Sektio yleistynyt

Vierailija kirjoitti:

Selvästi täällä ei saa ääneen sanoa, että joskus alakertaan voi jäädä ongelmia alatiesynnytyksestä, ja aina se ei kaikilla palaudukaan. Miksi tämä on niin tabu? 

Monilla ihmisillä, erityisesti miehillä on epärealistisia käsityksiä synnytyksestä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kahdesti synnyttänyt alateitse ja molemmat kerrat olivat aivan kauheita kokemuksia. Ensimmäinen synnytys kesti lähes 30 tuntia, josta viimeiseksi 2 tunniksi sain kivunlievitystä. (En laske panadolia kivunlievitykseksi, koska se ei tehoa edes päänsärkyyn). Käynnistyslääkkeet aiheuttivat aivan uskomattomat kivut, eikä synnytys edennyt. Siitä oli luonnollisuus kaukana ja olin valvonut useamman vuorokauden supistelun vuoksi, joten alku vauvan kanssakin oli alku todella rankka. Repesin myös kohtalaisen pahasti. En pystynyt itse pissaamaan vaan minua katetroitiin. Kivut alapäässä loppuivat noin puoli vuotta synnytyksen jälkeen. Kiristyksen tunne jäi.

Toiseen synnytykseen minua ei otettu sisään sairaalan, koska edellinen synnytys oli niin hidas, eikä minulla ollut kuulemma kiirettä. 4 tuntia myöhemmin synnytin ilman kuvunlievitystä, koska kun minut pitkin hampain oli otettu sisään, mitään ei annettu, koska vielä ei ollut kiire. Ehdin lopulta juur

Mulla oli vähän samantyyliset kaksi ekaa synnytystä.  Paitsi että vaurioita ei korjattu. Myöhemmin kolmessa korjausleikkauksessa korjattiin ne mitä pystyttiin. Osaa ei pystytty. Kolmas syntyi sektiolla. On se jännää tosiaan että miksi ihmeessä.

Kun tietää, miten huonolla tolalla terveydenhuolto on niin kovin moni nainen tuskin intoutuu synnyttämään useampaa lasta eli olisi jo kannattavaa, että niitä lapsia syntyisi edes yksi/per nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Hieman oudolta tuntuu tuo ajatus, että synnytyslääkärien tai kirurgien synnytystavoista löytyisi oma tilastonsa. En itse ainakaan usko, että oman ammattikuntani synnytyksistä olisi erillistä tilastoa. Löytyisikö linkkiä?

Ei vaikuta löytyvän, mutta alapeukkuja näköjään löytyy.

Paras (useimmiten) varmaan on helposti ja kaikin puolin hyvin sujuva alatiesynnytys, josta ei jää myöskään pitkäaikaishaittoja kenellekään osapuolelle. Huonoin taas on hätäsektio, jonne joudutaan kun alatiesynnytys menee pieleen ja hengenlähtö uhkaa.

Koska etukäteen ei voi tietää johtaako alatiesynnytys hätäsektioon tai muihin vakaviin seurauksiin, uskon, että osa valitsee nimenomaan tästä syystä suunnitellun sektion, joka on myös varsin erilainen toimenpide kuin hätäsektio (hereillä vs. nukutus, kuolemanpelko akuutisti läsnä vs. ei, vauva jo vaarassa vs. ei, leikkaus huomaamattomaan paikkaa vs. ei).

Ymmärrän miksi osa valitsee mieluummin suunnitellun sektion ja toisaalta ymmärrän myös miksi osa valitsee alatiesynnytyksen. Sitä en ymmärrä miksi muita, asiaan kuulumattomia henkilöitä häiritsee muiden valinnat tässäkään asiassa. Uskon, että myös kiintymyssuhteen ja stressitason kannalta tärkeitä olisi päästä valitsemaan mahdollisimman paljon kaikki itse silloin kun sille ei ole ehdotonta estettä (esim. alatien vaatiminen jos se on fyysisesti mahdotonta).

Olen itse vela, joten omaa lehmää ei ole ojassa tässä asiassa. Olen ainoastaan itsemääräämisoikeuden ja valinnanmahdollisuuksien puolella, nainen ei ole kone, orja tai omaisuutta vaan päättää itse.

