Onkos muilla tämän kesän treffailut menneet hyvin vai huonosti vai hyvin huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksillä treffeillä kävin. Kun piti sopia seuraavia, mies ei tiennyt tuleeko exän koira hoitoon ja ei osannut sopia treffejä sen takia. Jätin asian sitten siihen. Jos en ollut exän koiraa mielenkiintoisempi, niin en halua jatkossakaan kilpailla huomiosta. 

Ollaan taidettu tapailla samaa miestä. :D 

Kauheintahan deittailussa on se, jos itse ei oikein syty heti tyypille ja tekee kompromisseja yhdessä jos toisessakin asiassa, mutta ajattelee että katsotaan nyt josko tunteita heräisi ja sitten käy juuri noin, että saa lopulta itse pakit. :D

Mä en ole tavannut kyseistä eksän koira -miestä tietääkseni, mut juurikin toi. Juuri kun olet päättänyt, että ei se oo niin justiinsa jos mies ei olekaan sitä ja tätä ja katsotaanpa nyt rauhassa, niin mies katoaa kuvioista. Olen päättänyt, että tietyistä asioista en sitten taida edelleenkään tinkiä.

En ole enää vuosiin jaksanut tinderiä tai deittailua yleensäkään, on se vaan niin uskomattoman raskasta touhua.

Nähdään parin viikon välein yhden fwb mimmin kanssa, ollaan oltu toisillemme "ystäviä eduilla" jo vuodesta 2018. Tämä riittää minulle hyvin. 

M35

Vierailija kirjoitti:

Mulle on myös sattunut näitä miehiä, jotka on olleet ihan lääpällään muhun heti ensitreffeistä lähtien. Silmät tuikkien todellakin koittaneet hurmata, kun mä vaan olen kuulemma niin ihana ettei meinaa kestää. No, valitettavasti tunne ei ollut heidän kanssaan molemminpuolinen. Tavallaan toi nosti kovasti itsetuntoa, kun oli aiemmin ollut pitkään liitossa jossa mies ei halua.

Sitten kohtasin miehen, joka aiheutti mussa samanlaisia tuntemuksia kuin mä noissa em. miehissä. Mut hänestä paistoi pettymys ensitreffeillä aivan päivänselvästi, ja siitä onkin sitten ollut vähän työlästä palautua. No, ei vaan ole osunut kohdalle sitä juuri sopivaa, ja uutta matoa koukkuun nyt sinnikkäästi vaan.

Tää on niin mun kokemus!! Ihastun vieläpä tosi harvoin ja nyt kun kävi niin, mies ei tykännytkään minusta. Palauduin puoli vuotta pettymyksestä ja nyt olen taas ns. markkinoilla. Jopa toivon että kun treffaan seuraavan miehen, en ihastu häneen sillä tavalla heti kohdatessa. Silloin on ihan sama mitä mies minusta ajattelee, koska jos jatkoa ei tule, se ei tunnu missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä kohta vuoden verran ollut sinkkuna ja treffaillut lukuisia miehiä. Keskenään hyvin erilaisia miehiä ja hyvin erilaisista taustoista ja elämäntilanteista. Yksi ainut on ollut sellainen aidosti hyväsydäminen mies, joka on mulle yksi isoin asia kumppanissa. Valitettavasti meidän toiveet tulevaisuudelle ja hyvälle elämälle oli niin erilaiset, että ei suhteessa olisi ollut mitään mieltä.

Yksi asia mikä heissä on toistunut, tuota yhtä hyväsydämistä lukuunottamatta. Kaikki ihan työelämässä olevia ja vaikuttaisi äkkiä katsottuna että elämä ihan ok kantimissa. Mut syvempi tutustuminen osoittanut, että enemmän tai vähemmän masentuneita ja ahdistuneita joka ikinen. Tää on ollut todella surullista huomata. 

