Onkos muilla tämän kesän treffailut menneet hyvin vai huonosti vai hyvin huonosti?
Mä tapasin tosi kivan miehen kerran, ja paloin halusta nähdä pian uudelleen, samoin hän. Sitten hän oli pian treffien jälkeen viihteellä, ja paljasti onneksi känniviesteissä todellisen itsensä. Aivan totaalisen omistushaluinen kiihkomielinen tapaus.
Toisen miehen kanssa odotin treffejä Todella toiveikkaana. Omien sanojensa mukaan empaattinen, älykäs ja herkkä mies puhui käytännössä vaan itsestään koko treffien ajan. Ei yhtään kysymystä multa. Ensimmäistä kertaa elämässä huomasin, että silmien pyörittely on ilmeisesti tahdosta riippumaton ele. En voinut sille mitään vaikka yritin.
Kolmas vaikutti myös tosi kivalta, rento ja hauska ja fiksu. Treffeillä sain kuulla hänen älykkyysosamääränsä ja sen miten on Mensan jäsen, monenko miljoonan liikevaihtoa pyörittää yms.
Neljäs tässä ilmeisesti juuri tekee oharit. Tai tänään piti treffien olla, ja yksityiskohdista piti sopia aamupäivästä. Mies on kadonnut 😅
Tulee taas olo, että mä en jaksa. Oispa kiva kuulla jotain ihania kokemuksia kivasti menneistä treffeistä, ja mahdollisesti niistä alkaneista romansseista! Jaksais vielä uskoa itsekin.
N40+
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Tältä kesältä ei ole muuta kerrottavaa kuin yhtäkkinen ero.
Johtuiko omista mt-ongelmista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeeta on, kuten oli joskus nuorempanakin, kun olin edellisen kerran sinkkuna.
Miehillä on oletusasetuksena suhteellisen pikaiset panemiset, vaikkei kummempia fiiliksiäkään olis vielä heränny, ja mulla ei ole nyt mielenkiintoa lähteä sellaiseen.
Samaan aikaan kuitenkin pöhkönä miettii, jääkö sitä jostain paitsi, jos ei heittäydy irtosuhteiden hurmioihin. Ehkäpä ei.
Lisäksi ihmetyttää, miksi miehet eivät enää vaivaudu hurmaamaan ja vähän jahtaamaan? Kiinnostuneen miehen luulisi toimivan niin.
Luulisi kyllä, ja sama toisin päin. Mut ilmeisesti ei sitten ole ollut niin kiinnostunut? Mulla on ollut kevään aikana useampi mies, joka on juurikin koittanut hurmata ja jahdata, ihan hyvällä tavalla jahdata siis. Eivät vaan mussa herättäneet kiinnostusta alkua pidemmälle.
Ap
Okei, no kivat sulle. Voit sitten iloisin mielin heittäytyä suhteeseen, kun itse tunnet sopivaa kipinöintiä, jos kerran miehet ovat jo lähtökohtaisesti kovin lääpällään.
Minä kelpaisin seksiin kyllä, mutta sen verran vähän näkevät muutoin vaivaa, ettei muuta kiinnostusta taida ollakaan.
Usein jos joku kertoo itsestään olevan älykäs, herkkä ja empaattinen yms, niin hän ei sitä todennäköisesti ole. Jos oikeasti näitä on, niin sitä ei yleensä itse edes pahemmin huomaa, tai ei ainakaan kehu itseään näillä ominaisuuksilla.
#23 No ei kyllä voi sanoa noin, että kaikki ovat lääpällään, noi oli vaan jostain sattuman syystä nämä heput tältä keväältä. Ihan yhtä lailla totaalisesti muhun pettyneitä miehiäkin.
Eipä sitä väkisinkään voi millekään ruveta jos ei kipinöi.
Ap
Niin huonosti että lopetin treffailun. Seksiin olisin kelvannut, en mihinkään muuhun
Vierailija kirjoitti:
Usein jos joku kertoo itsestään olevan älykäs, herkkä ja empaattinen yms, niin hän ei sitä todennäköisesti ole. Jos oikeasti näitä on, niin sitä ei yleensä itse edes pahemmin huomaa, tai ei ainakaan kehu itseään näillä ominaisuuksilla.