Mielenkiintoinen keskustelu. Tuon esiin myös omat kokemukseni siitä, että ei tässä maamme vallitsevassa keskusteluilmapiirissä tämän aiheen tiimoilta tunnu olevan suotavaa tuoda esiin sitäkään, jos taustalla on monta hyvin mennyttä alatiesynnytystä. Minä olen suurperheen äiti ja kaikki synnytykseni ovat sujuneet hyvin. Eivät täydellisesti, mutta erittäin hyvin. Tikkejä en ole tarvinnut kuin yhdestä ainoasta (esikoisen synnytys), muista selvinnyt ilman. Kipulääkitystä olen saanut joka kerralla pyydettäessä, paitsi yhden kerran, kun synnytys oli niin nopea, etten ehtinyt saamaan. Sekin oli kuitenkin hyvä kokemus ja synnytys eteni hyvin alusta loppuun (nopeissa, spontaaneissa synnytyksissä näin usein on). Imetys on käynnistynyt joka kerta erinomaisesti ja olen ollut lähtömitoissa noin 3 kk synnytyksestä.

Jos tuo neutraalisti esiin, että omat synnytyskokemukset ovat hyviä, ei sitä tunnuta ikään kuin uskottavan. Olen saanut jopa vihamielistä kommenttia toisilta äideiltä. Olen täysin samaa mieltä siitä, että sektion saamista tulisi helpottaa ja se on synnytystapa siinä missä alatiesynnytyskin. En koe olevani mitenkään parempi äiti kuin joku toinen siksi, että kaikki lapseni ovat syntyneet alateitse. Mutta se on jännä, että en tätäkään asiaa uskalla tuoda vapaasti esiin. Vähän kuin joku kommentissa 235 sanoi, ettei uskalla sektiostaan kertoa kuin lähipiirille, niin en minäkään uskalla kertoa kuin ihan lähimmille, että kyllä, alatiesynnytykseni ovat jokainen olleet erittäin hyvä kokemus. Sen jos kertoisin, minua pidettäisiin leuhkana ja jotenkin kehuvan asialla. Vaikka eihän sekään ole muilta pois, vaikka jollakulla toisella nyt on ikävä kyllä huonommat kokemukset alatiesynnytyksestä tai useammasta. 

Vierailija kirjoitti:

Paras (useimmiten) varmaan on helposti ja kaikin puolin hyvin sujuva alatiesynnytys, josta ei jää myöskään pitkäaikaishaittoja kenellekään osapuolelle. Huonoin taas on hätäsektio, jonne joudutaan kun alatiesynnytys menee pieleen ja hengenlähtö uhkaa.

Koska etukäteen ei voi tietää johtaako alatiesynnytys hätäsektioon tai muihin vakaviin seurauksiin, uskon, että osa valitsee nimenomaan tästä syystä suunnitellun sektion, joka on myös varsin erilainen toimenpide kuin hätäsektio (hereillä vs. nukutus, kuolemanpelko akuutisti läsnä vs. ei, vauva jo vaarassa vs. ei, leikkaus huomaamattomaan paikkaa vs. ei).

Ymmärrän miksi osa valitsee mieluummin suunnitellun sektion ja toisaalta ymmärrän myös miksi osa valitsee alatiesynnytyksen. Sitä en ymmärrä miksi muita, asiaan kuulumattomia henkilöitä häiritsee muiden valinnat tässäkään asiassa. Uskon, että myös kiintymyssuhteen ja stressitason kannalta tärkeitä olisi päästä valitsem

Mutta lääkärin ammattietiikkaan taas kuuluu, ettei hän tee toimenpiteitä, joista on mahdollisesti enemmän haittaa kuin hyötyä. Jokainen ymmärtää varmasti, että sektio on tehtävä silloin kun synnytyksen riskit ylittävät sektion riskit. Ja jokainen luullakseni ymmärtää, että rampauttava synnytyspelko on riittävä riski välttää alatiesynnytystä.

Mutta entä sitten, jos hieman yksinkertainen nettikeskusteluja seurannut nainen esiintyy synnytyspelkoisena siksi, ettei hän tunne kovin hyvin lääketiedettä, ei kykene riskien arviointiin ja kuvittelee sektion olevan riskitön tapa synnyttää? Kenen on syy, jos sektion riski aktualisoituu hänen kohdallaan?