N45

Olet treffaillut lukuisia miehiä, ja vain yksi heistä olisi kelvannut sinulle? Ei ole näköjään helppoa

No ei niin ei! 😄 Minua itseä ihmetyttää, missä ne on ne hyväsydämiset kiltit miehet, jotka sanoo ettei naiset heitä huoli. Minä todellakin huolisin ja olen koittanut heitä isolla haavilla kalastaa mutta ei. Näköjään ei enää kiltiltä näyttävät ja kuulostavatkaan miehet niin kilttejä sitten loppupeleissä ole. En minä huoli ilkeää miestä. Mikään profiilissa tai vuorovaikutuksessa ei ilkeyteen viitannut, mut niin vaan tuli esille myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeeta on, kuten oli joskus nuorempanakin, kun olin edellisen kerran sinkkuna.

Miehillä on oletusasetuksena suhteellisen pikaiset panemiset, vaikkei kummempia fiiliksiäkään olis vielä heränny, ja mulla ei ole nyt mielenkiintoa lähteä sellaiseen. 

Samaan aikaan kuitenkin pöhkönä miettii, jääkö sitä jostain paitsi, jos ei heittäydy irtosuhteiden hurmioihin. Ehkäpä ei.

Lisäksi ihmetyttää, miksi miehet eivät enää vaivaudu hurmaamaan ja vähän jahtaamaan? Kiinnostuneen miehen luulisi toimivan niin. 

Vastasitkin jo omaan kysymykseesi mutta kerrataan vielä. Miehet ei ole (olleet) kiinnostuneita.

Vierailija kirjoitti:

En ole enää vuosiin jaksanut tinderiä tai deittailua yleensäkään, on se vaan niin uskomattoman raskasta touhua.

Nähdään parin viikon välein yhden fwb mimmin kanssa, ollaan oltu toisillemme "ystäviä eduilla" jo vuodesta 2018. Tämä riittää minulle hyvin. 

M35

Hienolta kuulostaa toikin kuvio. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeeta on, kuten oli joskus nuorempanakin, kun olin edellisen kerran sinkkuna.

Miehillä on oletusasetuksena suhteellisen pikaiset panemiset, vaikkei kummempia fiiliksiäkään olis vielä heränny, ja mulla ei ole nyt mielenkiintoa lähteä sellaiseen. 

Samaan aikaan kuitenkin pöhkönä miettii, jääkö sitä jostain paitsi, jos ei heittäydy irtosuhteiden hurmioihin. Ehkäpä ei.

Lisäksi ihmetyttää, miksi miehet eivät enää vaivaudu hurmaamaan ja vähän jahtaamaan? Kiinnostuneen miehen luulisi toimivan niin. 

 

 

Vastasitkin jo omaan kysymykseesi mutta kerrataan vielä. Miehet ei ole (olleet) kiinnostuneita.

Tiedän tiedän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on myös sattunut näitä miehiä, jotka on olleet ihan lääpällään muhun heti ensitreffeistä lähtien. Silmät tuikkien todellakin koittaneet hurmata, kun mä vaan olen kuulemma niin ihana ettei meinaa kestää. No, valitettavasti tunne ei ollut heidän kanssaan molemminpuolinen. Tavallaan toi nosti kovasti itsetuntoa, kun oli aiemmin ollut pitkään liitossa jossa mies ei halua.

Sitten kohtasin miehen, joka aiheutti mussa samanlaisia tuntemuksia kuin mä noissa em. miehissä. Mut hänestä paistoi pettymys ensitreffeillä aivan päivänselvästi, ja siitä onkin sitten ollut vähän työlästä palautua. No, ei vaan ole osunut kohdalle sitä juuri sopivaa, ja uutta matoa koukkuun nyt sinnikkäästi vaan.

Tää on niin mun kokemus!! Ihastun vieläpä tosi harvoin ja nyt kun kävi niin, mies ei tykännytkään minusta. Palauduin puoli vuotta pettymyksestä ja nyt olen taas ns. markkinoi

Toisaalta, vaikea varmaan alkaa kehittelemään mitään miehen kanssa joka ei tunnu missään. Pahalta ne pakit tuntuu aina, pakko vaan kestää..

Vierailija kirjoitti:

Oli kovat odotukset yhdestä tosi viehättävästä mimmistä. Viestiteltiin ja soiteltiin muutama viikko ennen ekoja treffejä. Muuten kiva, mut hänen henki haisi niin mädälle, että jouduin kääntämään päätä pois useaan kertaan. En vaan pystynyt kuvittelemaan toisia treffejä.