Minä olen, mutta eivät naiset niitä positiivisina asioina pidä. Pitää olla jotain ihan muuta, siksipä noista piirteistä on parempi pysyä hiljaa. Ehkä teoilla koettaa niitä enneminkin osoittaa, mutta harvemmin tulee siitäkään arvostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tältä kesältä ei ole muuta kerrottavaa kuin yhtäkkinen ero.
Johtuiko omista mt-ongelmista?
Kaikilla ei ole sellaisia ongelmia kuin sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeeta on, kuten oli joskus nuorempanakin, kun olin edellisen kerran sinkkuna.
Miehillä on oletusasetuksena suhteellisen pikaiset panemiset, vaikkei kummempia fiiliksiäkään olis vielä heränny, ja mulla ei ole nyt mielenkiintoa lähteä sellaiseen.
Samaan aikaan kuitenkin pöhkönä miettii, jääkö sitä jostain paitsi, jos ei heittäydy irtosuhteiden hurmioihin. Ehkäpä ei.
Lisäksi ihmetyttää, miksi miehet eivät enää vaivaudu hurmaamaan ja vähän jahtaamaan? Kiinnostuneen miehen luulisi toimivan niin.
Ei kannata hurmata, sillä jos sata kertaa käy treffeillä ja jokaisella treffeillä kuluu 30€ rahaa. Se tekee yhteensä 3000€ persnettoa ja palkinnoksi saa korkeintaan yhden kerran joltain feministiltä tai tavistiinalta hiivaista pimperoa. Se on liian kova hinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein jos joku kertoo itsestään olevan älykäs, herkkä ja empaattinen yms, niin hän ei sitä todennäköisesti ole. Jos oikeasti näitä on, niin sitä ei yleensä itse edes pahemmin huomaa, tai ei ainakaan kehu itseään näillä ominaisuuksilla.
Minä olen, mutta eivät naiset niitä positiivisina asioina pidä. Pitää olla jotain ihan muuta, siksipä noista piirteistä on parempi pysyä hiljaa. Ehkä teoilla koettaa niitä enneminkin osoittaa, mutta harvemmin tulee siitäkään arvostusta.
Oletko muidenkin mielestä kuin omasta mielestäsi?
Päin vittua on mennyt jokaiset treffit ja hyvältä on tuntunut.
N32
Vierailija kirjoitti:
Usein jos joku kertoo itsestään olevan älykäs, herkkä ja empaattinen yms, niin hän ei sitä todennäköisesti ole. Jos oikeasti näitä on, niin sitä ei yleensä itse edes pahemmin huomaa, tai ei ainakaan kehu itseään näillä ominaisuuksilla.
Tämän kun naisena oikeesti sisäistäisi niin säästyisi paljolta. Mulla oli yksi mies, joka koko ajan toisteli sitä kuinka hän on herrasmies. Avaa ovet naiselle ja tuo kukkia jne. Sellainen hän vaan on, herrasmies. Tuntui vähän kummalta, sen verran usein toistui. Osoittautui sairaalloisen mustasukkaiseksi.
Itselle ei tulis mieleenkään mainita deittiprofiilissa että olisin fiksu saati älykäs, aika monella miehellä noin lukee. Empatiakyvystä ja herkkyydestä kyllä mielellään luen, ne voi ihan lähtökohtaisestikin jopa pitää paikkansa. Mut mut itsellä sellaisia kokemuksia elämässä että kun niistä ekaa kertaa puhun miehelle, niin noiden todellinen taso tulee kyllä äkkiä esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein jos joku kertoo itsestään olevan älykäs, herkkä ja empaattinen yms, niin hän ei sitä todennäköisesti ole. Jos oikeasti näitä on, niin sitä ei yleensä itse edes pahemmin huomaa, tai ei ainakaan kehu itseään näillä ominaisuuksilla.
Minä olen, mutta eivät naiset niitä positiivisina asioina pidä. Pitää olla jotain ihan muuta, siksipä noista piirteistä on parempi pysyä hiljaa. Ehkä teoilla koettaa niitä enneminkin osoittaa, mutta harvemmin tulee siitäkään arvostusta.
Oletko muidenkin mielestä kuin omasta mielestäsi?
Juurikin näin. Parempi pysyä hiljaa.
Hyvin oon saanu pillua.
