Sektio yleistynyt

Mikä sen pelkopolin idea on? Sinne mennään selittelemään jollekin miksi haluaa sektion ja siellä sitten joku lääkäri (mahd.mies?) koettaa ohjailla ja painostaa alateitse synnyttämään? 

 

Vierailija kirjoitti:

Mikä sen pelkopolin idea on? Sinne mennään selittelemään jollekin miksi haluaa sektion ja siellä sitten joku lääkäri (mahd.mies?) koettaa ohjailla ja painostaa alateitse synnyttämään? 

 

Mikä nyt yleensäkin mielenterveyden palveluissa ideana on? Kuunnellaan ja tuetaan ihmistä ja annetaan asiallista tietoa.

Mun mieheni on sektiolla syntynyt. Sektiossa pahat komplikaatiot ja mieheni kiidätetty yliopistolliseen sairaalaan, tuohon maailmanaikaan yksin yli viikon ajaksi. Eipä siis imetys onnistunut, traumat sekä äidille että lapselle ja kiintymyssuhdeongelmat, jotka ihanasti vieläkin ovat osa meidän arkea. Onneksi nykyään sektiolla synnyttäneitä osataan tukea hieman eri tavalla. 

Vielä 15 vuotta sitten kun esikoiseni syntyi oli sektiosta toipuminen kamalaa. Naapuri oli leikattu ja muistan kuinka hän itki kaikki yöt kipuja ja sängystä nouseminen oli tuskaa. Nykyään siihenkin panostettu eri tavalla. 

Johtunee siittä, että nykysynnäjiltä on ommeltu v.tut kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Johtunee siittä, että nykysynnäjiltä on ommeltu v.tut kiinni.

On se surullista, että y-lauta pistettiin kiinni ja nyt nuo aikamiespojat ovat täällä mammojen kanssa puhumassa synnyttämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Johtunee siittä, että nykysynnäjiltä on ommeltu v.tut kiinni.

Ensisynnyttäjien keski-ikä nousee, mikä nostaa myös komplikaatioiden mahdollisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni on sektiolla syntynyt. Sektiossa pahat komplikaatiot ja mieheni kiidätetty yliopistolliseen sairaalaan, tuohon maailmanaikaan yksin yli viikon ajaksi. Eipä siis imetys onnistunut, traumat sekä äidille että lapselle ja kiintymyssuhdeongelmat, jotka ihanasti vieläkin ovat osa meidän arkea. Onneksi nykyään sektiolla synnyttäneitä osataan tukea hieman eri tavalla. 

Vielä 15 vuotta sitten kun esikoiseni syntyi oli sektiosta toipuminen kamalaa. Naapuri oli leikattu ja muistan kuinka hän itki kaikki yöt kipuja ja sängystä nouseminen oli tuskaa. Nykyään siihenkin panostettu eri tavalla. 

Mun kuopus syntyi sektiolla 22 vuotta sitten eikä ollut kamalaa. Toivuin nopeasti, vaikka ikää oli 42 vuotta, kotiin kahden päivän päästä ja kipulääkkeeksi riitti burana parina ensimmäisenä päivänä. 33 vuotta sitten en saanut sektion jälkeen kuin 500 mg parasetamolia ja sairaalassakin piti olla viisi päivää. Silloin oli kamalaa ja itkin, kun kuulin, että kuopuskin on perätilassa ja sektioon joudun. Vaikka toivuin nopeasti, olivat normaalisynnytykset (3 kpl) silti positiivisempia kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni.

Itsekin sain. Ja maksoin siitä aika paljon.

Ulkomailla? 

 

Ihan kotimaassa. Aikaa 25 vuotta, summaa en enää muista. Silloin oli käytäntö, jossa lääkäri voi hoitaa yksityispotilaitaan julkisessa sairaalassa "ylitöinään". En usko, että tällaista on ollut enää pitkään aikaan, tietääkö joku?

Juu, luulen, että tuo systeemi on loppunut. Oli kieltämättä omituista, että lääkärit otti vastaan yksityispotilaita sairaalassa. 