Mun treffiseuralla taas oli niin rutkasti parfyymia eikä edes mitään kevyttä kesätuoksua, että sain siitä hedarin. Muuten kuitenkin ihan jees nainen niin toiset treffit sovittiin (tällä kertaa terassille) ja nyt sitä hajuvettä oli vielä edelliskertaakin enemmän joten kolmansia treffejä ei enää tullut.

"Toisaalta, vaikea varmaan alkaa kehittelemään mitään miehen kanssa joka ei tunnu missään. Pahalta ne pakit tuntuu aina, pakko vaan kestää.."

Oikeassa olet. En vain halua yhtäkään tuollaista kokemusta enää, itsetunto ei yksinkertaisesti kestä. Ennemmin vaikka niin ettei enää koskaan tule vastaan ketään johon ihastuisin. Tuntuu että sellainen molemminpuolinen tunne on ihan mahdotonta löytää.

Tutustu siihen ihmiseen. Älä siihen mielikuvaan minkä saat miutaman tapaamisen aikana.

Bröööt

Vierailija kirjoitti:

Tutustu siihen ihmiseen. Älä siihen mielikuvaan minkä saat miutaman tapaamisen aikana.

Tätä mulle koitti eräs minuun ihastunut mies jankuttaa, tai siis sitä että miten voin sanoa että en halua nähdä enää. Jos mies osoittautuu persoonaltaan sellaiseksi, että ei tee mieli tutustua, niin miksi ihmeessä tutustuisin? "Anna mahdollisuus, et edes tunne mua vielä yhtään" No en tunne, mutta jos tuntuu siltä että rasittaa olla hänen seurassa niin ei se varmaan ihan hyvä lähtökohta tutustumiselle ole.

Hän osittain myönsi olevansa jo aika epätoivoinen naisen löytämisen suhteen. Ja niin olen tavallaan minäkin miesten suhteen. Mut joku raja kai tässäkin. Jos paperilla kaikki mätsää 110% mut livenä lopulta vaan ärsyttää, niin ei niiden teoreettisten todennäköisyyksien takia tee mieli jatkaa kokeilua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustu siihen ihmiseen. Älä siihen mielikuvaan minkä saat miutaman tapaamisen aikana.

Tätä mulle koitti eräs minuun ihastunut mies jankuttaa, tai siis sitä että miten voin sanoa että en halua nähdä enää. Jos mies osoittautuu persoonaltaan sellaiseksi, että ei tee mieli tutustua, niin miksi ihmeessä tutustuisin? "Anna mahdollisuus, et edes tunne mua vielä yhtään" No en tunne, mutta jos tuntuu siltä että rasittaa olla hänen seurassa niin ei se varmaan ihan hyvä lähtökohta tutustumiselle ole.

Hän osittain myönsi olevansa jo aika epätoivoinen naisen löytämisen suhteen. Ja niin olen tavallaan minäkin miesten suhteen. Mut joku raja kai tässäkin. Jos paperilla kaikki mätsää 110% mut livenä lopulta vaan ärsyttää, niin ei niiden teoreettisten todennäköisyyksien takia tee mieli jatkaa kokeilua. 

Mä tiedän kyllä jo heti ensi sekuntilla haluanko kyseisen miehen vai en. Pitkäaikainen tutustuminen on ihan ajan haaskausta, jos ei sitä kipinää tunnu. Ensisilmäys jo kertoo minulle, onko meillä mitään tulevaisuutta vai ei.

Vierailija kirjoitti:

"Toisaalta, vaikea varmaan alkaa kehittelemään mitään miehen kanssa joka ei tunnu missään. Pahalta ne pakit tuntuu aina, pakko vaan kestää.."

Oikeassa olet. En vain halua yhtäkään tuollaista kokemusta enää, itsetunto ei yksinkertaisesti kestä. Ennemmin vaikka niin ettei enää koskaan tule vastaan ketään johon ihastuisin. Tuntuu että sellainen molemminpuolinen tunne on ihan mahdotonta löytää.