Autossa ja metsässä. Sänkyynkin on osunut muutama pano.
Ei ole ollut treffejä ja kokemuksia lukiessa ajattelen että varmaan hyvä niin. Vaikka olishan se kiva, jos edes kerran elämässä saisi kokea sen että joku on kiinnostunut, koettaa hurmata ja vähän jahtaa hyvällä tavalla. Minulle vaan on sattunut joku mitättömyys- ja näkymättömyysgeeni, etten herätä kenessäkään mitään. Ei kommentoida edes rumaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeeta on, kuten oli joskus nuorempanakin, kun olin edellisen kerran sinkkuna.
Miehillä on oletusasetuksena suhteellisen pikaiset panemiset, vaikkei kummempia fiiliksiäkään olis vielä heränny, ja mulla ei ole nyt mielenkiintoa lähteä sellaiseen.
Samaan aikaan kuitenkin pöhkönä miettii, jääkö sitä jostain paitsi, jos ei heittäydy irtosuhteiden hurmioihin. Ehkäpä ei.
Lisäksi ihmetyttää, miksi miehet eivät enää vaivaudu hurmaamaan ja vähän jahtaamaan? Kiinnostuneen miehen luulisi toimivan niin.
Ei kannata hurmata, sillä jos sata kertaa käy treffeillä ja jokaisella treffeillä kuluu 30€ rahaa. Se tekee yhteensä 3000€ persnettoa ja palkinnoksi saa korkeintaan yhden kerran joltain feministiltä tai tavistiinalta hiivaista pimperoa. Se on liian kova hinta.
Mun hurmaamiseen ei kyllä rahaa tarvita senttiäkään.
Kaikki naiset kelpaavat seksiin. No. Ainakin 99%
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että jälkimmäinen. Meikä meni sokkotreffeille ja kun emme kumpikaan tienneet miltä toinen näyttää, niin kesti aika kauan että löydettiin toisemme. Siitä se alkoi juttu luistamaan ja nyt ollaan oltu yli 30 v naimisissa. Onnistumisiakin on.
Tämän kesän treffailuista oli puhe. Turha päteä jollain vuosikymmeniä vanhalla deitillä.
Mulle on myös sattunut näitä miehiä, jotka on olleet ihan lääpällään muhun heti ensitreffeistä lähtien. Silmät tuikkien todellakin koittaneet hurmata, kun mä vaan olen kuulemma niin ihana ettei meinaa kestää. No, valitettavasti tunne ei ollut heidän kanssaan molemminpuolinen. Tavallaan toi nosti kovasti itsetuntoa, kun oli aiemmin ollut pitkään liitossa jossa mies ei halua.
Sitten kohtasin miehen, joka aiheutti mussa samanlaisia tuntemuksia kuin mä noissa em. miehissä. Mut hänestä paistoi pettymys ensitreffeillä aivan päivänselvästi, ja siitä onkin sitten ollut vähän työlästä palautua. No, ei vaan ole osunut kohdalle sitä juuri sopivaa, ja uutta matoa koukkuun nyt sinnikkäästi vaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin oon saanu pillua.
Autossa ja metsässä. Sänkyynkin on osunut muutama pano.
Oletko sä hakenut ihan avoimesti vaan seksiä? Netistä vai baareista vai mistä? Oliko noi kaikki eri naisen kanssa ja eikö kukaan kelvannut jatkoon?
Olen tässä kohta vuoden verran ollut sinkkuna ja treffaillut lukuisia miehiä. Keskenään hyvin erilaisia miehiä ja hyvin erilaisista taustoista ja elämäntilanteista. Yksi ainut on ollut sellainen aidosti hyväsydäminen mies, joka on mulle yksi isoin asia kumppanissa. Valitettavasti meidän toiveet tulevaisuudelle ja hyvälle elämälle oli niin erilaiset, että ei suhteessa olisi ollut mitään mieltä.
Yksi asia mikä heissä on toistunut, tuota yhtä hyväsydämistä lukuunottamatta. Kaikki ihan työelämässä olevia ja vaikuttaisi äkkiä katsottuna että elämä ihan ok kantimissa. Mut syvempi tutustuminen osoittanut, että enemmän tai vähemmän masentuneita ja ahdistuneita joka ikinen. Tää on ollut todella surullista huomata.
N45