Mun äiti kans sytytti 1960-luvulla ykistyispotilaana. Äitini sanoo, että siinä se vaan nojaili seinään, vaikka supistuskivut oli suuret . Ei varmaan mitään lievitystä tuolloin. Synnytys pitkittyi lähes vuorokauden mittaiseksi ja vauvalta (minulta) alkoi happi loppua. 

Teki vielä ruman ja kiristävän arven. Parikymmentä vuotta myöhemmin mun äidiltä poistettiin kohtu ja munasarjat ja sen tehnyt lääkäri sanoi, että hän korjaa samalla tuon huonon arven. 

Yhä edelleen Suomessa tehdään sektioita vähän, verrattuna moneen muuhun maahan. 

Ja toisekseen, lääketiede on kehittynyt, eikä enää oteta riskiä vauvan vammautumisesta tai sairauksista tai äidin.  Lääkärit ovat siitä jopa rikosoikeudellisessa vastuussa, jonka seurauksena Suomessa lapsikuolleisuus on alentunut, samlin äitikuoleisuus. Ennen aikaisissakin synnytyksessä jopa 500g vauvat yritetåän pelastaa elämälle ja siitä saatu hyviä tuloksia. 

Miksi  ap. sektio olisi jotenkin paha ja negatiivinen asia?

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni on sektiolla syntynyt. Sektiossa pahat komplikaatiot ja mieheni kiidätetty yliopistolliseen sairaalaan, tuohon maailmanaikaan yksin yli viikon ajaksi. Eipä siis imetys onnistunut, traumat sekä äidille että lapselle ja kiintymyssuhdeongelmat, jotka ihanasti vieläkin ovat osa meidän arkea. Onneksi nykyään sektiolla synnyttäneitä osataan tukea hieman eri tavalla. 

Vielä 15 vuotta sitten kun esikoiseni syntyi oli sektiosta toipuminen kamalaa. Naapuri oli leikattu ja muistan kuinka hän itki kaikki yöt kipuja ja sängystä nouseminen oli tuskaa. Nykyään siihenkin panostettu eri tavalla. 

Oletko ajatellut, miten miehellesi ja esikoiselle olisi tapahtunut ilman sektiota? Pelastiko sektio heidän hengen ja antoi elämän. 

Vierailija kirjoitti:

Yhä edelleen Suomessa tehdään sektioita vähän, verrattuna moneen muuhun maahan. 

Ja toisekseen, lääketiede on kehittynyt, eikä enää oteta riskiä vauvan vammautumisesta tai sairauksista tai äidin.  Lääkärit ovat siitä jopa rikosoikeudellisessa vastuussa, jonka seurauksena Suomessa lapsikuolleisuus on alentunut, samlin äitikuoleisuus. Ennen aikaisissakin synnytyksessä jopa 500g vauvat yritetåän pelastaa elämälle ja siitä saatu hyviä tuloksia. 

Miksi  ap. sektio olisi jotenkin paha ja negatiivinen asia?

Siksi koska äiti ei ansaitse lasta jos ei kärsi kovista kivuista synnytyksessä ja vaurioista lopun ikäänsä. Muuten ei nääs voi rakastaa lasta oikein. Ei myöskään ole luonnollista että kaikki jäävät henkiin, ei ennenkään jääty. 

Myös on parempi altistua kiireellisen sektion isoille riskeille kesken perseelleen menevää alatiesynnytystä, kuin valita turvallisempi suunniteltu sektio. Koska siinä on edes yritetty toteuttaa normia. Mitä siitäkin tulisi jos naiset alkaisivat itse päättää terveydestään. Siksi ehdoton ei sektiolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synntyspelko on erittäin hyvä lääketieteellinen syy. En ole yllättynyt ettei henkisen puolen tärkeys avaudu kaikille suomalaisille, mutta tuoreen äidin ja vauvan suhteelle se on äärimmäisen tärkeää.

Emme halua yhtään turhaa traumatisoitunutta/masentunutta äitiä tai vaurioitunutta kiintyvyyssuhdetta. Emme halua yhtään turhaa tapausta, jossa synnytyskokemuksen takia ei haluta lisää lapsia.