Kyllähän se itsetuntoon kolahtaa. Mun tapauksessani vielä niin, että hän oli huomattavan komea mies. Ja pakit häneltä palautti mut sille tasolle mille kuulun 😅 Mut ei siinä mitään, ja mä olen hokenut itselleni että olin vaan pyörryksissä siitä komeudesta ja muuta itsepetosta 😁

Mut mä kyllä luotan että sellainen molemminpuolinen tunne on ihan mahdollista löytää, älä säkään luovuta💖

Ja ihmiset saa pakkeja ihan älyttömästi kun treffeillä paljon käyvät. Se on vaan niin raadollista että hyvin harvassa on ne joiden kanssa synkkaa.

Tänä kesänä ei ole edes ollut treffailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustu siihen ihmiseen. Älä siihen mielikuvaan minkä saat miutaman tapaamisen aikana.

Tätä mulle koitti eräs minuun ihastunut mies jankuttaa, tai siis sitä että miten voin sanoa että en halua nähdä enää. Jos mies osoittautuu persoonaltaan sellaiseksi, että ei tee mieli tutustua, niin miksi ihmeessä tutustuisin? "Anna mahdollisuus, et edes tunne mua vielä yhtään" No en tunne, mutta jos tuntuu siltä että rasittaa olla hänen seurassa niin ei se varmaan ihan hyvä lähtökohta tutustumiselle ole.

Hän osittain myönsi olevansa jo aika epätoivoinen naisen löytämisen suhteen. Ja niin olen tavallaan minäkin miesten suhteen. Mut joku raja kai tässäkin. Jos paperilla kaikki mätsää 110% mut livenä lopulta vaan ärsyttää, niin ei niiden teoreettisten todennäköisyyksien takia tee mieli jatkaa kokeilua. 

Sama.

Vierailija kirjoitti:

Usein jos joku kertoo itsestään olevan älykäs, herkkä ja empaattinen yms, niin hän ei sitä todennäköisesti ole. Jos oikeasti näitä on, niin sitä ei yleensä itse edes pahemmin huomaa, tai ei ainakaan kehu itseään näillä ominaisuuksilla.

Samoin, jos joku kehuu itseään luotettavaksi. En uskonut, mutta olisi kannattanut.

Mä olen niin pohjattoman kyllästynyt deittailuun. En yksinkertaisesti jaksa enää selittää samoja asioita kaikille uudelleen ja uudelleen. Parilla viime kerralla olen määrätietoisesti skipannut keskustelut työpaikoista ja urasta ja entisistä suhteista, kun ei ne mua ihan oikeesti kiinnosta. Mua kiinnostaa se Ihminen siinä ja hänen ajatukset. Aivan hirveää ristikuulustelua, tämä siis +-50 -vuotiaiden miesten kanssa. Ja kun kysymykset on loppu, ei mitään keskustelua enää tule. Ilmeisesti tenttivastaukset ei miellyttäneet, eikä siinä mitään. Mä utopistisesti haaveilen miehestä, jonka kanssa juttu luistaisi mukavasti ihan muuten vaan.

En enää jaksa päiväkausien viestittelyä, eli noiden samojen asioiden etukäteen tenttaamista. Vähemmällä pääsee kun menee äkkiä treffeille ja toteaa onko kemiaa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen niin pohjattoman kyllästynyt deittailuun. En yksinkertaisesti jaksa enää selittää samoja asioita kaikille uudelleen ja uudelleen. Parilla viime kerralla olen määrätietoisesti skipannut keskustelut työpaikoista ja urasta ja entisistä suhteista, kun ei ne mua ihan oikeesti kiinnosta. Mua kiinnostaa se Ihminen siinä ja hänen ajatukset. Aivan hirveää ristikuulustelua, tämä siis +-50 -vuotiaiden miesten kanssa. Ja kun kysymykset on loppu, ei mitään keskustelua enää tule. Ilmeisesti tenttivastaukset ei miellyttäneet, eikä siinä mitään. Mä utopistisesti haaveilen miehestä, jonka kanssa juttu luistaisi mukavasti ihan muuten vaan.

En enää jaksa päiväkausien viestittelyä, eli noiden samojen asioiden etukäteen tenttaamista. Vähemmällä pääsee kun menee äkkiä treffeille ja toteaa onko kemiaa vai ei.

Joo, olen viime aikoina huomannut kuuntelevani itseäni sivusta kun kerron sitä samaa tarinaa miehille uudestaan ja uudestaan. Tuntuu aivan järjettömältä. Siis aivan järjettömältä.