kehittyminen ja 180 astetta kannoillaan kääntyminen ja poistuminen omaan huoneeseen vällyjen alle. Vartissa sekä vanhempien että lapsen huoneesta kuuluu vain unista tuhinaa...jonka kenties päälle pärähtänyt palovaroitin keskeyttää, mutta se onkin jo toisen ketjun spekulaation aihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen vanhempi menee auttamaan lasta. Jos lapsi ei saa unta. Kuuntelee, on empaattinen, lohduttaa. Yövaloko. Pieni tuuletus huoneeseen jos on kuumaa tms. Onko nälkä, jano, kylmä, mikä. Jos sinä nukut, meneekö se toinen. Kuka välittää lapsesta? Joskus työ ja lapsi ei sovi yhteen, pitää olla joku läsnä lapselle. Kirja lapselle tai kivaa ajateltavaa tms. On normaalia ettei joskus vaan uni tule, ehkä myöhemmin se tulee paremmin.
Lässyn, lässyn
Ei muuten ole lässytystä. Noin on tehty meilläkin ja saatu nukuttua. Perhepeti makkarin lattialle.
EI ikinä. 8-vuotias jo !
Kersa on sairaspimee.
Taitavat olla vanhemmatkin.
Alue: Aihe vapaa
Mene itse, jos noin ottaa päähän omastasi eriävät näkökannat. Tämä on keskustelupalsta, ja täällä on tarkoitus kertoa omia näkemyksiä ja mielipiteitä.
Pelkkä autoritäärinen kuri vailla oikeaa asioiden ymmärrystä ja lapsenkin kannalta asioiden tarkastelua, on yksinkertaisesti huono kasvatusmenetelmä. Monet ihmiset, joita itseään on tuolla metodilla kasvatettu, eivät useinkaan ole itse oppineet, eivätkä kestä lämpimämpää ja välittävämpää suhtautumista lapsiin. Koska eivät itsekään sitä saaneet osakseen. Ja yleisesti ottaen, jos itsellä ei riitä keinot ratkoa lasten ongelmia, ja nähdä asioiden syitä ja löytää toimivia ratkaisuja, niin kannattaa hakea oppia ja ymmärrystä vaikka sitten sieltä psykologilta.