Mutta kiintymyssuhteen kannalta kuitenkin tutkitusti paras on onnistunut alatie. Joten jos kiintymyssuhde huolettaa sinua, eikö pikemminkin kannattaisi käyttää resursseja synnytysvalmennukseen ja aitoon pelkopolitoimintaan, joka ei ole pelkkä sektioautomaatti. 

Naisen henkiselle puolelle on tärkeää säilyttää määräysvalta omaan kehoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhä edelleen Suomessa tehdään sektioita vähän, verrattuna moneen muuhun maahan. 

Ja toisekseen, lääketiede on kehittynyt, eikä enää oteta riskiä vauvan vammautumisesta tai sairauksista tai äidin.  Lääkärit ovat siitä jopa rikosoikeudellisessa vastuussa, jonka seurauksena Suomessa lapsikuolleisuus on alentunut, samlin äitikuoleisuus. Ennen aikaisissakin synnytyksessä jopa 500g vauvat yritetåän pelastaa elämälle ja siitä saatu hyviä tuloksia. 

Miksi  ap. sektio olisi jotenkin paha ja negatiivinen asia?

Siksi koska äiti ei ansaitse lasta jos ei kärsi kovista kivuista synnytyksessä ja vaurioista lopun ikäänsä. Muuten ei nääs voi rakastaa lasta oikein. Ei myöskään ole luonnollista että kaikki jäävät henkiin, ei ennenkään jääty. 

Myös on parempi altistua kiireellisen sektion isoille riskeille kesken perseelleen mene

Siitähän tulisi se, että jossain vaiheessa itse valitut sektiot alkaisivat Suomessakin näkyä äitiyskuolleisuustilastoissa. Perusterve äiti kuolisi ja vauva jäisi orvoksi esimerkiksi massiivisen veritulpan vuoksi tai verenvuodon vuoksi.

Toki nytkin synnyttäjiä kuolee veritulppiin ja verenvuotoihin, sekä sektiolla synnyttäjiä että myös alatiesynnyttäjiä. Mutta jos veritulppakuolemia on nyt sanotaan vaikkapa yksi vuodessa, ja riski yhdeksänkertaistuu, voit miettiä mitä se tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synntyspelko on erittäin hyvä lääketieteellinen syy. En ole yllättynyt ettei henkisen puolen tärkeys avaudu kaikille suomalaisille, mutta tuoreen äidin ja vauvan suhteelle se on äärimmäisen tärkeää.

Emme halua yhtään turhaa traumatisoitunutta/masentunutta äitiä tai vaurioitunutta kiintyvyyssuhdetta. Emme halua yhtään turhaa tapausta, jossa synnytyskokemuksen takia ei haluta lisää lapsia.

Mutta kiintymyssuhteen kannalta kuitenkin tutkitusti paras on onnistunut alatie. Joten jos kiintymyssuhde huolettaa sinua, eikö pikemminkin kannattaisi käyttää resursseja synnytysvalmennukseen ja aitoon pelkopolitoimintaan, joka ei ole pelkkä sektioautomaatti. 

Naisen henkiselle puolelle on tärkeää säilyttää määräysvalta omaan kehoon. 

Minä halusin alatiesynnytyksen siksi, että halusin säilyttää määräysvallan omaan kehoon. Halusin päättää ponnistusasennon sen sijaan että olisin maannut selälläni katetroituna leikattavana. 

Tietenkin viime kädessä kyseessä on vauvan terveys, ja olisin minäkin siihen sektioon suostunut tiukan paikan tullen. Mutta tosiaankin henkisesti tärkeää on saada säilyttää se määräysvalta. Siksi alatie minulle, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Yhä edelleen Suomessa tehdään sektioita vähän, verrattuna moneen muuhun maahan. 

Sellaisissa maissa tehdään paljon sektioita, joissa lääkärit ovat taloudellisesti vastuussa vaurioista. Suomessa eivät ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhä edelleen Suomessa tehdään sektioita vähän, verrattuna moneen muuhun maahan. 

Sellaisissa maissa tehdään paljon sektioita, joissa lääkärit ovat taloudellisesti vastuussa vaurioista. Suomessa eivät ole.