Vierailija kirjoitti:

Täältä voi lukea leikkauksen riskeistä.

 

https://www.terveyskyla.fi/naistalo/synnytys/synnytystapa-alatie-vai-ke…

Tuolta sivustolta voi lukea myös alatiesynnytyksen riskeistä. Siellä sanotaan että sulkijavaurioita tulee yhdelle prosentille ja muut vauriot ovat harvinaisia ja niitä voidaan hoitaa menestyksekkäästi. 

Sitten kun hakeudut korjaukseen, niin sulle kerrotaan että vaurioita tulee käytännössä kaikille eikä niitä kaikkia voi korjata. Eli jos toi on yhtä luotettavaa tietoa sektion osalta, niin ei ihan hirveästi kannata luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman oudolta tuntuu tuo ajatus, että synnytyslääkärien tai kirurgien synnytystavoista löytyisi oma tilastonsa. En itse ainakaan usko, että oman ammattikuntani synnytyksistä olisi erillistä tilastoa. Löytyisikö linkkiä?

Ei vaikuta löytyvän, mutta alapeukkuja näköjään löytyy.

Mä muistan lukeneeni tutkimuksen kätilöiden omista synnytyksistä. En kyllä muista tarkemmin missä oli tehty, mutta Suomessa kuitenkin.

Eri 

"Mutta lääkärin ammattietiikkaan taas kuuluu, ettei hän tee toimenpiteitä, joista on mahdollisesti enemmän haittaa kuin hyötyä. Jokainen ymmärtää varmasti, että sektio on tehtävä silloin kun synnytyksen riskit ylittävät sektion riskit. Ja jokainen luullakseni ymmärtää, että rampauttava synnytyspelko on riittävä riski välttää alatiesynnytystä.

Mutta entä sitten, jos hieman yksinkertainen nettikeskusteluja seurannut nainen esiintyy synnytyspelkoisena siksi, ettei hän tunne kovin hyvin lääketiedettä, ei kykene riskien arviointiin ja kuvittelee sektion olevan riskitön tapa synnyttää? Kenen on syy, jos sektion riski aktualisoituu hänen kohdallaan?"

Kuinka paljon tällaisia "yksinkertaisia naisia" mahtaa olla? Kuinka moni synnyttämään aikova ei perehdy asiaan yhtään paremmin kuin lukemalla pari nettikeskustelua (joissa niissäkin yleensä tuodaan esille eri puolet, joskaan ei välttämättä samassa kommentissa)?

Oletko tosissasi sitä mieltä, että naiset eivät voi saada päätösvaltaa tässä heitä itseään ja heidän omaa kehoaan suoraan koskevassa asiassa, koska joku voi olla "yksinkertainen nainen", joka perustaa päätöksensä nettikomentille? Tämähän on kuin menneiltä vuosisadoilta, jossa naisia pidettiin holhottavina. Mitään perustetta tälle ei koskaan ole ollut, nainen ei ole lapsi (ei, vaikka jotkut palstatrollit näin haluavat väittää).

Ihmisillä on päätösoikeus myös muissa terveyttään koskevissa valinnoissa. Valinnan tueksi yleensä keskustellaan esimerkiksi lääkärin kanssa vaihtoehdot ja niiden edut ja haitat läpi. Miksi synnytys olisi eri asia?

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni on sektiolla syntynyt. Sektiossa pahat komplikaatiot ja mieheni kiidätetty yliopistolliseen sairaalaan, tuohon maailmanaikaan yksin yli viikon ajaksi. Eipä siis imetys onnistunut, traumat sekä äidille että lapselle ja kiintymyssuhdeongelmat, jotka ihanasti vieläkin ovat osa meidän arkea. Onneksi nykyään sektiolla synnyttäneitä osataan tukea hieman eri tavalla. 

Vielä 15 vuotta sitten kun esikoiseni syntyi oli sektiosta toipuminen kamalaa. Naapuri oli leikattu ja muistan kuinka hän itki kaikki yöt kipuja ja sängystä nouseminen oli tuskaa. Nykyään siihenkin panostettu eri tavalla. 

Kipuja? Lapsi syntyi 20 vuotta sitten etukäteen suunnittelemattomalla sektiolla eli ns. kiireellinen sektio, mutta ei kuitenkaan hätäsektio. Olin sektiossa hereillä, puudutus oli spinaalipuudutus. Sektion jälkeen sain kipulääkityksen injektiolla kahden ensimmäisen vuorokauden ajan. Ei kyllä ollut kipuja. 