 

Lähinnä sektioita tehdään paljon maissa, joissa yksityinen sairausvakuutus on pääasiallinen terveydenhuollon rahoituskeino. Yhdysvallat ja Brasilia ovat hyviä esimerkkejä tuollaisista yhteiskunnista. 

Etelä-Koreassa taas on paljon sektioita ja paljon oikeusjuttuja, mutta siellä terveydenhuolto onkin kriisissä. 

Olen kahdesti synnyttänyt alateitse ja molemmat kerrat olivat aivan kauheita kokemuksia. Ensimmäinen synnytys kesti lähes 30 tuntia, josta viimeiseksi 2 tunniksi sain kivunlievitystä. (En laske panadolia kivunlievitykseksi, koska se ei tehoa edes päänsärkyyn). Käynnistyslääkkeet aiheuttivat aivan uskomattomat kivut, eikä synnytys edennyt. Siitä oli luonnollisuus kaukana ja olin valvonut useamman vuorokauden supistelun vuoksi, joten alku vauvan kanssakin oli alku todella rankka. Repesin myös kohtalaisen pahasti. En pystynyt itse pissaamaan vaan minua katetroitiin. Kivut alapäässä loppuivat noin puoli vuotta synnytyksen jälkeen. Kiristyksen tunne jäi.

Toiseen synnytykseen minua ei otettu sisään sairaalan, koska edellinen synnytys oli niin hidas, eikä minulla ollut kuulemma kiirettä. 4 tuntia myöhemmin synnytin ilman kuvunlievitystä, koska kun minut pitkin hampain oli otettu sisään, mitään ei annettu, koska vielä ei ollut kiire. Ehdin lopulta juuri sängylle ennen vauvan syntymää. Ponnistusvaihe 2min. Repesin uudelleen samasta paikasta.

Minkähän takia kolmannen lapsen kohdalla haluaisin suunnitellun sektion?

Siitähän tulisi se, että jossain vaiheessa itse valitut sektiot alkaisivat Suomessakin näkyä äitiyskuolleisuustilastoissa. Perusterve äiti kuolisi ja vauva jäisi orvoksi esimerkiksi massiivisen veritulpan vuoksi tai verenvuodon vuoksi.

Toki nytkin synnyttäjiä kuolee veritulppiin ja verenvuotoihin, sekä sektiolla synnyttäjiä että myös alatiesynnyttäjiä. Mutta jos veritulppakuolemia on nyt sanotaan vaikkapa yksi vuodessa, ja riski yhdeksänkertaistuu, voit miettiä mitä se tarkoittaa.

Sitten suomalaiset voisivat käydä hakemassa oppia vaikka Italiasta, jossa yli puolet syntyy sektiolla ja kuolleisuus on samaa luokkaa kuin Suomessa. Kun elektiiviset sektiot lisääntyvät, kiireelliset vähenevät. THL julkaisee tilastoja komplikaatioista jaoteltuna kiireellisiin, elektiivisiin ja hätäsektioihin. Kannattaa lukea. 

Suomessa synnytyslääkärit synnyttävät sektiolla selvästi useammin (niin puolitoistakertaisesti) kuin suomalaiset naiset keskimäärin. Lähes yhtä usein sektiolla synnyttävät vain kirurgit. Eivätkö he vain tajua hakea vauvapalstalta oikeaa tietoa sektion riskeistä? 

Hieman oudolta tuntuu tuo ajatus, että synnytyslääkärien tai kirurgien synnytystavoista löytyisi oma tilastonsa. En itse ainakaan usko, että oman ammattikuntani synnytyksistä olisi erillistä tilastoa. Löytyisikö linkkiä?

Mun hyvä ystävä joutui synnyttämään alakautta sairaalan käytävällä, kun oli niin täyttä. Sivussa pieni sermi. Repesi pahasti eikä pysty enää pidättämään ulostetta. Meidät "unohdettiin" käytävälle ja hyvä, ettei lapsen äiti kuollut siihen paikkaan - hänet pelasti vain se, että me jotka hänet sairaalaan tuotiin oltiin elvytystaitoisia. Oli sellainen kokemus, että jäi omat lapsihaaveet siihen.