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Mutta entä sitten, jos hieman yksinkertainen nettikeskusteluja seurannut nainen esiintyy synnytyspelkoisena siksi, ettei hän tunne kovin hyvin lääketiedettä, ei kykene riskien arviointiin ja kuvittelee sektion olevan riskitön tapa synnyttää? Kenen on syy, jos sektion riski aktualisoituu hänen kohdallaan?"

Sekä sektion että alatiesynnytyksen riskit jäävät synnyttäjälle. Aina. Ihan riippumatta yksi-tai kaksinkertaisuudesta.

Vai luuletko että synnytyksessä korjauskelvottomaksi revenneelle siirretään synnytyslääkärin ehjät vehkeet? Tai sektiossa vaurioituneen kohdun tilalle lääkärin kohtu? 

Se että joku sanoo ottavansa täyden vastuun ei muuta mitään. Ja siltikään edes sitä ei tehdä. Esim. Hiljattain se ensihoitajan repimä hermosärkypotilas sai päätöksen, että vamma ei olisi ollut estettävissä toimimalla toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta entä sitten, jos hieman yksinkertainen nettikeskusteluja seurannut nainen esiintyy synnytyspelkoisena siksi, ettei hän tunne kovin hyvin lääketiedettä, ei kykene riskien arviointiin ja kuvittelee sektion olevan riskitön tapa synnyttää? Kenen on syy, jos sektion riski aktualisoituu hänen kohdallaan?"

Sekä sektion että alatiesynnytyksen riskit jäävät synnyttäjälle. Aina. Ihan riippumatta yksi-tai kaksinkertaisuudesta.

Vai luuletko että synnytyksessä korjauskelvottomaksi revenneelle siirretään synnytyslääkärin ehjät vehkeet? Tai sektiossa vaurioituneen kohdun tilalle lääkärin kohtu? 

Se että joku sanoo ottavansa täyden vastuun ei muuta mitään. Ja siltikään edes sitä ei tehdä. Esim. Hiljattain se ensihoitajan repimä hermosärkypotilas sai päätöksen, että vamma ei olisi ollut estettävissä toimimalla toisin.

Mutta ei kai se, että potilas kärsii leikkauksen komplikaatiot, kuitenkaan tarkoita, että potilas voi vaatia leikkauksen yhteiskunnan kustannuksella?

Vierailija kirjoitti:

Alatiesynnytys olisi lisännyt oman kehon muutosten hyväksymisen vaikeutta. Nyt moni sektion saanut julkkiskin kertoo sektiosta haastatteluissa kuin tietona miehille että alakerta entisellään 

Paitsi ettei se alakerta ole entisellään, sillä itse raskaus jo muuttaa sitä. Ja vatsassa on arpi arpikudoksineen. Itse en ole sektiota koskaan toivonut. Olen toipunut niistä huomattavasti helpommin kuin kohdun operoinnista avoleikkauksella, missä ei edes menty itse kohdun sisään, vaan poistettiin iso lihaskasvain kohdun ulkopinnalta. Minulla oli siis jo bikiniviilto ennen lasten saamista.

En ymmärrä miksi joku haluaa ehdottomasti saada ison kirurgisen operaation.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alatiesynnytys olisi lisännyt oman kehon muutosten hyväksymisen vaikeutta. Nyt moni sektion saanut julkkiskin kertoo sektiosta haastatteluissa kuin tietona miehille että alakerta entisellään 

Paitsi ettei se alakerta ole entisellään, sillä itse raskaus jo muuttaa sitä. Ja vatsassa on arpi arpikudoksineen. Itse en ole sektiota koskaan toivonut. Olen toipunut niistä huomattavasti helpommin kuin kohdun operoinnista avoleikkauksella, missä ei edes menty itse kohdun sisään, vaan poistettiin iso lihaskasvain kohdun ulkopinnalta. Minulla oli siis jo bikiniviilto ennen lasten saamista.

En ymmärrä miksi joku haluaa ehdottomasti saada ison kirurgisen operaation.

 

Toipunut siis alatiesynnytyksistä helpommin kuin tuosta leikkauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sen pelkopolin idea on? Sinne mennään selittelemään jollekin miksi haluaa sektion ja siellä sitten joku lääkäri (mahd.mies?) koettaa ohjailla ja painostaa alateitse synnyttämään? 

 

Suunnilleen näin. Mulle näytettiin siellä jopa synnytysvideo(!). Mitä luulette, muutinko mieltäni sektiosta sen jälkeen? Hell no. Se oli ainoa vaihtoehto ja kyllä sai hermot mennä niin minulla kuin miehelläkin kun ei millään meinannut leikkauslupaa herua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synntyspelko on erittäin hyvä lääketieteellinen syy. En ole yllättynyt ettei henkisen puolen tärkeys avaudu kaikille suomalaisille, mutta tuoreen äidin ja vauvan suhteelle se on äärimmäisen tärkeää.

Emme halua yhtään turhaa traumatisoitunutta/masentunutta äitiä tai vaurioitunutta kiintyvyyssuhdetta. Emme halua yhtään turhaa tapausta, jossa synnytyskokemuksen takia ei haluta lisää lapsia.

Mutta kiintymyssuhteen kannalta kuitenkin tutkitusti paras on onnistunut alatie. Joten jos kiintymyssuhde huolettaa sinua, eikö pikemminkin kannattaisi käyttää resursseja synnytysvalmennukseen ja aitoon pelkopolitoimintaan, joka ei ole pelkkä sektioautomaatti. 

 

Minä halusin alatiesynnytyksen siksi, että halusin säilyttää määräysvallan omaan kehoon. Halusin päättää ponnistusasennon sen sijaan että olisin maannut selälläni katetroituna leikattavana. 



Tietenkin viime kädessä kyseessä on vauvan terveys, ja olisin minäkin siihen sektioon suostunut tiukan paikan tullen. Mutta tosiaankin henkisesti tärkeää on saada säilyttää se määräysvalta. Siksi alatie minulle, kiitos.

Mulla oli sama juttu, halusin alatiesynnytyksen. Hätäsektiolla syntyi. Siinä tilanteessa tietysti paras ratkaisu mutta se oli henkisesti tosi raskasta se hallinnantunteen menetys. Moni hätäsektion kokenut saa traumoja, joita hoidetaan psykologilla. Tietysti traumoja voi tilanteesta riippuen tuoda esim. vauvan tai oman hengen puolesta kuolemanpelko mutta myös se, ettei tilanteessa ehdi (vaikka ymmärrettävästi) neuvotella vaan oma keho on täysin muiden tahdon vallassa.

Uskon että olisi myös raskasta joutua rukoilemaan sektiota ja joutua painostetuksi valitsemaan alatiesynnytys vastoin tahtoaan, jos toiveissa olisi ollut suunniteltu sektio. Ei ole oikein. On pelottava ajatus.

Mitä järkeä traumatisoida pienten vauvojen äitejä jopa niissä tilanteissa, joissa ei ole hätätilanteen vuoksi pakko?

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä tosi nopea se leikkaus, en tiedä mikä siinä niin paljon sitten maksaa, ettei voi antaa?

Mieti nyt vähän. Kun maha on vedetty auki, synnyttänyt äiti on leikkauspotilas, mutta samaan aikaan hänellä on vastasyntynyt lapsi jota pitää alkaa hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sen pelkopolin idea on? Sinne mennään selittelemään jollekin miksi haluaa sektion ja siellä sitten joku lääkäri (mahd.mies?) koettaa ohjailla ja painostaa alateitse synnyttämään? 

 

Pelkopolin idea on painostaa synnyttämään alateitse. Meille painotettiin opinnoissa että pelkopolilähetettä ei saa tehdä liian aikaisin, ettei synnyttäjä "voi uhkailla raskaudenkeskeytyksellä, jos ei saa sektiota". Tämä siis on suora lainaus koulutuksesta ammattikorkeakoulussa.

Th

Minulle on tehty kiireellinen keisarileikkaus huonosti edenneen synnytyksen takia, kun lapsen sydänäänet alkoivat heikentyä. Keisarileikkaus ei ole ihanteellinen tapa synnyttää.

Olen synnyttänyt myös alateitse, ja vaikka sekin synnytys kesti pitkään, toipuminen oli kaikin puolin nopeampaa.